lauantai 30. marraskuuta 2013

Varustepostaus: Heppojen varusteet

Vihdoin ja viimein olen saanut varustepostauksen hevosten varusteista valmiiksi. Tässä siis kuvitettuna vähän juttua varusteista, jotka ovat hepoille päätyneet käyttöön. Postauksessa on esitelty satulat, suitset, huovat, suojat ja lopussa loimet.

Nämä esitellyt tavarat ovat niitä, joita minä käytän hevosteni kanssa. Juulia käyttää Riiviöllä joitain omia tavaroitaan, mm. loimia ja jalustimia. Riiviöllä on myös omat ravivaljaat, joita en ottanut tähän postaukseen mukaan.


SATULAT


Tumpin estesatula on Devoucoux-merkkinen. Satulan mallista en osaa sanoa mitään sen enempää, sopinut ainakin mun takapuolelle hyvin ;) Devoucoux on ranskalainen merkki, joka on tunnettu mm. kenttäsatuloistaan.

Jalustimina estepenkissä on Sprengerin 4-nivel turvajalustimet. Harvemmin tipun, mutta sitten jos niin käy, en halua jäädä jalustimeen kiinni.

Jalustinremmit on merkkiä Trust. Pituutta niillä on muistaakseni 135 tai 140 cm.


Koulusatulana Tumpilla on Kieffer Wien. Koska Röllistä tulee isona myös kenttätykki, se lainaa treenissään Tumpin satuloita :) Tällä hetkellä ainakin satulat sopivat Röllinkin selkään, mutta saa nähdä koska lihasta lähtee syntymään ja satula-asioita täytyy miettiä uudelleen.

Jalustimina koulusatulassa olen käyttänyt ihan tavallisia metallisia jalustimia. Jalustinremmien merkkiä en muista, pituutta niillä on 150 cm.


Riksulla ja Riiviöllä käytän samaa satulaa, joka on Bates. En tiedä siitäkään sen enempää mallista tai muusta, mutta taitaa olla joku estepainotteinen yleissatula(?). Satulaan pystyy vaihtamaan kaaria, jolloin sitä saa kätevästi levennettyä kun lihakset kasvaa. Tällä hetkellä satulassa on muistaakseni sininen kaari, mutta vaihto leveämpään olisi piakkoin taas edessä.

Jalustimina mulla on tässäkin Sprengerin turvajalustimet. Jalustinremmit on Wahlstenin. Alussa remmit oli tosi jäykät ja tuntuivat tosi paksuilta, mutta nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen niistä on tullut mukavan notkeat. Hiukan toinen remmi oli taas venynyt mun vinouden takia.


SUITSET


Tumpilla on neljät suitset, kuvassa näkyvät kolme sekä suitset, joita käytän juoksuttaessa joskus. Juoksutussuitsissa ei ole turparemmiä eikä ohjia.

Vasemmalla kuvassa on Tumpin kanget. Ne ovat Chetak-merkkiä. Ne ovatkin ainoat suitset, jossa Cob-koko on vähän turhan pieni, muissa suitsissa se on oikein sopiva. Kangilla tulee mentyä ehkä se muutama kerta vuodessa, tänä vuonna tosin ne vain keräsivät käyttämättöminä pölyä. Bridongin ohjatkin on tarvittu jollekin muulle käyttöön näköjään. Kankikuolaimen ohja on sileä nahkaohja.

Keskellä ovat Globuksen meksikolaiset suitset. Turparemmiin olen vaihtanut aikojen saatossa tommoisen pulleamman karvan. Nämä meksikolaiset suitset (sekä martingaali) ovat ainoat, joita olen jaksanut huoltaa ahkerammin. Tumppi käyttää näitä kenttäkisoissa maastossa sekä kotona laukkatreenissä. Kovan treenin jälkeen suitset ovat aika hikiset, joten olen tottunut putsaamaan ne joka kerran jälkeen. Ohjina näissä on perusohjat, eli kumi-kangasohjat, joissa nahkaiset stopparit. Stoppareita olen teetättänyt suutarilla kaksi lisää molemmille puolille, jotta saan pidettyä tarpeeksi lyhyen ohjan maastossa. Kuolaimina näissä on paksut kolmipalat.

Oikealla ovat Tumpin perussuitset, joita siis käytetään niin koulu- kuin estetreenissä.Suitset on ostettu joskus Börjesistä, mutta olen vaihtanut otsapannan vähän isompaan. Yleensä näissä käytän perus turparemmin lisäksi alaturpista, sillä sen kanssa Tumppi tuntuu tasaisemmalta. Näissä on vähän ohuemmat kolmipalat kuin meksikolaisissa, jotta Tumppi reagoisi vähän nopeammin ja terävämmin. Ohjina on nahkaiset palmikko-ohjat, mitkä on ehdottomasti mun suosikkiohjat! Äiti on tehnyt joskus opiskellessaan Ypäjällä myös ruskeat nahkaohjat, mitkä on tosi hyvät, mutta värin puolesta ne on jäänyt nyt ilman käyttöä.


Tumpin martingaali on ostettu joko Horzesta tai Hööksistä, en muista kummasta. Olen huoltanut sitä ahkerasti, ja nahka on pysynyt yllättävänkin hyvänä ja pehmeänä. Martsa on ns. kenttämallia eli kiinnitys satulaan tulee ylös pikkurenkaaseen sekä vastinhihnoihin. Olen tykänyt tästä tosi paljon, vaikka vastinhihnoihin tulevat remmit olivat alkuun turhan pitkät ja vaativat omia virityksiä.


Riksulla on vain yhdet suitset tällä hetkellä. Nämä on itseasiassa Juulian ostamat, siksi otsapanta, jossa blingiä... Kuolaimina perus nivel, joka on toiminut ihan hyvin. Ohjat on toiselta puolelta sileää nahkaa ja toiselta puolen kumia. Kivat ohjat, joskin ovat käytössä kuluneet melkoisesti.


Blingiä löytyy myös niin Riiviön kuin Röllinkin suitsista. Jättipäiden suitset ovat malliltaan meksikolaiset, kokoina Full ja Extra-Full. Vasemman puoleiset timanttijonot ovat ovat Riiviön ja oikealla ovat Röllin suitset. Röllin etutukka on onneksi niin iso, ettei timanttinen otsapanta edes näy, onneksi :D Molemmilla kuolaimina kolmipala, Riiviöllä koko 13,5 ja Röllillä 14,5. Kummallakin on kangas-kumiohjat, Riiviöllä tavallista kapeammat. Röllin suitset ovat myös Globuksen mallistoa, samanlaiset kuin Tumpilla, vain otsapanta vaihdettu.


SATULAHUOVAT


Tässä huovat, jotka on käytössä. Käytän niitä kaikilla hepoilla, vähän tietysti yritän pitää samoja huopia samoilla hepoilla. Pesun jälkeen voi vaihtaa taas sitten toiselle, jos mieli tekee :) Huovat ylhäältä alaspäin lueteltuina (linkissä kuva, jossa huopa käytössä):
Horzen valkoinen yleishuopa, lähinnä Riksun kisahuopa
Horse Guardin punainen yleishuopa
Eskadronin harmaa yleishuopa sinisillä kiiltokanteilla
Waldhausenin oliivinvihreä yleishuopa
Eskadronin kirkkaanvihreä yleishuopa, ollut Riksulla maastohuopana kisoissa
Eskadronin tummansininen yleishuopa
Waldhausenin ruskea yleishuopa
Eskadronin vihreä yleishuopa, Tumpilla maastohuopana (löytyy myös koulumalli, mutta unohdin ottaa sen kuvaan)
John Whitakerin tummansininen estehuopa
EST valkoinen estehuopa, lähinnä Tumpin kisahuopa
Eskadronin vaaleansininen yleishuopa
Schockemöhlen vaaleanruskea yleishuopa
Eskadronin valkoinen kouluhuopa, lähinnä Tumpin kisahuopa
HKM vaaleanvihreä kouluhuopa
Ankyn vihreänharmaa kouluhuopa
Lamicellin tummansininen kouluhuopa
HKM musta kouluhuopa
Jacsonin harmaa kouluhuopa
Schockemöhlen ruskeanharmaa kouluhuopa



Uusimpia huopahankintoja ovat HIHSistä ostettu Equilinen ruskea kouluhuopa sekä Facebookin heppatavarakirppikseltä hankittu Schockemöhlen oranssi kouluhuopa.


Varsinaisia romaaneja on mulla kolme, kuvan Mattes (vasemmalla ylhäällä) sekä kaksi Harry's Horsen romaania, joista toinen kuvassa. Lisäksi mulla on Mattesin Eurofit-mallinen huopa, jossa on romaanin mallinen karva huovan alapuolella. Huovan karva ei ole ihan niin paksua kuin romaanissa, paitsi etureuna, joka on järjettömän muhkea. Harry's Horsen romaanit eivät ole aitoa lampaankarvaa, toisin kuin Mattesit, ja eron kyllä huomaa. Muutenkin HH romaanit ovat littania ja ohuita, mutta pientä nostoa niilläkin saa aikaan.

Mattesin romaania olen käyttänyt Tumpilla estepenkin kanssa ja Harry's Horsen karvaa koulupenkin alla. Mattesin huopaa käytän Röllillä, kun lainataan Tumpin estesatulaa.


SATULAVYÖT


Kaksi ylimmäistä satulavyötä ovat merkkiä Globus. Ne ovat ihan kivoja perusvöitä, hevosta vasten oleva puoli on synteettistä materiaalia. Kuvassa ylinpänä on koko 130 cm, joka ei ole nyt kenenkään hevosen käytössä. Toisena on koko 120 cm, jota yleensä käytän Röllillä tai Riiviöllä.

Kolmantena kuvassa on jo kovasti haalistunut Pfiff-merkkinen kapeahko vyö, jolla pituutta 120 cm. Tätä vyötä käyttää Tumppi estesatulan kanssa, jos Bucasin vyö on varattu. Osa soljista on vähän vinksahtaneita, mutta toimivat kyllä. En vaan tykkää haalistuneesta materiaalista..

Alimpana on Bucasin vyö, josta tykkään tosi paljon. Vyö on vähän leveämpi kuin muut mun satulavyöt, materiaali pysyy hyvänä hiestä ja pesuista huolimatta ja soljet rullaa mainiosti. Pituutta tälläkin vyöllä on 120 cm, mutta tuntuu olevan lyhin näistä vaihtoehdoista. Riksu käyttää tätä vyötä eniten.


Riiviöllä on myös nahkainen Stübbenin satulavyö. Vyössä on keskellä kätevästi rinkula apuohjille. Nahka on pysynyt tosi hyvänä, vaikka hiki ja lika ovat sitä koetelleet, eikä huoltokaan ole ollut ihan kaikkein ahkerinta. Itse en ole oikein joustojen (varsinkaan vain toisessa päässä vyötä olevan) kannattaja, joten suosin enemmän noita perusvöitä.

Panssarivyö on muidenkin vöiden tapaan kokoa 120 cm. Se on ostettu aikoinaan Horzesta. Edulliseksi vyöksi se on kestänyt oikein hyvin. Joustotkin ovat pysyneet muodossaan eivätkä ole venahtaneet. Panssarivyötä käyttävät esteillä Riksu ja Riiviö.


Kouluvöitä mulla on kaksi 55 cm pituista, Bucas ja Kieffer. Tykkään Bucasin vyöstä enemmän, koska siinä vastinhihnat eivät liehu niin paljoa, ja se myös pysyy paremmin suorassa. Klippauksen jälkeen olen käyttänyt enemmän Kiefferin vyötä, sillä sen neopreenisuojus on pehmeämpi hevosta vasten.

Kiefferin soljissa on ollut ennen semmoiset kuminauhahommat, jotka ohjasi soljen "piikin" helposti vastinhihnan reikään kiristäessä. En tiedä kuinka paljon niistä oli apua, mutta ne on nyt jo kaikki hajonneet.


SUOJAT JA PINTELIT


Sekä Tumpilla että Riksulla on omat Eskadronin jännesuojat etujalkoja varten. Tumpilla on takajaloissa Horse Guardin hivutussuojat, joissa on hyvät kaksinkertaiset tarrat.




Riksulla on Eskadronin suojat niin etujaloissa kuin takasissakin. Tykkään Eskadronin suojista, sillä ne ovat kestävät, hyvää materiaalia ja kivannäköiset. Tarrat pysyvät hyvin kiinni eivätkä joustotkaan ole menneet miksikään.



Röllillä käytössä Horzen suojasetti, jossa jännesuojat etujalkoihin ja hivutussuojat taakse. Lisäksi käytän Hööksistä ostettuja Expert X-country buutseja etujaloissa suojaamassa polkemilta ja kenkien tallaamiselta. Buutseissa on sisäpuolella "kantapallo", jonka pitäisi estää buutsin pyörimistä. Mun mielestä se on kuitenkin liian ylhäällä eikä auta, buutsit pyörivät niin Röllin kuin Riksunkin jaloissa.



Maastoesteillä ja joskus laukkatreenissäkin käytän N.E.W-merkkisiä kenttäsuojia ja buutseja. Suojissa sisäpuoli on mukautuvaa materiaalia, joka mahdollistaa ilman vapaan kiertämisen liikkuessa. Suojat eivät kerää vettä ja niissä on lisäksi kovat "panssarit" suojaamassa iskuilta. En muista, mitä materiaalia panssari on. Etujalkojen suojissa panssari on suojien takaosassa ja takasuojissa taas suojien etuosassa. Buutseista tykkään erityisen paljon! Ne eivät ikinä pyörähdä jalassa tai käänny hankitreenissäkään ylösalaisin. Tarrat ovat sekä buutseissa että suojissa oikein pitävät, joten ei ole tarvinnut teippailla mitään maastoon. Nämä ovat oikeastaan Tumpin varustusta, mutta Riksukin on suojia lainannut joskus. Buutsit ovat Riksulle liian pienet. Koko setti on kokoa M.


Nämä elämää nähneet ja osumia ottaneet ovat Eskadronin All round -suojat. Nämä on ostettu joskus muinoin Iitulle kenttäkisoihin. Eli ikää suojilla on varmaan 10 vuotta, nyt vetelevätkin jo aika viimeisiään. Näissä on myös ainakin takasuojissa muovivahvike, joka onkin tullut osumien saattelemina esiin, ei tosin näy kuvassa.  Isommille maastoradoille eivät ole ihan ideaalit, sillä keräävät vettä ja likaa varsin reippaasti, ja näin ollen tulevat painaviksi. Riksu on nämä jalassaan kaasutellut pari maastorataa, mutta enimmäkseen käytän näitä kotona maastareilla, hangessa ja laukkatreenissä. Hyvin suojaavat suojat, jotka sopivat kaikille hevosille jalkaan :) Täytyy varmaan harkita vaihtamista uusiin samanmoisiin.


Horzen neopreenibuutsit ovat kivoja perusbuutseja, joita käytän maastoillessa ja laukkatreenissä. Mulla on näitä vielä lisää 5 kipaletta näiden kuvassa olevien lisäksi. Pariton määrä siksi, kun yksi on jäänyt jonnekkin uppeluksiin sammalmetsään. Tarrat ovat oikein pitävät, välillä saa oikein hampaat irvessä kiskoa niitä irti. Buutsit pyörivät jonkun verran, mutta suojaavat silti hyvin eikä meillä kenellekään hevoselle ole tullut haavaumia tai vastaavia. Yhdestä buutsista on lähtenyt pintakangas repeämään irti, mutta muuten ovat säilyneet ehjinä kovassakin käytössä. Tumpille L-koko on oikein hyvä, Riksullakin niitä olen käyttänyt, mutta Röllille oli pakko hankkia XL-kokoiset buutsit.






Pinteleitä on mulle jokunen pari kertynyt, vaikka en niiden varsinainen fani olekaan. Onhan ne varmaan tukevat ja muuta, mutta laiskuudestani johtuen ovat jääneet vähemmälle käytölle. Ekassa kuvassa oranssiin kouluhuopaan sävy-sävyyn hankitut Schockemöhlen fleecepintelit. Nyt voi alkaa harrastaa vakavamielistä kouluratsastusta ;) Karvareunaiset buutsit vaan puuttuu vielä, mutta kyllä nekin pakko hankkia jossain vaiheessa!

Toisen kuvan fleecepintelit ovat merkkiä Harry's Horse. Harmaan eri sävyt ovat ajattomia, mutta eivät kyllä sovi mihinkään mun huovan väreihin kunnolla. Näissä on tosi hyvin pitävät tarrat, joten ei hankitreenissäkään huoleta, että lähtisivät aukeilemaan.

Horse Comfortin ruskeita yhdistelmäpinteleitä mulla on vaan kaksi, olisi ehkä kivampaa jos olisi kaikkiin jalkoihin. Patja+jousto-osuus pinteleissä on kätevä idea, mutta toisinaan paineen jakaminen tasaisesti pinteleitä kääriessä osoittautuu haastavaksi, reunat kun pesussa ovat kutistuneet enemmän kuin itse patjaosuus.

Neljännessä pintelikuvassa olevat pintelit ovat jonkin sortin neulosta, olisikohan akryyliä(?). En ole oikein perehtynyt materiaaleihin. Neljän pintelin sarja on myöskin Horse Comfortin tuotantoa, muiden merkkiä en muista. Mustissa pinteleissä ei ole ollenkaan tarroja, joten ne ovatkin vain olleet kaapin hyllyllä pölyttymässä.

Pintelipatjoja mulla on mustat, isompaa kokoa olevat Jacsonin patjat sekä neljä keskenään samaa kokoa olevat Hööksin patjat. Hööksin patjoissa on kätevät tarrat, jotka helpottavat käärimistä.

LOIMET


Näin syksyn tullen alan käyttämään alku- ja loppukäynneissä vilttiä tai loimia. Tämä ihanan iso villaviltti on muistaakseni kokoa 2m*2m. Metsästin näin isoa silloin aikoinaan aika kauankin, ennen kuin tämän löysin. Viltti on ostettu Tumpille, mutta Riksu sitä nyt on enemmän saanut käyttää.



Maastoillessa tai hankitreenissä kylmällä säällä otan loimen hepan päälle koko liikutuksen ajaksi. Siihen sopivat tämä Horse Comfortin villainen yksilö tai alemman kuvan loimi, jossa ulkopuoli pitää vettä ja tuulta ja sisäpuoli on fleeceä. Harmaa ratsastusloimi on ostettu Horse Housesta. Sen etutarra on vähän kulunut, joten käytän siinä varmistuksena lasten "hanskahenkseliä", siis semmoista pientä venyvää pätkää, jota lapsilla ainakin ennen käytettiin kiinnittämään kurahanskat kiinni ulkohaalariin.



Riiviöllä ja Röllillä olen käyttänyt loppukäynneissä tätä raidallista W-profilen paksua fleeceloimea. Loimessa on kätevästi irroitettavat mahavyöt. Hienon värinsä lisäksi loimi on mukavan paksua fleeceä ja siirtää hyvin kosteutta pois hevosen iholta.


Mun ensimmäisen palkintoloimen nappasin Tumpin kanssa KaKen kisoista elokuussa. Loimi on merkkiä Best On Horse. Materiaali on vähän ohuempaa villaa kuin muissa mun villaloimissa, mutta tykkään tästä silti kovasti. Etuosan kiinnitykset saavat loimen istumaan oikein hyvin Tumpille. Suokeille tämän uskoisin olevan vähän vääränmallinen.


Tämä korkeakaulainen villaloimi on alunperin ostettu Tumpille, mutta nyt se on ollut enemmän Röllin ja Riksun käytössä. Ihan ideaalein ei loimen malli ole suokeille, sillä etuosan kiinnitys jää vähän ahtaaksi. Kuivatukseen kuitenkin oikein näppärä loimi, sillä lämmittää märkänäkin. Loimi on merkiltä Horse Comfort.


Näitä ruskeita kuivatusloimia meillä on kaksi, 135 ja 155 cm. Loimet ovat aika pientä kokoa, sillä 155 cm on sopiva yleensä 145 cm loimia käyttäville otuksilleni. Tässä Horse Housen kuivatusloimessa selän päällä on kaistale fleeceä, muuten loimi on verkkokangasta. Lämpimillä keleillä oon tätä käyttänyt Tumpilla tai Riksulla.


Tumpilla on myös Equilinen tummansininen fleece. Malli on Tumpille sopiva, mutta suokeille kaulakappale on aivan liian kapea. Tässä loimessa on kätevä tarra niskassa, jonka saa vaikka suitsiin tai riimuun kiinni. Vähän vähemmälle on tämä loimi jäänyt, sillä pakkasella siitä tulee kovin sähköinen, eikä Tumppi ilahdu sähkäreistä.


Lila-harmaaruudullinen vuoriton on Horzen mallistosta. Siinä on highneck ja hyvät lapalaskokset. Loimi pitää hyvin vettä, vaikka satelisi koko päivän. Alunperin tämäkin on ostettu Tumpille, mutta nyt ollut Röllin käytössä sadekeleillä.


Tumpin talviloimena toimii Finn-Tackin muhkea talvitoppis. Täytteen grammoista en tiedä mitään, mutta paksu tämä on! Kaulakappale on sopivan pitkä, ettei kylmä pääse livahtamaan vaikka pää olisi kohti taivasta tai vaihtoehtoisesti kohti maata heinää mutustaessa.


Näillä syyskeleillä ja pikkupakkasilla Tumpilla on yllä Horse Housesta ostettu fleecevuorillinen loimi kiinteällä kaulapalalla. Kaulapalassa ei ole fleeceä, mutta se kuitenkin suojaa kivasti tuulelta ja sateelta. Tämä, kuten lähes kaikki Tumpin loimet, on kokoa 145 cm.

Riksulla ja Riiviöllä on tällä hetkellä käytössä samanlaiset Horse Comfortin kevyet ulkotoppikset, joissa 150 gramman vanutäyte. Kummallekaan en ole vielä laittanut talliloimea, sillä tallissa on lämmin. Kun kylmenee, saavat päälleen tallitoppikset ja tarpeen mukaan ulos paksummat loimet siihen päälle. Mutta uskon, että pärjäävät hyvin kevyemmilläkin loimilla, kunhan ei mitään paukkupakkasia tule.


 Tummanharmaa tallitoppis on Tumpin, mutta ajattelin sen laittaa seuraavaksi Riksulle. Täyte on muistaakseni joskus ollut 200 grammaa, mutta ahkerassa käytössä ja pesujen myötä se on mennyt littanammaksi, enkä usko sen niin hyvin lämmittävän kuin uutena.


Toisin kuin edellisen, tämän punaisen tallitoppiksen uskon lämmittävän tarpeeksi. Loimi on ostettu Hööksistä ja siinä on 280 gramman täyte. Pintamateriaali tuntuu oikein kestävältä, joten loimi on oiva valinta Riksulle. 



Tumpille hankin kunnon tallitoppaloimeksi Hööksistä tämän JH Collectionin hienouden. Olin jo kiikuttamassa kassalle jotain toista loimea, kun päädyinkin tähän. 400 gramman täyte, kiinteä mahaläppä, tyylikäs pinta ja pehmeä kaulus saivat ostamaan tämän. Nyt Tumppi ei ole vielä ainakaan tätä tarvinnut, koska sitä ei klipattukaan. No, ompa ainakin varastossa odottelemassa käyttöä.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Miksen osaa ratsastaa kisoissa?

Tänään oltiin Kaarinassa Keiramon tallilla seuraestekisoissa. Kisaamassa olivat Riiviö ja Riksu.

Riiviö hyppäsi tällä kertaa vain yhden luokan, nimittäin 70 cm. Verkassa Riiviö oli hyvin kuulolla ja laukkakin tuntui pyörivän kivasti. Verkkahypyt olivat kaikki onnistuneita ja lennokkaita, joten hyvillä mielin lähdettiin radalle.

Esterata oli maneesin isommalla puolella, jonka päädyssä on katsomo ja kahvila. Muistan aikaisemmista kisoista kuinka tosi monet hevoset kyttäsivät katsomoa jo maneesin puolesta välistä. Mutta eipä meidän suokkipojat olleet moksiskaan. Riksu ehkä oli hieman jännittyneempi katsomon päädyssä, mutta meni kuitenkin ihan näppärästi ohi.


Rata ei alkanut kovin vakuuttavasti, sillä nappasimme takajalkavirheestä puomin heti ykköseltä. Riiviö tuntui ihan reippaalta ja energiseltä, mutta jäi kaarteessa vähän hitaaksi ja hyppy oli löysä. Loppurata meni nollilla, vaikka ei sekään ollut niin rentoa ja sujuvaa menoa kuin verkassa. Laukat jouduin vaihtamaan radalla ravin kautta. Kaikissa kisaamissani luokissa oli arvosteluna 367.1 eli suora uusinta puhtaan perusradan jälkeen. Ei kuitenkaan siis päästy uusintaan Riiviön kanssa tiputuksen takia.

Iskä oli ottanut Riiviön radasta kuvia, ja tässä onnistuneimmat




Riiviön radan jälkeen ravailin ja kävelin hetken ennen kuin vaihdettiin ratsua Riksuun. Riksu hyppäsi taas 80 ja 90 cm. Vaikka oli aika pienet kisat tällä kertaa, niin ei tullut onneksi kiire. Molempien kanssa ehdin kävellä ulkona ennen maneesiverkkaan pääsyä. Tein Riksun kanssa paljon pysähdyksiä ja väistöjä saadakseni avut läpi.



Riiviön 70 cm luokan rata oli varsin yksinkertainen ja siksi oikein sopiva seurakisoihin. Riksun 80 cm sisälsi jo paljon enemmän linjoja, ei mitään pahoja, mutta vähän kummilla metriväleillä. Sillä tuskin mittasin kaikkia välejä väärin.

Verkassa Riksu ensin vähän tölläili maneesin kulmia, mutta rentouduttuaan unohti moiset hölmöydet. Laukkasin pari kierrosta uraa pitkin vähän isompaa laukkaa, jotta Riksu lähti käyntiin. Riksu pomppi näppärästi ja innostuneesti yli verkkaesteiden.

Radalla se oli yllätävän pirtsakka Riksuksi. Ykköselle ja kakkoselle lennätin vähän isosta paikasta, mutta se toimi hyvin kun Riksu oli mukavasti kuulolla. Kolmoselta neloselle mentiin sujuvasti suunnitellulla viidellä, mutta seuraavassa välissä suunnitelma askelmäärästä ei toteutunutkaan. Ideana oli ratsastaa kaari oikaisten neljällä, mutta toteutus jäi vajaaksi ja pikkuaskel ennen okseria nappasi puomin mukaansa. Olisi vaan pitänyt malttaa tulla hyvällä kaarella viidellä odottaen, kun oli vielä perusratakin. Videolta katsellessani huomasin vielä, että linjan ekalle tuli aavistuksen pohjaan, joka teki matkaa vielä pitemmäksi. Uskon myös, että jos en olisi ollut jo liikkeen edellä pikkuaskelta ennen, olisi voinut Riksu kiivetä okserin vielä puhtaastikin. No, nyt tuli se puomi mukaan, taas...

Riksun radat iskä kuvasi videolle. Ekalla videolla vähän tarkennus pielessä, mutta kai siitä jotain näkee.


Riksun ekan luokan jälkeen ei ollut mitään kiireitä, sillä 90 cm luokassa oli myös sama rata. Kävelin Riksun kanssa pihalla, kun alkoi sataa lunta! Muuten oli ihan aurinkoinen ja kiva keli, mutta lumisade ei hirveästi ilahduttanut. Onneksi sitä kesti vain muutaman minuutin.

90 cm verkassa Riksu ei toiminut yhtään niin hyvin omalla moottorilla kuin aikaisemmassa verkassa. Se myös valui oikeassa kierroksessa kaarteissa ulos, vaikka yritin kääntää ulkoavuilla ja pitää kaulaa suorempana. Pari ekaa verkkahyppyä pystylle tuli pohjaan, okserille onnistui paremmin.

Radalla Riksu oli varsin tahmea eikä ekan radan menosta ollut tietoakaan. Paikkoja Riksu haki itse lähelle. En oikein uskaltanut ratsastaa sitä tarpeeksi eteen, kun tuntui ettei se olisi reagoinut riittävästi ja olisi tullut turhia pikkuaskelia. Kolmoselle Riksu lähti vähän oikomaan enkä saanut sisäpohjetta läpi. Tämä heijastui myös seuraavaan väliin johon tuli 5 laukan sijaan 6 laukkaa, eikä mitenkään sujuvasti. Seuraavana oli taas "se paha linja", jossa oli edellisessä luokassa ongelmia. Nyt olin päättänyt korjata virheeni ja tulla maltilla välin 5 laukalla. Joo, viisihän siihen tuli, mutta kaarretta olisi saanut olla enemmän. Nyt tuli taas kiire ja aloin häsläämään kädellä, ja puomi mukaan. En vaan osaa!

Olin tyytyväisempi 80 cm rataan, koska siinä Riksu oli paremmin avuilla ja innokkaampi liikkumaan.


Pitkästä aikaa oltiin kisoissa, jossa oikeasti olisi voinut kaasutella ja taistella sijoista, mitä olin jo innoissani suunnitellutkin. Täytyy vaan muistaa, että uusinnassa hanattamiseen tarvitaan se puhdas perusrata... Siihen ei auta muu kuin treeni, treeni ja treeni. Jos vaikka opettelisi ratsastamaan!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pari Annan tuntia

Keskiviikkona oli taas Annan valmennukset maneesissa. Osallistuin tuttuun tapaan Riksun kanssa.


Nyt talvikaudella ei juurikaan treeneissä hypätä isoja ratoja, vaan treenataan hevoset avuille ja jumpataan niitä. Tällä kertaa aloitettiin kavalettitehtävällä, joka oli ikäänkuin kahdeksikon ja nelikaarisen kiemuran risteytys. Tärkeintä tässä tehtävässä oli saada laukka pysymään kohtuu lyhyenä, mutta kuitenkin aktiivisena. Kaarteissa hevosen tuli laukata kunnolla ja taipua sisäpohkeen ympäri.

Riksu ei ollut ihan parhaimmillaan, joten alussa oli enemmänkin ongelmia. Muutenkaan laukkavoltit ei Riksulle ole niitä kaikkein helpoimpia tehtäviä. Alkuun sisäpohje ei mennyt läpi ja laukka tuntui vähän väliä hiipuvan. Toistoilla lähti toimimaan vähän paremmin. Lisättiin tehtävään aina uusia pätkiä, kavalettikiemuran jatkoksi tuli silmukka okserin ja pystyn yli, jolta jatkettiin taas seuraavalla kierroksella takaisin kavalettien volttitehtävään.

Aika paljon sai itsekin keskittyä ja ratsastaa, vaikka tosiaan esteet olivat ihan pikkuisia. Yhdellä kierroksella Riksu ei kuunnellut juuri mitään, puksutti vaan menemään. En siinä viitsinyt lähteä kääntämään voltille, vaan yritin ottaa vähän kontrollia päälle taas. Meni seinälle asti, ennen kuin Riksu totteli... Siitä se kuitenkin jokseenkin nöyrtyi ja jatkui paremmin.


Loppuun tehtiin vähän isommilla kaarilla ja hiukan korkeammilla esteillä 8 esteen rata. Hiukan oli paikat lähellä, mutta muuten tuntui menevän ihan kivasti. Muutenkin Riksu oli laukanvaihdoissa hyvin hereillä :) Yksi linja tultiin uudelleen, jotta saatiin väli vähän tasaisemmin.

Tällä kertaa Riksu ei tosiaankaan ollut parhaimmillaan, mutta sai kuitenkin kehuja ratsastettavuudestaan. Anna sanoi myös laukan tulleen paremmaksi, ns. enemmän ylämäkeen. Lyhennyksissä ja varsinkin juuri volteilla kaivataan vielä lisää voimaa ja aktiivisuutta takapäähän, sitä siis treenailemaan.

Niko oli kuvaamassa tuntia, joten videota pitkästä aikaa. Jätin äänet mukaan, jotta kuulisitte Annan ohjeita ja kommentteja. Ihan alussa ei oikein mitään kuulu kunnolla, mutta viimeisellä radalla kuuluu kyllä.


Viime viikon torstaina oli myös Annan valmennus. Silloin en saanut kuvaajia paikalle, joten ei ole materiaalia. Tunnilla tehtiin kuitenkin jumppaa ja kontrollitehtäviä, jotka sujuivat ihan mukavasti.

Tunti aloitettiin ravissa ympyrän puolikkaalla kahden puomin yli ja toisessa päädyssä kavalettien ympäri voltti. Kun hevoset oli kuulolla ja taipuivat, niin siirryttiin tekemään laukassa puomeja ja kavaletteja. Kaarella mentiiin puomeja jokatoisella 3 laukkaa väliin ja jokatoisella 4 laukkaa. Hevosten piti siis olla kuulolla sekä lyhennyksessä että pidennyksessä. Riksu teki varsin mallikkaasti tehtävät.

Varsinaiset hyppelyt aloitettiin keskihalkaisijan jumppasarjalla, jossa 3 innaria, 1 laukka, taas 3 innaria, kolme laukkaa, okseri, kaksi laukkaa ja okseri. Riksulla oli vähän kiire jumppasarjalle sisään, toistoilla malttoi onneksi paremmin odottaa.

Seuraavaksi tehtiin jumpan jälkeen silmukoita. Tultiin sinistä ja keltaista pystyä kohti jumppaa, mutta esteen jälkeen kurvattiinkin ulospäin uralle. Kääntäminen piti tehdä tarkasti ulkoavuilla, sekä laukan täytyi pyöriä koko kurvin läpi. Aluksi oli vaikeampaa, mutta toistojen kautta helpottui huomattavasti.


Seuraavaksi tultiin innarien perään sininen pysty, 3 laukkaa, punainen, kontrollissa 7 laukkaa, ruskea ja hyvällä kaarella odottaen 5 laukkaa keltaiselle.

Lopussa tultiin suhteututtujen valtaama radanpätkä. Innarijumpalta kaarrettiin vasemmalle, hypättiin keltainen pysty, 4 sujuvaa laukkaa, ruskea lankkupysty, 5 laukkaa eteen punaiselle, 3 laukkaa, sininen pysty, innarien takaa kiertäen taas keltainen ja sujuvat 4 laukkaa ruskealle.

Riksu toimi hyvin tällä tunnilla. Se kääntyi mallikkaasti ja reagoi niin jarruun että kaasuun oikein hienosti. Jopa vaikea tie ruskealta lankulta punaiselle meni helposti viidellä :) Tykkäsin tunnista tosi paljon ja hyvä mieli jäi. "Estekoulua" parhaimmillaan!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Pirteä postipaketti


Tänään hain postista pirteitä varusteita sisältävän paketin. Ostin Facebookin hevostavarakirpparilta uudet Schockemöhlen pintelit ja huovan, tietysti sävy-sävyyn. Tuotteet olivat tosiaan uusia, laputkin oli vielä huovassa kiinni. Kirppikseltä kun ostin niin säästin rahaa verrattuna siihen, jos samat tavarat olisin tilannut jostain toisesta hevostarvikkeiden nettikaupasta.

Arvaattekos kuka hepoista saa nämä käyttöönsä?

maanantai 18. marraskuuta 2013

Karvattomat mammutit


Tänään mammuttikarvan kasvattaneet Riiviö ja Riksu joutuivat luopumaan turkistaan, kun Heli tuli klippaamaan. Ensin käsittelyyn pääsi Riksu. Riksu sai pitää jalkakarvansa ja satulan alle jätettiin myös karvainen kohta. Riiviön jalkakarvatkin oli niin muhkeat, että klipattiin pois. Kumpikaan ei saanut pepulleen mitään kuviota, koska ne on vähän lapsellisia ;) (Tosin ensin suunnittelin Riksulle kruunua ja Riiviölle pääkalloa xD)

Riksulle tämä oli kolmas klippauskerta ja Riiviölle taisi olla toinen. Molemmat klipattiin ilman rauhoitusta, ei edes laitettu pumpulia korviin. Riksu seisoi kuin tatti paikallaan, vain pieni pään heilutus, kun ajeltiin korvien takaa. Riksun partakarvoja leuan alta vähän siistittiin samalla kertaa, kun olivat päässeet pitkiksi.

Riiviö oli muuten kiltisti, mutta huomattiin sen jännittävän lihaksia klipperin liikkuessa. Jalkojen klippauksesta Riiviö ei ihan hirveästi ilahtunut vaan nosteli niitä väärään aikaan. Otettiin huulipuristin avuksi, jolloin Riiviön keskittyminen oli nenussa eikä jaloissa. Se vaikutti yllättävän paljon ja Heli sai kaikki sääret sheivattua ;)

Molemmilla hepoilla oli tosi paksu karva, mutta Riiviöllä selkeästi tiheämpi. Riiviöltä lähti yhdeltä puolelta samanlainen kasa karvoja kuin Riksulta koko kropasta :D

Nyt kelpaa taas treenata ja hevosillekin kevyempää liikkua kun ei ole heti alkuverkan jälkeen ihan märkä!