torstai 25. joulukuuta 2014

Kuvapostaus: Talven ekat lumilaukat

Talven ekat lumilaukat korkattu! Ihanaa, kun tuli valkea joulu :)














maanantai 22. joulukuuta 2014

Jumppasarjaa

Suokkipojat pääsi sunnuntaina jumppailemaan ennen jouluherkutteluja ;) Jumppasarjassa oli 4 ristikkoa innariväleillä (3,2 m), joiden perään yhden laukan (7 m) päässä pysty, jolta taas kaksi laukkaa (10 m) okserille. Jumpan alussa oli vielä maapuomi 2,5 metrin päässä ekasta ristikosta.

Riksun vuoro oli ekana. Sen kanssa en hypännyt kovinkaan paljon, sillä tämä oli vasta eka kerta esteillä marraskuisen piikityksen jälkeen. Alkuun tulin isolla voltilla kavalettia yksittäin. Riksu hyppäsi kivasti ja meno tuntui helpolta. Välillä kavaletin jälkeen Riksu meinasi lähteä vähän oikaisemaan, mutta taipui oikealle reitille tehokkaammasta sisäpohkeesta. Tultiin kahden kavaletin linjaa (20 m) 5-7 laukalla. Nämäkin Riksu teki hyvin :) Lyhentäminen oli helppoa ja myös kaasu toimi. Jumppasarjaa tultiin vain 6 tai 7 kertaa. Aloituskorkeus oli noin 60 cm ja viimeisellä kierroksella noin 90 cm. Riksulla oli alkuun vähän turhaa vauhtia linjaan. Toistoilla se kuitenkin vähän rauhoittui ja otti pidätteet läpi. Joulupäivänä varmaan teen jonkun kavalettitreenin ja sitten lauantaina on molemmilla hepoilla Annan estevalmennukset.

Riksun hyppelöiden jälkeen laskin esteet taas vähän matalammiksi ja laitoin välejä vähän pidemmiksi (7,4 m ja 10,5 m) Rölliä varten.


Rölli oli alkuun ravissa tosi kiireinen ja juoksi alta. Laukassa sen sijaan se oli yllättävän kuuliainen. Kuitenkin kun aloin hyppelemään kavaletteja se ampui taas täysillä kohti esteitä. Puomipirkkoa odotellessa ehdittiin kävelemään jokunen hetki, jonka jälkeen Rölli olikin jo huomattavasti rauhallisempi ja paremmin avuilla. Hypättiin vielä pari kertaa kavalettia voltilla ennen jumppasarjalle siirtymistä. Nyt Rölli toimi varsin kivasti :)

Röllin treeniä varten olin pyytänyt paikalle veljen kuvaamaan ja siskon nostelemaan puomeja. Odotuksella, että Rölli mäsäyttelee kaikki puomit. Mutta Röllipä yllätti todella positiivisesti! Ekalla kerralla se hyppäsi kaikki jumpan esteet puhtaasti ja odotti väleissä jopa niin paljon, että viimeiset välit meinasi jäädä pitkiksi. Toistoilla saatiin rytmi toimimaan hyvin väleissä. Pari kertaa otettiin puomi linjan ekalta ristikolta, mutta sekin johtui liikahtaneesta maapuomista. Joka kerta Rölli kuitenkin malttoi odottaa hyvin väleissä :) Parin onnistuneen jumpan jälkeen nostettiin okseria, ja lopuksi takapuomi oli metrin korkuudessa. Viimiset hypyt oli ehkä vähän omalaatuisia ja aavistuksen hitaita, mutta puhtaasti mentiin yli.


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Rakennekuvia karvaisesta ja karvattomasta

Kaksi ekaa kuvaa otettu viime viikon sunnuntaina, kun Riksulla oli vielä talviturkki. Klippasin Riksun maanantaina (ihka ensimmäistä kertaa itse), ja kuvion viimeistelyä olen tehnyt pitkin viikkoa Börjesistä ostamallani taskuklipperillä. Aika alkeellinen kuviosta tuli eikä se oikein kestä lähempää tarkastelua :D 

Riksusta saatiin mun mielestä yllävän hyvät kuvat otettua, vaikka se koko ajan hiippaili eteenpäin ja yritti mennä syömään kuivuneita rikkaruohoja. Klippauksen jälkeiset kuvat on otettu tänään. Vähän lopussa Riksu alkoi jo kyllästymään eikä malttanut seistä paikallaan.





 Röllistä otettiin tänään myös rakennekuvat. Ensin se tosin ehti jo karata, kun pelästyi alamäessä taakse ilmestynyttä kuvaajaa. Rölli kävi moikkaamassa kaikki kaverit läheisillä tarhoilla ja tuli sitten takaisin mua vastaan.

Kuvauksessa se ei oikein osannut seistä edustavasti, vaan jalat oli ihan miten sattuu. No, saatiimpa jokunen kuva joita voi myöhemmin käyttää myöhemmin vertailussa. Mielenkiinnolla sitten keväämmällä tutkitaan kuvia, josko olisi jotain muutosta lihaksistossa havaittavissa.

Rölliä en nyt klipannutkaan, sillä sen karva on tosi lyhyttä. Rölli tekee hikitreenejä kuitenkin sen verran harvoin, ettei sen klippaamisessa ole järkeä. Ja lyhyt karva kuivuu hikitreenin jälkeen paljon paljon nopeammin kuin esimerkiksi Riksun mammuttikarva.


lauantai 13. joulukuuta 2014

Kuinka käy kypäräkameroiden?

Brittien ja jenkkien ratsastajainliitot sekä FEI ovat kieltäneet kypäräkameroiden käytön kenttäkisojen maasto-osuudella varotoimenpiteenä turvallisuussyistä.  Kiellot ovat tällä hetkellä tilapäisiä, sillä kypäräkameroiden vaikutuksesta ratsastajien turvallisuuteen ei ole mitään tutkimustuloksia. Eikä ihan heti tuloksia ole tulossakaan ymmärtääkseni, sillä tutkimuksille ei ole löytynyt rahoitusta.

Virallinen tiedote - British Eventing
Virallinen tiedote - United States Equestrian Federation
FEI:n virallista tiedotetta en löytänyt, mutta artikkeleiden mukaan sieltäkin suunnalta on kielto päällä.

Artikkeleita aiheesta englanniksi:
Horse CollaborativeEventing nationThe Chronicle of the HorseHorse and Hound

Suomessa (kuten kai muissakin maissa?) on pitänyt kysyä lupa tuomariston puheenjohtajalta kypäräkameran käyttöön maasto-osuudella (Kilpailusäännöt, yleinen osa, 7 §). Lisäksi säännöissä on erikseen mainittu: "Kameran käyttö on mahdollista vain kilpailijan suostumuksella ja hänen omalla vastuullaan". Suomessa ei ainakaan heti kieltoa asetettu voimaan, mutta meillä seuraavat kisat on vasta reilun kolmen kuukauden päästä. Sääntöuudistukset on tulossa taas vuoden vaihteessa, joten saa nähdä kuinka käy.

Kaikki nämä kiellot ja säännöt saivat alkunsa Michael Schumacherin lasketteluonnettomuudesta. Entisellä formulakuskilla oli lasketellessaan kypärässään kypäräkamera, joka on saattanut vaikuttaa kaatuessa sattuneisiin vammoihin.


Kypäräkamerat painavat 50-100 grammaa, kiinnitystarvikkeineen ja suojakoteloineen hieman enemmän. Vertailuna mainittakoon, että Iphone 4 painaa kuorineen 150 grammaa. Kameroita on eri mallisia, joten niiden kiinnityskin on erilainen mallista riippuen. Pienet putkimaiset kamerat (esim. Contour, Polaroid, Replay XD) kiinnitetään kypärän leukahihnaan, kypärän alareunaan. Neliönmalliset kamerat (esim. GoPro) vaativat kiinnitykseen hihnan tai valjaat. Joskus kenttäradoilla näkee myös kameroita, jotka on kiinnitetty telineineen ruuveilla kypärään.

Mulla ei ole omaa kypäräkameraa, enkä ole testannut kenenkään tutun kameraa. En siis osaa sanoa, kuinka paljon se päässä vaikuttaa. Haaveissa olisi kuitenkin oma kypäräkamera. Haluaisin ainakin kenttäradat kuvata, mutta myös esim. rataestetreenejä ja itsenäisiä hyppelyitä.

Doug Payne, 4*-tasolla kisannut yhdysvaltalainen kenttäratsastaja (ja insinööri) vastustaa kieltoa. Hän on kirjoittanut aiheesta myös artikkelin blogiinsa. Olen samoilla linjoilla, videoista voi oppia paljon ja saada omiin treeneihin vinkkejä. Kuten "normaalitkin" videot, kypäräkameravideot jakavat kuvaajansa kokemuksia ja fiiliksiä. Uskon, että kypäräkamera videot kiinnostavat myös ei-hevosihmisiä. Niitä voidaan käyttää myös mediassa, esim. uutisissa.

Oon muistaakseni Doug Paynen kypäräkameravideoita ennenkin mainostanut, mutta ne on vaan niin kivoja katsoa. Laitetaampas teillekin maistiaisena videota neljän tähden radalta selostuksen kera.


Suomalaisista kenttäratsastajista kypäräkameraa ovat käyttäneet ainakin Eirin Losvik, Roosa Lappalainen, Senni Vilander ja Henna Kaskinen.

Mitä mieltä ootte kiellosta? Tykkäättekö katsoa kypäräkameravideoita?

perjantai 12. joulukuuta 2014

Este- ja koulutunnilla

Eilen pääsin valmentautumaan taas kahdella hevosella, kun Rölli osallistui Annan estetunnille ja Riksu koulutunnille.

Estetunnilla harjoiteltiin tasaista tahtia esteiden välillä sekä jumppailtiin erilaisia tehtäviä suorilla ja kaarevilla linjoilla. Itsenäisen verkan jälkeen aloitettiin ympyrällä pari kertaa sinivalkoisen pystyn yli, ja kun se sujui, vaihdettiin sen päällä suuntaa oikealle. Palattiin pääty-ympyrälle toisessa kierroksessa ja tultiin vielä punaista pystyä pari kertaa. Ekat kaksi hyppyä ei ihan onnistuneet, mutta sitten lähti sujumaan paremmin. Heti alusta lähtien Rölli oli taas huonompi kääntymään vasemmalle, siinä se jää mutkalle eikä ota ulkoapuja läpi.

Ympyrähyppyjen jälkeen otettiin yhden laukan sarja, jolta jatkettiin kolme laukkaa pystylle. Käytiin vaihtamassa suuntaa sinivalkoisella pystyllä hieman vinolla tiellä. Sitten sarja takaisin päin ja samanlainen kolmen laukan linja toiselle pystylle. Rölli teki ihan hyvin ja päästiin melko tasaisella tahdilla koko tehtävä läpi.


Seuraavaksi treenattiin kaaria ja kääntämistä. Tultiin vesimatto-okseri, jonka perään 21,5 metrin kaarella viisi laukkaa pystylle. Käännyttiin takaisin vedelle ja toinen samanlainen kaari perään. Ekan pystyn jälkeen sai olla aika vahvasti kääntämässä, ettei valuttu uralle asti vaan pysyttiin linjalla kohti vettä. Oranssin pystyn jälkeen käännös vasemmalle, sieltä punainen pysty ja silmukan jälkeen vihreä okseri. Ekalla kerralla vedeltä pystylle linja oli kovin mutkitteleva ja tultiinkin kuudella askeleella pohjaan. Tultiin se linja heti radan perään uudelleen, nyt suoraviivaisemmin ja helposti viisi askelta.

Lopuksi tultiin 70-80 cm korkeudella koko rata: pitkän sivun linja vasemmasta kierroksesta ja sen perään edellä mainittu kuuden esteen tehtävä. Alun linja tultiin nyt vasta kokonaan ja olikin yllättävän vaikea. Ensinnäkin kääntäminen ja suoristaminen linjalle oli hankalaa, mikä vaikeutti myös välejä. Sarjan Rölli teki ihan hyvin aina kunhan muistin itse pysyä pystyssä ylävartalolla.

Tultiin uudelleen vielä linja ja vesimatto, pysty, vesimatto, pysty. Rölli alkoi vähän väsähtää loppuun, jolloin se alkoi taas enemmän syöksähdellä esteille ja tehdä ihme loikkia. Saatiin kuitenkin ihan ok radat suoritettua. Lopuksi vielä pitkän sivun linja kertaalleen, nyt päästiin hyvin sisään ja Rölli malttoi odottaa myös viimisessä välissä :)


Röllin estetunnin ja Riksun koulutunnin välissä oli yksi estetunti, joten mulla oli hyvin aikaa verkata ja hoitaa Rölli pois ennen Riksun varustamista.

Riksu oli tottakai käynyt kierimässä itselleen mammuttiturkilleen kunnon turvekuorrutteen. Kuuma tuli jo sitä harjatessa pois! Kerättiin muutama puomi estetunnin jäljiltä pois ennen kuin aloin verkkaamaan. Riksu on nyt piikityksen jälkeen ollut vähän laiska työskentelemään ja jotenkin ei niin innokas kuin aiemmin, jäänyt varmaan kevyemmän tekemisen moodiin. Siispä koulutunti tuli hyvään aikaan. Estetunnille en viitsinyt Riksua vielä ottaa, ettei tule liian äkkiä piikityksen jälkeen. Ens viikolla varmaan teen vähän puomeja ja pikkuhyppyjä.


Aloitettiin tunti isolla pääty-ympyrällä taivuttaen ja tehden muutamia pätkiä pienempää ja isompaa ravia. Riksu tuntui alkuun vähän taas vastustelevan kättä ja keksivän maneesin nurkkiin mörköjä vältelläkseen töitä. Vaan eipä auttanut moiset metkut, kun töihin oli ruvettava!

Vasen kierros oli hankalampi taivutuksen kannalta, sain olla tosi tarkkana siinä. Riksu kulki taas ihmeellisesti yrittäen fuskata, pää vinossa sisään, mutta turpa kuitenkin asettuen ulos. Vasempaan suuntaan jumpattiinkin enemmän voltteja. Otettiin mukaan myös ravista käyntiin ja takaisin siirtymiset. Niissäkin Riksu alkuun vähän löysäili, mutta toistoilla löytyi aktiivisempikin vaihde.

Estetunnilta oltiin säästetty 6 puomia, jotka asetettiin pareittain keskihalkaisijalle muodostaen kuin uran, ratsastettiin siis aina puomien välistä. Ne toimivat siis apuna suoruuden ja linjan säilyttämisen kanssa. Alkuun ratsastettiiin voltit jokaisen puomikujan kohdalle. Välillä saatiin Riksun kanssa hyviäkin pätkiä, mutta varsin huolellinen sai olla tahdin ja tasapainon kanssa. Vaihdeltiin eri tehtävissä volttien paikkaa, välillä voltit tuli puomikujien välille, välillä vasta pitkän sivun uralle. Treenattiin puomien kohdalla käyntisiirtymiä ja pysähdyksiä. Pysähdykset tuli aika helposti, mutta liikkeellelähdöt oli turhan hitaita. Nämähän on olleet meille kouluradoillakin hankalia, joten hyvä treenata. Edes raippa ja maiskutus ei saanut Riksuun ihan toivottua energiaa liikkeellelähdössä, mutta tuli siinä kuitenkin vähän parannusta.

Laukannostoja harjoiteltiin myös keskihalkaisijalla. Ekoilla kerroilla Riksu oli löysä ja hidas, mikä heijastui myös laukan laatuun. Annan sanoin täytyy mennä riittävästi eteen, että voi tehdä puolipidätteen. Huonoa laukkaa nysväämällä tulee vain huonompaa.

Tahkottiin nostoja vielä ympyrällä. Tarkkuutta ja huolellisuutta vaan peliin! Yksin kun menee niin helposti tyytyy vähän huonompiinkin nostoihin. Mutta ei se voima ja rutiini tule muulla kuin tekemällä oikein. Mua auttoi paljon mielikuva siitä, että laukannosto on lyhyt askel. Täytyy pitää edestä kiinni, jotta takajalat ehtii tehdä työn eikä vain hyökätä kaulalle ja heittää ohjaa pois. Kun ravi oli aktiivinen ja itse muistin pysyä pystyssä ja vähän pitää nostossa vastaan, tuli ihan kivojakin nostoja. Täytyy muistaa nämä itsenäisessäkin treenissä.


Yhteenvetona koulutunnista voisi sanoa, että Riksu ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta parani loppua kohti. Anna sanoi taas, että kapasiteettia Riksulta löytyy. Täytyy itse alkaa vaan vaatimaan siltä asioita enemmän ja olla huolellinen. Saatiin paljon taas hyviä tehtäviä ja vinkkejä siihen, kuinka treenataan kohti ensi kauden kisaratoja :)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Toivepostaus: Tallityöt

Kun tallitöistä toivottiin postausta, oli ensimmäinen ajatukseni, että eipä mulla niistä ole mitään kirjoitettavaa, kun en juuri tallitöitä tee. Kuitenkin kun ajatus sai hautua jonkin aikaa, tuli mieleeni erilaisia hommia, joita tallilla puuhailen.

Tallitöistä meillä vastaa siskoni Juulia. Hän siivoaa karsinat ja tarhat sekä ruokkii hepat arkisin. Viikonloppuisin yleensä iskä hoitaa tallihommat. Tai jos ollaan iskän kanssa kisoissa, niin nakki napsahtaa äitille tai siskolleni Nellille.

Yleisin homma, joka mulle lankeaa, on iltapäiväheinien jako. Heinät meillä jaetaan neljä kertaa päivässä, kello 6, 11, 17 ja 22. Heinien jako ei oo mitään mun mielipuuhaa. Niitä heinänpätkiä menee kaikki paikat täyteen, varsinkin jos kumisaappaissa käyttää villasukkia. Ne ovat oikeita heinämagneetteja! Hihansuut ja hanskojen varret kerää myös heinää. Lisäksi on kovin vaikeaa antaa heinää riittävän vähän. Tekis mieli heittää aina kunnon kasa syötäväksi!

Toinen inhokkihomma on märkien loimien kuskaaminen kuivatushuoneeseen. Niitä ei tee mieli kantaa kovin lähellä ja vettävaluvina ne painaa kuitenkin vaikka kuinka paljon. Lisäksi loimista roikkuvat jalkalenkit ja mahavyöt onnistuu usein kietoutumaan omiin jalkoihin ärsyttävästi.

Näin talvella, kun maa jäätyy ja samalla tarhojen vesiautomaattien putket, niin vien hepoilleni vettä ulos saaveihin. Yleensä riittää pari ämpäriä kuumaa vettä sulattamaan ja täyttämään saavin. Välillä tosin tyhjennänkin ja pesen saavit puhtaaksi pohjalle kertyneestä hiekasta ja heinämössöstä.


Kuten sanottu, karsinan siivousta en enää kovin usein joudu harrastamaan. Olen kuitenkin tehnyt aiempina vuosina tallihommia paljonkin, useamman kesän sekä kevyemmillä opiskelujaksoilla. Meillä on tallissa kuivikkeena turve, josta on tehty karsinoihin paksut turvepatjat. Siivoaminen on siltä kannalta aika helppoa. Toki meidänkin hevosista löytyy näitä mylläreitä, jotka sotkevat heinät ja lannat mullin mallin. Ne karsinat antaisi mielellään muiden siivottavaksi.

Ihan kokonaan en ole karsinan siivoamisesta päässyt eroon. Monipäiväisissä kisoissa jabaa pitää siivota päivittäin sekä ennen kotiinlähtöä huolellisesti. Jos iskän kanssa ollaan Niinisalossa, niin iskä siivoaa jabaa yleensä sillä aikaa kun olen verkkaamassa tai kävelemässä. Kun olen kisoissa muiden kyydillä ilman omia huoltojoukkoja, niin tietysti siivoan jaban itse.

Kisareissujen ja muiden trailerilla kuljettujen matkojen jälkeen traikku siivotaan. Tyhjennän heinäverkot, jos niissä on vielä heinää matkan jälkeen. Lannat siivotaan pois ja jos tarve vaatii, niin traileriin tuodaan uutta turvetta.


Tallin käytävän lakaisu kuuluu arkisiin rutiineihin. Käytävä lakaistaan yleensä karsinoiden siivouksen jälkeen. Minä lakaisen käytävältä harjauksen jälkeiset karvat ja pölyt sekä savet ja hiekat, jotka kavioista irtoaa kavioiden puhdistuksessa. Nämä röhnät ja ruokinnassa tippuneet heinänpätkät harjaan useimmiten vaan lähimpään karsinaan. Kengitysröhnät sen sijaan laitetaan roskikseen.

Tavallisesten tallitöiden lisäksi on hommia, joita tehdään harvemmin. Näitä hommia on esimerkiksi karsinoiden seinien pesu. Riksu ainakin on semmoinen sottapytty, että hyvä kun seinän oikean värin erottaa ennen pesua. Juuriharja ja lämmin vesi on tässä puuhassa parhaimmat työvälineet, viimeksi käytin myös mietoa pesuainetta apuna. Riksulla kun on kesäihottuma, niin se pahimpina kausina hinkkaa häntäänsä seinään, ja sen kyllä seinästä huomaa. Häntään laitettu rasva, turvepöly ja hinkkaus saa aikamoisen töhnän pinttymään seinään. Pitäisi varmaan niitä seiniäkin pestä vähän useammin niin ei tarvisi ihan kaikin voimin sitä seinää putsata silloin harvoin, kun siihen ryhtyy.


Muita hommia on satulahuoneen siivous, varusteiden kiillotus ja vesi- ja ruokakippojen pesu. Kesäisin myös pesen Riksun ötökkäloimia ihan harjalla jynssäten. Likaiset satulahuovat ja loimet heitän pesukoneeseen ja pistän kuivumaan, kun ne ovat valmiit. Meillä on iso teollisuuspesukone, johon mahtuu hyvin useampikin loimi. Loimipesupalvelua käyttääkin silloin tällöin myös tallin ulkopuoliset heppaihmiset. Se ei sitten olekaan enää mun vastuulla, vaan palvelusta vastaa äiti.


Kesällä puuhastelen jonkun verran maastoesteiden parissa. Joskus tasoittelen banketin tai portaiden hiekat taas tasaiseksi. Hauskinta on kuitenkin laittaa uudet risut esteisiin ja muotoilla niitä oman mielen mukaan. Kunnon risut esteissä luo mulle ainakin enemmän kenttäfiilistä kuin kuivat kepit tai ei risuja ollenkaan.


Mitä te puuhailette tallilla?