Marraskuun lempparivenytykset

Kaupallinen yhteistyö treenaakotona.com kanssa

Jalustimettoman marraskuun ratsastukset alkaa näin kuukauden lopulla tuntua kropassa jumeina ja kireyksinä. Vaikka itse ratsastuksen aikana jalustimettomuuteen alkoi jo tottua, niin välillä arjen askareissa huomaa reisien kireyden. Alkukuussa jo kyykkääminen suojien pois ottamiseksi oli hivenen takkuista. 

Tällä viikolla lämmin syksy vaihtui ainakin täällä Lounais-Suomessa pakkaskeleihin ja jäätiköihin, joten oli aika ruuvata hepoille hokit kenkiin. Voin kertoa, että pari hevosta ilman jalustimia ratsastaneena kahdeksan jalan hokittaminen tuntui reisien ja vatsalihasten lisäksi myös selässä. 

Marraskuun alussa solmin uuden blogiyhteistyön treenaakotona.comin kanssa. Olen varsin huono harrastamaan ratsastuksen lisäksi muuta oheisliikuntaa, mutta nyt saatiin sillekin puolelle apua. On mulla salikorttikin olemassa, mutta kolmen hevosen kanssa puuhastelussa saa aikaa kulumaan sen verran, että ei ole tullut kovinkaan aktiivisesti salille lähdettyä. 

Varsinkin venyttely on mulla se osio, joka helposti unohtuu. Könöttävä ratsastusasento ja päivätyö koneen äärellä on jo omiaan lyttäämään ryhtiä. Kun sitä ei koskaan jumppaa auki, niin kireydet vaan kasaantuu. Hartiaseutu onkin mulla se lihasryhmä, joka on sellaisessa ainaisessa jumissa. Nyt jalustimettomuus on vetänyt myös alakropan jumiin, joten on pitänyt lähteä etsimään liikkuvuutta koko kroppaan. 

Helppo ja toimiva pakavenytys

Treenaakotona.com on nimensä mukaisesti treeniä, jonka voi helposti suorittaa kotona. Treenit on sopivan lyhyitä (20-35 min) joten kiireisenäkin päivänä on löytynyt aikaa treenille. Palvelussa on monipuolisesti erilaisia treeniä eri aiheista, joten sieltä on näppärä etsiä omaan fiilikseen sopivaa ohjelmaa. 

Parin kolmen hevosen ratsastuksen jälkeen en ole tehnyt rankempia treenejä, vaan keskittynyt juurikin venyttelyyn ja kehonhuoltoon. Mun lempparikategorioita on terve ja vahva selkä, liikkuvuus ja kehonhuolto sekä kehonpainoharjoittelu. Palvelussa on myös joogaa ja pilatesta, mutta en ole ehtinyt niitä vielä kokeilemaan. 

Lonkat ja rintakehä auki

Tällä hetkellä mun lempparivenytyksiä on yllättäenkin kaikki reisivenytykset. Muutamista liikkuvuustreeneistä otinkin venytysliikkeitä testiin myös ratsaille. Riksun kanssa hölköteltiin ensin kevyesti ilman satulaa lihakset lämpimiksi, sitten jumppailtiin. Riksu ei erityisemmin arvostanut kankeaa ratsastajaa temppuilemassa kyydissään, mutta seisoi kiltisti paikallaan. Epätasainen alusta ei ollut ihan omiaan kaikkiin liikkeisiin, mutta tulipahan kokeiltua. Kiva ottaa jumppakuvia kun on notkea kuin näkkileipä, mutta ehkä joku voi jopa samaistua ;)

Ihan lemppariliike on kuvan mukainen liikkuvuustehtävä, jossa sisäreidet ja lonkankoukistajat venyy samalla kun selkärankaan haetaan liikkuvuutta kierroilla. Tykkään paljon treenaakotona.comin videoista, niissä ohjaaja selittää mukavan yksinkertaisesti ja riittävän hitaasti tehtävät, jotta tällainenkin tavallinen pulliainen pysyy mukana.

Venytyksillä ja liikkuvuusharjoitteilla aion jatkaa myös tulevaisuudessa, mutta täytyy koittaa myös reippaampia treenejä. Tavoitteena olla kisakaudella kovemmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin! Kotitreeneissä on se hyvä puoli, että treenivideon voi laittaa pauselle ja vetää henkeä eikä kukaan hyväkuntoinen katso paheksuvasti. Pelkkää plussaa!

Yritys oli venyä lapsen lepoasentoon avaamaan rintakehää

Miten olis sullekin monipuoliset treenit vaikka olohuoneessa? 

Nyt saat koodilla green vuoden treenit (12kk) alehintaan 79 euroa (normaalisti 149e). Siis vain 6,60 eurolla kuukaudessa ohjatut treenit niin usein kuin haluat. Rekisteröityneille tarjolla vielä ensimmäinen kuukausi ilmaiseksi! 

Pituutta kroppaan!

Isona minusta tulee valmentaja

Jo yläasteikäisestä lähtien mun hevosharrastukseen on kuulunut ratsastuksen lisäksi myös opettamista. 14-vuotiaana ohjasin ensin 4H-kerhoa, jossa käytiin tutustumassa meidän talliin. Sen myötä osa kerholaisista innostui ratsastuksesta ja aloin opastaa heitä myös siinä. Silloin meillä oli vielä pikkusiskoni russponi Pax, joka sai toimia tuntiponina oppilaille.

Oma treenaamiseni ja valmentautumiseni on aina ollut edellä, mutta tunteja olen pitänyt aina aikataulujen salliessa. Lukiolaisena taisin ahkeroida ja pitää tunteja eniten, noin 10 viikossa. Pääasiassa olen aina pitänyt yksityistunteja, mutta myös paritunteja kaveruksille ja äiti-tytär-pareille.

Kaikki mun kisahevoset ovat olleet myös mukana opetusratsuina. Ne on kuitenkin hyvin koulutettuja ja toimivia, joten miksipä ei. Pidän myös hyödyllisenä sitä, että niillä ratsastaa välillä joku muukin kuin vain minä. On myös ihan mielenkiintoista nähdä niitä omia hevosia maasta ja päästä ohjaamaan liikkumista sitäkin kautta.

Palo opettamiseen ja valmentamiseen on kasvanut näiden kuluneiden vuosien aikana. Reilun vuoden ajan olen palannut uudestaan ja uudestaan Hevosopiston sivulle tutkimaan valmentajakoulutuksen sisältöä. Kesällä tein päätöksen osallistua seuraavaan Valmentaja 1 -koulutukseen. Silloin tällöin mieleen nousee idea ratsastuksenopettajan tutkinnon opiskelusta, mutta vielä kuitenkin on pidetty valmennushommat harrastuksena ja pidetty oma ammatti toisella alalla.

Valmentaja 1 -koulutus koostuu kolmesta lähijaksosta Ypäjällä, kotitehtävistä ja valmennusnäytöstä. Säästin kesälomaviikoista yhden syksylle, joten töiden puolesta onnistuisi lähteä opiskelemaan. Pääsin mukaan koulutukseen ja ensimmäinen kolmen päivän lähijakso oli lokakuussa. Ekalla jaksolla olin ilman hevosta, ja se olikin kuin kolmen päivän loma arjesta. Tai olihan meillä luentojen ja syömisen lisäksi kuntosalilla fysiikkavalmennusta, joka tuntuikin sitten kropassa vielä parin päivän jälkeenkin.

Toinen kolmipäiväinen lähijakso oli viime viikolla, tiistaista torstaihin. Tällä kertaa Rölli oli myös mukana ja elettiin sitä kiireistä hevosihmisen aikaa. Hevosia ei hoidettu tallin puolesta, joten kuuden aikaan herättiin ruokkimaan. Rölli tarhaa kotona koko päivän, joten pelkkä kerta päivässä ratsatus ei tullut kyseeseen Ypäjällä. Ennen omaa aamupalaa käytiin pienellä hölkällä ja sama homma illalla luentojen jälkeen.

Tällä toisella jaksolla me valmentajakokelaat pääsimme itsekin pitämään valmennuksia ja seuraamaan sekä arvioimaan muiden treenejä. Este- ja kouluvalmennuksien pitäjillä oli omat aihealueensa, jonka pohjalta tunnit suunniteltiin ja toteutettiin. Tiistaina osallistuimme Röllin kanssa koulutunnille, jossa aiheena oli avotaivutukset ratsastettavuuden parantamiseksi. Oli hyvä treeni!

Keskiviikkona oli maastoestepäivä, johon kuului radan rakentaminen Haimi-halliin, maastaritunnille osallistuminen sekä oman maastaritunnin pito. Jouduimme jättämään mielenkiintoisen istuntademon kesken ehtiäksemme opastamaan traktorikuskia esteiden siirtelyssä. Lounaskin jäi välistä samaan vauhtiin...

Meitä kenttäpuolen valmentajia oli kolme ja yhdellä oli mukana oma oppilas, jolle hän piti tunnin. Niimpä me kaksi muuta pidimme tunnit toisillemme. Hieman lisäjännitystä saatiin myös mukaan, kun edellisenä iltana saimme tietää jokaisen saavan tunnilleen tuntemattoman extraratsukon. Ennakkosuunnitelmasta jouduttiin hieman ehkä joustamaan, mutta loppujen lopuksi homma sujui ihan hyvin.

Viimeiselle lähijaksolle helmikuussa lähden luultavasti taas lepäilemään ilman hevosta. Tutkintoon kuuluva oma valmennusnäyttö on vielä ihan avoin, en ole vielä suunnitellut ajankohtaa tai edes lajia. Kyllä sen sitten keväämmällä ehtii miettiä! Ensi vuoden aikana olisi kuitenkin siis tavoite saada paperit ulos ja olla ihan virallisestikin valmentaja.

Postauksen kuvituksena on otoksia Reippaan maastoestehyppelyistä viime sunnuntailta kun päästiin fiilistelemään ihanaa keliä ja mahtavia maastoesteitä. Reipas ei ole vielä osallistunut opetushevosten hommiin, mutta ehkä vielä joskus. Nyt meni maastarihypyt sen verran mallikkaasti, että kenttähevosen ura näyttää aina vaan valoisammalta, vaikka ihan alkutaipaleella ollaankin.

Batman ja Robin puomiluokassa

Halloween tunnelmissa lähdettiin Reippaan kanssa kisailemaan 1-tason estekisojen harjoitusluokkaan viime lauantaina eli pyhäinpäivänä. Korkeus ei päätä huimannut, kun osallistuttiin puomiluokkaan. Koska menestymisestä ei ollut takeita, päätettiin panostaa halloween-asuun (ja tämän askartelu tietenkin ajoissa perjantai-iltana). Lauantaina päästettiin Batman ja Robin kisaradalle!

Reipas taisi matkustaa ekaa kertaa heppa-autossa, mutta oli kuin kotonaan. Vähän lastauksessa jännitti uutuuttaan loistava puru, mutta suoraan käveltiin auton kyytiin. Koko matkan Reipas nökötti kiltisti paikallaan kuin unessa.

Nelli oli mukana apulaisena ja pärjäsi Reippaan kanssa hyvin. Kisapaikalla oripojan piti hieman hirnahtaa tarhaileville hepoille, siinä kaikki Reippaan temput.

Verryttelyssä kentällä sekä kisaradalla maneesissa tyydyttiin menemään ravissa puomien yli. Tai no ravia sen oli tarkoitus olla. Reipas jäi taas vähän jalan taakse ja hukkasi rytmin varsinkin kaarteissa, jolloin askellajista ei ollut ihan tarkkaa tietoa kummallakaan. Puomit ylittyivät siitä huolimatta ihan mallikkaasti ja päästiin ilman pudotuksia maaliin. Kertaalleen radan aikana jouduttiin ottamaan käyntiin kun valmistautuva ratsukko oli hieman reitillä, mutta ei annettu sen häiritä. Harjoittelemassa kun kaikki vaan oltiin :) Reipas ei ollut siitä moksiskaan, vaan keskittyi omaan tekemiseensä.

Kyllä tällainen puomiluokkien kiertäminen on mieltä ylentävää puuhaa, tälläkin kertaa luokan muut osallistujat olivat pituudeltaan korkeintaan minua napaan asti :D Palkintojenjaossa jaettiin kaikille puhtaan radan suorittaneille ratsastajille ruusukkeet sekä parhaan asun palkinto. Pukupalkinto meni Tanhupallolle ja karvamadolle. Mun lemppari oli ehdottomasti kurpitsaksi pukeutunut ratsastaja, ehkä otan siitä mallia ensi vuodeksi!

Reipas onnistui tienaamaan ensimmäisen ruusukkeensa näin neljänsissä kisoissaan. Jes!

Katso video Youtubessa

Kotosalla otettiin itse kukin pieni lounastauko ja sitten jatkettiin Batman & Robin touhuja vielä hetkisen verran kuvauksien myötä. Reippaalla riitti vielä energiaa lähteä toiselle lenkille mammuttikarvasta huolimatta. 

Reipas suoritti tavalliseen tapaansa yritteliäästi sille annettuja tehtäviä. Ei haitannut naamiaisasut eikä liehuvat viitatkaan menoa. Ehkä jollain tasolla olin vähän pettynytkin kun Reipas oli niin kiltti, eikä tullut näyttäviä villiintymisiä. Pettynyt olin myös trikookankaasta tehtyyn viittaan, joka ei liehunut yhtään niin kivasti kuin olisin toivonut. Hauskoja kuvia saatiin silti!