maanantai 24. huhtikuuta 2017

Huhtikuun lajihaaste: pyöräily

Maaliskuisen sisäliikunnan jälkeen nyt huhtikuussa suunnattiin taas ulkoilemaan. Huhtikuun lajiksi valikoitui pyöräily, jota me lähdimme Tytin kanssa toteuttamaan retken muodossa Nautelankoskelle.

Mun pyöräilyreitti alkoi kotoa Liedosta, Tytti taas ahkeroi pyörällä alkuun ja loppuun vielä reilut 10 kilsaa Lieto-Turku väliä. Olin jo heti alkuun ihan hengästynyt, kun fillaroin kotoa kohtaamispaikalle. En muista koska viimeksi olen pyöräillyt muualla kuin kenttäkisoissa traikun ja kanslian väliä. Kyllä syke nousi, mutta ylämäet oli myös henkisesti rankkoja.


Pyöräretken ajankohta oli kaunis lauantai, tosin lämpötila keikkui lähellä nollaa ja kylmä tuuli puhalsi. Pyöräillessä tuli kyllä lämmin, mutta varpaat ja sormet alkoivat jäätyä matkan edetessä.

Liedon keskustan tuntumassa ylitettiin Aurajoki riippusillan kautta ja jatkettiin metsähiekkatiellä matkaa. Suurimmaksi osaksi meidän reitti kulki kuitenkin asvaltin päällystämiä pyöräteitä pitkin. Lauantaina aamupäivällä ei pahemmin ollut muuta liikennettä, niin oli kiva pyöräillä vierekkäin ja jutustella kaikennäköistä.

Pari kolme kilsaa ennen määränpäätä oli jatkuvaa loivaa ylämäkeä (tai ainakin siltä se tuntui) ja reisistä alkoi voima loppua. Monesti kävi mielessä, etten jaksa enää ja kohta on pakko taluttaa, mutta jostain ihmeen kaupalla sain lisäbuustia ja poljin edellä kulkevan Tytin kiinni. Sitten onneksi alkoi se odotettu alamäki!


Matkanjohtajana mun olisi pitänyt tsekata reitti Nautelankoskelle paremmin, sillä nyt käännyttiin liian aikaisin, nimittäin Nautelan kartanon tienhaarasta. Ja päädyimme mutaisen pellon reunaan... Sen jälkeen tarkistettiinkin kännykän kartasta, missä oikein seikkailtiin ja minne pitikään mennä. Pari kilsaa tuli lisälenkkiä tästä harhailusta.


Päästiin sen jälkeen sitten jo perille kohteeseen. Koskessa virtasi vesi varsin reippaasti. Olihan siitä pari kuvaa pakko ottaa turistina ;) Tytille tämä oli eka kerta Nautelankoskella, minä olen joskus nuorempana käynyt ihastelemassa koskea ja piipahtanut museossakin.


Pyöräretken kohokohta oli tietenkin evästauko vanhan aitan kuistilla. Lämmiteltiin hetki teen äärellä ja sitten lähdettiin taas polkemaan takaisinpäin. Tulomatkalla pyöräiltiin hieman eri reittiä kuin mennessä, ja kierrettiin Liedon keskustan kautta. Kotia kohti matka tuntui paljon kevyemmältä, ja keskustelukin kulki sujuvammin kun ei tarvinnut niin paljon puuskuttaa.

Yhteensä pyöräretkellä matkaa taittui noin 28 kilometriä ja aikaa kului evästauon kera noin kaksi ja puoli tuntia.

Kotona otin pienen huilitauon sohvalla pötkötellen, minkä jälkeen jalat oli varsin pökkelöt. Illan ratsastuksissa tai seuraavana päivänäkään ei onneksi ollut pahemmin lihakset jumissä.

Kaiken kaikkiaan pyöräilystä jäi hyvä mieli :) Omassa kunnossa on vielä paljon parantamista, niin kestävyyden kuin lihaksien suhteeen. Lämpimämpänä päivänä olisi tietty ollut vielä mukavampaa reissailla, mutta kiva retki saatiin nytkin tehtyä. Yksin pyöräillessä musiikki voisi olla tarpeen!

Oman pyörän puuttuessa lainasin tälle retkelle siskoni Nellin pyörää. Tarkoituksena olisi kuitenkin lähiaikoina hankkia myös oma polkupyörä ja polkaista työmatkat sillä. Ainakin aurinkoisella kelillä ;)


Pyöräilyn plussat ja miinukset:
+ hyvää reisitreeniä
+ aerobista liikuntaa = kunto kasvaa
+ tehokkuutta pystyy säätelemään oman jaksamisen mukaan
+ ei vaadi paljon varusteita
+ maisemareitit
- ylämäet
- tällä reissulla jäätyi sormet ja varpaat

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ****
Tytti: ****


Aiemmin julkaistut lajihaasteet: tammikuun luistelu, helmikuun salitreeni ja maaliskuun SuperPark.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen maastariloikat


Kevään ekat maastarihypyt otettiin pääsiäisteemalla viime viikolla. Keskiviikkona Riksu sai korkata maastoesteet ja torstaina oli Röllin vuoro. Molemmat oli jo alkukäynneissä into piukkana :D

Pajunkissaoksat ylittyi niin risuina kuin koristepurkeissakin ilman ihmettelyjä. Vauhtia oli taas vaikka muille jakaa. Kumpikin kiitäjä lukitsi hyvin kaikki esteet, välillä ainakin Riksu haki kaikille mahdollisille esteille, mitkä olivat vähänkään lähimain. Rölli juoksi monesti turhan pohjaan esteille ja hyppeli hassuja loikkia. Esteiden jälkeen molemmilla hirtti kaasu kiinni ja tovi meni aina jarruttamiseen... Hauskaa oli kuitenkin kaikilla! (Tosin kuvaaja taisi vähän paleltua kylmässä viimassa)

Ennen ekoja kenttäkisoja täytyy ottaa uusi treeni maastoesteille, jos vaikka löytyisi jarruja ;)




tiistai 18. huhtikuuta 2017

Maneesista suoraan ulkokisoihin

Villiponit estekisoissa... Ei ehkä ollut paras idea lähteä suoraan maneesikaudelta estekisoihin ottamaan ekat hypyt ulkona. Kisakutsun julkaisemisen aikoihin ei tiedetty, millaista keliä on luvassa huhtikuun alussa, joten kutsussakin luki radan olevan joko maneesissa tai kentällä. Sen verran kevät tuli kuitenkin, että Artukaisten kentät ehti sulaa ja kuivua kisakuntoon. Niimpä ulkoiluksihan se sitten meni.

Ennen kauden ekoja ulkokisoja ehdin ratsastaa noin viikon omalla kentällä ja hypätä molemmilla hevosilla koulutreenin aikana pienen kavaletin pariin kertaan. Sen suurempia valmisteluja ennen ulkokautta ei keretty tekemään. Lahjattomat treenaa vai miten se meni ;)


Röllillä hyppäsin kaksi luokkaa, 80 ja 90 cm. Verkassa jo oli reipasta menoa, eikä radallakaan vauhtia puuttunut. Rölli kiihdytteli esteille pää ylhäällä ja hyppeli milloin pitkää laakaa loikkaa ja milloin melkein tasajaloin... Pääsin kuitenkin ratsastamaan suhteutettujen linjojen välit suunnitellusti ja väleissä Rölli toimi ihan hyvin. Hieman kontrollia olisin kaivannut lisää, mutta en sentään sortunut nyppimään laukkaa aivan pois tällä kertaa. Kasikympin rata selvittiin puhtaasti ja saatiin punavalkoinen ruusuke heti portilta.

Vesileimattomat kuvat radalta © Annika Mäki, vesileimalliset © Salla Kuikka.



Röllin ekan radan jälkeen vaihdoin ratsua Riksuun. Riksu osallistui vain 90 cm luokkaan. Ysikympissä oli sama rata muuten, mutta vitosesta oli tullut sarja ja viimeinen este oli hieman siirtynyt eri paikkaan. En jaksanut käydä kävelemässä rataa, vaan käytin sen ajan hyödyksi Riksun verkkailuun. Riksukin oli innokkaalla tuulella, välillä liiaksikin. Kiire oli mennä eteenpäin ja pidätteistä herra Riksu meinasi vain jäädä roikkumaan ohjalle. Hieman oli ongelmia myös lapojen hallinnassa, varsinkin esteille suoristaminen onnistui vaihtelevalla menestyksellä.


Rata lähti käyntiin isolla hypyllä ykköselle, vähän vinolla hypyllä kakkoselle ja oikoreitillä kolmoselle. Suhteutettuun väliin yritin tehdä maltilliset kuusi laukkaa, mutta ihan loppuun asti en saanut Riksua takajalkojen päälle. Neloselle tultiin hieman lähelle, mutta Riksu skarppasi hyvin jalat ylös. Sarjaa lähestyessä Riksu keskittyi enemmän yleisölle poseeraamiseen kuin tulevaan tehtävään. Maiskutin vähän välissä saadakseni Riksun hereille, mutta keskittymisen ollessa muualla tuli B-osalta puomi mukaan. Esteiltä alastulossa Riksu oli aika etupainoinen ja roikku, mutta muuten hypyt oli pääosin ihan kivoja. Ärsyttävät 4 virhepistettä tuli siis tulokseksi Riksun kanssa.



Kisapäivän päätteksi Rölli kävi vielä rallittelemassa 90 cm luokan. Kiirettä riitti edelleen askeleessa ja kuskin toilailuissa. Ykkönen ja kakkonen onnistui vielä ihan sujuvasti, mutta kolmoselle kurvi valui liikaa ulos eikä linja neloselle ollut suoraa nähnytkään. Olisi pitänyt ratkaista heti eteen viidellä tai lyhentää kuuteen, mutta mutkiteltiin linja viiteen ja puoleen askeleeseen, mistä yllättäenkin sitten puomi mukaan. Sarja onnistui hyvin ja jopa ihan rauhallisesti, sen jälkeen Rölli sitten lähtikin taas kiitämään. Seiskalle paikka lähelle, mutta puhtaasti yli. Kasia kohti vauhti taas kiihtyi, mutta ratsastin ilman pohkeen tukea, jolloin Rölli ei uskaltanutkaan lähteä isosta paikasta viimeiselle esteelle vaan tuli tosi kummallinen loikka ja okserin takapuomi alas. Liikaa taas temponmuutoksia ja vauhtia, mistä tuloksena siis 8 virhepistettä.



Nyt vaan esteet ulos kotikentälle ja treenit käyntiin. Seuraavat kisat onkin ne Ypäjän kenttäkisat, joissa ei anneta muille tasoitusta pudotuksilla, vaan hypätään nollat tauluun!

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Kohti kenttäkautta

Kenttäkisat on kohta jo täällä, kaksi viikkoa ja kaksi päivää täytyy enää odottaa! Meillä on kenttä ja rata sulanut hyvin pienistä takatalvista huolimatta. Jotenkin tuntuu, että ollaan kuitenkin aikaisempiin vuosiin verrattuna myöhässä kevään suhteen. Ypäjälläkin on kuulemma lunta maassa ja vesiesteet jäässä.

Riksu ja Rölli ovat olleet varsin virkeitä ratsuja koko tämän pari viikkoa, mikä ollaan päästy sulalla kentällä treenailemaan. Selkeästi kevättä ilmassa, eikä aina niin kiinnostaisi keskittyä työntekoon. Molemmat on päässyt myös radalle laukkatreeniin nollaamaan ajatuksia ja avaamaan kroppaa. Eipä tarvinnut kumpaakaan käskeä, vaan itse sai nauttia kyydistä kyyneleet silmistä virraten :) Iloa liikkumiseen löytyy, mikä on aina ihana huomata. Sen energian kun saisi vain valjastettua myös siihen koulutreeniin ;)


Vaikka varsinaista kestävyystreeniä ei talvikaudella päästy tekemään, on molemmilla pojilla kunto varsin kohdallaan. Molemmat teki viimeksi laukkatreenissä kolme kilometriä reippaalla vauhdilla ja kumpikin palautui hyvin.

Rataestetreenejä ollaan tehty ohjatusti ja itsenäisesti viimeksi vielä maneesissa. Ekat hypyt ulkosalla tulikin loikittua viime viikolla estekisoissa. Niistä kisoissa tulossa omaa postausta vielä. Intoa piisasi roppakaupalla, eikä vauhtiakaan puuttunut (toisin kuin kontrolli silloin tällöin). Pitäisi nyt jaksaa roudata puomit ja tolpat jo ulos kentälle, niin pääsisi tositoimiin myös kotona.


Riksu näkee kentän nurkissa vielä välillä mörköjä, mutta muuten koulutreenit kentällä on sujunut ihan kivasti. Maneesikauden loppupuolella löydetty ryhdikkyys on aika hyvin säilynyt, mutta vielä kentällä menossa on toisinaan liikaa vauhtia ja kiirettä.

Rölli ei onneksi kyttää mitään kiviä, kantoja tai muutakaan paikallaan pysyvää. Mutta kaikki liikkuva saa keskittymiskyvyn pirstaleiksi, oli kyseessä sitten kissa, juoksijajoukko tai heinäkärryt. Menee useampi tovi keräillä kaikki jo saavutettu kontrolli takaisin hyppysiin. Varsinkin laukassa huomaa hyvin, ettei keskittyminen riitä kuin vauhdin kiihdyttelyyn...

Viime viikolla siskoni Nelli oli ratsastamassa Riksulla samaan aikaan kun itse menin Röllillä. Kaverin kanssa molemmat olivat selvästi rennompia kuin yksinään kentällä. Vähän jännittää kuitenkin ruuhkainen kisaverkka Röllin kanssa, vaikka ollaankin paljon kisoja kierretty. Yksin Rölli helposti jännittyy, mutta ruuhkassa hermostuu ja on vaikea saada rennoksi. Onneksi tässä on vielä aikaa harjoitella!

Ensimmäiset kenttäkisat on siis Ypäjällä vappuaattona 30.4. Rölli aloittaa kauden harrasteluokalla ja Riksu osallistuu tutustumisluokkaan.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuun lajihaaste: SuperPark

Maaliskuun lajihaasteessa ei keskitytty pelkästään yhteen lajiin, vaan tällä kertaa kävimme Tytin kanssa Turussa testaamassa sisäaktiviteettipuistoa nimeltä SuperPark.

SuperPark oli uusi tuttavuus sekä minulle että Tytille. Aktiviteettipuisto oli erityisesti lasten ja nuorten suosiolla, mutta oli paikalla meidän lisäksi muutama muukin aikuinen (toki myös lasten vanhempia) viettämässä päivää rennosti urheillen. Skeittailu jätettiin suosiolla väliin, mutta muuten kierrettiin aluetta useampaan kertaan ympäri. SuperParkissa on monipuolisesti erilaisia pisteitä, joissa pääsee esittelemään taitojaan tai kokeilemaan uusia lajeja.

Lätkätutkassa päästiin laukomaan kiekkoja maaliin ja taululla näkyi, kuinka kovaa vauhtia kiekko lähti kulkemaan. Osuin kyllä maaliin, mutta ei ollut ihan mun laji kuitenkaan :D Pesäpallossa vuoroteltiin, aina toinen syötti ja toinen löi. Samaten tässäkin pallon lentovauhti ilmestyi näytölle tuuletuskuvan kera.


Hikisemmän treenin virkaa edustivat trampoliinilla pomppiminen ja pallopeli, jossa kilpailtiin toisiamme vastaan pehmeitä palloja vastapelaajan tauluun heitellen. Tytti oli entisenä jalkapalloilijana ihan elementissään jalkapalloflipperissä, ja sain mäkin sentään jokusen pisteen siinä kerättyä.

Välillä käytiin viilettämässä polkuautoilla rataa pitkin tai tanssipelissä etsimässä vipinää kinttuihin. Peliareenalla syöteteltiin niin jalkapalloa kuin pelailtiin sählyäkin. Olen aina tykännyt pallopeleistä eniten koripallosta, ja olikin hauska päästä pitkästä aikaa heittelemään koreja.

Vauhti päällä!
SuperParkin päiväranneke maksoi 17 euroa ja sillä olisi saanut olla koko päivän aukiolojen puitteissa (SuperPark avoinna joka päivä 11-20). Me viihdyimme seikkailemassa kolme tuntia ja neljäskin tunti olisi varmaan mennyt kevyesti, jollei auton parkkiaika olisi loppunut.

Urheiluna SuperParkissa puuhastelu ei ollut kovinkaan rankkaa muutamia lajeja lukuunottamatta. Seuraavana päivänä mulla tuntui hieman käsien lihaksissa pallojen heittelyn ja pesäpallon lyömisen seurauksena. Kaikki liikuntahan on jollain tapaa hyväksi, mutta ratsastuksen oheisliikuntana SuperPark ei ole se ykkös vaihtoehto.

Muuten retkeä SuperParkiin voisi kuvailla kivaksi ajanvietteeksi ystävän kanssa. Lapsille näytti olevan ihan mahtava paikka! Pomppulinnaankaan kun me ei päästy ikärajan takia ;)

Miinuksena mainittakoon jonotus. Monissa pisteissä oli ihan järkevästi aikarajoitus vuorolle (esim. trampoliinilla 1 min). Me olimme testailemassa lauantaina kolmen jälkeen, jolloin paikalla oli aika paljon muitakin. Lähes kaikkiin pisteisiin piti jonottaa tai yrittää selviytyä ruuhkassa.


SuperParkin plussat ja miinukset:
+ monipuolisesti lajivaihtoehtoja
+ kivaa ajanvietettä
+ ei vaadi paljon varusteita
+ ei olla kelien armoilla
- jonotus
- varsin kevyttä liikuntaa
- ei erityisemmin apua ratsastukseen

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: *
Tytti: *


Aikaisemmin testissä ovat olleet: tammikuussa luistelu ja helmikuussa salitreeni.