sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Jännitysmomentti lähijaksolla

Tällä viikolla vierailin kolmen päivän ajan Ypäjällä, sillä valmentajakoulutuksessa opiskeltiin viimeisellä lähijaksolla. Olin reissussa ilman omaa hevosta, joten ajatuksena oli ottaa vaan rennosti, opiskella ja syödä hyvin. Eli melkein voisi kutsua lähijaksoa lomailuksi ;)

Ei se ihan niin kuitenkaan mennytkään. Maanantaina lähes heti auditorioon saavuttuani olin lupautunut valmennusharjoitukseen ratsastajaksi ventovieraalla hevosella. Valitsin omaksi lajikseni ennemmin esteet kuin koulun. Valmentajakokelailla ei ollut omia hevosia riittävästi mukana, joten useampi meistä sai lainaksi Hevosopiston tuntiratsun.

Kun alkutiedot oli luokkaa estetunti klo 13.15 ja ratsuna heppa nimeltä Perfetto, alkoi jo vähän jännittää. Heppa löytyi vitostallista, jonne sain vielä pienen opastuskierroksen mistä kamppeet löytyisi. On aina aika jännää mennä vieraalla hevosella, mutta yleensä sentään siitä tietää etukäteen jo jotain tai näkee sen ratsastuksessa ennen omaa vuoroa. Ekalla katselukierroksella "Pertsa" ei ollut vielä karsinassa. Juuri kun olin lähdössä syömään, tuotiin talliin ruunikko puoliverinen, joka kurvasi Perfetto-kyltillä varustettuun karsinaan. Tallikäytävän toisesta päästä nähtynä hevonen näytti jättimäisen isolta. Siinä sitten oudoin fiiliksin lounaalle, jossa en jännitykseltäni malttanut edes syödä jälkkäriä. Ja se on paljon se! En muista koska viimeksi olisi jännittänyt niin paljon.

Eikä sekään varsinaisesti jännittänyt, että miten pärjään ratsailla. Kyseessä oli kuitenkin Hevosopiston ratsastuskouluhevonen, joten kovin haastavasta tapauksesta tuskin olisi kyse. Kumminkin kaikki tavaroiden löytämiset, tallin käytännöt ja hevosen varustaminen jotenkin kutkutteli vatsan pohjassa. Kun kaikki päivät hoitaa ja ratsastaa kotona suokkeja omiin kaavoihin kangistuneena, on vieraassa paikassa kaikki uutta ja ihmeellistä.

Onneksi karsinassa tosiaan oli nimikyltti, niin tiesin ainakin ottavani tunnille oikean hevosen. Pertsa oli oikein lunki tyyppi harjata ja varustaa, joten omakin jännitys ehti hälventyä siinä. Olin onneksi ajoissa, niin ei tarvinnut aikataulua murehtia ja stressata entisestään.

Jo alkukäynneissä tunsin, että kovin on erilainen ratsu kuin omat suokit. Pertsa oli alkuun jäykkä ja hidas, mutta puksutteli tasaisesti sinne minne pyysin. Virpin estevalmennusharjoituksessa aiheena oli myötälaukka esteen jälkeen. Aloitettiin hommat ravipuomeilla, joista jatkettiin kavalettien kautta vähän isommille esteille. Vaikka olisin kaivannut ratsuun vähään lisää ripeyttä ja aktiivisuutta, tykästyin kuitenkin estetehtävissä heppaan. Hyppy oli kiva ja ne kaivatut myötälaukatkin tuli helposti ilman sen kummempia säätämisiä. Oma ratsastus oli paikoitellen hieman ajelehtimista, mutta ratsu toimi kiltisti. Loppuraveissa sain jopa kivaa, aktiivisempaa ravia, kun Pertsa tuntui hyppyjen jälkeen vasta heräävän kunnolla käyntiin.

Myöhemmin selvitin, että Perfetto on 18-vuotias Hevosopiston oma kasvatti, joka on nuorempana kisannut 120 cm asti esteillä, koulussa helppoa A:ta ja kentässäkin käynyt kurvailemassa muutaman harrasteluokan. Uskoisin, että Pertsa on ratsastuskoulussa varsin suosittu tuntiratsu. Vähän diesel-malli, mutta leppoisa ja osaava :)

Videoinnista kiitos Hennalle ja Johannalle.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Hitaasti kiiruhtaen

Iloisia uutisia! Riksun kanssa otettiin perjantaina ensimmäiset hyppelyt kaatumisen jälkeen. Toukokuun 2018 kenttäkisojen jälkeen ollaan levätty, kuntoutettu, vesijumpattu, kävelty, maastoiltu, tehty koulutreeniä, puomeja ja kahlattu hangessa. Nyt 7,5 kuukautta myöhemmin otettiin muutamat hypyt kavaleteille.

Olin varautunut, että Riksu olisi villi, joten valitsin oikeen gäg-kuolaimet käyttöön. Yleensä pärjään kolmipalalla, mutta otettiin nyt varman päälle. Riksu olikin varsin kuuliainen ja toimi hyvin. Onhan se edelleen kovin vino, mikä näkyy varsinkin hypyissä ja väärinä laukkoina esteiden jälkeen. Hyvä fiilis jäi ekoista hyppelyistä ja Riksun toimivuudesta.

Pidin Riksun vähän jopa turhan lyhyenä näin videolta katsoen, mutta ennemmin kontrolli kuin päätöntä viiletystä. Ei alettu ahneeksi, vaan otettiin yhteensä 10 hyppyä näin alkuun. Kerta viikossa tehdään puomeja ja nyt varmaan otetaan pikkuesteet mukaan kerta viikkoon.


Riksulle en ole varsinaisesti suunnitellut mitään tiettyj kisoja kalenteriin, vaan edetään pikkuhiljaa ja katsotaan myöhemmin mihin lähdetään. Suokkiluokkien kalenteri on jo julkaistu ja kenttämestaruus sijoittuu Niinisaloon syyskuun kisoihin. Toive olisi että päästään molemmilla hepoilla sinne kisailemaan. Sitä ennen olisi toki tarkoitus ottaa jokunen kenttäkisa alle. Hypätähän Riksu osaa, mutta voima ja kunto täytyy kasvattaa taas uudelleen. 

Loppuun vielä motivaatiokuva Ypäjän kenttäkisoista toukokuulta 2017. Tästä se lähtee taas!

© Leena Kahisaari

torstai 31. tammikuuta 2019

Talvikuulumisia

Enpä olekaan pitkään aikaa listannut varsinaisesti meidän kuulumisia. Jotenkin tunnit tuntuvat loppuvan vuorokaudesta, vaikka toisaalta taas ei oikein saa mitään aikaiseksi. Treenit kolmen hepan kanssa sujuvat ihan mallikkaasti. Syksyllä kaikki hepat sai kevyemmän jakson, mutta pysyivät liikkeessä. Joulukuussa suoritettiin vuosittaiset rokotukset ja raspaukset, josta muutama päivä kunnon huilia. Vuoden vaihteen jälkeen on taas katse suunnattu kohti tulevaa kisakautta ja treenit pistetty taas kunnolla käyntiin.


Ykköshevosena treenissä tällä hetkellä on Rölli, joka on pysynyt iloisena ja hyvässä kunnossa läpi vuoden. Ollaan nyt kevyemmän peruskuntokauden jäljiltä siirrytty treenaamaan enemmän kohti kisakautta. Estevalmennuksiin ollaan ehditty tässä tammikuussa kaksi kertaa, muuten ollaan treenailtu paljon puomeilla ja kavaleteilla itsenäisesti. Koulupuolella täytyy taas alkaa keskittyä vielä tarkemmin, että Rölli on jalan edessä. Muuten se jää helposti vähän hitaaksi ja paikalleen. Hankitreenissä ollaan päästy pikkuhiljaa työstämään ilmaa väistöihin ja voimaa liikkumiseen. Kouluvalmennukset on taas jotenkin unohtuneet kalenterista, mutta eiköhän niidenkin pariin palata taas. Rölli kaipaa kouluradoille rentoutta ja täsmällisyyttä.


Kakkoshevonen Riksu tulee tarhassa aina innokkaana vastaan ja lähtee mielellään töihin. Syksyllä päästiin muutamille koulutunneille, mutta nyt ollaan vaan menty itsenäisesti. Kevyemmät jaksot näkyvät Riksussa selvästi, sillä kunto on laskenut ja lihaksisto heikentynyt. Vatsan ympärys sen sijaan on kasvanut ;)

Monipuolisen treenin kautta keräillääin kuntoa ja voimaa takaisin sekä viritellään Riksuakin pikkuhiljaa kohti kisoja. Varsinaisia tavoitteita tai aikarajoja ei ole asetettu vielä, vaan katsotaan miten tästä taas lähtee kehittymään. Huomiselle suunnittelin ottavani ensimmäiset hypyt sitten toukokuun kaatumisen jälkeen. Puomihommia Riksu onkin tehnyt ja niissä ollut reipas ja meneväinen. Samaten hankitreenissä intoa on riittänyt ja onkin itse pitänyt vahtia kelloa ettei tule tehtyä liikaa. Asenne työntekoon on kuitenkin taas oikein hyvä!


Reipas pitää kolmoshevosen paikkaa. Sen kanssa treeni ei ole erityisen tavoitteellista, ja säännöllisyyskin lähinnä luokkaa "ratsastetaan kun ehditään". Hankitreenissä on löytynyt raviin hyvää "swungia" mikä näkyy myös maneesihommissa. Myös laukka on parantunut ja kuntoakin on saatu jo jonkin verran ylös :) Oripojan villit pörhentelyt ovat edelleen tyyliä hirnahdus ja tahdin kiihdytys tammoja ohittaessa. Reipas kääntyi nyt jo 8-vuotiaaksi enkä usko että se vanhemmiten ainakaan tästä enempää villiintyy, päinvastoin.

Ilman satulaa menoa on parhainta Reippaan kanssa. Sillä on leveä selkä ja matala säkä. Näillä pakkaskeleillä penkinlämmitys hankitreeneissä on aivan luksusta!

Kolmen hevosen treenien myötä aika on vähän tiukilla, mutta yritän aktivoitua blogin kanssa parhaani mukaan. Kuulemisiin!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Pulkkailukelit kohdillaan

Nyt on ollut ihan ennätyksellinen luminen talvi Lounais-Suomessa. Kerrankin ollaan päästy hyödyntämään lumen vastus hankitreenissä. Ollaan päästy myös pitämään hauskaa pulkkaratsastuksen parissa! 

Aiempina vuosina on ollut tuuripeliä, että muun treenin joukkoon on mahtunut pulkkaratsastus juuri niinä parina päivänä, kun on ollut lunta. Nyt kaikki hepat on päässyt hankeen jo useamman kerran :)


Tänä vuonna pulkkaratsastukset aloitti Reipas, joka oli ensimmäistä kertaa mukana touhussa. Herra toimi kyllä oikein mallikkaasti, kuin kokeneempikin konkari. Pulkkailijat kaatuilivat silloin tällöin ja Reipas aina yhtä maltillisesti kävi keräilemässä kyytiläisen takaisin narujen päähän. 

Kaikilla tuntui olevan mukavaa :) Tarkoituksena olisi pulkkailla vielä muillakin hevosilla kunhan tämä ihana lumi vaan pysyy maassa.

 

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 lempparikuvat kuukausittain

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi keräsin omat lempparikuvat tältä vuodelta. Jokaiselta kuukaudelta löytyi yksi suosikki listalle. Kesäkuukausilta oli arvatenkin eniten kuvia, joiten niistä oli vaikein valita. Valikoidessa tuli myös kerrattua kivasti vuoden kulkua.


Tammikuu
Vuoden 2017 aikana mustista suomenhevosista tehtiin vuodelle 2018 kalenteri, jossa Riksu ja Rölli seikkailivat. Hyväntekeväisyysprojekti syöpälasten hyväksi sai päätöksen tämän vuoden tammikuussa, kun meidän tallilla järjestettiin Sykerö-kerholaisille elämyspäivä. Siskoni Nellin kanssa esitettiin tapahtumassa pariratsastusshow musiikin tahtiin.

Kuva © Anni Aittola


Helmikuu
Lumi taisi alkuvuonna olla maassa sen verran, että päästiin tekemään muutamat hankitreenit. Tämä kuva Riksusta on ehdottomasti yksi lemppareista!


Maaliskuu
Laukkarata suli mukavan aikaisin keväällä, joten päästiin tekemään kuntotreenejä hyvissä ajoin kohti kenttäkautta. Niin hevoset kuin ratsastajakin nauttii kun pääsee vähän tuulettumaan laukkavedoilla pitkän maneesikauden jälkeen.


Huhtikuu
Kevään aikana ostin molemmille mustille pojille kanget, ajatuksena alkaa testailemaan hienosäätöjä niiden avulla. Useimmiten ratsastan nivelellä, mutta silloin tällöin on kiva päästä fiilistelemään kangilla. Riksu liikkui varsin makeesti kankien kera heti ekoista kerroista lähtien. Ylläoleva kuva on neljänneltä kankikerralta. Tykkään tästä kuvasta tosi tosi paljon. Jos tausta olisi kivampi, niin voisi olla ihan taulumatskua.

Tämä kuva oli myös blogin instagramissa (@greeneventer) vuoden suosituin kuva tykkäyksien perusteella.


Toukokuu
Heittäydyin ihan villiksi ja menin Reippaalla ekaa kertaa ilman satulaa lämpimänä kesäpäivänä. Kentällä suoritettujen sileätreenien jälkeen jatkettiin viereisellä laitumella ja hypättiin ihan innoissaan pienen ojan yli kuin isompaakin maastoradan hautaa ylittäen. Oli hauskaa!


Kesäkuu
Ypäjän kenttäkisoista olisi enemmänkin kuvia, mutta yksi lemppari on tämä lätäkkökuva Rivieralta. Kisan jälkeen käytiin loppukävelyjen yhteydessä ottamassa parit pulikoinnit veden läpi loiskutellen. Röllillä virtaa riitti vielä kisapäivän loppuun.


Heinäkuu
Eki teki ekan kenttäkisadebyyttinsa Ypäjällä. Tuloksellisesti ei mikään paras reissu, mutta muuten hyvää vaihtelua hepalle perustreeniin. Mullekin hauskaa vaihtelua ratsastaa välillä muulla kuin suomenhevosella kilpaa. Tykkään tämän kuvan väreistä ja sommittelusta.

Kuva © Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net


Elokuu
Elokuussa käytiin Röllin kanssa kisareissuilla pitkälti vaan kahdestaan, joten kuvia ei ole niiltä reissuilta. Tämä kuva on otettu kotoa meidän ensimmäisen kansallisen koulustartin jälkeen. Selvittiin varsin hyvin siltä reissulta, joten kuvassa voi jo helpottuneena hengähtää ja hymyillä.


Syyskuu
Kenttäkausi loppui meidän osalta jo elokuussa, mutta virkistäydyttiin vielä kotosalla maastoestehyppelyillä ennen syksyn sateita. Rölli oli energinen ja innoissaan, mikä on aina kiva huomata vaikka kausi oli taas ollut varsin rankka kaikkine kisoineen. Rengaseste oli tarharemontin myötä siirtynyt uuteen asemapaikkaansa, joten saatiin taustalle taas vähä eri maisemia.


Lokakuu
Lokakuun lempparikuvassa Riksu on ekaa kertaa liikkeellä ratsain sairasloman ja vesijumpan jälkeen. Höntsäiltiin hyvillä mielin ilman satulaa, ja ratsu olikin varsin reipas ja innokas liikkumaan.


Marraskuu
Aloitin yhteistyön treenaakotona.comin kanssa ja jumppailin niin matolla kuin hevosenkin kyydissä. Riksu toimi jumppa-alustana mallikkaasti vaikkakaan ei aina näyttänyt ihan arvostavan tätä hommaa. 


Joulukuu
Vuoden viimeiset hankilaukat ehdittiin tehdä vain Reippaan kanssa ennen kuin maa muuttui luistinradaksi. Tunnelmallinen auringonlasku kruunasi treenin :)


Toivottavasti ensi vuosi on myös antoisa niin hevosten kuin valokuvien suhteen. Hyvää uutta vuotta kaikille!