tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmikuun lajihaaste: salitreeni

Lajihaasteet jatkuivat helmikuussa salitreenin parissa. Tytti ahkerana treenaajana oli laatinut meille ohjelman koko kropalle kahvakuulien ja käsipainojen parissa.

Mulla itellä tulee salitreenistä ekana mieleen ne varsinaiset kuntosalin laitteet, joissa rehkitään kovilla painoilla. Sellaista treeniä meillä ei kuitenkaan ollut, vaan tehtiin kuntopiirin tyylisesti 9 eri tehtävän kierros kolme kertaa (en ihan sisäistänyt termejä, toivottavasti ymmärrätte :D). Turhia ei aikailtu liikkeiden välillä ja pystyin vain haaveilemaan pidemmistä tauoista.

Alkulämmittelyt poljettiin kuntopyörällä, josta sitten siirryttiin varsinaisen treenin pariin. Sain aloittelijana armoa, punnerrukset tein polvet maassa ja kahvakuulista sain hieman kevymmät versiot.

Treeni koostui tosiaan 9 eri liikkestä, jotka tehtiin kolmesti peräkanaa lyhyillä tauoilla. Toistojen määrä riippui vähän liikkeestä, 15-20. (Osasta liikkeistä kuvaesimerkit)

  1. kyykky + pystypunnerrus
  2. jalkojen lasku
  3. sumokyykky
  4. Russian twist
  5. askelkyykky
  6. lankutus 1 minuutti
  7. punnerrukset
  8. lantionnosto
  9. käsipainoilla vipunostot

Treeni tuntui kylläjo heti ensimmäisen kierroksen jälkeen lihaksissa ja hikeä pukkasi pintaan. Alunperin viidentenä liikkeenä meillä oli kahvakuulan maastaveto, mutta se vaihdettiin askelkyykkyihin. Mun hahmotuskyky ja kehonhallinta eivät oikein pelanneet yhteen, vaikka peilitkin oli apuna edessä ja sivulla. Tyttikin neuvoi kärsivällisesti oikeaa asentoa, mutta en vain osannut. Ja väärin ei kannata väkisin tekemään, joten suosiolla vaihdettiin.

Vatsalihakset oli yllättävän hyvässä kunnossa, vaikka niiden kuntoa ehkä pelkäsin eniten. Samaten käsien treeni tuntui menevän hyvin loppuun asti, vaikka hapottikin. Kovimmalle joutuivat reidet

Viimeisellä kierroksella olin jo niin kovilla, että askelkyykyissä meinasin jo kaatua kun ajatus lähti hieman harhailemaan. Muutenkin ehkä toistojen laskeminen oli välillä haastavaa, kun keskityin enemmän omaan asentoon ja tekniikkaan. Esteratsastuksessa laukka-askelien laskeminen sen sijaa ei juuri koskaan ole ongelma, mutta ehkäpä se on jo niin rutiinia siinä lajissa.


Täällä Turun seudulla salikortille tulee hintaa kuukaudessa noin 20-80 e, riippuen siitä haluaako mukaan ohjattuja tunteja vai pelkän kuntosalin käytön. Tällä testikerralla pääsin treenailemaan veloituksetta, sillä Tytti oli saanut "ota kaveri mukaan salille" -ilmaislipukkeen. Treenipaikkana toimi M&M Kuntotalo Turun Koulukadulla, mikä oli siisti ja viihtyisä paikka. Jos olisin ahkerampi treenaaja, niin voisin siellä vierailla uudelleenkin.

Salitreeni on siitä kiehtovaa, että siitä saa halutessaan monipuolisen ja vaikka joka kerta erilaisen. Löytyy erilaisia laitteita kuntoharjoitteluun, lihasmassan kasvattamiseen ja kehonhallinnan vahvistamiseen. Pois lähtiessäni näin kun eräs kuntoilija katsoi crosstrainerin näytöltä Salkkareita, eli ei tarvitse edes luopua niistä arjen rajoittavista rutiineistakaan ;)

Miinuksena salitreenille on pakko mainita lihasten kipeytyminen. Vaikka onkin mukavaa tuntea tehneensä kunnolla hommia, niin kyllä mun istuntaan vaikutti kireät lihakset treeniä seuraavana päivänä. Vaikka kuinka venyttelin treenin jälkeen ja vielä illalla uudelleen. Onneksi omien hevosten kanssa vuorossa oli kevyt päivä molemmilla. Mikään rankka valmennus ei olisi onnistunut kovinkaan hyvin!

Voin kertoa, että yllätyin seuraavana päivänä siitä, kuinka paljon koko kehon lihaksia tarvitsee rappusten kulkemiseen. Sen jo tiesinkin, että ylöspäin kulkeminen tulee olemaan rankkaa, mutta rappuset alaspäin ne vasta tuntuivatkin kropassa.


Salitreenin plussat ja miinukset:
+ monipuolista
+ mahdollisuus niin kestävyystreeniin kuin lihasten kasvattamiseen
+ helposti vaihtelevuutta treeniin
+ suht edullinen
+ pärjää perusvarusteilla
+ ei olla kelien armoilla
- aloittelijan ehkä vaikea keksiä itse liikkeitä tai sarjoja
- kipeät lihakset (vaikutus seuraavaan päivään)

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: 4+
Tytti: 4


Tammikuussa testattiin luistelua, ja maaliskuulle on luvassa taas vähän vauhdikkaampaa lajia :) Jos teillä on jotain omia ehdotuksia tai suosikkilajeja, joita kannattaisi testata, niin pistäkää kommenttia!

torstai 23. helmikuuta 2017

Kuvapostaus: talvirieha


Tänään kokeiltiin taas jotain uutta, nimittäin Riksu pääsi harjoittelemaan käsihevosena kulkemista Röllin vierellä. Käynnissä onnistui varsin mallikkaasti niin radalla kuin laitumellakin kierteleminen. Jokusen kerran herrat kulkivat niin lähekkäin, että meikäläisen jalka vähän litistyi. Onneksi molemmilla on masussa pehmikettä, niin ei tuntunut pahalta ;) Laitumella (suljettujen porttien sisäpuolella) otettiin pätkä raviakin, mutta siinä Riksu kiilailemaan eteen. Rölli taas siitä hermostui ja lähti kiihdyttämään ja sama homma toistui. Ei ihan nappiin mennyt siis se kokeilu.

Päätettiin päästää Riksu vapaaksi ja jatkaa hommia normaalisti Röllin kanssa. Vaihtoehtoina Riksun toimintaan oli, että se jää paikoilleen tonkimaan lumen alta heinää tai että se villiintyy. Jälkimmäinen osui oikeaan, vaikka toki jokunen heinänkorsi päätyi suuhunkin. 




Riksun irti päästäminen ei ehkä ollut päivän paras idea, sillä herra tosiaan innostui ja keksi (omasta mielestään kai) hauskan leikin. Leikissä otetaan sopiva vauhti päälle ja kiilataan Röllin eteen pukitellen. Välillä päästiin etenemään pidempiäkin pätkiä ilman Riksun häiriköintiä, mutta seuraavassa hetkessä musta pylly lenteli taas ilmojen halki.

Häirikkö joutui omaan tarhaansa jäähylle siksi aikaa, kunnes oltiin saatu Röllin kanssa kevyt hankijumppailu tehtyä. Riksun kanssa kävin vähän myöhemmin vielä maastakäsin kävelemässä, ja silloin oli taas rauha maassa :)






Raidallinen pallo vyöryy kohti!








sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Aivojumppaa estetunnilla

Viime keskiviikon estetunnilla jumpattiin niin hevosia kuin ratsastajien aivosoluja. Ohjelmassa oli teknisiä tehtäviä ja vaihtuvia ratoja! Olin Riksun kanssa ekalla tunnilla treenailemassa tehtävät ja luulinkin, että Röllin kanssa viimeisellä tunnilla olisi jo helpompaa kun reitit olisi jo tuttuja, mutta Anna keksi niitä aina vain lisää ja lisää. Kunnon aivojumppaa! Mun vuoro oli molemmilla tunneilla aina ensimmäisenä, joten en edes nähnyt muiden tuntilaisten tekevän rataa ekaksi. Kerran vain ratsastin väärän reitin...


Mua alkoi jo hiukan naurattaa, kun olin ihan hengästynyt alkutunnin tehtäväradan jälkeen. Tarkoitus oli tehdä (ensimmäisen piirroksen) viiden esteen rata kaksi kertaa peräkkäin, mutta saatiin Riksun kanssa yksi sakkokierros heti alkuun, kun rytmin ja kontrollin kanssa oli jokseenkin hakemista. Ennenkin on huomattu, että uralta on vaikeaa kääntää esteille. Keltainen pysty oli jotenkin tosin hankala, siihen oli vaikeaa päästä kääntämään aktiivisessa ja etenevässä laukassa, kun helposti jäin kaarella taas himmailemaan kädellä. Kun saatiin pari onnistunutta hyppyä siihen, meni Anna vielä siirtämään koko esteen vielä vaikeampaan paikkaan. Eikä ongelma ollut tietenkään vain Riksun kanssa, vaan Röllillä ihan sama homma. Masentavaa. Lyhyen sivun innarisarjalla Riksu sentään hyppeli kivasti, vaikka siihenkin nypin kädellä useamman kerran liian lähelle.


Riksu ei tehnyt työskentelyä ihan helpoksi, sillä se mielellään taas olisi juossut etupainoisena matona välittämättä pidätteistä. Niissä tilanteissa mulle tulee helposti kiireinen fiilis enkä saa ajoissa tehtyä mitään hyödyllistä, jolloin tulee kädellä puuhasteltua viimeisiin askeliin asti. Vaikka pitäisi päästä rentoutumaan viimeiset askeleet, tiedän.

Riksun viimeisillä kierroksilla osa esteistä oli jo metrin luokkaa. Se tuntui aika isolta, kun ei taas pitkään aikaan olla menty kuin kasikympin tuntumassa. Viimeisellä radalla Riksu otti sarjan B-osan okserista etupuomin alas ja sitä lähdettiin vielä korjaamaan lyhyemmällä radanpätkällä. Sain omaa ratsastusta korjattua aika hyvin, vaikka vieläkin pitäisi olla huolellisempi. Toistoillakin tuli vielä sama virhe pari kertaa, kunnes okserin päälle laitettiin vinoon "motivaatiopuomi". Sen kanssa Riksu skarppasi kivasti ja hyvään hyppyyn oli hyvä lopettaa. 


Kuten Riksun tunti, myös Röllin kanssa jumppailtiin alkuverkassa sileällä. Tehtiin väistöjä uralta sisään ja takaisin ulos ravissa ja laukassa. Rölli tuntui kivalta ja teki mielellään töitä. Laukkaväistöistä saatiin kehujakin :)

Innarijumpissa Rölli on kehittynyt tosi paljon, mutta ne on vielä varsin rankkoja. Maltillisesti lisää voimatreeniä! Väsy alkoi painamaan innareilla siihen malliin, että viimeiselle kierrokselle ei otettu niitä enää mukaan.


Viimeisellä pitkällä radalla meillä oli mukana tiukat kurvit keltaisella pystyllä ns. väärään suuntaan. Ekalla kerralla Rölli hölmistyi kun mentiinkin eri suuntaan ja melkein seinää päin. Siitä se tulikin ihan ihmeen herkäksi mun painon heilahteluille, mikä jokseenkin vaikeutti loppurataa. Mulla lähti korvanappikin loppuradalla, mistä oma keskittyminen herpaantui täysin ja reitit meni ihan siksakkia. Kerran ratsastettiin melkein tolppaa päin, kun oma paino heilahti eri suuntaan kuin ajatus oli matkalla. Pieni hengähdystauko molemmille oli paikallaan ja lyhyempi loppurata meni mallikkaasti.


maanantai 13. helmikuuta 2017

Miksi suomenhevoset?

Sain lukijalta kysymyksen, jonka silloin tällöin olen kuullut myös eri valmentajien suusta. Miksi suomenhevoset? Riittääkö tämä taso? Enkö haluaisi isompiin luokkiin?

Suokkien kanssa kilpailemisessa on se hienoa, että näin harrastelijanakin on mahdollisuus kilpailla mestaruustasolla. Suokkien omat mestaruudet eivät tosin ole viralliset mittelöt SM-mitaleista, mutta kuitenkin kansallisesti merkittävät karkelot omalle kansallisrodullemme. Toki niissäkin täytyy jo vähän osata ratsastaa ;)

Koulumestaruus ratsastetaan helppo A -tasolla, estemestaruus ratkaistaan 110-120 cm radoilla ja kentässä mestaruusluokka on suomenhevosten vaativa (koulu helppo A, rataesteet 105 cm ja maastoesteet 100 cm).


Samalla tasolla junnataan? Jep, tottahan se on. Riksu on jo 6-vuotiaana kisannut esteillä metriä ja kentässä suokkien vaativaa. Nyt taas palattiin Riksun kanssa tauolta ja muutenkin alkukaudesta otetaan ensin vähän rutiinia pienimmissä luokissa.

80 cm luokat on vielä niin helppoja ja kivoja (ainakin Riksun kanssa), että sinne lähdetään voittamaan. Välillä mietin, että kehtaanko mennä niin pientä luokkaa, kun ollaan kisattu kansallista metriäkin. Tuleeko lapsille paha mieli, jos tullaan viemään heidän tikkarit? :D Toisaalta se on ihan mahtavaa, että suokillakin pystyy voittamaan aikaratsastuksessa pienillä teillä kiitävät ponit ja isolaukkaiset puokit. Toiveissa olisi joskus vielä pystyä menemään niitä metrin ja jopa 110-120 cm ratoja samalla fiiliksellä, voittajafiiliksellä.


Kentässä haluaisin vielä joskus nousta kahden tähden tasolle ja varsinkin pitkän kilpailun mukaiset maasto-osuudet kiehtoisi. Ajatuksena on kuitenkin pysyä Suomessa, jossa yhden tähden kisatkin on yleensä laskettavissa (vuodesta riippuen) lähes yhden käden sormilla. Puhumattakaan kahden tähden kisoista, joita on Suomessa hyvällä tuurilla yhdet tai kahdet vuodessa.

Toki kehittyä on tarkoitus suomenhevostenkin kanssa ja sellainen salainen haave olisi vielä joskus startata kentässä yhtä tähteä suokilla. Ainakin Riksun kanssa siihen olisi ihan mahdollisuus, mutta ei tule tapahtumaan ihan pariin vuoteen kuitenkaan.

Joskus olen muiden kenttäratsastajien kanssa naureskellut sitä, että isommille maastoesteille lähestyy mielummin kuin samankorkuisille rataesteille. En tiedä, mistä se sitten johtuu. Mutta luulen, että sen verran tulisi oma rimakauhu vastaan, että oma pää ei kestäisi lähteä millekkään 140-150 cm rataesteradalle, vaikka alla olisi mikä tahansa hevonen.



Perheemme ensimmäiset hevoset olivat suomenhevosia. En muista oliko suomenhevonen rotuna varsinainen kriteeri, mutta muuten toiveet helposta ja selväpäisestä koko perheen hevosesta osui kohdalleen ensimmäisen hevosemme Sirun kohdalla. Lähes heti perään ostettiin Iitu, raaka 5v ex-ravuri. Hyvä, oppivainen ja ystävällinen luonne varmaan pelasti sen kavioliiton kolme vuotta ratsastuskoulussa pyörineen 11-vuotiaan ratsastajan kanssa :D Ei ehkä se järkevin ostos, mutta kivan värinen hevonen! Tarina olisi varmaan aika lailla toinen jos ekat hevoset olisivat olleet muiden rotujen edustajia.

Sillä tiellä ollaan siis edelleen, nyt ratsuina siis Iitun jälkeläiset. Välissä toki haettiin täykkäri-Tumppi Virosta mulle kenttähevoseksi. Tumpin kanssa nousin harrasteluokista yhteen tähteen, mikä taas on omalta osaltaan helpottanut kisailua ja luokkanostoja suokkien kanssa. Ilman Tumpin kanssa saavuttamaa kokemusta, olisi varmaan suokkienkin kanssa eteneminen ollut hitaampaa, luulisin.

Moni kysyikin Tumpin lopettamisen jälkeen, että aionko ostaa uuden hevosen. Silloin vuonna 2014 mulla oli kuitenkin kaksi suokkia kasvamassa, Riksu 6v ja Rölli 4v. Aika ja raha ei tuntunut lisääntyvän vaikka hevosia olikin yksi vähemmän. Tumpin jälkeen keskityin vain suokkeihin. En muista katselinko edes silloin myyntihevosten ilmoituksia.  En koe, että suokkien kanssa jättäydyin ns. alemmalle tasolle tai luovuin mistään, en vain ostanut uutta hevosta.

Iituska vuonna 2006
Mielenkiintoista on ollut tehdä töitä nuorten hevosten parissa ja varsinkin kun ne on vielä omia kasvatteja. En tiedä, mikä merkitys sillä olisi, jos ne olisivat olleet esimerkiksi FWB-hevosia. Olisinko käynyt kisailemassa nuorten hevosten MM-kisoissa? Tuskinpa.

Vaikka ehkä edelleen tallataan tätä samaa tuttua tasoa, ei silti menosta ole tullut vähemmän tavoitteellista. On vielä pitkä matka siihen, että olisi oman tasonsa paras ;) Parin kolmen vuoden sisällä olisi ajatuksena osallistua kenttämestaruuksien lisäksi Riksulla suokkien estemestaruuksiin ja Röllillä koulumestaruuksiin. Ja kyllähän niitä mitaleitakin olisi kiva keräillä!


Toivottavasti tämä sekava tarina jollain asteella vastasi kysymykseen :D Ehkä yhteenvetona voisi summata yhteen lauseeseen, että en varsinaisesti ole valikoinut suokkeja vaan ne on valikoituneet mulle. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen tähän tasoon, viiden tai kymmenen vuoden päästä voikin olla eri tilanne taas.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Voittoisa kauden aloitus

Kisakausi polkaistiin käyntiin lauantaina, kun osallistuttiin Kaarinan Kenttäratsastajien 1-tason estekisoihin Hepojoella. Riksu osallistui 80 cm luokkaan ja Röllillä hyppäsin 90 cm.

Valitsin molemmille hepoille vain yhden luokan hypättäväksi, sillä en maneesikisojen ryhmäverkkailuissa voi tulla kiire vaihtaa hevosta. Muutenkin yksi luokka sopi viikon ohjelmaan paremmin, sillä keskiviikkona hypättiin Annan estevalmennuksissa molempien heppojen kanssa.

 Postauksen kuvat © Annika Mäki


Kisapaikalla laitoin ensin Riksun kuntoon ja punttasin Nellin kyytiin. Kaksikko lähti kävelemään kentälle sillä aikaa kun laitoin Röllin valmiuteen. Vaikka hepat olikin eri luokissa, niin katsoin parhaimmaksi laittaa Röllinkin ajoissa kuntoon, että se ehtii vähän kävellä (ja todennäköisesti rauhoittua ennen omaa vuoroaan). 


Riksu ei ollut verryttelyssä ihan täysin avuilla, muttei juoksennellut ihan niin hallitsemattomasti kuin joskus estetuntien alussa. Radalla uljas pistelikin parastaan. Olihan sielläkin etupainoisuutta edelleen havaittavissa ja ulko-ohjaa sai käytttää isommin. Puhtaan perusradan jälkeen jatkettiin reippaammin toiseen vaiheeseen. Suunnitellut askelmäärät onnistui ja viimeiselle esteelle pieni käännöskin onnistuttiin tekemään tasapainossa.

Onnistuneella ja reippaammalla meiningillä ansaittiinkin luokassa voitto. Jee!

Riksu on taas kehittänyt itselleen jonkun korvien koskeminen ärsyttää -syndrooman, joten pään viskomisestä johtuen sinivalkoista ruusuketta ei saatu suitsiin kiinni kunniakierrokselle. Karautettiin sitten ruusuke kädessä menemään!


Iskä kävelytti Rölliä Riksun hyppelyn ja seuraavan radankävelyn ajan. Alkuun Rölli oli arvatenkin ollut pörheämpänä, mutta sitten jo rauhoittunut. Kun nousin satulaan, Rölli sai taas uutta kipinää kavioihin ja tarjosi mm. ravia paikoillaan ja kaikennäköistä sipsuttelua. Iskä ja Nelli pakkasivat Riksun taas sillä aikaa traileriin hengailemaan.


Röllin kanssa menikin päinvastoin kuin Riksulla. Se oli verkassa yllättävänkin hyvin avuilla eikä edes muiden hevosten pomppimisesta villiintynyt. Verkkahypytkin onnistui kaikki puhtaasti, joskin okserille Rölli vähän lähti ampumaan.

Radalla sitten olikin enemmän epätasaisuutta. Viidennelle esteelle asti hypättiin ihan ok, vaikka kakkosen jälkeen takapää jäikin ristilaukalle. Vitosen jälkeen Rölli lähti painamaan oikeaa pohjetta vastaan ja kiihdytteli vauhtia. Sain laukan korjattua ja otettua ratsun takaisin kontrolliin, mutta sitten olisin pitänyt antaa taas laukan sujua. Kutonen oli sarja, johon tultiin ihan liian pienesti ja liikaa kädellä. Kahden laukan väliin tulikin sitten kolme, jolloin b-osalta tuli puomi mukaan. Laukka ei ollut ihan tasapainossa seiskallekaan ja vaikka paikka oli ihan ok, niin pienestä kosketuksesta tuli pudotus. Kasille Rölli taas juoksi matalana, mutta siitä selviydyttiin puhtaasti yli. Tuloksena siis 8 virhepistettä.

Rölli oli jotenkin tosi erilainen ratsastaa kuin kotona. En osannut tehdä ratkaisuja ajoissa vaan jäin ratsastamaan liikaa kädellä. Esteiden jälkeen olisi pitänyt taas kerätä oma yläkroppa pystyyn ja miettiä kuten estetunnille, että nojaa kuvitteelliseen satulan selkänojaan. Ensi kerralla sitten!

torstai 2. helmikuuta 2017

Kilpailusääntöjen muutokset vuodelle 2017

Näin vuoden alussa on kilpailijana taas hyvä kerrata säännöt ja tarkistaa mahdolliset muutokset niin yleisissä säännöissä kuin oman lajin säännöistäkin. Vaikka itse kilpailenkin päälajina kenttäratsastuksessa, tulee niin koulu- kuin estekisoissakin startattua, joten niihinkin sääntömuutoksiin on hyvä tutustua. Vuoden 2015 huhtikuussa kisailtiin ekaa kertaa matkaratsastuksessa ja ehkäpä tänä vuonna osallistutaan taas, joten otin matkaratsastussäännöt myös mukaan tähän postaukseen.

Kokosin samaan listaan lähinnä ne tärkeimmät sääntömuutokset. Eli jos ei jaksa lukaista kaikkia sääntöjä läpi punaisia muutosmerkintöjä etsien, niin tässä ne tulee.


Kilpailusäännöt: Yleinen osa

- Lisäys: Säännöissä mainittu termi hevonen tarkoittaa hevosta, ponia ja muita kavioeläimiä

- Ratsastuskypärän täytyy olla kulloinkin voimassa olevien EU-standardien mukainen

- Myös 1-tason kisoissa hevosella täytyy olla numerolappu aina kun hevonen liikkuu kilpailualueella

- Kilpailukutsun myöhästymisestä SRL voi määrätä sakkoa kisajärjestäjälle 50 e / myöhästymispäivä



Kenttäratsastus

- Kenttäkisoissa suurimman muutoksen ovat kokeneet luokkien nimet, ne päivitettiin vastaamaan Ruotsin mallia (korkeus vastaa rataestekokeen korkeutta)

harrasteluokka > kenttäratsastusluokka 80 cm
tutustumisluokka > kenttäratsastusluokka 90 cm
helppo > kenttäratsastusluokka 105 cm
suokkien / ponien helppo > suokkien / ponien kenttäratsastusluokka 95 cm
vaativa B > CNC* / CCN*
vaativa A > CNC** / CCN** (voidaan myös merkitä CNC2*)

- 1-tasolta alkaen voidaan järjestää myös kenttäratsastusluokka 60 cm

- Kvaalitulosten tulee olla tästä vuodesta lähtien vähintään 1-tason kisoista

- Pari muutosta kvaalihyväksyttyyn tulokseen:
     * koulutuloksen tulee olla vähintään 55 %
     * maastotulos saa olla 11 vp (yksi rikkoutuvan esteen pudotus sallitaan)

- 90 cm kenttäratsastusluokkaan kelpaa kvaaliksi maastoratsastuksen tyyliarvosteluluokka 80 cm, jossa tulos on vähintään 60 %

- Jos ratsukolla on kolme peräkkäistä hylättyä tulosta, sen täytyy suorittaa yksi kvaalikelpoinen tulos alemmalla tasolla, ennen kuin se voi palata takaisin ylempään luokkaan

- Rissakannuksia saa käyttää vain 3-5-tasoilla

- Poniratsastajat eivät saa käyttää rissakannuksia

- Koulukokeen ravisuudet saa keventää 60, 80, 90 cm luokissa ja nuorten hevosten luokissa

- Osiin hajoavan mekanismin / esteen rikkomisesta saa 11 virhepistettä


Esteratsastus

- Esteiden numerot sekä kirjaimet (esim. sarjaesteillä) sijoitetaan esteen oikealle puolelle

- Lähtömerkin jälkeinen valmistautumisaika voidaan lyhentää 30 sekuntiin esimerkiksi aikataulusyistä. Tällöin radalla saa olla suorittavan ratsukon lisäksi kaksi valmistautuvaa ratsukkoa

- Henkilö ei saa toimia samassa kisassa sekä stewardina että kilpailijana

- Kilpailun eläinlääkäri ei saa osallistua samaan kilpailuun kilpailijana

- 1-tason kisoissa ratsastajalla täytyy olla kengät, joissa on varsi tai sileänahkaiset saappaanvarret

- Korvanappi on kielletty aina kilpailupaikalla ratsastaessa

- Satula on pakollinen

- Suojien sisäpinnalla ei saa olla painetyynyjä. Lampaankarvapehmustetta saa käyttää

-Silmät peittävä kärpäshuppu / -suoja on kielletty

- Kenttäkisojen rataestekokeen tulokset kelpaavat estekisoihin kvaaleiksi

- Lähtöoikeuden epääminen on pakollista jos hevosesta tulee verta. Stewardi voi kuitenkin tarkistaa pyyhkäisemällä, onko kyseessä hevosen pureminen kieleen (tulosta ei hylätä) tai joku muu syy (tulos hylätään)

- Uusi arvostelumenetelmä 367.4 Yhteisvirhepistemäärä
= lyhyesti sanottuna kilpailu kahdessa vaiheessa, joiden virhepisteet lasketaan yhteen. Voittaja on se kenellä on vähiten virhepisteitä ja nopein aika toisessa vaiheessa

- Joitakin muutoksia termeihin ja arvostelukohtiin taitoarvostelussa (tutustu tarkemmin Estesääntöjen sivulta 37 alkaen)

- Suokkien estemestaruuksissa toisen osakilpailun toiselle kierrokselle ratsastaja saa osallistua vain yhdellä hevosella


Kouluratsastus

- Nuori hevonen on 5-7-vuotias. Nelivuotiaille voidaan järjestää omia luokkia

- Kannukset: vaakasuunnassa pyörivä rissa on sallittu

- Vaativa A ja sitä alemmat luokat voi ratsastaa nivelkuolaimella (paitsi arvokilpailut)

- Junioreille, poneille ja lapsiratsastajille avoimet helppo A -luokat ratsastetaan aina nivelkuolaimella

- Kuolainteippi on kielletty

- Korvahuppua ei saa kiinnittää turparemmiin

-  Jos ratsastaja ei ota ohjia yhteen käteen alku- / lopputervehdyksessä > -2 pistettä

- Radalle tai rataa ympäröivälle alueelle saapuminen virheellisellä varustuksella > -2 pistettä Esimerkiksi hevosella suojat jalassa tai ratsastajalla ei hanskoja. C-tuomari keskeyttää suorituksen ja avustaja saa korjata virheen / puutteen

- Kür-luokissa voidaan taiteellista vaikutelmaa arvioitaessa käyttää arvosanoja 0,1 desimaalin tarkkuudella


Matkaratsastus

- Ihanneaikaluokissa yhden kilometrin etäisyydellä maalista ratsukko ei saa pysähtyä, kääntyä takaisin tai kiemurrella kuluttaakseen aikaa reitillä. Näin toimineen ratsukon suoritus hylätään

- Reittiin saa tutustua myös ratsain ennen kilpailun alkua

- Mikäli ratsukko hylätään tai se keskeyttää poistuen kilpailupaikalta ilman vaadittavaa hevostarkastusta, pakollinen lepotauko on 60 vrk

- Kilpailun toimihenkilön tulee välttää tilanteita, joissa eturistiriidan muodostuminen on mahdollista. Esteellisyyttä voivat aiheuttaa mm. seuraavat eturistiriitatilanteet: omistajuussuhde hevoseen, perheside tai henkilökohtainen suhde kilpailijaan