tiistai 19. kesäkuuta 2018

Rautiaiden kisapäivä

Mustat suomenhevoset olivat vaihtopenkillä, kun oli rautiaiden ratsujen kisapäivä. Kotitallilla järjestettiin sunnuntaina 10.6. harjoitusestekisat, joihin osallistui Reipas ja Eki.


Reipas on treenissä tehnyt jo pystyjä ja pieniä oksereita, mutta valitsin kisaluokaksi edelleen 30 cm ristikkoluokan. Kisaradalla Reipas aina vielä jännittyy ja jähmettyy, jolloin ratsastettavuus heikkenee. Treenihyppelöissä ollaan tehty jo linjoja ja tehtäviä onnistuneesti laukassa. Kisoissa mennään vielä ravissa, ja siinäkin Reippaalla välillä keskittyminen herpaantuu eikä jalat muista liikkua ihan tahdissa. 

Verkan puolella Reipas oli yllättävän toimiva, vaikka oli hevosia ja pikkuponeja viilettämässä ohi oikealta ja vasemmalta. Hypytkin onnistuivat hyvin.


Radan puolella Reipasta jännitti taas kentän viereisellä kukkulalla seissyt yleisö. Reippaus hieman haihtui ja tilalle tuli kiirettä, vaikkakin Reipas jäi pohkeen taakse. Kääntyminenkin oli myös paikoitellen hieman hidasta.

Rata alkoi ihan onnistuneesti, ykkönen ja kakkonen hypättiin puhtaasti. Kolmos-nelos-linja oli kohti verkkaa. Siinä Reipas alkoi hieman kiihdytellä kavereiden luokse ja unohti omaavansa neljä jalkaa. Neloselta takajalan koputuksella pudotus, vaikka paikka oli ihan hyvä. Sen jälkeen vauhti kiihtyi ja Reipas rikkoi epämääräiselle laukalle. Otin takaisin raviin ja jatkettiin ravissa vielä viimeisen ristikon yli. Radalla ei ollut kuin viisi estettä ja silti Reipas ehti ottaa puomin...

Vaikka Reipas edelleen kisaradalla toimi heikommin kuin treenissä, on siinäkin jo tullut edistystä. Se eteni kuitenkin jo paremmin omalla moottorilla, vaikka hidas olikin jalalle. Puhtaan radan rusetti tuntui jo entistä mahdollisemmalta saavuttaa. Treenit jatkuu!


Seuraavaksi vuorossa oli kaverini Nooran omistama eestinheppa Eki. Useamman vuoden kisatauon jälkeen Eki palasi kisaradoille ja luokiksi valikoitiin 70 ja 90 cm. Eki on varsin taitava hyppääjä, mutta treeni ei ole ollut ihan säännöllistä, jolloin ylimääräistä energiaa ja intoa piisaa. Vauhti välillä kiihtyy liikaa, mikä taas vaikeuttaa tehtävien suorittamista ja kääntämistä. Hypyistäkin tulee välillä varsin mielenkiintoisia kun kaikki jalat ei pysy vauhdissa mukana. Harjoituskisat meidän isolla kentällä oli siis hyvä valinta testailla radan ratsastusta, kun ei aidat tule ihan heti vastaan.


Ensimmäisissä verkkaraveissa Ekillä nousi hetkellisesti kierrokset niin, ettei se oikein pystynyt keskittymään kuin villittelyyn. Kisamaailma oli jännittävä: verkan ja radan välissä heilui aitanauha, muut hevoset liikkuivat vierellä ja aidan ulkopuolella oli joku jännä maastoestekin. Pohkeesta piti kuitenkin liikkua eteen, vaikka välillä Ekillä teki mieli jäädä paikalleen pomppimaan. Kun pari kierrosta oltiin selvitty verkka-aluetta ympäri, jännitykset hävisivät ja Eki tasaantui paremmin kuulolle.

Esteillä toki into taas nosti vähän vauhtia, mutta pystyttiin hyppäämään pystyä ja okseria ilman ihmeempiä ryntäilyjä.


Radallakin intoa riitti. Jouduin jarruttelemaan Ekin menoa ja vähän turhan paljon jäinkin välillä kädellä kiinni, jolloin laukka ei aivan pyörinyt aktiivisesti. Esteiden jälkeen Eki kiihdytteli vauhtia, mikä aiheutti rytmimuutoksia matkan varrella. Jo radankävelyssä olin arvioinut kolmos-nelos-linjan lyhyeksi Ekille ja sitä se olikin. Ei kaunein suoritus, kun jouduin jarruttamaan ison sisäänhypyn jälkeen vahvasti, mutta selvittiin reitillä puhtaasti yli esteiden. Muutamat kurvit valuivat vähän pitkiksi ulkokaarteella.

Uusinnassa tarkoitus oli kääntää vähän pienempiä kaarteita, mutta se ei toteutunut ihan suunnitelman mukaan. Vähä turhan vauhdikas ja hieman epätasapainoinen suoritus, mutta olisi voinut mennä huonomminkin. Nollarata kuitenkin! Eki on niin hauska kun innostuu ja uskoo olevansa ihan pro estehevonen :D Onneksi tyyli on vapaa tässä lajissa!


Seiskakympin jälkeen huilattiin hetki varjossa. Ysikympissä oli sama rata, niin ei tarvinnut sitäkään käydä uudelleen opettelemassa. Lyhyt verkka, pari hyppyä ja taas radalle.

Jollain tapaa 90 cm oli helpompi, vaikka korkeus oli toki isompi. Ei tullut niin suurena yllätyksenä Ekin reaktiot esteiden jälkeen ja reittikin oli tuttu. Saatiin jopa parit vaihdot esteiden päällä! Kolmoselle ratsastin perusradalla ihan ilman paikkaa ja Eki ratkaisi ihme hypyllä. Ehdin esteiden välillä juuri kerää itseni kokoon ja lyhentää vähän ohjaa. Onneksi Eki ei moisesta ottanut nokkiinsa, vaan jatkoi innokkaana matkaa ja jopa odotteli välissä, jolloin saatiin väliin viisi askelta (70 cm radalla hyvä kun 4 laukkaa mahtui väliin). Uusinnassa tämä tehtävä onnistui parhaiten ja suoritettiin sama suhteutettu väli maltillisella neljällä laukalla. Eki oli taitava ja suoritti 90 cm radankin puhtaasti.

Päivän päätteeksi päästiin vielä palkintojenjakoonkin, kun Eki sijoittui ysikympissä toiselle sijalle :) Esteillä tarvitaan vielä kontrollitreeniä ja rutiinia, mutta palkintojenjako meni kuin vanhasta muistista kiltisti.



Kisapäivänä vakiokuvaaja Nelli oli töissä, joten muut saivat toimia kameran takana. Reippaan kuvista ja videoista kiitokset Olgalle ja Paulalle. Ekin kuvailuista kiitokset Nooralle ja Viiville.

2 kommenttia:

  1. Wipiii voihan Eki! Hänellä oli ainakin hirveän hauskaa :D
    Hyvin sait kyllä ratsastettua Ekin vaikka varmasti oli erilaista! Ja ero varmasti aikamoinen Reippaan kyydistä Ekin kyytiin monellakin eri tavalla, onneksi edes väri oli sama :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha juu, Ekillä ehkä vähän hauskempaa kuin kuskilla!
      No väri on sama, siihen ne yhtäläisyydet taitaa jäädäkin :D

      Poista