sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kisareportaasi: Ypäjän kenttäkisat 13.5.

Viime lauantaina päästiin vihdoin avaamaan kisakausi kenttäratsastuksen osalta! Ypäjällä kisailtiin ratsastusseura Skaran järjestämissä kisoissa, Riksu osallistui tuttariin ja Rölli harrasteeseen. Tai siis virallisestihan ne ovat 90 ja 80 cm luokat nykyään ;)

Tiesin alusta asti, että päivästä tulisi kiireinen, joten kävin heti kansliassa asioinnin jälkeen opettelemassa molemmat esteradat Metsäkentällä. Päivän kisasuoritukset alkoivat Riksun kouluosuudella noin 9.45.


Riksu oli verkassa alkuun taas kerran mato, ei oikein halunnut tulla apujen väliin. Kun sai etupään hallintaan, takapää seilasi jossain muualla. Lavat lähti myös helposti seikkailemaan omille teilleen... Työskentelin paljon siirtymisiä ja väistöjä, jotta saisin koko Riksun kropan samoille raiteille. Alaspäin siirtymisissä Riksu halusi vain juoksennella kättä vasten. Se oli hyvin turhauttavaa, varsinkin kun viimeistelyssä perjantaina se toimi tosi hyvin.

Juhlakentän puolella valmistautuessa tein vielä siirtymisiä, joissa Riksu toimi jo pehmeämmin ja kuuliaisemmin. Keskiravit lähti ilmavasti, kunhan muistin huolehtia taas suoruudesta. Laukassa Riksu ei ehkä ollut parhaimmillaan, vaikka olikin suht yhteistyökykyinen.


Radalla (Tutustumisluokan kouluohjelma 2016) oli edelleen samoja ongelmia lapojen hallinnan kanssa, erityisesti kulmat oli haastavia. Mun inhokkitehtävä S-kiemura heti radan alussa onnistui jopa huonommin kuin yleensä, en tajua miten se voi olla niin vaikeaa tehdä puolivoltti vasemmalle ja oikealle. Siitä kuitenkin huonoimmat numerot, 5,5 ja 5. Siirtymiset sentään onnistuivat paremmin kuin verkassa. 5 askeleen käyntisiirtymästä tuli oikein kommentiksikin pehmeät siirtymiset ja numeroksi seiska. Myöhemmissä tehtävissä toivottiin oikeutetusti pehmeämpää tuntumaa. Istunnasta kuitenkin alakertaan arvosanaksi seiska.

"Sympaattinen yritteliäs ratsu. Takaosalle lisää kantovoimaa, niin etuosa kevenee."
Tuloksena 65 % eli -52,5 ja tuloslistalla sijalla 19/36.


Suunnitelma oli mennä hyppäämään rataesteet heti perään. Olin pakannut iskälle mukaan kassiin Riksun suojat ja panssarin, jotka otettiin heti kuolaintarkistuksen jälkeen käyttöön. Metsäkentän laidalle päästyäni kuitenkin porttivahti ilmoitti tulevasta verkan lanaustauosta. Kolme minuuttia kestävä tauko pidettäisiin heti kun verkkaan ehtineet ratsukot olisivat hypänneet ratansa. Jo tässä kerroin olevani menossa vielä toisella hevosella kouluradalle ja kysyin pääsisinkö ennen taukoa hyppäämään Riksun kanssa vielä radan. Se ei sopinut...

Siinä vaiheessa mulla ei ollut vielä kauhea kiire ja jäin odottelemaan taukoa. Kun kaikki verkan ratsukot olivat ratansa hypänneet, ei kuitenkaan tapahtunut mitään. Kukaan ei tuntunut tietävän mitä tapahtuu ja millaisella aikataululla. Toimihenkilöt pönöttivät paikoillaan, kukaan ei kerännyt verkan esteitä pois lanauksen tieltä. Tosin kukaan ei tiennyt edes millä koneella/laitteella kenttä lanataan. Minuutit kuluivat ja mitään ei tapahtunut. Oli todella turhauttavaa! Mulla alkoi tulla kiire valmistelemaan Rölliä omaan vuoroonsa joten lähdin pois, erittäin ärsyyntynein fiiliksin.


Ärsyntyneisyys onneksi laantui Rölliä kuntoonlaittaessa, ja verkassa sain taas keskittyä vain omaan tekemiseen. Rölli taas oli varsin jännittynyt ja sulkeutunut kuoreensa verryttelyn alussa. Onneksi en jäänyt odottelemaan Metsäkentän puuhastelua, vaan sain tehtyä Röllin kanssa suunnittelemani pitkän verkan, sillä se tuli hyvin tarpeeseen. Ravissa taivuteltiin paljon ja yritettiin etsiä rauhallisuutta ja renotutta. Laukassa Rölli sentään toimi ihan mallikkaasti, vaikka se on kotona taas ollut hieman ravia vaikeampaa välillä.

Harrasteessa kouluohjelmana oli Harrasteluokan kouluohjelma 2016, jossa nyt ei tehtäviä ole paria ympyrää enempää. Se sopi tähän jännitystilaan kuitenkin paremmin kuin hyvin. Olin jo kotona päättänyt keventäväni kouluradan raviosuudet, se kun on sallittua ja auttaa paljon Röllin ratsastamisessa. Harjoitusravista ei olisikaan tullut mitään, kun rentoutta ei juurikaan löytynyt.


Radalla valmistautuessa Rölli pelästyi liikahtavaa tuomaria ensin, mutta toisella ohituksella meni jo ohi rohkeasti ja pysyi avuilla. Rata kokonaisuudessaan olisi saanut olla paljon rennompi, mutta ihan tasaisesti onistuttiin ja tehtävät osuivat täsmällisesti kirjaimien kohdalle. Rölli kuitenkin kulki jännittyneesti lyhyellä kaulalla ja lonksutteli kuolainta matkan varrella. Ehkäpä saatiin pari ekstrapistettä mustasta väristä ;)  Itse en olisi antanut näin hyviä pisteitä. Varsinkin istunnan arvosana 8 oli yllättävä valinta!

"Sujuva, täsmällinen suoritus. Hyvää työtä! Käynti saisi olla rennompaa, matkaavoittavampaa."
Tuloksena 70,79 % (-43,8) ja tuloslistalla toinen sija.

Sijoituksista ja tuloksista ei tosin ollut tietoakaan koko päivänä, koska en kerennyt tsekkailemaan kännykästä Equipe Onlinea ollessani joka hetki kiireinen muiden juttujen parissa.


Koulukokeiden jälkeen ei muuten olisi ollut kiire esteille, mutta harrasteen maasto-osuus alkaisi jo yhdeltä. Röllin koulustartti oli noin 11.40. Siitä nopsaan Röllille varusteiden vaihtoa ja Riksu traikusta ulos. Naapuritraikun Janita oli suorittanut omat esteet jo aiemmin, joten hänet saatiin nakitettua apulaiseksi mukaan. Apulainen oli tarpeen, jotta sain hypättyä molemmat (lämmitellyt) hevoset samalla reissulla.


Hyppäsin Röllin ekana, jotta se ehtisi huilata edes hetkisen kauemmin ennen maastoa. Just ehdittiin hyppäämään harrasteen rata ennen kuin verkkaan tuli taas lanaustauko... (Tosin tällä kertaa lanaustauko oli annetun aikataulun mukainen, siitä plussaa). Pari verkkahyppyä ja radalle.


Harrasteen 80 cm esterata oli varsin yksinkertainen 7 esteen rata, jossa ehkä vaikein kohta oli vitosen jälkeen kurvi kutoselle. Siinä täytyi huolehtia riittävästä ulkojalalla kääntämisestä ja suoristamisesta.

No, miten se rata sitten meni? Varsin vauhdikkaasti, mutta kuitenkin ihan kivasti. Sain tehtyä suunnittelemani askelmäärät kaikkiin suhteutettuihin väleihin. Paitsi se kurvi vitoselta kutoselle. Rölli lähti viilettämään sarjan jälkeen jotain epämääräistä ristilaukkaa ja kurvi valui ulos ilman suoristamisen hiventäkään. Siitä sitten ihan ratsastajan huolimattomuudesta johtuva puomi mukaan. Kuitenkin pysyttiin edelleen toisella sijalla 4 virhepisteestä huolimatta.


Vaihdettiin Janitan kanssa ratsuja ja lähdin Riksun kanssa verkkailemaan. Riksu jäi varsin etupainoiseksi esteiden jälkeen, vaikka hypyt itsessään olivat hyviä. Ei tarvinnut Riksunkaan kanssa ottaa monia verkkahyppyjä, vaan hetken jonottamisen jälkeen päästiin radalle.


Riksun rataan olin ihan tyytyväinen, vaikka siinäkin oli korjattavaa. Osasin kuitenkin reagoida ajoissa lähestymisiin ja paikat osuivat hyvin. Riksu keksi pientä lisähaastetta radalle kyttäillessään metsän puoleisella lyhyellä sivulla aidan viereisiä tukkeja ja polulla kulkevia ihmisiä. Sama juttu ollut ennenkin, joten ei tullut mitenkään yllärinä. Herra 9v kenttähevonen pelkää tukkeja, huoh. Ehkä hieman oikoreittiä tuli sen puolen kurveihin, mutta selvittiin kuitenkin ajoissa valmiiksi esteille. Ei ehkä se tyylipuhtain rata, mutta puhdas rata!

Nollarata nosti pari pykälää tuloslistalla ja maastoon lähdettiin sijalta 15./36.


Esteiden jälkeen laitettiin hepat traikkuun siksi aikaa kun kävin kiertämässä maastoradat. Harrasteen ekat lähtijät olivat jo verkkailemassa, kun iskän kanssa lähdettiin kiertämään rataa. Sen verran kiirettä piti, että pyöräiltiin radat läpi kertaalleen. Normaalisti kuvaan yleensä maastoesteet radankävelyssä, mutta nyt jätin senkin suosiolla väliin. Onneksi Ypäjän maastot on mulle sen verran tuttuja ja radat niin helppoja ja loogisia, että pystyn tällaisella reippaammallakin kierroksella oppimaan reitit kerrasta. Viikon tai parin takainen vedenpaisumus vesiesteillä oli tainnut vaikuttaa reittivalintoihin, sillä harrasteessa ei ollut vesiestettä ollenkaan ja tuttarissakin pakollisesta portista pääsi kuivan maan kautta. Muuten ihan kivat radat alkukauteen, mukana kuitenkin jokunen uusi tai ainakin maalattu estekin.


Röllin vuoro oli harrasteessa toiseksi viimeisenä, joten ehdittiin laittamaan heppa kuntoon ilman paniikkia. Verkassa oli aika tohina ja hiekka pöllysi. Rölli keräsi kierroksia ja jotain ratsastajan kuskaamistakin oli havaittavissa. Esteen jälkeen kaasu hirtti pari kertaa kiinni. Eikö se kuitenkin ole hyvä että intoa riittää? :D


Maastorata alkoi helposti parilla tukilla, sitten suoralla tiellä vauhti kiihtyi mutta kontrollissa ylitettiin kolmonen. Nelonen oli alashyppy, johon sai taas jarrutella vauhdikasta Rölliä. Vauhdin kanssa oli aika lailla tekemistä, mutta esteiden kanssa ei ollut ongelmaa. Mökkilinjalle lähestyessä Rölli oli vauhti päällä ja vahva, eikä läheskään kaikki pidätteet menneet läpi. Mielenkiintoinen loikka ekalle mökille, toiselle tultiin jo vähän paremmin kontrollissa.



Kaksi pystykuvaa © Leena Kahisaari

Maastoradalla normaalisti vesieste vähän hidastaa vauhtia, mutta vettä ei nyt ollut. Siispä jouduin paljon jarruttelemaan itse, jotta ei ihan viiletettäisi päättömästi. En ehtinyt keskittyä esteiden välillä paljoakaan kelloon. Vasta loppuradalla ehdin kelloa vilkaista ja reagoida jäljellä oleviin sekunteihin (joita oli aivan liikaa jäljellä). Rölli tuntui sen verran vahvaltaja menevältä, etten kuitenkaan uskaltanut kääntää sitä voltille kuhmuraisella pellolla. Niimpä monien monien pidätteiden saattelemana saavuttiin maaliin 26 sekuntia ennen ihanneaikaa. Kuudesta sekunnista siis sakotettiin 2,4 virhepisteellä.

Lopputuloksena yhteensä -50,2, joka riitti toiseen sijaan. Jes! Tein hyvät loppuverkat Keskikentällä, minkä jälkeen Röllin pesu. Tulokset tuli tosi nopeasti (plussaa!). En edes ehtinyt kylmäsuojia laittaa Röllille ja silti myöhästyin palkintojenjaosta hetkisen.

Rölli sai palkinnoksi ruusukkeen lisäksi 70 euron lahjakortin ja ison purkillen elektrolyyttiä. Kivat palkinnot :)


Kiiren vilkkaa ratsun vaihto ja taas verkkaan. Riksussakaan ei ollut lainkaan väsymyksen merkkejä, mutta sentään se oli alusta asti paremmin kuulolla. Paikoitellen lavat taas menivät eri reittejä kuin muu kroppa, mutta pikkuvikoja. Hypyt onnistui helposti tukeille ja kulmalle. Lähtöalue oli verkasta aika kaukana, joten sinne sai lähteä jo hyvissä ajoin.


Lähtöalueella Riksu alkoi jo herätä tulevaan koitokseen ja keräsi hieman kierroksia. Sutjakasti lähti suokkipoika laukalle lähtömerkin saatuaan. Alkuradalla oli vähän enemmän tekemistä (esim. katto, ylöshyppy, kapea -tehtävä) joten vauhti jäi siellä ehkä hieman turhan maltilliseksi. Tällä kertaa muistin tsekkailla kelloakin ja lisätä loppuradalla hitusen vauhtia, että tultiin maaliin ajassa. 13 sekuntia alle ihanneajan, että vähempikin kaasutus olisi ehkä riittänyt.

Riksun kanssa meno tuntui helpolta ja kivalta, sai nauttia menosta :) Puhdas maasto nosti meidät kahdeksannelle sijalle. Eli ruusuke napsahti Riksullekin! Lopputuloksena -52,5

Tämä ja seuraava kuva © Leena Kahisaari

Rataesteiden aikataulujen ärsytyksestä huolimatta kisapäivä oli onnistunut ja hyvillä mielin päästiin kotiin. Vaikka olikin kiireitä, tykkäsin siitä että maastot alkoivat jo yhdeltä. Yhden päivän kisareissuksi kahdella hevosella päivän kesto klo 7-18 oli oikein mukavaa vaihtelua.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Lumi haittaa harrastamista

Viimeksi mainitsinkin jo, että kenttäkauden ensimmäiset kisat vappuaatona Ypäjällä jouduttiin perumaan reilun 10 sentin lumikerroksen takia. Kuukausikin ehti jo vaihtua huhtikuusta toukokuuhun, mutta edelleen lumi haittaa harrastamista. Viime viikolla satoi taas kahtena päivänä lunta niin paljon, että kenttä muuttui valkoiseksi. Tottahan toki juuri näinä lumisina päivinä meillä oli ohjelmassa estehyppelyä. Ja kuten ajankohtaan kuuluu, ulkokausi on jo alkanut ja esteet tietenkin jo kentällä...


Tiistaina oli Riksun päivä suunnata itsenäiseen estetreeniin. Iltapäivällä alkoi hiljalleen tuprutella lunta ja myöhemmin tuli jokusen tovin reippaammin rakeita. Lykkäsin ratsastusta parilla tunnilla suunnitellusta eteenpäin, jolloin raekuuro ehti loppua ja lumikerroskin pikkuhiljaa jo sulaa pois. Vähäsen kuitenkin nauratti kun varustauduin toukokuussa estetreeniin toppatakin ja tilsakumien kera.

Lumi ei tuntunut hidastavan Riksua, vaan ehkä jopa päinvastoin. Vauhtia ja energiaa riitti taas vaikka muille jakaa! Ennen lumen tuloa ajatuksena oli ottaa muutamia vähän isompia hyppyjä, mutta koska pohja ei ollut lumisena täysin priimakunnossa, pidettiin estekorkeus maltillisena. Ehtii niitä isompia esteitä harjoittelemaan sitten taas myöhemminkin.



Keskiviikkona meillä piti olla estevalmennus kentällä Röllin kanssa. Kauniissa aurinkoisessa kelissä ehdittiin lanaa kenttä ja rakentaa esterata lähes valmiiksi. Sitten alkoi taas "raekuuro", joka tällä kertaa kestikin toista tuntia. Kentälle kertyi hetkessä muutama sentti lunta, joka plussakelissä muodosti jo parissa askeleessa tilsat hevosille. Niimpä turvallisuussyistä suuntasimme maneesiin muutama kavaletti ja puomi mukanamme. Työskentelimme ilman jalustimia ns. estekoulua, eikä ollut huono vaihtoehto sekään. Rölli tuli jumpattua kivasti läpi, ja omat reidet kiitti seuraavana päivänä treenistä.

Onneksi sää muuttui edes hieman keväisemmäksi loppuviikkoa kohti. Alunperin lauantaillekin oli luvattu lunta, ja pelkäsinkin jo että nämä toisetkin kenttäkisat peruttaisiin. Ei sentään! Lauantaina oli varsin kiva keli ja ihana fiilis startata kausi. Kenttäkisoista lisää sitten seuraavassa postauksessa!




Tiistai 9.5. klo 18.40 ja keskiviikko 10.5. klo 20.30

torstai 4. toukokuuta 2017

Vappusuunnitelmat meni vaihtoon

Innostus kauden ensimmäisistä kenttäkisoista vaihtui pettymykseen vapun aatonaattona, kun lunta tuprutteli maahan sentti toisensa jälkeen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Ypäjälle kertyi niin paljon lunta, että kisaajien turvallisuuden vuoksi kisat peruttiin. Varusteet sentään ehdittiin kiillottaa, kun oppilas oli mukana auttamassa.


Sunnuntaina herättiin lumiseen aamuun, mutta onneksi lumi lähti sulamaan siitä reippaasti. Kahdentoista aikaan kentältä olikin jo lumi sulanut ja pääsin pitämään siellä estetuntia. Lopputunnista menoa tuli häiriköimään rankka raekuuro, jota karkuun mentiin maneesin suojaan. Iltaa kohden keli parani ja vappua saatiin viettää auringonpaisteessa.


Vappupäivänä otettiin ilo irti ja puhallettiin hepoille ilmapalloja koristeeksi kuvauksiin. Riksu otti pallonauhan ihan rauhallisesti, mitä nyt hieman yritti niitä maistella. Rölli taas ei päästänyt ensin ilmapallon kanssa lähellekään vaan jännitti ja puhisi kovin. Otettiin avuksi siis herkut! Siinä leipää mutustellessa unohtui pelotkin, ja pallon kanssa sai lähestyä, koskettaa ja lopulta pallonauha kiinnitettiin kaulan ympärille.

Laitumella pojat keskittyi lähinnä tärkeimpään eli syömiseen. Välillä sain heitä hieman hätisteltyä liikkeelle, mutta se keskeytyi useampaan otteeseen rapsuttelutuokion vuoksi. Mikä onkaan parempi tapa viettää vappua kuin parhaan ystävän kanssa? <3

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Pääsiäismaanantain koulukisat

Pääsiäismaanantaina pakattiin molemmat hevoset traikkuun ja lähdettiin taas koulukisailemaan. Kisat käytiin 1-tasolla Wiurilan kartanon ja tallin kauneissa maisemissa.

Kisapäivän aloitti Riksu, joka osallistui oppilaan kanssa KN Specialiin. Ratsukko teki varsin kivan ja tasaisen radan, mutta harmiksi Riksu jäi vinoksi oikealle, mikä tietenkin näkyi pisteissä. Tuloksena 58 % ja parannusta viime kertaiseen :)


Röllin vuoroa helppo A -luokassa odoteltiin pari tuntia. Olin verkassa hyvissä ajoin, sillä Rölli oli kotikentälläkin ollut edelleen energinen ja kiireinen, joten oletin saman meiningin jatkuvan myös kisaverkassa. Onneksi meidän luokassa ei ollut montaakaan osallistujaa, joten verkka-alue oli kivan rauhallinen. Rölli sen sijaan ei ollut rauhallista nähnytkään. Kiire oli kova ja jännitystä oli varmaan kaikissa lihaksissa. Tehtiin paljon väistöjä ja siirtymisiä, jotta Rölli pysyi töissä.

Oikea puoli oli paljon huonompi, ei mennyt oikein ohja tai pohjekaan läpi. Työskentelyn lomassa tuli välillä hyviä pätkiä ja sitten seuraavassa hetkessä mikään taas ei sujunut. Keskiravit lähti yllättävän helposti venymään ja linjan jälkeen Rölli kuunteli kiltisti. Laukassa Rölli oli paikoitellen aika vahva, mutta suoritti pyydetyt tehtävät.


Maneesin odotusalueella otin vielä muutamia takaosakäännöksiä, ravivoltteja ja laukka-käynti-siirtymiä, jotta Rölli tulisi kuulolle. Hieman se ehti rauhoittuakin, mutta edelleen kulki lyhyellä kaulalla jännittyneenä.

Radalla oli edelleen paljon jännitystä, mutta ihan onnistuneitakin osuuksia. Rölli ärsyttävästi puri oikealta kiinni kuolaimeen ja otti nokkiinsa, kun sitä yritin korjata. Eka keskiravi ja väistö onnistui paremmin. Toiseen keskiraviin en saanut Rölliä heti suoraksi ja se ei lähtenyt heti sujumaan. Väistössä vasemmalle takapää lähti vähän jo edelle, mikä tiputti pisteitä. Käynnissä oli taas kova kiire eikä yliastuntaa mahtunut mukaan. Takaosakäännöksistä selvittiin ihan hyvin, vaikka ei ollutkaan seinää apuna. Laukkaosuuskin meni ihan kivasti, vaikka rentoutta jäi siitäkin uupumaan.


En tiedä mihin jo ehdin arvostelupöytäkirjan hukkaamaan, mutta tuomarin kommenteissa oli paljon jo ennestään tuttua. Loppulauselma oli suurin piirtein näin: kivoja pätkiä, enemmän rentoutta ja lisää voimaa takapäähän.

Tulokseksi saatiin 62,8 % ja sijoituttiin toisiksi. Voittajalla oli vain puoli pistettä enemmän. Harmittaa, että toinen keskiravi ei täysin onnistunut, sillä se maksoi voiton. Toisesta sijasta palkinnoksi saatiin ruusukkeen lisäksi pääsiäismuna ja kaksi lahjakorttia Wiurilan Hevosurheilijoiden tuleviin kisoihin.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Huhtikuun lajihaaste: pyöräily

Maaliskuisen sisäliikunnan jälkeen nyt huhtikuussa suunnattiin taas ulkoilemaan. Huhtikuun lajiksi valikoitui pyöräily, jota me lähdimme Tytin kanssa toteuttamaan retken muodossa Nautelankoskelle.

Mun pyöräilyreitti alkoi kotoa Liedosta, Tytti taas ahkeroi pyörällä alkuun ja loppuun vielä reilut 10 kilsaa Lieto-Turku väliä. Olin jo heti alkuun ihan hengästynyt, kun fillaroin kotoa kohtaamispaikalle. En muista koska viimeksi olen pyöräillyt muualla kuin kenttäkisoissa traikun ja kanslian väliä. Kyllä syke nousi, mutta ylämäet oli myös henkisesti rankkoja.


Pyöräretken ajankohta oli kaunis lauantai, tosin lämpötila keikkui lähellä nollaa ja kylmä tuuli puhalsi. Pyöräillessä tuli kyllä lämmin, mutta varpaat ja sormet alkoivat jäätyä matkan edetessä.

Liedon keskustan tuntumassa ylitettiin Aurajoki riippusillan kautta ja jatkettiin metsähiekkatiellä matkaa. Suurimmaksi osaksi meidän reitti kulki kuitenkin asvaltin päällystämiä pyöräteitä pitkin. Lauantaina aamupäivällä ei pahemmin ollut muuta liikennettä, niin oli kiva pyöräillä vierekkäin ja jutustella kaikennäköistä.

Pari kolme kilsaa ennen määränpäätä oli jatkuvaa loivaa ylämäkeä (tai ainakin siltä se tuntui) ja reisistä alkoi voima loppua. Monesti kävi mielessä, etten jaksa enää ja kohta on pakko taluttaa, mutta jostain ihmeen kaupalla sain lisäbuustia ja poljin edellä kulkevan Tytin kiinni. Sitten onneksi alkoi se odotettu alamäki!


Matkanjohtajana mun olisi pitänyt tsekata reitti Nautelankoskelle paremmin, sillä nyt käännyttiin liian aikaisin, nimittäin Nautelan kartanon tienhaarasta. Ja päädyimme mutaisen pellon reunaan... Sen jälkeen tarkistettiinkin kännykän kartasta, missä oikein seikkailtiin ja minne pitikään mennä. Pari kilsaa tuli lisälenkkiä tästä harhailusta.


Päästiin sen jälkeen sitten jo perille kohteeseen. Koskessa virtasi vesi varsin reippaasti. Olihan siitä pari kuvaa pakko ottaa turistina ;) Tytille tämä oli eka kerta Nautelankoskella, minä olen joskus nuorempana käynyt ihastelemassa koskea ja piipahtanut museossakin.


Pyöräretken kohokohta oli tietenkin evästauko vanhan aitan kuistilla. Lämmiteltiin hetki teen äärellä ja sitten lähdettiin taas polkemaan takaisinpäin. Tulomatkalla pyöräiltiin hieman eri reittiä kuin mennessä, ja kierrettiin Liedon keskustan kautta. Kotia kohti matka tuntui paljon kevyemmältä, ja keskustelukin kulki sujuvammin kun ei tarvinnut niin paljon puuskuttaa.

Yhteensä pyöräretkellä matkaa taittui noin 28 kilometriä ja aikaa kului evästauon kera noin kaksi ja puoli tuntia.

Kotona otin pienen huilitauon sohvalla pötkötellen, minkä jälkeen jalat oli varsin pökkelöt. Illan ratsastuksissa tai seuraavana päivänäkään ei onneksi ollut pahemmin lihakset jumissä.

Kaiken kaikkiaan pyöräilystä jäi hyvä mieli :) Omassa kunnossa on vielä paljon parantamista, niin kestävyyden kuin lihaksien suhteeen. Lämpimämpänä päivänä olisi tietty ollut vielä mukavampaa reissailla, mutta kiva retki saatiin nytkin tehtyä. Yksin pyöräillessä musiikki voisi olla tarpeen!

Oman pyörän puuttuessa lainasin tälle retkelle siskoni Nellin pyörää. Tarkoituksena olisi kuitenkin lähiaikoina hankkia myös oma polkupyörä ja polkaista työmatkat sillä. Ainakin aurinkoisella kelillä ;)


Pyöräilyn plussat ja miinukset:
+ hyvää reisitreeniä
+ aerobista liikuntaa = kunto kasvaa
+ tehokkuutta pystyy säätelemään oman jaksamisen mukaan
+ ei vaadi paljon varusteita
+ maisemareitit
- ylämäet
- tällä reissulla jäätyi sormet ja varpaat

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ****


Aiemmin julkaistut lajihaasteet: tammikuun luistelu, helmikuun salitreeni ja maaliskuun SuperPark.