lauantai 17. helmikuuta 2018

Lauantailenkki

Kisakausi lähestyy, joten pojilla on alkanut kuntotreeni toden teolla. Viime viikolla molemmilla oli ohjelmassa reippailua maastolenkkeilyn muodossa. Riksu suoritti perjantaina reilun 10 kilsan lenkin tunnissa, energiaa riitti ja palautuminen sujui nopeasti.

Röllin vuoro oli lauantaiaamuna. Otettiin vähän pidempi lenkki ja valmistauduttiin siihen kuten matkaratsastuskisoihin. Edellisenä päivänä jo extrajuotto, samoin treeniaamuna. Mittasin lämmön (oli normaali 37,7°C) ja tein kaulasta nipistelytestin kuivuutta tutkien. Rölli oli pirteä ja hyvässä kunnossa, se oli juonut ja syönyt hyvin. Ikeniä en muistanut tsekata, mutta muuten ei merkkejä kuivumisesta. Mahaäänetkin kuuluivat hyvin kuten normaalistikin. Tarkistin vielä että kaikki kengät oli hyvin kiinni ja vaihdoin pari kuluneempaa hokkia uusiin.


Yhdeksän aikaan aamulla lähdettiin virkeänä reippailemaan. Oli jo mukavan valoisaa, mutta laitettiin silti paljon heijastimia päälle. Heijastinloimea en laittanut, sillä tiesin Röllin hikoilevan liikaa sen kanssa näin reippaalla lenkillä.

Ennen lähtöä Röllin leposyke oli 36. Sykemittari lähti lenkille mukaan, joten oli helppo seurailla treenin rankkuutta ja palautumista reaaliajassa. Reippaammilla laukkapätkillä syke nousi 180 bpm tietämille. Ravissa syke riippui paljon vauhdista ja ympäristöstä, rentoa ravia kun kuljettiin niin syke liikkui 100 ja 130 bpm välillä. Käyntipätkillä syke lähti laskemaan nopeasti, mikä kertoo hyvästä kunnosta ja palautumisesta.

Sykemittarin lisäksi mulla oli ranteessa Timer GPS "vauhtikello". Siihen olen valinnut vauhdin yksiköksi m/min, jota käytetään myös kenttäkisojen maasto-osuuden vauhtien ilmaisemiseen. Käynnissä matkaa taittuu yleensä 100 m/min vauhdilla ja ravissa 200-300 m/min. Laukassa edettiin, mutta ei varsinaisesti päästelty täysiä, siinä vauhdit 400-500 m/min. Timer GPS kellotti huippunopeudeksi 520 m/min ja lenkin keskivauhti oli 198 m/min. Pääosin etenimme teitä pitkin ravissa ja laukassa. Asuinalueet, yksityistiet, alikulut ja tien ylitykset kuljimme käynnissä, samaten autot ja koiranulkoiluttajat kohtasimme kävellen. Alkukäynneiksi kiersimme kotosalla raviradan kertaalleen ja loppulenkistä tarvoimme läpi lumisen metsän. Varsin monipuolinen lenkki siis! 

Yhteensä matkaa taittui reilu 17 kilometriä ja aikaa kului vajaa puolitoista tuntia. Hiki nousi pintaan molemmilla, mutta kunto riitti hyvin koko lenkin. Oltaisiin voitu tehdä pidempikin lenkki, mutta omat aikataulut rajoittivat sen verran ettei montaa tuntia ollut aikaa reippailla.

Rölli palautui lenkistä hyvin :) Loppukäynneissä syke oli laskenut jo reippaasti, muistaakseni tallipihassa se oli 77 bpm. Suitsien ja satulan pois ottamisen jälkeen oltiin jo selvästi alle matkaratsastuksen palautumisrajan (64 bpm), kun sykemittari antoi lukemaksi 56 bpm. Rölli pääsi suihkuun ja jalkojen kylmäykseen, minkä jälkeen vielä herkkupuuro päälle. Maastoilu on kivaa vaihtelua maneesitreeneille, Röllilläkin riittää taas seuraaviksi päiviksi motivaatio paremmin kouluratsastukseen kun välillä pääsee ulos tuulettumaan.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Rataharjoitukset kauden alkuun

Ennen kauden varsinaisia koitoksia meidän seura järjesti koulurataharjoitukset kuten parina edellisenäkin vuonna. Rataharjoitukset on hyvää treeniä kisatunnelmissa, saa vähän taas osviittaa mikä sujuu ja mikä ei. Mukaan Tähkäpäälle lähti tällä kertaa molemmat hepat ja molemmilla oli ohjelmassa rata helppo A:10. Päivän starttasi kuitenkin Riksu oppilaan ratsastamana KN Specialissa.

Sunnuntaipäivä 4.2. oli aurinkoinen, mutta pakkasta oli aivan liikaa.. Talvikisoissa aina paleltuu kaiken sen odottelun ja pitkän päivän myötä. Nyt lämpömittari näytti -12 astetta, joten vilpoisaa oli. Kuntoonlaittaessa oli pakko luopua nahkakinttaista ja sormethan siinä jäätyi samantien.

Oppilaan vuoron jälkeen hyppäsin Riksun kyytiin jo puoliksi jähmettyneenä, mikä ei yllättäenkään saanut ihan parasta rentoutta esiin nin kuskista kuin ratsustakaan. Riksu oli vähän kiireinen eikä oikein malttanut ottaa pidätteitä läpi. Se suoritti kaikki tehtävät etupainoisena vyöryen. Maijan tunneilla ollaan harjoiteltu ilmavaa keskiravia, ja Riksu on pysynyt kevyenä askelta venyttäessään. Nyt kuitenkin aivot oli niin jäässä, että Maijan ohjeet unohtui tyystin ja lähdettiin keskiraviin vauhdin kautta. Välillä tulee näyttävämpää pätkää, mutta siirtymisessä takaisin harjoitusraviin tulee ne ongelmat kun vauhdilla vyöryvä karvamato pitäisi saada taas kontrolliin.

Käynti- ja laukkaosuudet onnistuivat tasaisemmin ja paremmassa tasapainossa. Loppufiiliksenä ihan kelpo rata, vaikka olisi saanut olla paljon kuuliaisempi ja rennompi.

Tulokseksi Riksu sai 64%.
"Näyttävä, melko isosti liikkuva peli. Olisin toivonut vielä lisää tasaisuutta & rentoutta. Älä tykitä keskiraveja täysillä, vaan pyri säilyttämään tahti ja rentous", kommentoi tuomari.


Riksun vuoron jälkeen vaihdettiin Rölli areenalle. Ehdittiin hetki verkkailla maneesissa ihan yksinään ennen kuin muut ryhmäläiset tulivat mukaan. Röllillä oli energiaa ja vauhtiakin, niin oli hyvä ensin keskittyä siihen omaan tekemiseen ilman muiden väistelyä. Ylikierrokset eivät oikein ottaneet laantuakseen vaan Rölli pysyi verkassa ja radalla vähän jotenkin kireänä ja kiireisenä. Se suoritti kaikki tehtävät kyllä, mutta ei liikkunut kunnolla selän läpi. Hermostuminen näkyi myös kuolaimen louskutteluna ja suun aukomisena. Jäin taas liikaa ratsastamaan kädellä ja liian vähän vaikuttamaan istunnalla hidastavasti.

Käynti oli jännittynyttä, eikä lisättyyn askel lähtenyt venymään lähes yhtään. Ei loistettu takaosakäännöksissäkään: eka meni louskutellen ja toinen valui laajaksi.

Laukassa pääsin paremmin taas ratsastamaan jalasta kohti kättä, jolloin meno olikin jo tasaisempaa. Rölli on yleensä vastalaukassa jäänyt enempi vähempi paikoilleen ja hitaaksi jalalle, mutta nyt se eteni kivasti molempien suuntien vastalaukat kaarella.

Röllin tulos oli kaksi pistettä vähemmän kuin Riksulla, 63,2%.
"Näyttävä peli, jolla laukassa ja ravissa hyvä irtonaisuus. Saisi olla vielä rennompi ja suustaan rauhallisempi."

Kotitreeneissä ja tunneilla ollaan saatu jo tosi hienosti ja rennosti helppo A:n juttuja ja erilaisia jumppatehtäviä tehtyä. Se on niin helppoa kun sujuu :) Sen fiiliksen ja suoritustason kun vain jotenkin pystyisi siirtämään myös kouluaitojen sisään!

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Ekaa kertaa Cinnan opissa

Talven estetreeneissä ollaan paljon keskitytty kontrolliin ja tekniikkatehtäviin pienemmillä korkeuksilla. Nyt sunnuntaina otettiinkin ratatreeniä, kun Riksun kanssa osallistuimme ensimmäistä kertaa Cinna Procopen estetunnille. Meidän vuoro oli iltapäivällä viimeisessä ryhmässä, joten ehdin hyvin käydä katselemassa aikaisempia tunteja ja tutustua opetustyyliin.

Tunti aloitettiin ravipuomeilla. Riksu malttoi kuunnella hyvin apuja ja suoritti tehtävät näppärästi. Mun istunnassa korjattiin lytyssä olevat hartiat parempaan ryhtiin, lisäksi polvia piti saada vähän enemmän auki, jotta alapohje pysyy hiljaa paikallaan eikä heilu kuin rikkinäinen viisari. Laukassa tehtiin ympyrällä ensin yksittäistä kavalettia ja sitten kahden kavaletin innaria. Hypyissä mun piti säilyttää paino jalustimella ja pysyä mahdollisimman lähellä hevosta. Välillä lähdin varsinkin ylävartalolla liikaa mukaan tai nousin suorin jaloin jalustimien varaan. Ei mitään katastrofaalista, mutta ajattelemisen aihetta heti alkuverkkaan.


Ekalla pienellä radanpätkällä oli rytmi vielä hakusessa. Suhteutettu 20 metrin väli kuudella laukalla tuntui tosi lyhyeltä, vaikka estekorkeudet oli vielä matalat. Linjan jälkeen Riksu mutkitteli hieman ja piti vielä tehdä laukanvaihtokin, josta tuli vauhtia ja turhaa painetta ratsuun. Kahden pystyn kaareva linja oli varsin haastava koko treenin ajan, helposti kun vaan tulee vedettyä siitä sisäohjasta…

Seuraavalla radalla saatiin jo rytmistä paremmin kiinni. Edelleen täytyy vaan muistaa se oma asento, ylävartalo pystyssä ja kädet kannettuina ennen estettä. Silloin Riksu pysyy paremmin itsekin ryhdissä ja takajalkojensa päällä, jolloin myös hypyistä tulee pyöreämpiä. Kun omat kädet roikkuu ja jää veto päälle lähestymisessä, Riksu hyppää laakaa ja vähän kättä vasten. Se taas vaikeuttaa menoa esteiden jälkeen kun molemmat roikkuu etupainoisina ja askel pääsee pitenemään. Kun lähestyminen esteelle valuu pohjaa, lähden työntämään lytyillä hartioilla ylävartalo eteen ja katse valuu alas, kun taas pitäisi auttaa hevosta pysymällä ennemmin siellä ”takapenkillä” eikä hyökkäämällä kaulalle.

Videoinnista kiitokset Jennalle ja Mealle


Tykkäsin Cinnan tunnista :) Samat vanhat ongelmat tosin oli edelleen, ei koettu ihmeparantumista ;) Annan tunnilla ollaan totuttu viilettämään korvanappi korvassa, joten nyt ilman nappia oli välillä hieman orpo olo. Cinna kyllä antoi hyviä ohjeita, mutta harmiksi osa jäi todennäköisesti kuulematta. Annan tunnilla keskitytään ja korjataan menoa vielä enemmän ja teknisempiä juttuja, mutta ei huono tämäkään.

Tykkään ottaa uuden valmentajan tunnille ensin Riksun, koska se on vähän normaalimpi tapaus :D Cinna tykkäsi ja kehui Riksua. Ehkä seuraavalla kerralla uskaltaa osallistua Röllillä.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Röllin kouluratsastusviikonloppu

Röllillä oli oikein kouluratsastusviikonloppu, kun sekä lauantaina että sunnuntaina suunta oli koulutunnille. Lauantaina treenattiin ryhmätunnilla Sannan oppeja ja sunnuntaina päästiin yksityistunnille Maijan valvovien silmien alle.

Sannan valmennuksessa tehtiin kokonaisvaltaista jumppaa hepoille, jotka näin pakkasten tullen kovilla pohjilla tarhassa lähinnä kököttävät paikallaan. Tarkoituksena oli avata selän lihaksia kunnolla töihin sekä jumpata kylkiin pituutta ja vetreyttä.

Käynnissä aloitettiin diagonaalilinjoilla pohkeenväistöt taipuneella rungolla. Linjan puolessa välissä haettiin ripeyttä takajalkoihin isohkolla etuosakäännöksellä, josta taas jatkettiin väistöön. Rölli teki väistöt varsin mallikkaasti, mutta käännöksessä jäi turhan hitaaksi.

Ravijumppailussa vetristeltiin kylkiä vasta-avossa uraa pitkin. Ollaan itsenäisessäkin treenissä harjoiteltu tätä paljon, ja meni nytkin kivasti. Aloitettiin hölkkäilyllä ja toistojen myötä aktiivisuustasoa pystyi helposti nostamaan. Välissä otettiin ympyrällä isompaa laukkaa ja ripeää ravia. Rölli vähän intoutui reippaasta laukasta, hän tuntui olevan oikein tyytyväinen itseensä. Sen sijaan minä en todellakaan ollut tyytyväinen itseeni kun isosta laukasta piti tehdä siirtyminen ripeään raviin. Rölli vain lähti lyhentämään ja lyhentämään laukkaa, enkä saanut sitä raviin. Eikä ollut vain yksi kerta, vaan sain tehdä kolme kertaa uudelleen ennen kuin sain kohtuullisen siirtymisen. Tuli erittäin osaava olo!

Onneksi seuraava tehtävä meni paremmin :) Tehtiin ympyrällä takapään väistöä ulos ja siinä väistö säilyttäen siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Rölli väisti taas hyvin, mutta olisi saanut olla hieman pyöreämmässä muodossa. Laukkasiirtymisetkin alkoivat onnistua kun ratsastettiin kootummassa raamissa ja lyhyempiä askelia.

Loppuun vielä eteen-alas ravailut, joissa niissäkin riittää vielä harjoiteltavaa. Rölli lähtee vähän vaivihkaa askeleen pidentämisen myötä kiihdyttelemään vauhtia. Ei ole vielä ihan hoksannut että siinä saa ihan rennosti hölkötellä, rauhallisin mielin ilman kiirettä ja hoppua.


Sunnuntaina oli ihana pakkaspäivä ja oli pakko ottaa muutamat kuvat talviauringossa nopeasti ennen koulutuntia.


Sunnuntaisin ollaan treenattu Maijan tunneilla niin, että olen ratsastanut Riksulla ja Rölli on ollut tunnilla vuokraajansa kanssa. Nyt vuokraaja oli sairastunut, joten valmennus muuttui yksityisvalmennukseksi. Maijan tunnit on koko talven ollut Riksun treenejä, mutta nyt valikoin sitten ratsuksi vaihteeksi Röllin. Vaikka Rölli onkin säännöllisesti käynyt Maijan tunneilla, on se eri asia ratsastaa itse opetuksessa. Maija sanoikin huomaavansa kehitystä tapahtuneen viime kerran ja varsinkin ekojen kertojen (viime talvelta) jälkeen.


Maijan kanssa aloitettiin hakemaan Rölli ohjan ja pohkeen väliin tehtävällä jossa keskellä oli ympyrä ja voltit tehtiin ulos kulmiin. Ensin meni taas hetki reitin hahmottamiseen ja sitten seuraava hetki pohtiessa mitä apuja käytin (ja mitä olisi pitänyt käyttää). Olen kehittänyt taas uuden ongelman vasempaan käteen, se nimittäin karkaa helposti kaulan yli oikealle. Havainnoitiin ongelma vasempaan hartiaan, joka roikkui ryhdittömänä lytyssä. Toinen asia mikä mulla usein unohtuu, on lantion liike. Kurveihin lantion pitäisi taas kääntyä, mutta koko kuski ei saa lähteä könöttämään.

Käyntitehtävä kun lähti sujumaan, otettiin ravia mukaan. Ensin ympyrän kaaret volttien välillä ja seuraavaksi koko tehtävä ravissa. Ravi alkoi tuntumaan joustavalta ja helpolta istua kun liike oikeasti lähti takaa eteen. Sen sijaan volttitehtävä sai hien pintaan ja aivotkin töihin. Niin paljon asioita joihin keskittyä! Vasen jalka, se vaan jää käyttämättä niin huomaamattomasti...

Riksun kanssa laukkaan ollaan saatu paljon vaihteita ja sen ratsastaminen on helpottunut treenin myötä todella paljon. Röllin laukka kyllä toimii ja siinä on paljon vieteriä, mutta jotenkin se on kuitenkin niin vaikeaa mulle. Takajalkoihin en pääse niin hyvin kiinni, mikä taas johtaa siihen ikuisuus ongelmaan: kädellä pelaamiseen. Kun vaan istuisi lonkat auki ja jalalla rytmittäisi laukkaa, eikä roikkuisi sisäohjassa, niin laukkakin toimisi eri tavalla. Nyt haettiin takajalkoja koukkuun vastalaukkavoltilla, jossa ekalla kerralla sekä kuskilla että ratsulla meinasi usko ja voima loppua. Vauhti hiipui, mutta päästiin loppuun. Toistoilla saatiin enemmän sitä mitä haettiin, reitti ja rytmikin säilyi paremmin. Myötälaukkakin muuttui helpommaksi sen myötä :)

Kamera ei pelittänyt pakkaskelissä yhtään, vaan pätki videoita parin sekunnin välein. Siispä kännykällä tallennettiin pieni pätkä. Ei ihan parhainta menoa tässä, nimittäin laukkaa oikealle, mulle vaikeampaan suuntaan. Mutta ai että, olipas kivaa yksityistunnilla kun Maija ehti korjata kaikki pikkujuttujakin koko ajan.

Maijan paras kommentti: "Rölli vain haluaisi olla kaunis keinuheppa" :D

tiistai 16. tammikuuta 2018

Sykerökerhon elämyspäivä tallilla

Lauantaina 13.1. vietettiin Mustat suomenhevoset tekevät hyvää -hyväntekeväisyysprojektin päätöspäivää.  Samalla kertaa Lapsisyöpäpotilasperheiden kerho Sykerön väki pääsi viettämään elämyspäivää hevostallille. Tapahtumapaikkana toimi meidän talli, joten osallistuttiin tottakai molempien mun suokkipoikien kanssa päivän ohjelmaan.

© Virpi Lummevuo
Sykeröläisillä oli projektin tiimoilta jo viime kesänä elämyspäivä Merjan tallilla. Suurin osa nyt meidän tallilla vierailleista lapsista taisi olla kuitenkin ensimmäistä kertaa hevosten kanssa tekemisissä, ainakin mitä jutuista kävi ilmi.

Rölli ja Riksu olivat sankoin joukoin ympäröityinä, kun lapset pääsivät harjailemaan ja silittämään heppoja. Mun opastuksella putsattiin myös Röllin kaviot, ja kävikin niin että jalat loppuivat kesken kun innokkaita lapsia olisi ollut tuplamäärä. Molemmat pojat käyttäytyivät hyvin lasten kanssa, vaikka Riksu pari kertaa vähän kielen kanssa lipaisikin pipoja ja hanskoja.



Projektin kalenterissa esiintyy 11 mustaa suomenhevosta, ja olisi ollut huippu hienoa saada kaikki mukaan esiintymään samalla kertaa. Aikatauluongelmien ja muiden juttujen myötä esiintyjien määrä jäi neljään mustaan hurmuriin. Riksun ja Röllin lisäksi paikalla oli kenttäori Lavilan Viljo sekä 4-vuotias nuorukainen Maarian Kerttu.

Maarian Kerttu, i. Knuutilan Veikko
Lavilan Viljo, i. Pellervo
Ensin yleisölle kerrottiin hyväntekeväisyysprojektista, sitten me kaikki neljä ratsukkoa pääsimme yhdessä maneesiin. Jokaisella oli oma vuoro esittää haluamansa esitys. Nuorimmainen päästettiin ensin estradille: Kerttu ja ratsastajansa Lotta loikkivat taitavasti yli pienien esteiden. Seuraavana vuorossa oli Viljo&Mira, jotka yhdistelivät esityksessään koulu- ja esteratsastusta rekvisiitan saattelemana.

Seuraavat kolme kuvaa © Anni Aittola


Loppuhuipennuksena Riksu ja Rölli pääsivät esiintymään. Nelli ratsasti Riksulla ja minä Röllillä. Olin luvannut jo aiemmin ohjelmanumeroksi pariratsastusesityksen, mutta kiireinen viikko verotti treenikertoja ja vasta perjantaina päästiin Nellin kanssa yhtä aikaa maneesiin harjoittelemaan. Ja olihan meillä kesältä jo yhdet paritreenit takana ;) Vähäinen treeni, lennosta keksitty ohjelma ja mut jännitysmomentit eivät kuitenkaan estäneet meitä esiintymästä lähes täydelle katsomolle lauantaina.

Robinin Hula Hula -kappaleen tahdissa kurvailtiin vierekkäin ympyröitä, s-kiemuroita ja mahtui mukaan tietysti ohjelman kruunannut parihyppy leveän kavaletin yli. Pikkuinen kolari meinasi tulla heti esityksen alkuun, mutta ei annettu sen häiritä. Yleisö antoi raikuvat ablodit, joten taisi olla ihan mieluinen show :)

Toivottavasti sykeröläisille tuli iloisia kokemuksia päivästä ja jatkossakin. Mustat suomenhevoset tekevät hyvää -projektin tuotto oli 5 500 euroa. Tuon summan lisäksi Sykerölle luovutettiin keppariesteet sekä kaksi hienoa mustaa keppihevosta. Kokonaisuudessaan oikein onnistunut projekti, jossa oli mahtavaa olla mukana!