sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa valmennuksessa

Torstaina pääsin vihdoin pitkästä aikaa estetunnille! Valmennukset on jääneet väliin työharjoittelun reissujen takia ja viime kerralla samaan aikaan oli juuri seuran johtokunnan kokous. Valmennukseen osallistuin vain Röllillä, sillä Riksu vielä kävelee piikityksen vuoksi.

Itsenäisessä verryttelyssä Rölli oli ihan kivasti kuulolla. Laukasta raviin siirtymissä se ei oikein jaksa kantaa itseään, jolloin helposti alkaa roikkua. Tunti aloitettiin kavalettitehtävällä, johon kuului molemmille lyhyille sivuille pääty-ympyrä kavaletin yli ja pitkän sivun keskeltä radan poikki kavaletin yli samalla vaihtaen laukkaa. Rölli teki tehtävää ihan hyvin, laukat vaihtui hallitusti. Ihan joka kerta paikka kavaletille ei ollut täydellinen, mutta oltiin sentään samaa mieltä toteutuksesta. Välillä vauhti alkoi kiihtymään, mutta sain rauhoitettua menoa aika nopeasti.

Kavalettien jälkeen siirryttiin heti jumppailemaan radalle. Jatkettiin edelleen kavalettikorkeuksilla, mutta esteitä oli aika monta radalla. Tarkoituksena oli tehdä hyvät tiet, säilyttää tasainen tahti koko ajan ja saada vielä laukatkin vaihtumaan. Tehtävä oli aikamoista serpentiiniä kaarroksineen. Ollaan ennenkin Annan tunnilla tehty samantyylisiä tehtäviä, ja tykkään kyllä niistä tosi paljon. Koko ajan pitää keskittyä, ei vain voi istuskella kyydissä ja toivoa parasta. Oli hyödyllinen harjoitus Röllille, se ei ehtinyt alkaa roikkumaan tai vilistämään niin paljon, kun koko ajan tapahtui jotain.

Eka 11 esteen rata meni ihan ok. Välillä tuli esteen jälkeen jokunen ristilaukka, jonka korjaamisesta Rölli otti kierroksia. Lisäksi vasempaan kierrokseen kääntäminen oli selkeästi hankalampaa, Rölli koki pari kertaa helpommaksi tiputtaa raviin, kuin ottaa takajalat alle ja ulkokyljen lyhyemmäksi kääntymisessä. Välillä se laukassa yritti alkaa roikkumaan kädellä. Esteen jälkeen jos en itse hilaudu nopeasti ylävartalolla pystyyn, niin Rölli onnistuukin roikkumaan. Muutenkin vähän turhan paljon lähden ylävartalolla mukaan hyppyyn, jolloin Rölli jää matalammaksi.

Toisella radalla ei ollut enää niin paljon serpentiinikurveja, vaan tehtiin pitkällä tiellä kaaria sekä suoria linjoja. Estekorkeus tällä toisella radalla oli varmaan jotain 80 cm tasoa. Rölli alkoi selvästi jo vähän väsähtää, sillä se lähti taas juoksentelemaan enemmän sekä otti puomeja takajaloilla vaikka ponnituspaikat oli ihan toimivia. Loppukorjauksessa se korjasi kuitenkin hyvin virheet ja päästiin tehtävä ilman puomeja. Tein hyvät loppuravit, joissa Rölli oli varsin letkeä ja rauhallinen.

Kuvia ei tunnilta ole, mutta Nelli oli kuvaamassa videota radoista.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Mietteitä menneestä kaudesta

Riksun kanssa tänä vuonna kisattiin kuudet kenttäkisat. Kausi aloitettiin Niinisalon toukokuun kisoissa suokkien helposta. Pääosin kausi tehtiinkin sillä tasolla, pari tuttaria kisattiin myös kun suokkiluokkia ei joka kisoissa ollut. Kauden ekoissa kisoissa kouluosuudella ei näytetty ihan sitä osaamista olisi voitu, mutta kauden edetessä saatiin koulupisteitäkin nousemaan. Uskaltauduttiin kouluaitojen sisään myös muualla kuin kenttäkisoissa. Käytiin kerran aluekoulukisoissa ja parissa seuratason kisoissa. Rataesteillä nostettiin tasoa metriin ja kisattiin jokunen luokka aluetasolla ja suokkien kansallisella tasolla.

Kaikki kauden kisat listattu Kauden kisat -postaukseen.

Suokkien kenttämestaruus Niinisalossa, suokkien vaativa. © Jaana Pirttijoki

Mulla on sellainen ajatus kenttäratsastuksessa etenemisessä, että kaudessa voi tehdä yhden noston jos alempi taso sujuu. Varsinkin nuorilla ja kokemattomilla on turha lähteä kiirehtimään luokkanostojen kanssa, vaikka maastosta pääsisikin maaliin. Kaudessa on kuitenkin vain muutama kisa, joihin on järkeä lähteä. Useat peräkkäiset kenttäkisaviikonloput voivat tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä, varsinkin nuorille touhu pitäisi säilyttää mielekkäänä. Mun mielestä tasoa voi nostaa, kun on varmuus, että maastosta on mahdollisuus päästä ilman estevirheitä maaliin.

Tätä taktiikkaa oon itsekin pyrkinyt noudattamaan. Riksu löysi tällä kaudella ihan eri vaihteen maastoon, mikä oli tietysti aivan mahtavaa! Jos sama tahmea meno viime kaudelta olisi jatkunu tälläkin kaudella, olisi kenttämestaruuteen osallistuminen ollut ihan mahdoton temppu. Nyt se oli koko kauden hyvin itse menossa, lähdöissäkin lähti melkein kuin raketti ;) Vähän eri meininki kuin viime kaudella kun tahkottiin yliaikaa harrasteluokassa... On paljon helpompi ratsastaa kun ei tarvitse koko ajan polkaista lisää vauhtia. Onnistumisten myötä Riksun itseluottamuskin tuntui nousseen ja molemminpuolinen luottamus myös kasvoi.

Ihan niin paljon luottoa ei vielä ollut suokkien vaativaan noustessa, että oltaisiin lähdetty kisoihin treenaamatta isompia esteitä. Toki kotona hypittiin parisen kertaa maastareita, mutta nyt käytiin lisäksi Niinisalossa harjoittelemassa. Se kannatti, sillä ongelmat saatiin treenissä korjattua ja suokkien kenttämestaruudessa posotettiinkin maastorata nollana ja ajassa maaliin :) Se oli huippuhieno fiilis!


Rataesteilläkin alkukausi meni vähän heikommin kuin loppukausi. Korkeus sinällään ei ollut ongelmana, vaan se kaikki puuhailu esteiden välissä. 90 cm sujui mallikkaasti, mutta metrissä kerättiin puomeja. Suokkien aluemestaruudessa otettiin maailman turhin puomi ykköseltä, ärsyttää vieläkin. Kausi kuitenkin huipentui onnistumiseen, kun Riksun kanssa sijoituttiin kolmanneksi estepuolella 6-vuotiaiden suomenhevosten Kasvattajakilpailussa Ypäjällä :)

Suokkien aluemestaruus Artukaisissa, 95 cm. © Pilvi Vähämäki

Kouluratsastuksessakin nostettiin tasoa. Helppo a -tasoiset ohjelmat tulivat ensin kenttäkisoissa, mutta käytiin me ihan koulukisoissakin. Kaikki "temput" saatiin esitettyä, mutta kouluradoille kaivataan vielä paljon paljon rutiinia ja lisää huolellisuutta. Parhaimmat prosentit tuli edelleen helppo b radoilta (kenttäkisoista). Kasvattajakisaan Riksu osallistui myös koulupuolelle, hieno tulos sielläkin. Kokonaiskilpailussa Riksu ja Maija olivat sijalla 10.

Loppukaudesta varsinkin alkoi huomaamaan Riksun vasemman takajalan ottavan lyhyempää askelta käynnissä. Vaiva vei kouluradoilta monia pisteitä, mutta ei vaikuttanut muuhun suorittamiseen. Alkuun ajateltiinkin, että se on vain jännityksestä johtuvaa, mutta kun sitä alkoi esiintyä enemmän, niin syyn oli pakko olla muualla. Riksua kävi pari kertaa kiropraktikko hoitamassa, se auttoi lihaksiston kehittämiseen, mutta jalkavaiva ei kadonnut. Viime keskiviikkona käytiinkin klinikalla selvittämässä asiaa. Riksun polvi ja kinner oli lievästi rasittuneet. Ne hoidettiin piikittämällä ja nyt Riksu vain kävelee pari viikkoa. Toivottavasti tämä auttaa ja vaiva poistuu häiritsemästä menoa!

Toinen ärsyttävä ongelma on Riksun irvistys. Joskus Riksu kulkee suu auki, kun mulla on liian kova käsi. Mutta löysemmälläkin ohjalla se irvistelee ja ikään kuin kipristää sen ylähuulta, niin että ylähampaat näkyy suusta. Ollaan koitettu eri kuolaimia ja turparemmejä, mutta sieltä se "duck face" aina vaan ilmestyy. Kuolainten laitossa se välillä myös vääntelee naamaansa ja näyttää siltä, kuin joku ruuan pala olisi jäänyt hampaan koloon. Hampaat raspattiin syyskuussa, mutta irvistely on jatkunut sen jälkeenkin.

Tutustumisluokka Ypäjällä. © Riina Mattila

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Riksu klinikalla

Aamuseiskalta lähdettiin tänään ajelemaan Tampereelle traikussa Riksu ja Royale. Riksulla suuntana oli Tampereen hevosklinikka ja Royale oli menossa siihen viereen Teivon raviradalle esittelemään taitojaan valmentajalle. Olin Riksun kanssa kahdestaan klinikalla, kun iskä meni ajamaan ravureita. Klinikalle oltiin siis menossa, koska Riksu lyhentää askelta käynnissä vasemmalla takasella. Liike näkyy esimerkiksi tässä videossa Niinisalon kouluradalta, alkaen kohdasta 3.05.

Ilmoittautumisen jälkeen odoteltiin hetken aikaa ennen kuin päästiin hoitohuoneeseen. Eläinlääkäri tunnusteli alkuun Riksun kaikki jalat sekä kaulan, selän ja takapään lihakset. Tunnustelussa ei löytynyt mitään ongelmia, päinvastoin, saatiin kehuja hyvin treenatuista ja symmetrisistä lihaksista. Selässä tai kaulassa ei ollut jumeja ja lihaksisto oli kuulemma sopivan pehmeä.


Tunnustelujen jälkeen käytiin klinikan pihalla juoksuttamassa suoralla ja ympyrällä. Mitään ontumaa ei tässäkään näkynyt, mutta oikeassa kierroksessa ympyrällä vasen takanen ottaa lyhyempää askelta ja kinner toimii vähän jäykemmin. Jatkettiin pari kierrosta käynnissä pienellä kahdeksikolla, minkä jälkeen tehtiin taivutuskokeet kaikkiin jalkoihin niin ylä- kuin alaraajaankin. Kaikki jalat taivutettiin ihan varmuudeksi, sillä Riksua ei ole ennen tutkittu tai röntgenkuvattu.

Taivutuskokeissa Riksu osasi käyttäytyä hienosti, vaikka välillä vieressä raviradalla juosseet lämppärit saivatkin keskittymisen harhailemaan. Kaikki muut kokeet oli nollaa paitsi vtj yläraaja, josta saatiin ykkönen. Polvessa todettiin polvinivelen olevan lievästi täyttynyt. Lisäksi eläinlääkäri huomasi, että liikkuessaan Riksu tiputtaa vähän eri tavalla vasenta lautasta verrattuna oikeaan.

Seuraavaksi Riksua vähän rauhoitettiin ja mentiin röntgeniin. Vasemmasta takajalasta kuvattiin vuohinen, kinner ja polvi. Polvinivelen sisäreunalla koipiluun yläosa oli lievästi terävöitynyt, mutta se ei kuulemma ole hälyttävää. Kintereessä ja vuohisessa ei ollut kuvien perusteella merkittäviä muutoksia. Löydökset ei ollut vakavia, ja ne hoidettiin nyt piikittämällä. Polven lisäksi piikitettiin kinner kahdesta kohdasta.

Tänään Riksu oli vain karsinassa loppupäivän, huomisesta eteenpäin se saa taas mennä tarhailemaan. Piikityksen takia kävellään viikon verran puoli tuntia päivittäin. Viikon jälkeen kävelyaikaa nostetaan tuntiin ja saadaan alkaa jo työskentelemään käynnissä. Kahden viikon kuluttua palaillaan normaaliin treeniin ja 3-4 viikon päästä saa alkaa hyppelemään. Talven treeniin suositeltiin hankitreeniä ja korotettuja puomeja, jotta takapään lihaksisto vahvistuu. Ei muuta kuin lunta tulemaan siis! Toivottavasti hoito tehoaa, jotta päästään treenaaman kohti ensi kautta.

Riksu käyttäytyi tosi hyvin koko reissun ajan. Eläinlääkäri kehui myös sen käytöstä ja sporttista rakennetta. Riksulla on lihaksia oikeissa paikoissa ja hieno ylälinja. Nuoreksi hevoseksi se on myös hyväkuntoinen. Mutta tämähän ei ollut meille kenellekään uusi juttu, vai mitä? ;)

maanantai 17. marraskuuta 2014

Viimeiset


Viimeinen ratsastus Tumpin kanssa oli pieni kävelytuokio sunnuntai-iltapäivällä. Käytiin pieni lenkki radalla, jonka jälkeen kahlattiin vielä viimeisen kerran vesiesteen läpi. Lopuksi otettiin vielä muutama kuva kukkulan päällä.


Viimeiset kenttäkisat oli Niinisalossa 21.-22.9.2013. Kisattiin yhtä tähteä ja sijoituttiin toiseksi :) Ratsastettiin luokassa ainoana maasto puhtaasti ja ajassa maaliin!

Viimeinen Tumpin kanssa hyppäämäni maastoeste oli Niksulan vartioasema, yhden tähden maastoradan viimeinen este.

© Jaana Pirttijoki

Viimeiset kaksi päiväänsä Tumppi vietti tarhaillen Rompun kanssa. Muuten Tumppi tarhaili yksin, mutta eräänä päivänä hän ei ollut enää suostunut menemään omaan tarhaansa...

Viimeiset (mun tietääkseni) riehumiset Tumppi suoritti sunnuntaina keskellä päivää. Naapuritarhan lämppärivarsat osallistuivat myös kirmailuun.


Halusin antaa Tumpille herkkuja viimeiseksi ateriaksi. Ateriaan kuului Tumpin herkkumysliä, porkkanoita, omenoita, leipää ja pipareita. Lisukkeeksi löysin vielä muutaman vihreän ruohonkorren ja niiden kaveriksi nappasin vielä kuusesta pienen oksan. Herkkuateria maistui Tumpille hyvin. Tämä ei tosin jäänyt ihan viimeiseksi ateriaksi, sillä Tumppi sai normaalisti iltaheinät vielä ennen lähtöä.


Tumpin viimeinen matka oli hevosautolla kotitalliltamme Liedosta Orimattilaan teurastamolle. Lastasin Tumpin itse kyytiin Aasin viereiseen lokeroon. Tumppi käveli kiltisti auton kyytiin, kuten ennenkin. Viimeiselle matkalle Tumppi lähti pimeänä marraskuun tiistai-iltana myöhään yhdentoista jälkeen.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

R.i.p. Tumppi

Tuner 18.4.2002-12.11.2014

Yhteisellä matkalla 3.1.2008 lähtien. Kiitos näistä vuosista <3


I wonder where you are
Hope it's not too far
When will we meet?
The smile on your face
Just like the old days
Your beautiful heartbeat

You gave me good start
You gave me your heart
I'll never lose that part
I think you hear me
I think you're right here
That's why I have no fear

I wish I could see that
You're okay
Waiting there for me
I wish I could see that
You're okay
Please just let me know

I wish I could see that
You're okay
Smiling back at me
I wish I could see that
You're still here
Watching over me

Krista Siegfrids - Can you see me?

maanantai 10. marraskuuta 2014

Luopumisen tuskaa

"Sä haluat pois
sä haluat pakoon
mä tajuun mut en tahdo ymmärtää" 
Haloo Helsinki - Kevyempi kantaa


Tumppi on ollut enemmän ja vähemmän saikulla nyt reilun vuoden ajan. Vaikeinta on tehdä päätös, milloin on aika luopua ja päästää ystävä kivuistaan. Vaikka kuinka kovin toivonkin, Tumpin jalat ei tule kuntoon. Kintereet vaivaa taas, ja Tumppi leputtaakin koko ajan jompaakumpaa takajalkaansa. Viime viikolla oikea etujalka kipuili niin paljon, että karsinassa kääntyminenkin oli tuskaa. Kipulääke poisti ainakin suurimman kivun, mutta sitä ei tiedä koska kipu alkaisi taas.

Pari viikkoa sitten juoksutin Tumppia liinassa. Vasempaan kierrokseen hevonen kulki kiltisti. Oikeaan kierrokseen kulki käyntiä, mutta ei ravia. Tumppi hyppi pystyyn ja pukitteli sekä vaihtoi aina itse suuntaa oikeasta vasempaan, jos pyysin ravia. Se oli ehkä todellinen herätys mulle, että kiltein ja miellyttämisenhaluisin hevoseni on oikeasti niin kipeä...



Tumppi lähtee vihreämmille laitumille tällä viikolla. Päivästä ei ole vielä tarkkaa tietoa, mikä ei auta yhtään henkistä valmistautumista. Tumpin kanssa yhtä matkaa taivaslaitumille lähtee siitostammamme Aasi, jolla on vanhuuden myötä jalat ja hampaat niin huonossa kunnossa, että käveleminen ja syöminen on alkanut takkuilemaan.



Tänä syksynä on taivaslaitumille lähtenyt toinen toistansa upeampia hevosia, ja kohta on Tumpin vuoro. Ikävä tulee <3

maanantai 3. marraskuuta 2014

Kontrollia kavaleteilla

Eilen innostuin rakentamaan maneesiin kontrollitehtäviä kavaleteista. Molemmat suokkipojat pääsivät niitä pomppimaan, Riksu ensin vähän haastavampia juttuja ja Rölli myöhemmin vähän helpompia tehtäviä.

Sain houkuteltua jopa kuvaajan paikalle molempien hevosten menoa taltioimaan. Kameraa ei tosin edelleenkään osata kunnolla käyttää, joten kuvat ei ole sieltä laadukkaimmasta päästä. Valoa maneesissa omaan silmään ainakin riittää, mutta varmaan kamerassa ei ole tarpeeksi valovoimaa tai jotain...


Ekana vuorossa oli tosiaan Riksu. Viimeksi ollaan hypätty kunnolla Niinisalon kenttäkisoissa eli syyskuun lopulla. Sen jälkeen Riksu on kyllä hypellyt kerran maastareita ja tehnyt pari puomitreeniä oppilaiden kanssa. Nyt otettiin hyppelyyn taas vähän tuntumaa kavalettitreenin muodossa. Vaikka mentiinkin ihan näitä pikkuisia esteitä, niin tuntui välillä aikamoiselta hakemiselta meno. Alunperin mulla oli ideana mennä ilman jalustimia, mutta se jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa.

Aloitettiin hyppelyt ensin ympyrällä muutaman kerran ihan vaan yksittäisen kavaletin yli. Se onnistui ihan hyvin, sopiva paikka löytyi niin reippaammasta kuin hitaammastakin laukasta. Seuraavaksi tultiin pitkän sivun linjaa, jossa oli yksittäinen kavaletti, jolta muistaakseni 21 metriä keskimmäiselle kavaletille, jolla innaripuomit edessä ja takana. Linjan lopussa oli taas 21 metrin päässä yksittäinen kavaletti.

Ekalla kerralla meno oli kaikkea muuta kuin sujuvaa! En osannut kääntää ulkoavuilla linjalle, vaan sisäohjassa roikkuen mentiin. Linja mutkitteli kuin mikäkin mato. Hyvä kun Riksu selvisi innaripuomeista, sillä piti taas vähän varmistella kavaletille, johon olin laittanut mustat putken pätkät täytteeksi. Riksu selkeesti peloton kenttähevonen ;)


Seuraavilla kerroilla putket ei pelottaneet enää yhtään ja linjakin alkoi suoristumaan. Tultiin linjaa pari kertaa molemmista suunnista. Tavoitteena oli löytää lyhyt mutta rento laukka, jossa Riksu olisi avuilla ja kontrollissa. Välillä otin laukkaa liian lyhyeksi vain kädellä, jolloin välit ei toimineet.


Tehtiin Riksun kanssa erilaisia ratoja kavalettitehtävillä, ne näkyvät alemmalla videolla. Huomaa taas, että ratsastan liikaa kädellä, jolloin lavat ei aina pysy hallinnassa. Tämä taas johtaa siihen, että laukkaa on vaikeampi vaihtaa kun hevosen sivut ovat aivan eri paria. Välillä kulmissa Riksu myös yritti tunkea sisäjalkaa vasten. Varsinkin kavalettitehtävä innaripuomien kera kohti kulmaa ja sen jälkeinen kulman ratsastus oli vaikea saada sujumaan tasapainoisesti ja rennosti.

Kuitenkin treenistä jäi ihan hyvä mieli. Koko talvi kun näitä juttuja jumppaillaan niin ollaan aika iskussa ens kaudella! :)



Röllin kanssa oli alkujaankin tarkoitus tehdä helpompia tehtäviä, ja niin tehtiinkin. Herra oli taas oma vilistävä itsensä... Tein Röllinkin kanssa alkuun yksittäistä kavalettia ympyrällä. Ekalla kerralla ravissa ja pari seuraavaa kierrosta laukassa. Tässä Rölli toimi vielä ihan hyvin ja malttoi odottaa. Yksittäiseltä kavaletilta siirryttiin hyppäämään muutaman kerran pötkyläkavalettia, jossa siis edelleen innaripuomit 3 metrin päässä kavaletista edessä ja takana. Tämä sujui vaihtelevalla menestyksellä. Välillä Rölli malttoi kuunnella pidätteet loppuun asti, mutta välillä se heitti taas pään ylös ja lähti juoksemaan esteelle. Sitä ei pahemmin kiinnostanut, vaikka osumaa tuli maapuomeihin milloin milläkin jalalla.

Varsinaiset tehtävät aloitettiin kuvaajan saavuttua paikalle. Tultiin laukassa ikään kuin puoli rata leikkaa kulmasta kavaletin ja puomien yli. Käytiin pitkän sivulla tekemässä ravisiirtymä ja toinen kavaletti ja puomi linja kohti kulmaa. Tultiin tämä pari kertaa. Vähän siirtymä meni taas roikkumiseksi, eikä kulmatkaan ihan täydellisiä olleet.

Tämän jälkeen tultiin edelleen kulmasta kavaletti, jolta jatkettin putkilokavaletille kaarella ja siitä suoraan yksittäiselle kavaletille. Tätä tultiin molemmista suunnista ja toistettiin useampi kerta, sillä kontrolli oli hukassa. Meno kiihtyi heti ekan kavaletin jälkeen. Itse lähdin vähän taas lyttyyn enkä istunut vastaan, jolloin Rölli vilisteli ruskeiden puomien yli miten sattui. Kerran tein ekan kavaletin jälkeen voltin ennen keskimmäistä kavalettia, jolloin sain Röllin odottamaan paremmin. Piti laittaa tämäkin pätkä videoon, mutta näköjään jäi vahingossa pois.

Viimeiseksi tultiin suoraa linjaa pari kertaa. Ekalla kerralla keskimmäisen puomit vieri Röllin jalkojen alla, mutta seuraavalla kerralla jo selvittiin rauhallisemmin ja vähemmin osumin.



Nyt talvikaudella olisi tarkoituksena alkaa hyppelemään näitä kontrollitehtäviä kavaleteilla vähintään pari kertaa kuussa, toivottavasti ehditään useamminkin. Mites lukijat, haluaisitteko jatkossa videoiden lisäksi myös ratapiirroksen tai jonkun tarkemman selvityksen tehtävistä ja metrimääristä?