lauantai 16. syyskuuta 2017

Kisareportaasi: Harjun kenttäkisat 2.-3.9.

Vuoden viimeiset kenttäkisat käyty!

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna olin suunnitellut meneväni johonkin rataestekisoihin, mutta suunnitelma vaihtuikin Harjun kenttäkisoihin. Harjussa kisailtiin tuttarissa (90 cm) alueiden väliset joukkuemestaruudet, joihin minuakin kysyttiin mukaan Lounais-Suomen jengiin. Alunperin vastasin, että voin tulla Riksulla joukkueeseen. Mutta kun joukkueeseen ei (tänäkään) vuonna ollut tunkua vaan se oli jäämässä vajaaksi, minulta kysyttiin toista hevosta lainaksi Sami Siltakorvelle. Pienen mietintähetken jälkeen lupasin antaa toisen hevosistani lainaan. Valintaa lainahevoseksi Riksun ja Röllin välillä tosin ei tarvinnut miettiä hetkeäkään. Riksu on tasaisempi ja helpompi, joten lupasin sen lainata. Rölli on sen verran omalaatuinen, että näin lyhyellä varoitusajalla olisi turha lähteä kisailemaan.


Yhteiskvaaleja Sami ja Riksu ei tietenkään parin viikon aikana ehtineet keräilemään. Kävi Sami sentään kerran Riksua kokeilemassa :D Kvaaliksi sovellettiin siis kohtaa "hevonen sekä ratsastaja yhdessä tai erikseen ovat saavuttaneet vähintään kahdessa 90 cm kenttäratsastusluokassa osallistumisoikeuden vahvistavan tuloksen". Samihan oli mukana Suomen kenttäjoukkueessa, joka nappasi PM-kisoissa joukkuekultaa ja Riksu kisaili suokkien kenttämestaruuksissa pari viikkoa aikaisemmin, joten ei jäänyt ainakaan kokemuksen puutteesta kiinni kvaalit.


Saavuttiin Harjuun perjantaina illalla ja Röllin kanssa kävin vielä iltaratsastuksella maneesilla. Siskoni Juulia oli ratsastanut Riksun jo kotona iltapäivällä ennen meidän lähtöä. Töissä on niin kova kiire ollut, että ylimääräisistä vapaapäivistä ei ole voinut kuin haaveilla. Muutenhan olisin ottanut perjantain vapaaksi ja tehnyt rauhassa molemmilla hepoilla valmistelevat ratsastukset joko kotona tai kisapaikalla. Nyt ei siihen ollut aikaa ja sillä pohjalla oli mentävä. Rölli oli ihan toimiva iltatreenissä, vaikka paikoitellen jännittyikin.


Lauantaina kisapäivä lähti käyntiin Röllin kouluosuudella, joka oli jo puoli ysin maissa. Verryttely oli taas maneesissa ja itse rata ulkona nurmella. Rölli ei ollut ihan parhaimmillaan, vaan hieman pohkeen takana ja lyhyellä kaulalla. Nurmiverkassa saatiin kivaa fiilistä, mutta radan puolella kaiuttimet ja muut tilpehöörit oli turhan jännittäviä ja aiheuttivat kireyttä. Kevensin taas raviosuudet suosiolla. Ravissa Rölli oli jännittynyt, mutta laukassa tuntui jo paremmalta. Lopun käyntipätkä meni taas pienin kipittävin askelin.


Tulokseksi saatiin 64,17 % (-53,7) ja oltiin koulun jälkeen sijalla 18/35. Pienet oli erot kun 64%-alkavia tuloksia oli 11 ratsukolla.

Tuomarin kommentti meidän radasta: "Melko sujuva suoritus, huolellisemmat asetukset ja taivutukset"


Meidän koulun jälkeen lähdinkin taas talliin vaihtamaan kamoja esteitä varten. Sillä aikaa Sami ja Riksu oli verkkailemassa koulua varten. Ennen heidän vuoroaan ehdin käydä vielä kävelemässä esteradan. Röllin kanssa katsottiin Riksun koulurata ja sitten mentiin verkkailemaan esteille.

Sami ratsasti tasaisen radan, josta tuloksena 62,22 %.



Esteverkkaan kulkiessa Rölli oli jo kierrokset päällä ja steppaili rauhattomasti hitaammin kulkevan ratsukon perässä. Verkassa se oli kuitenkin ihan hyvin ratsastettavissa eikä hermoillut ylimääräisiä. Suunta pysyi koko verkan oikeassa kierroksessa, vasenta laukkaa otin pätkän vastalaukkana. Rölli hyppäsi ilman puomeja, mutta valui helposti sekä pystyllä että okserilla ulkoreunaan. Parin hypyn jälkeen lähdettiin radalle testailemaan kuinka siellä käy.


Alkurataan olin ihan tyytyväinen. Sain hyvän laukan käyntiin ja paikat löytyi varsin helpolla. Vitoselle näin kulman jälkeen ison paikan ja sain siihen jopa reagoitua. Hyppy onnistui kivasti, mutta joku jalka jäi roikkumaan napaten puomin. Olin päättänyt ratsastaa suhteutetun linjan vitoselta kutoselle kuudella laukalla tietäen että väli täytyy sitten edetä. Jotenkin siinä kävi vitosen puomin jälkeen niin, että muutama askel meni matkustellen ja loput pakittaen. Rytmi rikkoontui ja puolikkaasta paikasta yli leppäkerttujen. Rölli hyppäsi urheasti vaikka oli varma osuma tiedossa. Seiskalle ja kasille ratsastinkin sitten taas reippaammin eteen, ei mitenkään tyylikkäästi, mutta selvittiin ilman puomeja.

Rasitteeksi kuitenkin 8 virhepistettä. Arvokkaat sellaiset, nimittäin puomien myötä tipahdettiin tuloslistan häntäpäähän (32/35).


Rölli pääsi helposti eläinlääkärin tarkastuksesta läpi, jonka jälkeen ehdin viemään Röllin vielä talliin. Pyöräillen takaisin estekentän laidalle katsomaan Riksun menoa. Alkurata meni hyvin, sitten Riksukin otti vitoselta puomin. Sen jälkeen Riksu jäi vähän vimpulaksi ja etupainoiseksi madoksi ja valui ohi kutosesta. Uudella yrittämällä yli ja loppurata taas hyvin. Samaiset 8 virhepistettä siis Riksullekin.


Kahdentoista aikaan oli jo lauantain startit pulkassa ja hevoset pesty. Loppupäivän ohjelmaan kuului parit pienet päikkärit, junnujen SM-luokan koulujen kuvaamista (kuvat) ja maastoradan kävelyä. Illan kruunasi vielä Riders Briefing Evening -tapahtuma, jossa syötiin hyvin ja kerrattiin sunnuntain kulkua. Hepat pääsi vielä iltalenkille taluttaen.

Kuvat maastoesteistä. Maastorata kulki ensin pellolla, sitten nousi maneesin ohi raviradan kautta nurmialueelle, josta taas jatkettiin ravirataa pitkin. Kivaa vaihtelua ainaiselle metsässä rymyämiselle tai pelkällä nurmella kulkemiselle. Alkuradan esteet oli pieniä ja simppeleitä, ja mietinkin ensin että olen kävelemässä vahingossa harrasteen rataa. Pelto-osuuden jälkeen saatiinkiin tehtävää: trakehneriä, mökkiä alamäkeen ja vinosti toinen mökki perään. Pikkuinen hauta ja nuolenkärki muodostivat puoli-coffin sarjan vaikka väliä esteillä olikin useampi laukka-askel. Pienellä vesiesteellä oli vielä tehtävä loppuun ja rata loppui kivaan mökkiesteeseen. Tiesin, että Rölli voi vähän trakia katsella ja mökkilinjalla täytyy ratsastaa huolellisesti. Kuitenkin esteet oli yksinkertaisia, ja radasta jäi kiva fiilis.


Meidän joukkue oli lauantain jälkeen joukkuetuloksissakin häntäpäässä, joten mitalitaisto ei ollut päällimmäisenä mielessä. Tarkoitus oli vaan keskittyä omaan suoritukseen ja tehdä onnistunut suoritus. Harrasteen lähtijöistä vain puolet pääsi maastosta maaliin ja ennen Röllin starttia tuttarissakin tuli jo hylsyjä ja kieltoja. Se vähän kummastutti, sillä olin pitänyt kummankin luokan ratoja ihan helppoina ja houkuttelevina.

Kuvat vesileimojen mukaan © Heidi Lammi ja Suvi Nieminen



Rölli oli maastoverkassa taas aika kierroksilla, mutta kuitenkin totteli. Hypyt onnistui ihan hienosti, vaikka vauhtia oli paikoitellen turhan paljon.

Oma vuoro koitti ja lähtökarsinasta ampaistiin matkaan. Laukkasin suunnitelmani mukaan alapellolla reippaammin, jotta olisi varaa hieman himmailla loppuradan tehtävillä. Kolmoselle lähestyttiin vähän vinolla hevosella ja tulikin pikkuaskel, mutta eipä annettu sen haitata. Kutosellekin valui kaarteesta esteen vasempaan reunaan. 


Pellolta viiletettiin niin reippaasti ylämäki ylös ja ohi Nestori-maneesin, että kuvaaja ei ihan pysynyt perässä tai ainakaan zoomi kohdillaan ;) Trakehnerillakin Rölli valui vasempaan reunaan. Ei se juurikaan katsonut tukin alla olevaa hautaa, mutta valui valumistaan. Sen verran mentiinkin sitten reunasta, että hypättiin tukin "jalkapölkyn" kohdalta ja mun vasen jalka nappasi samalla lipun kumoon. Ei oltu trakehnerin jälkeen sitten millään muotoa suunnitellulla reitillä, vaan jouduttiin mutkittelemaan. Sain kuitenkin ajoissa linjan kuntoon ja mökkilinjalle pienesti sisään. Rölli pysyi alamäessä hyvin tasapainossa ja vino linja jälkimmäiselle mökille onnistui helposti. Hieman vasen lapa karkasi ulos, mutta hyppy oli kuitenkin suht suora.

Haudalle olin itse hieman liikkeen edellä. Rölli vähän hidasti, katsoi ja hyppäsi löysän hypyn yli. Ihan ei saatu laukan aktiivisuutta säilytettyä b-osalle, mutta meni se näinkin helposti yli. Ennen vettä Rölli pääsi painamaan kädelle ja jouduin ottamaan vauhtia pois. Sujuvasti suoritettiin kuitenkin tehtävän esteet ja jatkettiin matkaa viimeisen mökin yli maaliin. Hyvissä ajoin oltiin maalissa taas, vaikka mökkilinjan jälkeen kelloa katsellessa arvelin, että kiire tulee.

Rölli oli taitava! Hyvät loppuhölkät ja kävelyt maneesissa.


Riksun vuoro oli taas juuri niin, että en päässyt näkemään verkkaa. Rataa sentään pääsin katsomaan Röllin kyydistä. Alapellolla ratsukko laukkasi reippaasti ja ylitti esteet sujuvasti. 


Trakehnirille lähti hyppy isosta paikkaa. Ja olin vielä Samille sanonut että Riksu yleensä haluaa tulla trakilla lähelle :D Onnistunut reitti ja hyvä hyppy sisään mökkilinjalle. Sami ei mennyt linjaa vinolla tiellä vaan teki voltin väliin. Riksun ajatus ei vissiin ihan pysynyt tässä kuviossa mukana, vaan se livahti mökistä ohi. Uudella yrittämällä ei ongelmaa ja matka jatkui.

...Kunnes se loppui. Riksu taisi jäädä hieman uhmakkaalle päälle kiellon jäljiltä eikä mennyt enää seuraavana olleen haudan yli. Pöh! En tiedä mikä siinä haudassa oli kummallista, kun siihen loppui monen muunkin kisaajan matka. Ehkä tiukka kurvi ennen sitä, muutos nurmelta hiekalle, paljon yleisöä vieressä?

Tuttarissa starttasi 35 ratsukkoa, joista 14 keskeytti tai hylätttiin maastossa. Se on paljon, 40%. Eniten kieltoja taisi aiheuttaa mökkilinjan ensimmäinen, punainen mökki sekä juurikin tämä pieni hauta.


Riksun ja Samin meno näytti sujuvalta ja helpolta, mutta harmillisesti matka päättyi ennen maalia. Tietysti ei ole ihan yksinkertaista ratsastaa vieraalla hevosella maastorataa vain parin ratsastuskerran pohjalta. Onneksi Samilla oli kisaratsuna myös taitava Nörtti. Ratsukko nappasi junnujen SM-luokassa hienosti neljännen sijan.


Lounais-Suomen joukkue ei saanut alueiden välisissä mestaruuksissa joukkuetulosta, sillä oltiin Röllin kanssa ainoita ketkä pääsi maastosta maaliin. Lopputuloksissa Rölli oli sijalla 14, kun 9 sijoittui.

Eipä tarvinnut jäädä palkintojenjakoa odottelemaan, vaan päästiin lähtemään aikaisin ajelemaan kotia kohti. Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytiin Harjussa ja tykkäsin kovasti. Tosi kivat puitteet! Kisahenkilökuntaa oli oikein riittävästi ja he tuntuivat olevan aina hyvin ajantasalla. Varmasti reissaamme tänne uudelleenkin :)

torstai 7. syyskuuta 2017

Monipuolinen suomenhevonen


Eilen 6.9. juhlistettiin suomenhevosta ja sen 110-vuotiasta kantakirjaa. Onneksi saamme iloita tästä mahtavasta ja monipuolisesta kansallisrodustamme ympäri vuoden :)

tiistai 5. syyskuuta 2017

Elokuun lajihaaste: rullaluistelu

Elokuun lajihaasteessa viiletimme Tytin kanssa rullaluistimilla. Tammikuussa pyörähdeltiin jäällä, mutta nyt ohjelmassa oli enemmän lenkkeilyä. Rullistelemaan suunnattiin Turun Kupittaalla sijaitsevalle luistelumato-radalle. Näin kesäkaudella radalla pääsee rullaluistelemaan turvallisesti ja talvisin rata jäädytetään luisteluun sopivaksi.


Viimeisimmästä rullaluistelusta oli meillä molemmilla useampi vuosi aikaa. Oma viimeisin kertani oli ehkä niinkin kaukana menneisyydessä kuin ala-asteella. Varsin jännittyneissä fiiliksissä siis suunnattiin luisteluradan vaihtopenkille. Omia rullaluistimia minulla ei todellakaan enää ole, mutta onneksi sain siskon välineet lainaan. Kypärää tosin minulla eikä Tytillä ollut ja se lisäsi jännitystä entisestään. Kyllä nousi ajatus pintaan, että uskaltaako ilman edes mennä. Mentiin kuitenkin vaikka kypärää vähän olikin ikävä. Ranne- ja polvisuojat sentään löytyivät.


Alkujännityksen laannuttua meno alkoi hienosti sujumaan. Meidän lisäksi radalla ei ollut kuin pari muuta, joten ilman ruuhkia saatiin omaan tahtiin pyyhältää. Leveällä radalla mahtui kivasti rullaluistelemaan vierekkäin kaverin kanssa :) Kupittaalla oli samaan aikaa juuri Sirkus Finladia ja yhdessä kurvissa tulikin aina popcornin tuoksu nenään. Yleisöä ei tosin meille asti riittänyt, mitä nyt viimeisillä kierroksilla useampi lapsiperhe tallusteli radan poikki kieltokylteistä huolimatta...


SportTrackerin mukaan 52 minuutin treenin aikana matkaa taittui 10,4 kilometriä. Alkuun meno oli tietenkin hieman hitaampaan, mutta loppua kohti päästiin etenemään jo reippaamminkin. Sovelluksen mittaama huippunopeus oli 15,1 km/h.

Aloitettiin kevyesti, mutta loppujen lopuksi saatiin ihan hikikin pintaan. Voisi sanoa että vedettiin mukava lenkki jutustellen, eikä tarkoituskaan ollut kiitää täyttä vauhtia. Meidän treenipäivä osui mun heppojen vapaapäivään ja siihen se sopi oikein hyvin, ei tullut koko vartalon jumia seuraavaksi päiväksi.

Mielestäni rullaluistimilla oli sujuvampi edetä kuin jäällä kaunoluistimilla. Asennon kanssa oli kas kummaa samoja ongelmia. Taas alkoi vähän nilkoissa ja polvissa tuntua, vaikka rullaluistimet onkin varsin tukevaa tekoa. Pidemmissä liidoissa oli helpompi pysyä tasapainossa rullilla kuin luistinterällä. Asvaltin rakoilutkaan ei häirinneet niin paljon kuin jäällä pienet kuopat ja kulumat. 600 metriä pitkällä matoradalla vierähti kierros kierroksen perään helposti. Plussaa oli myös se, että ei tarvinnut murehtia autojen tai muiden tielläliikkujien väistelystä.

Rullaluistelu on siitä kiva laji, että sitä voi harrastaa missä vain mistä löytyy asvalttia. Ihan kotiovelta en itse pääsisi rullistelemaan, vaan 500 metriä täytyy ensin kulkea hiekkatietä. Kupittaan luisteluradan käyttö on maksutonta ainakin näin kesäkaudella, joten ei mennyt rahaa siihenkään. Rullaluistimet sain tosiaan lainaksi, pelkkää säästöä siis siinäkin. Talviluistimia saa jo muutamalla kympillä, mutta rullaluistimien hinnat tuntuvat lähtevän sadasta eurosta ylöspäin. Ahkeralle rullaluistelijalle tulee kuluja myös jarrupalojen hankinnasta, palat kun kuluvat asvaltin pinnassa viistämisestä.


Rullaluistelun plussat ja miinukset:
+ yllättävän hauskaa pitkästä aikaa
+ kehittää tasapainoa
+ hyvää aerobista liikuntaa
+ vaatii urheilupaikaksi vain asvaltin
- voi tuntua ikävältä nilkoissa ja polvissa
- vaatii kunnon suojautumista kaatumisen / asvaltin varalta

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***½
Tytti: ****


Aiemmin toteutetut lajihaasteet:
- heinäkuun suppailu
- kesäkuun frisbeegolf
- toukokuun ilmajooga
- huhtikuun pyöräily
- maaliskuun SuperPark
- helmikuun salitreeni
- tammikuun luistelu

lauantai 26. elokuuta 2017

Kisareportaasi: Keuruu 19.-20.8. suokkien kenttämestaruus

Viime viikolla meillä oli kauden tärkeimmät kisat, suomenhevosten kenttämestaruudet. Kisat järjestettiin Keuruulla ja mukaan lähti vain Riksu. Röllilläkin olisi ollut kvaalit kisaan tai sitten se olisi voinut mennä tuttaria, mutta päätin keskittyä vain Riksun kisaan.

Matkaan lähdettiin jo perjantaina aamupäivällä ja perillä Keuruulla oltiin neljän maissa. Kävelytin Riksun matkan jäljiltä ja se pääsi sitten karsinaansa lepäilemään ennen illan viimeistelyratsastusta. Kisa-apulaisena mukana tällä kertaa oli siskoni Nelli. Majoituttiin kätevästi tallin viereisessä aitassa, joten ruokinnat hoitui näppärästi aamuin illoin.

Perjantain ratsastuksella Riksu oli oikein mukavalla tuulella ja liikkui rennosti mutta kuitenkin atiivisesti. Työstin muutamia kohtia kouluradasta, mm. väistöt ja keskilaukkaa kaarella. Meno tuntui helpolta ja lopetettiin hyvillä mielin. Riksu pääsi vielä suihkuun, jotta olisi aamun koulukokeessa puhdas ja kiiltävä ;)


Meidän majoitukseen kuului sekä lauantaina että sunnuntaina herkullinen aamupala jolla jaksoi hyvin pitkälle päivään. Riksu sai myös oman aamupalansa totuttujen rutiinien mukaan kuuden maissa. Letittämässä olin kasin aikaan ja sen perään lähdettiin puunatun ratsun kanssa verkkailemaan. Meille oli arvonnassa osunut lähtövuoro luokan ensimmäisenä, mistä en erityisemmin ilahtunut...

Verryttely oli maneesissa ja rata kentällä. Aamulla ei satanut, mutta edellispäivien sateet oli tehneet kentästä paikoitellen aika märän ja niljakkaan. Ei Riksu maneesissakaan tuntunut niin hyvältä kuin perjantaina, mutta kentällä ei ainakaan loistettu. Yleensä Riksu ei juurikaan välitä erilaisista pohjista, mutta nyt siitä tuli jotenkin entistä enemmän mato. En saanut sitä pohkeen ja ohjan väliin vaan kaula, lavat, maha ja takapää seilailivat kaikki omia reittejään.


Olin tyytyväinen kun muistin radan (FEI:n CCIP* kenttäkilpailuohjelma 2014), mutta muuten jäi kyllä huono fiilis radasta. Kauden tärkein kisa ja niin vain ratsastus oli vain ajelehtimista. Pitkästä aikaa keräiltiin pari 5,5 arvosanaa.

Toisessa pohkeenväistössä heräsin siihen, että pitäisi vissiin vaatia vähän enemmän hevoselta. Ensimmäinen laukannosto onnistui kivasti, mutta sen perään meinasin unohtaa mihin oltiinkaan menossa. Riksu ei mennyt kulmiin, mikä taas hankaloitti tehtävien suorittamista. Varsinkin keskilaukkaan lähtö pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa oli tuskaa, kun hevonen oli niin vimpula ja takapää roikkui sisällä. Jäätiin siitä omasta tasosta kauas. Videolta kun katsoo, niin ei tiedä onko kyseessä tallikisojen helppo C vai kenttämestaruuksien koulukoe.

Tuomari C: "Hyvä tahti, mutta muoto/tuntuma vaihtelee. Pehmeyttä lisää siirtymisiin." 61,11%
Tuomari M: "Hevosella on kivat perusliikkeet. Saisi olla paremmin ohjan ja pohkeen välissä ja käyttää itseään paremmin. Tsemppiä :)" 62,41%

Tuomareiden kommentit allekirjoitan täysin. Tulokseksi saatiin 61,76 % (-57,4) jolla pidettiin perää sijalla 8/11.


Koulukokeen olikin useampi tunti aikaa ennen iltapäivän estekoetta. Katsottiin loput suokkien koulukokeet ja lepäiltiin. Keskipäivällä käytiin ohjatusti kävelemässä maastorata, joka oli aika mutkikas eikä oltaisi todellakaan löydetty oikeaa reittiä ilman radan suunnittelijaa Kallea. Oltiin ekaa kertaa Keuruulla joten maastot ei olleet tuttuja, lisäksi risteileviä polkuja riitti moneen suuntaan.

Iltapäivällä tuli muutamia sadekuuroja. Kuten jo aamulla oltiin arveltu, rataesteet siirrettiin maneesiin. Verkka sentään pystyttiin pitämään kentällä, ettei ihan päivä venähtänyt iltaan.


Riksu punki esteverkassakin aika vahvasti sisäpohjetta vastaan ja irvisteli pidätteille. Kierros pysyi samana koko meidän verkan ajan, joten työstin oikean laukan vastalaukkana kuntoon. Ekalla lähestymisellä pystylle Riksu ei kuunnellut ja tulikin niin pohjaan että puomi tuli ihan kunnolla mukaan. Sen jälkeen oltiinkin jo skarpimpaa poikaa!

Kuvat vesileimojen mukaan © Janne Antila / Tanja Ukkonen


Maneesissa sai ottaa yhdet hypyt pystylle ja okserille. Käytin ne saatiinkin ihan kivat hypyt. Maneesi tuntui tosi pieneltä kun sinne oli rakennettu yhdeksän esteen rata. Esteet ei olleet onneksi ihan tapissa, mutta tekemistä riitti kuitenkin. Ja se yksi okseri joka oli kai maksimimitoissa, näytti isolta.

Rata lähti isommasta paikasta liikkelle. Sen jälkeen ehkä molemmilla tuli varovaisempi vaihde silmään. Yritin olla nyppimättä, mutta mielummin ratkaisin paikan lähelle kuin kauas. Yritin myös hakea tilaa mahdollisimman paljon reunoilta, mutta parissa kohtaa Riksu pääsi hieman oikaisemaan. Muuten Riksu oli urhea ja varsin terävä sekä pelasti taitavasti ratsastajan virheitä. Sarjalle oli aika tiukka tie ja siinä lavat jäi vähän ulos roikkumaan. Vaikka paikka oli ihan hyvä, tuli puomi mukaan a-osalta. Hyvin kuitenkin skarpattiin b-osalle. Isolle okserille varmistelin vähän turhankin paljon. Riksu oli taitava ja ansaitsi paljon taputuksia radan jälkeen.



Muillakin oli vaikeuksia mahtua pieneen maneesiin. Vain kaksi ratsukkoa selvitti esteet ilman virhepisteitä. Meidän 4 virhepisteen tuloksella noustiin kolme sijaa, ja oltiin ensimmäisen päivän jälkeen 5./11. 

Riksu läpäisi eläinlääkärin tarkastuksen helposti. Vaikka taisi yrittää kertoa olevansa nälkäkuoleman partaalla kun yritti ahmia kaikki mahdolliset heinänkorret ja puun oksat varusteiden riisumisen aikana. Ei sentään tarkastuksen aikana, se vielä puuttuisikin!


Illalla käytiin Nellin kanssa vielä kiertämässä maastorata kertaalleen. Samassa tuli napattua kuvatkin maastoesteistä. Itse esteet oli helppoja ja yksinkertaisia, pääsosin yksittäisiä maastoesteitä. Muutama este myös hypättiin molemmista suunnista. Tuttari hyppäsi varmaan puolet meidän radan esteistä. Haasteita tuli kuitenkin mäkisestä maastosta ja kiemuraisen reitin muistamisesta.


Näin yöllä painajaista, että meillä menisi Riksun kanssa maastoradalla 6 minuuttia, kun suokeilla oli ihanneaikana 4 minuuttia ja 4 sekuntia. Vähän jännitti aamullakin, että kuinka paljon mahtaa kurvit, mäet ja kolme vesiestettä (lätäkköä lähinnä) hidastaa meidän matkaa.

Maastoesteverkassa Riksu oli kuitenkin reippaalla päällä, joten ei ainakaan energiasta olisi puutetta. Otin muutamia hyppyjä, jotka Riksu teki hyvin. Ekoilla raviympyröillä oli lievää kiemurtelua havaittavissa, mutta kun päästiin enemmän vauhtiin, niin ratsukin liikkui suorempana.


Lähtö oli loivaan ylämäkeen, mutta saatiin kuitenkin rata kivasti käyntiin. Pidin hyvää vauhtia alusta lähtien. Riksu vastasi hyvin niin jarruun kuin kaasuunkin, oli oikein ilo ratsastaa. Ekalla vedellä vähän himmailtiin vauhtia, mutta sitten taas menoksi. Ei minkään moisia ongelmia esteillä, Riksu suoritti oikein taitavasti. Loppuradan alashypyllä otin varuiksi raviin, Riksu tosin oli sitä mieltä että maastoradalla kuuluu laukata mutta totteli kuitenkin. Maalissa oltiin hyvissä ajoin, helpon ihanneaikakin alittui. Vähempikin kaasuttelu olisi riittänyt mutta tulipa testattua että myös näissä olosuhteissa Riksun vauhti ja kestävyyskunto riittää hyvin.


Sen verran kiltit maastoesteet oli, että 11 ratsukon luokassa vain kaksi ratsukkoa sai estevirheitä. Aikavirheitä tuli näiden lisäksi vain yhdelle ratsukolle. Oliko siis liian helppo rata vai ratsukot niin taitavia? ;)

Knuutilan Veikko ja Lotta-Katariina Lehtonen jyräsivät edelleen ja nappasivat vaatimattomasti viidennen kultamitalinsa. Meidän sijoitus ei parantunut vaan jouduttiin tyytymään viidenteen sijaan. Tyytyväinen sai olla kyllä Riksun maastokokeeseen, uljas musta oli ihan liekeissä :) Puomin päässä oltiin taas mitalista, kuten ekallakin kerralla mestaruuksissa (vuonna 2014).

perjantai 18. elokuuta 2017

Kaikki valmiina!

Keuruulla ollaan valmiina suomenhevosten kenttämestaruuden koitoksiin. Viimeistelyratsastuksessa paikan päällä Riksu tuntui aika letkeältä ja kivalta, sekä karsinassa se söi ja joi hyvin.

Arpaonni ei meitä lähtöjärjestyksessä ihan suosinut, sillä starttaamme mestaruusluokkaan ensimmäisenä kello 9.25. Mukana on yhteensä 11 ratsukkoa ja kova taso vaikuttaisi olevan. Tulokset päivittyvät reaaliajassa Equipe Onlineen. Pitäkää peukkuja :)


Nyt nukkumaan ja aamulla virkeänä kisaamaan!