lauantai 27. helmikuuta 2016

Kevät saapuu messuineen (arvonta)

Keväisin meitä hevosihmisiä hemmotellaan kaksilla hevosaiheisilla messuilla, joista ensimmäisenä vuorossa on Helsinki Horse Fair jo ensi viikonloppuna. Horse Fair on tänä vuonna ensimmäistä kertaa kolmepäiväinen, perjantaista sunnuntaihin 4.-6.3.

Itse olin viime vuonna kyseisillä messuilla ekaa kertaa ja tänä vuonna sinne olisi suunta taas :)

Ohjelmassa on paljon kaikkea, luennoista ja estekilpailuista aina hassutteluun. Vai miltäs kuulostaisi hevosjalkapallo-ottelu poliisit vastaan julkkiset? Koko ohjelma löytyy Horse Fairin kotisivuilta.


Arvonta! Bloggaajapassin myötä sain myös teille lukijoille arvottavaksi lippuja messuille. Onnekas voittaja saa 2kpl lippuja. Lippu on voimassa yhden päivän. Samalla lipulla pääsee osallistumaan myös Messukeskuksen muille samanaikaisille messuille (mm. Kuva&kamera, OutdoorExpo). 

Arvonta suoritetaan varsin ripeällä aikataululla, koska messut tosiaan ovat jo viikon päästä. Osallistumisaikaa on huomiseen iltaan asti (sunnuntai 28.2. klo 23.59). Jätä nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään ja olet mukana arvonnassa. Arvonta suoritetaan ja
voittajaan ollaan yhteydessä maanantaina. Liput toimitetaan postitse mahdollisimman nopeasti.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Hanges eka, hanges vika

Talvi tuli takaisin! Taivaalta tupsahtanut lumikerros on tehnyt päivistä paljon valoisampia ja kauniimpia. Ja mikä parasta, taas pääsee hankitreeniin :) Riksu pääsi jo eilen iltapuhteeksi käynnissä tarpomaan kentälle muutaman kierroksen. Velipojilla Riiviöllä ja Röllillä urakkaa oli vähän enempi tänään. Kuvaajakin saatiin houkuteltua paikalle, joten materiaalista ei ole kuin runsaudenpulaa.

Pitkät alkukäynnit tehtiin radalla, minkä jälkeen aloitettiin hankitreeni kentällä. Ekana vuorossa oli Riiviö, jonka kanssa lumen vastuksen huomasi menosta jo alkuvaiheessa. Ei tehty pitkää treeniä, kun viime kerrasta oli taas jo aikaa. Ei olla pariin kuukauteen käyty kentällä kun se on ollut jäässä. Kentän nurkkiin oli Riiviön mielestä ehtinyt tällä välin muuttaa vaikka mitä karmeita mörköjä. Parin säpsyilyn jälkeen ei onneksi ollutkaan enää niin pelottavaa. Ravissa tehtiin vähän taivuttelua ja tasaisuuden metsästämistä. Laukassa otettiin pari kierrosta hieman reippaammin, joiden jälkeen vielä muutama iso ympyrä työskentelylaukassa. Loppuverkassa Riiviö tuntui sopivan letkeältä ja hyväntuuliselta, vaikka pieni väsy tulikin.












Riiviön vuorolla tuli vain pieni raekuuro niskaan, mutta Röllin vuorolla lunta tulikin tuutin täydeltä. Välillä teräviä rakeita, välillä jättihiutaleita, mutta jotain valkoista töhnää tiputteli koko ratsastuksen ajan.

Satelevan lumen aiheuttamista näköhaitoista ei vissiin ollut riittävästi haastetta mulle, kun Röllin piti alkaa pöhristelemään iskän ja Royalen ravitreeneistä. Olin valinnut kuolaimeksi Röllille kolmipalan, kuten normi koulutreeniin yleensäkin. Jo alkuvaiheessa alkoi se valinta kaduttaa, kun Rölli kiikutti ravissa aika lailla eikä kävellyt kentällä askeltakaan. Ensimmäisessä laukannostossa hirtti kaasu kiinni ja pelottikin kurvissa, että pysytäänkö edes pystyssä, kun kanttaus oli sen verran raju.

Laukka unohdettiin hetkeksi ja ravissa yritettiin löytää kontrollia. Kun ravikärryt oli poissa näkökentästä, löytyi hetkittäin ne jarrutkin. Pitkillä sivuilla uskalsin vähän päästää isompaa ravia, jos vaikka Rölli siitä purkaisi ylimääräistä energiaansa. Ja kyllä taas lähtikin ravia! Kuski yritti vain epätoivoisesti roikkua mukana. Muutamien käyntisiirtymien jälkeen uskallettiin ottaa laukkaakin uudelleen, tällä kertaa jopa paremmalla menestyksellä. Laukkaosuudella sattui juuri kaamea lumipyry, joten jo muutamien kuvien jälkeen päästin kuvaajan ja kameran takaisin sisätiloihin.

Hetken välikäyntien jälkeen tehtiin vielä isoilla ympyröillä laukkaa. Energiaa oli purkautunut kaasutteluun jo sen verran, että nyt löytyi kivasti rentoutta ja malttia työskentelyyn. Molempiin suuntiin saatiin kivat ympyrät tehtyä, joten loppuravien kautta taas lumettomalle tielle kävelemään pitkät loppukäynnit.










maanantai 22. helmikuuta 2016

Videoista vinkkiä

Ehkä joku on aiemmista postauksista pystynyt päättelemään, että kouluratsastuksen saralla meillä on ollut Röllin kanssa vaikeuksia avo- ja sulkutaivutusten parissa. Jotenkin oma aivokapasiteetti ja keskittymiskyky ei riitä hahmottamaan, mikä apu tulisi ajoittaa milloin ja mitä teen jos heppa tekeekin jotain muuta kuin sitä toivottua. Ehkä valmentautuminen auttaisi siihen, mutta nyt on ollut vähä laiskalla mallilla tuo kouluvalmennuksissa käyminen...

Tykkään katsoa videoita, joten liikkuvasta kuvasta etsin apua ongelmaan. Equestrial on julkaissut 10 videosta koostuvan sarjan Kouluratsastuksen ABC, johon pääsin tutustumaan.

Ihan ekaksi kertasin avojen ja sulkujen viralliset määritelmät SRL:n koulusäännöistä (löytyvät sivulta 9 ja mallikuvat liitteestä 3). Niissä ei ollut mitään yllättävää tai uutta, mutta auttoivat kuitenkin hieman hahmottamaan, miltä näiden tehtävien kuuluisi näyttää. Määritelmien jälkeen siirryin videoiden pariin.


Videoilla tehtävistä kertoo ja myös ratsain liikkeet demonstroi GP-tason kouluratsastaja ja valmentaja Karolina Liuksiala. Videoiden alussa on pieni johdanto liikkeen tai tehtävän tarkoituksesta. Itse suoritettava liike esitetään videolla useaan otteeseen kiinnittäen huomiota eri kerroilla eri asioihin. Selostus oli suuri plussa, kun liike esitettiin hidastettuna. Eri apujen käytön hahmottamisessa videoilla käytettiin vaaleanpunaisia palleroita, jotka kertoivat mitä mikäkin apu tekee ja milloin.

Videot kestävät noin pari minuuttia, johon keskittyminen riittää oikein hyvin.


Videoista ensimmäisenä katsoin avotaivutuksen. Avotaivutus on yleinen ja hyödyllinen liike jumppaamaan hevosta. Liike, joka mun mielestä jokaisen ratsastajan tulisi tasosta riippumatta hallita, mutta samalla se liike, jota minä en täysin hallitse.

Yleisin virhe avossa on, että poikitetaan liikaa jolloin meno on enemmän pohkeenväistöä kuin avotaivutusta. Mitä olen itse huomannut, niin helposti taivutetaan vaan kaulaa mutkalle uran sisäpuolelle, mutta lavat ei seuraa vaan runko kulkee edelleen uraa pitkin.

Sulkutaivutuksen videossa esiteltiin sulkua diagonaalilla (englanniksi half-pass). Olisin itse kaivannut vinkkiä uralla ratsastettavaan sulkuun (englanniksi travers), koska sitä ollaan treenissä yritetty suorittaa eikä se ole oikein ottanut sujuakseen. 

Sulkutaivutukset tulevat mukaan kouluohjelmiin vaativa B -luokissa, joten sillä saralla ei paniikkia. Sekä avo- että sulkutaivutus on kuitenkin hyvää notkistavaa jumppaa hevoselle. Ratsastajalle (ainakin minulle) nämä tehtävät ovat omiaan treenaamaan apujen käytön ajoitusta ja oman istunnan hallintaa.

Tsekkasin videoista myös peruutuksen ja pohkeenväistön. Niissä ei ollut sinällään mitään uutta ja ihmeellistä, mutta juttuja, joihin voisi suorituksessa keskittyä enemmän. Parasta tässä videosarjassa on se, että videoihin voi palata aina uudelleen, jos ja kun toiset liikkeet tai tehtävät tulevat ajankohtaisiksi tai olen kehittänyt taas uusia ongelmia vanhojen ratkettua. Sitten ei muuta kuin treenaamaan!

Jos tekin kaipaatte videovinkkejä kouluratsastuksen avuksi, niin nyt niitä saa! Kouluratsastuksen ABC kustantaa 18,50 euroa, joka oikeuttaa videoiden katseluun vaikka ympärivuorokautisesti kolmen kuukauden ajan.


Postaus toteutettu yhteistyössä Equestrialin kanssa

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Treeni, treeni, lepo, treeni

Kenttäklinikan ja viime postausten jälkeen treenailtiin taas oman valmentajan eli Anna Kärkkäisen kanssa viime viikon keskiviikkona. Riiviö pääsi estetunnille ja Rölli työskenteli kouluratsastuksen parissa.

Riiviön tunnilla tehtiin alkuun sileällä hommia siirtymillä ja ravissa väistättäen takapäätä ympyrällä hieman ulos. Riiviön ravi tuntui varsin kivalta ja tahdikkaalta eikä laukkakaan ollut hassumpi. Annakin kehui ratsastettavuuden parantumista ja sanoi Riiviön saaneen takapäähän voimaa ja etupäätä paremmin ylös. Esteillä alkuun oli vähän taas rytmi hukassa ja Riiviö kiirehti ennen esteitä. Toistoilla löytyi paremmin tahtia ja useamman kerran jopa myötälaukkoja esteiden jälkeen niiden ainaisten ristilaukkojen sijaan. Lopun 90-100 cm radalla Riiviötä sai jo ratsastaa aika paljon eteen, mutta hyvin skarpattiin maaliin asti.

Röllin tunti ei mennyt ihan niin hyvin. Alun käyntiväistöt onnistuivat vielä kelvollisesti, vaikka Rölli olikin hieman hidas jalalle. Kun otin raipan käteen, Rölli jännittyi ja vetäytyi kuoreensa, josta sitä oli hyvin vaikea saada taas rentoutumaan ja paremmin töihin. Asiaa ei oikein auttanut tehtävinä olleet avo- ja sulkutaivutukset. Niihin kun vaaditaan rentoa ja tahdikasta liikkumista, jotta ne voi oikeaoppisesti suorittaa. Avot saatiin vielä sujumaan jotenkuten, mutta sulkujen kanssa oli ongelmia, vaikka ei tietenkään mitään kouluratasuorituksia vaadittukaan. Jäin taas könöttämään mitä kummempiin asentoihin moni apu päällä, jolloin hevonen ei tiedä mitä tehdä. Laukassa ympyrällä askellajin sisäisissä siirtymissä Rölli malttoi jo vähän rentoutua ja sen jälkeen ravikin tuntui helpommalta. Tunnista jäi kuitenkin aika huono fiilis oman osaamattomuuden takia. Anna sanoi hyvin, että avojen ja sulkujen pitäisi olla niitä työkaluja, joilla hevosen saa jumpattua avuille ja rennoksi. Nyt vaan vaikuttaa siltä, että niihin vaaditaan vielä niin suurta keskittymistä, että ne itsessään ovat tehtäviä eivätkä työkaluja. Ei auta muuta kuin jatkaa treenejä...

Annan tunneilta ei ole materiaalia, joten kuvituksena vielä pari kuvaa kenttäklinikasta, © Leena Kahisaari.


Viime lauantaina vietin päivän turistina Ypäjällä maajoukkuetreenejä seuraten. Katsoin ja kuvailin Haimihallissa lähes kaikki valmennukset. Aamun valmennukset piti uusi maajoukkuevalmentaja, ruotsalainen Anna Hassö. En ole hänen valmennuksia ollutkaan ennen katsomassa, joten oli jännittävää nähdä minkälaisia harjoituksia hän teetti ratsukoille. Tässä samalla tuli kerrattua sitä englanninkielistä hevossanastoa, kun opetuskielenä oli englanti. 

Anna Hassö tuntui tykkäävän erityisesti vinoista linjoista, niitä treenattiin paljon niin verkkatehtävissä kuin radallakin. Niitä oli kuuleman mukaan harjoiteltu jo perjantaina, kun vuorossa oli ollut enemmän rataesteitä. Anna kertoi valmennettaville tehtävän, sitten ratsukot suorittivat ne vuorollaan ja lopuksi tehtiin joitakin korjauksia eri esteillä. Mielestäni oli yllättävää, ettei Anna neuvonut kesken juuri radan mitään. Se tyyli vaikutti kuitenkin toimivan valmennettavilla oikein 
kivasti :)

Ruokatauon jälkeen Pike Herd astui valmentajaksi junnuille ja poniratsukoille. Suomen kielellä valmennuksessa juttua tuntui riittävän enemmän, vaikka tehtävät olivat melkein samoja. Poniratsukoissa oli muutama vieraampi nimi, mutta kaikki uudet ja vanhat tuttavuudet esiintyivät edukseen treenissä.

Videolla yksi vinojen linjojen tehtävä alkuverkasta. Tätä ennen ratsukot olivat hypänneet ekaa lankkua kahdeksikolla kertaalleen. Lankkutehtävä vaikutti aika mielenkiintoiselta ja tarkkuutta vaativalta. Toisella tunnilla kokeneet ratsastajat suorittivat sen kuitenkin helposti ja sujuvasti.

Maajoukkuevalmennusten kuvat tulossa mun kuvasivulle (nyt vasta kuvia ekasta ryhmästä).


Lauantai ei ollut vain istuskelua, vaan myös ratsastusta. Palvelu pelasi, kun Sennin äiti toi Allin ja Pyryn maneesille. Mukana oli myös Sennin apulainen Jenna, joka nousi Pyryn satulaan.

En ole taas pitkään pitkään aikaan ratsastanutkaan muilla kuin omilla hevosilla, joten kulttuurishokki Allin kyydissä oli melkoinen. Ensinnäkin sitä kaulaa riitti metritolkulla! Tovin tunnustelujen jälkeen saatiin Allin kanssa ihan mukaviakin pätkiä. Niiden tavaomaisten siirtymisten ja ympyröiden lisäksi tein ravissa pari kertaa pitkillä sivuilla avoa. Kun Allin oman moottorin sai käyntiin, menokin oli tasaisempaa. Ei ehkä mitään kouluratamatskua, mutta oikeinpäin tallustelua kuitenkin.

Lopuksi vaihdettiin Jennan kanssa vielä hevosia hetkeksi. Pyry tuntui ihan ponilta ison Allin jälkeen. Ja kovin olivat erilaisia ratsastaa! Olen monesti kuullut Senniltä, että Pyry on herkkä ratsastaa, mutta että näin herkkä. Tunnollisesti poika kulki ravissa tasaisesti ja nosti laukat mallikkaasti. Muutaman kerran Pyry otti itsekseen laukasta raviin, kun oma istunta heilui ja jarrutteli. Siitä riittääkin kotiläksyksi istuntatutkistelua ja suunnitelman laadintaa, miten niitä omiakin heppoja voisi herkistellä vähäsen ;)

Mun mielestä on hyvää treeniä ratsastaa erilaisilla hepoilla, vaikka ei ihan ihan kunnon treeniä aina ratsastaisikaan. Se että on hyvä ratsastamaan yhdenlaisia hevosia, ei takaa, että olisi hyvä ratsastamaan kaikkia hevosia. Ja se jos mikä tekeekin tästä lajista koukuttavan!

Kotosalla Rölli on saanut lepäillä muutaman peräkkäisen vapaapäivän ahkeran valmentautumisen jälkeen. En halua rasittaa sitä liialla tekemisellä, varsinkin kun se on syksystä alkusyksystä lähtien taas takakorkea. Levossa tunnetusti lihas kasvaa, toivottavasti myös etupää sieltä hieman nousisi lautasten kanssa samalle tasolle. Nyt jatketaan itsenäisten treenien parissa tämä viikko ja ensi viikolla valmentaudutaan taas esteiden parissa :)

perjantai 12. helmikuuta 2016

Hendrik Degrosin kenttäklinikka: toinen päivä

Hendrik Degrosin valmennukset jatkuivat sunnuntaina esteiden parissa. Koska kyseessä oli kenttäklinikka, olivat tehtävät maastoestetyylisiä.

Aamutuimaan rakennettiin rata ja tsekkailin hetken taas ekan tunnin tehtäviä. Maneesiin viritettiin kaksi kapeaa (joista toinen oli nuolenpää), puoli coffin vesimatosta ja portista, puomeista tehty kulma ja suhteutettu linja muurilaatikoista. Perus rataesteinä oli okseri ja seuran oma lankkueste. Alkutunnin tehtäviksi rakennettiin kolme kavalettia ympyrän kaarelle innariväleillä sekä neljä ravipuomia linjalle radan poikki.

Oltiin Röllin kanssa mukana ensimmäisessä klinikkaryhmässä, johon myytiin myös katsomolippuja. Parina meillä oli hallitseva suomenhevosten koulumestari Jalopeno kuskinaan Iiris.


Hendrik teetti varsin paljon tehtäviä puomeilla ja miniesteillä ennen kuin päästiin tositoimiin. Hän sanoikin, että ennen kuin edes ajattelee hyppäämistä, on hevonen saatava molemmille ohjille ja jalan eteen.

Koska meidän ryhmä oli klinikkaryhmä, oli Hendrikillä mikki käytössä. Siispä äänet kuuluu videollakin lauantain tuntia paremmin. Ensimmäisellä videolla mennään Iiriksen kanssa samalla ympyrällä ravipuomeja käyntisiirtymien kera, ylitetään pientä puomikasaa ja hypätään ympyrällä laukkapuomit innarivälein.


Tehtävät tehtiin aina molempiin suuntiin. Aloitimme ravipuomeilla ympyrällä: hevosen piti kääntyä ulkoavuista, olla rento ja pyöreällä niskalla sekä siirtyä pehmeästi askellajista toiseen. Tämä tehtiin muutamia kertoja molempiin suuntiin. Rölli oli aika virkeä ja menossa vähän enemmän ylös kuin eteen, mutta teki tehtävät ihan mukavasti.

Laukassa ylitettiin ensin yksittäistä puomikasaa molemmista suunnista, sitten puomikasasta tehtiin minipysty, jota hypättiin pari kertaa. Hendrikin "mottona" oli tulla tehtävä aina kolme kertaa peräkkäin pyrkien tasalaatuisiin suorituksiin. Meidän ratsastajien piti huolehtia paremmin kääntämisestä, eikä niin että hevoset kääntyy kun seinä tulee vastaan. Yksittäisen pystyn kaveriksi ympyrälle otettiin mukaan kolme pikkuista ns. puolikavalettia, jotka olivat innariväleillä ympyrän kaarella. Positiivista oli, että Rölli ei ampunut esteillä. Nyt kun Rölli pysyy gägillä hallinnassa, on seuraavana ongelmana turhan hidas ja välillä jopa löysä laukka. Laukan tahtiin ja aktiivisuuteen saatiinkin usein huomautuksia Hendrikiltä. Hyvässä laukassa tehtävät olivat helppoja ja paikat sopi kivasti, mutta taas kun meno hyytyi, tuli koputuksia puomeihin ja ei niin onnistuneita hyppyjä pystylle.

Innarikavaletteja hieman nostettiin ja pikkupystystä tehtiin okseri, ja sitten taas tultiin molemmista suunnista muutama kerta. Okseri oli matala, mutta aika pitkä, mikä valmentajan mukaan on hyvää voimatreeniä takapäälle. Kun innarit onnistuivat, siirrettiin ympyrä toiseen päätyyn ja tultiin pari kertaa lankkua ja okseria. Rölli hyppäsi ekalla kerralla lankun laskeutuen vinoon vasemmalle, mutta toisella kerralla sain korjattua ja pysyttiin ympyrän reitillä paremmin. Näistä tehtävistä on pätkät toisella videolla.

Hendrik huomatti mun myötäämisestä, ja syystäkin. Olen jotenkin kehittänyt, varsinkin Röllin kanssa, mun kädestä ison ongelman esteiden päällä. Kun Rölli hyppää enemmän ylös kuin eteen niin joten itsekin jään nostamaan kättä. Täytyy vaan muistaa pitää se matala käsi ja myödätä harjaa pitkin kohti hevosen suuta.


Ympyrällä pyörimisen jälkeen Hendrik kertoi kapeiden esteiden hyppäämisestä meille ja yleisölle (tämä myös videolla). Kaksi kapeaa estettä oli alkuun samanlaisia puomiesteitä, jotta se on hevoselle helpompaa. Korkeus pidettiin myös maltillisena, jotta saadaan rutiinia ja itseluottamusta ratsukoille. Apuna käytettiin vielä viiksipuomeja ohjaamassa tolppien väliin. Hendrikin mukaan niitä kannattaa käyttää myös oikeilla maastoesteillä (vaikka pieniä puunrunkoja tai oksia, jos ei ole puomeja maastossa), jotta hevonen ymmärtää idean eikä se opi juoksemaan ohi. Hendrik muistutti, että vaikka hevosella olisi tapana valua jompaan kumpaan reunaan, täytyy silti pitää molemmat ohjat tuntumalla.

Saatiin valita tullaanko ekat hypyt kapealle ravissa vai laukassa. Päätin tulla laukassa, koska Rölli on tehnyt kapeita aiemminkin rohkeasti. Ohjeena oli tulla pieneen ponnistuspaikkaan lähelle estettä eikä kiihdytellä isoon paikkaan. Kaksi ekaa loikkaa onnistui kivasti, Rölli oli hyvin kartalla tehtävästä. Kolmannella kerralla lähdin itse työntämään liian isoon paikkaan ja Rölli tikkasi miniaskeleen. Neljäs kerta ok, viides taas vähän isosta paikasta.


Toiseen kapeaan vaihdettiin puomin tilalle nuolenpää ja puomiesteenä pysyvästä kapeasta laskettiin apupuomit maahan. Vaihdettiin suuntaa ja tultiin toisin päin. Nuolenpää oli tuttu juttu kotitreeneistä (postaus) ja se ylittyi rohkeasti, vaikka paikka oli taas aavistuksen kaukaa.

Rölli kulki muuten kivasti, mutta välillä se jäi ärsyttävästi ristilaukalle takaa eikä meinannut millään vaihtaa. Siitä johtuen siis muutamat pukkimaiset pompahtelut matkan varrella. Rölli vähän provosoitui ulkopohkeesta ja lähdin taas itse liikaa ylävartalolla mukaan vaihtoon.


Kapeiden jälkeen harjoitukset jatkuivat "coffinilla". Alkuun meillä oli hautana pieni vesimatto ja esteenä puomikasa. Tultiin molemmista suunnista sarja ensin ravissa, jotta hevoset tottuisivat vesimattoon. Tykkään itse ravitehtävissä keventää, mutta nyt sain ohjeeksi istua alas. Rölli hyppäsi vesimaton ihme loikalla, jäi vähän kauas puomikasasta ja ihme loikka myös siihen. Vaikka korkeus oli luokkaa 10 cm, hypyt oli niin kummallisia etten päässyt kumpaankaan oikein mukaan. Toisesta suunnasta meni vähän sujuvammin, mutta nyt olin sitten liikkeen edellä vesimatolla.

Laukassa Rölli jäi vähän tölläämään vesimattoa ja hyppäsi enemmän ylös kuin eteen. Toistoilla saatiin menoa vähän sujuvammaksi ja hypyt pyöreämmiksi.

Coffinille kannattaa lähestyä lyhyehkössä laukassa, hevonen hyvin pohkeen edessä ja tähdätä mielummin lähelle kuin kauas ensimmäiselle osalle. Näin hevosella on enemmän aikaa nähdä b-osa ja ratsastajalla mahdollisuus paremmin tukea ja rohkaista ratsua hyppyyn. Normaalisti coffin koostuu kolmesta osasta, jolloin siis haudan jälkeen on vielä toinen este.


Kulmana meillä oli muuripalasta ja tolpista viritetty este. Vähän viuhkamainen, vaikka tällä kertaa muistutti aika pitkälti okseria. Ei siis mikään kovin pitkä sieltä leveästäkään päästä. Ohjeena oli tähdätä keskelle (keltaiseen raitaan). Yleensä itse ajattelen kulmaa hypätessä muodostavani ikään kuin A-kirjaimen, jossa poikkipuu on hyppykohta.

Rölli hyppäsi tämänkin rohkeasti ilman epäröintiä :) Tulin ekalla kerralla vähän turhan suurella paineella, jolloin paikka ajautui pohjaan. Toisella kertaa meni nappiin.


Loppuun tultiin vielä rata, joka sisälsi kaikki harjoitellut esteet sekä lisäksi muurilaatikoiden suhteutetun kolmen askeleen linjan. Rata lähti hyvin liikkeelle yli okserin, coffinin ja nuolenpään. Toiselle kapealle lähdin hyppyyn liikaa ylävartalolla ja Rölli otti puomin takajaloilla. Sen jälkeen jäin liikaa pitämään kädellä, vaikka olisi pitänyt laukata paremmin kaarteen läpi. Lankulle hyppy valuikin sitten lähelle. Kulma onnistui hyvin, sain sisäjalankin läpi kaarteessa ja laukka säilyi eteneväisenä. Viimeisellä muurilinjalla Rölli pääsi vähän pitkäksi ja matalaksi, mutta hyppäsi kuitenkin puhtaasti.


Lopputunnelmat estetunnista olivat oikein hyvät. Maastoestetyyliset on aina hauskoja harjoitella näin talviaikaan, kun ulkona kelit eivät salli treenejä vielä pariin kuukauteen.

Rölli osasi käyttäytyä ihan mallikkaasti, ja edustettiin suomenhevosratsukkona ylpeästi. Hendrik näki viikonloppuna suokkeja ekaa kertaa ja sanoi niiden olevan oikein kivoja harrastehevosia ja sopivan myös urheilukäyttöön :)


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Hendrik Degrosin kenttäklinikka: ensimmäinen päivä

Meidän seura järjesti yhteistyössä Lounais-Suomen aluejaoston kanssa viime viikonloppuna kenttäratsastusklinikan, jossa valmentajana toimi belgialainen kenttäratsastaja Hendrik Degros.

Mun ja Röllin koulutunti oli vasta klo 14.45, mutta kävin jo aamulla Tähkäpään maneesilla katsomassa ekaa tuntia, kun samalla vein tarvikkeita buffettiin.

Kun se oma vuoro sitten koitti, oli vähän jännitystä mahanpohjassa. Varsinkin kun Hendrik oli juuri edellisen tuntilaisen hevosen selässä virittelemässä :D Ehdittiin hyvän aikaa kävellä ja rennosti hölkkäillä itsenäisesti ennen Hendrikin juttutuokiota. Kerroin vähän Röllistä, mitä ollaan tehty ja miten on viime kauden kisat sujuneet. Kun taas piti ravailla vähän ympyrällä Hendrikin arvioidessa menoa, Rölli jännittyi kovin ja rupesi kiireiseksi.



Varsinainen valmennus aloitettiin ihan käynnistä. Mun piti ratsastaa Rölli rauhalliseksi ja matalammalle kaulalle pyöreämpään muotoon. Varsin vahva tuntuma ulko-ohjalla ja muutamia pidätteitä sisäohjasta samalla pitäen molemmat pohkeet lähellä. Ei ihan päästy heti Hendrikin hakemaan tyyliin, joten saatiin opastusta ihan kädestä (tai siis ohjasta) pitäen. Rölli vähän järkyttyi kun valmentaja tuli viereen ja kulki kyljessä kiinni toinen käsi kaulan yli. Hendrikin virittelyllä Rölli hyväksyi tuntuman ihan kivasti ja ymmärsi mitä ollaan tekemässä. Itselle tuli vähän aloittelijaolo, mutta ainakin tuli selväksi mitä tehdään.

Opastuskierroksen ja muutaman itsenäisen ympyrän jälkeen otettiin raviin ja haettiin samaa tasaista tuntumaa ja pyöreyttä siinäkin. Röllin ravi oli jotenkin aika miellyttävää istua, vaikka ei se vielä ollut mikään kovin aktiivinen takaa. Kun Rölli lähti välillä taas kiihdyttelemään, mun piti jarruttaa istunnalla ja ratsastaa enemmän jalalla. Mun suurin virhe yleensä tässä kohtaa on jäädä ratsastamaan liikaa kädellä, jolloin aktiivisuus hiipuu ja hevonen lyhentyy vain kaulasta. Tehtiin ympyrällä paljon ravi-käynti siirtymisiä ja suuntaa vaihdettiin myös usein. Rölli alkoi toimimaan pikkuhiljaa paremmin ja rennommin.




Iskä otti tunnista kolme noin viiden minuutin pätkää, joihin jätin äänet mukaan. Videot on kuvattu kännykällä, joten sekä kuvan- että äänenlaatu on aika heikko. Vähän osviittaa kuitenkin meiningeistä.

Ekalla videolla niitä ravi-käynti siirtymisiä ympyrällä.


Ympyrätyöskentelyn jälkeen sain käskyn ratsastaa pari kertaa pitkillä sivuilla suoraan. Hendrik havainnoi Röllin jäävän suoralla vähän vinoksi, jättämällä takapään uran sisäpuolelle. Siitä lähdettiin jumppaamaan avotaivutuksilla hevosta taas suoremmaksi. Aloitettiin käynnissä, kun kerroin ettei olla Röllin kanssa avoja kovin paljoa tehty. Kotona en tee avoja hirveän usein, sillä itse jään aina könöttämään ihan ihme asentoihin, puristamaan polvella ja kaivelemaan kannuksella. Enkä halua opettaa mun hevosia väärin, joten ollaan säästetty avojen treenaus valmennuksiin.

Eka kerta tehtiin seinän vieressä, niin että Hendrik oli ohjissa ja mä ratsastin jaloilla. Rölli jäi tuttuun tapaansa vähän hitaaksi, mutta saatiin muutama ihan kelpo askelkin. Tehtiin avoa muutama kerta käynnissä niin seinän vierellä kuin keskilinjallakin. Keskilinjan avo sujui ihan jees, kunhan katsoin mihin olin menossa ja pysyin reitillä. Eka keskilinjan avo ravissa meni ihan päin honkia ja Rölli lähti seilaamaan ihan muualle. 

Toisella videolla avon harjoittelua käynnissä volttien kera.




Tehtiin ravissa vielä ympyrän suurennusta väistättämällä. Se harjoitus toimi oikein hyvin ja saatiin takajalat aktiivisemmin polkemaan alle. Vasen suunta on meille normaalisti vaikeampi, siinä Rölli on jäykempi niskasta ja itse jään vetämään liikaa kaulaa linkkuun kädellä. Taivuttelu ja väistöt ympyrällä saivat Röllin antamaan kivasti periksi, samoin sain korjattua oman käteni kevyemmäksi ja pehmeämmäksi.

Laukkaa tehtiin ensin taas ympyrällä. Alaspäin siirtymissä sai taas keskittyä huolellisemmin istunnalla vaikuttamiseen ja vähemmän ohjasta vetämiseen. Itseasiassa mun piti siirtymien ekoissa askelissa työntää kättä eteen, kunhan Rölli oli halutussa askellajissa. Laukannostoissa mun piti olla tarkempana tuntuman kanssa, etenkin ulko-ohja piti olla tuella. Heti noston jälkeen piti ratsastaa enemmän eteen, jotta saatiin parempi rytmi laukkaan. Helposti jään vaan hengailemaan satulaan, jolloin Rölli pääsee pitkäksi ja löysäksi laukassa.

Laukassa otettiin myös muutamia pätkiä suoralla tiellä, vähän uran sisäpuolella. Tässäkin Rölli jäi hieman vinoksi. Mun piti laukassakin ajatella avotaivutusta, vaikka ihan samaa taivutusta ei vaadittu kuin käynnissä ja ravissa. Se onnistui yllättävän hyvin, kunhan muistin auttaa Rölliä jalalla.



Kolmannella videolla edelleen niitä siirtymisiä, laukka-ravi, ravi-käynti, sekä laukassa pari suoraa.


Tykkäsin koulutunnista kovasti! Vaikka ei tehty mitään ihmeempiä, niin tunti oli oikein opettavainen ja hyödyllinen. Hendrik jaksoi hyvin vaatia asiat loppuun asti, vaikka joutui useampaan kertaan huomauttamaan samoista asioista (mm. look where you are going, keep the outside rein, leg on, don't bend him too much). 

Pysyin ihan hyvin kartalla englannin kielisessä opetuksessa. Tosin ekalla kerralla kun Hendrik käski taputtamaan Rölliä hyvästä pätkästä ("give him a pat"), kuulin Hendrikin sanovan give him a bath. Olin siinä pienen hetken vähän kujalla, mutta sitten tajusin mikä oikea versio oli :D

torstai 4. helmikuuta 2016

Suomipoika belgialaisen oppiin

Elämme jännittäviä aikoja! Viikonloppuna meidän seura (TS Ratu) järjestää kenttäratsastusklinikan, jossa valmentajana toimii belgialainen olympiakenttäratsastaja Hendrik Degros. Osallistun valmennukseen Röllin kanssa.

Lauantaina on jokaisella yksityinen koulutunti, jossa vähän tsekkaillaan sitä perusratsastuksen tasoa. Siis sitä, että uskaltaako ratsukoita edes päästää sunnuntaille hyppäämään ;) Sunnuntaina hypätään maastoestetyylisiä tehtäviä rataesteillä.

Jännittää tästä tekee sen, että opetus on englanniksi. En ole itse ennen ollut kuin suomenkielisessä opetuksessa. Toki olen katsonut tuntitolkulla Youtubesta englanninkielisiä kenttäklinikoita, valmennuksia ja selostettuja kilpasuorituksia. Muistinvirkistykseksi kertasin vähän sanastoa googlesta bongaamasta suomi-englanti hevossanastosta. Toivottavasti siis pärjätään!


Lauantaina meidän koulutunti alkaa kello 14.45.

Sunnuntaina ollaan Röllin kanssa ns. klinikkaryhmässä, jossa Hendrik Degros kertoo enemmän harjoiteltavien tehtävien tarkoituksesta yleisölle. Klinikkaryhmiä on kaksi, molemmissa kaksi hevosta.

Meidän suokkiryhmä aloittaa kello 12. Meidän parina hyppäämässä on suomenhevosten hallitseva koulumestari Jalopeno, lainakuskinsa Iiriksen kanssa. (Iiris on muuten työskennellyt ja kisannut Degrosin tallissa Belgiassa, postaus Iiris Belgiassa)

Toinen klinikkaryhmä on nuoret hevoset, jossa ratsastavat Aino Lavonen & Kingston ja Esti Laaksonen & Prime Berta.

Sunnuntaina yleisöllä on mahdollisuus tulla paikan päälle katsomaan ja oppimaan! Lippu katsomoon kustantaa 10 euroa ja siihen sisältyy kahvi. Paikalla on myös buffetti, josta saa nälän yllättäessä ostettua pientä syötävää :)

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kontrolli ja 4000 sähkötälliä

Tämä/eilinen tiistaipäivä vierähti Kangasalan reissussa, sillä Riksulla oli kontrolliaika klinikalle.

Eläinlääkäri kyseli tuttuun tapaan ensin kuulumiset ja tunnusteli Riksun ongelmakohdat läpi. Kerroin, että ollaan melko normaalisti tehty jo töitä sileällä. Oikea puoli on tuntunut ratsastaessa jo paremmalta, mutta jännittyessään Riksu edelleen lyhentää vasemmalla takasella askelta.

Ennen ultraa eläinlääkäri ja hieroja halusivat nähdä Riksun vielä liikkeessä. En ollut varautunut juoksutukseen, joten suitsia ei ollut mukana. Klinikalla oltiin kuitenkin varauduttu myös tällaisiin tumpeloihin ja saatiinkin lainaksi irtokuolaimet, jotka kiinnitettiin riimuun. Aika jännä keksintö, en ole ennen moista nähnyt tehtävän! Saatiin kuolaimet viritettyä suurinpiirtein suussa pysyviksi ja lähdettiin maneesille.

Riksun käytös oli tällä kertaa jo hieman rauhallisempaa kuin ekalla kerralla, mutta edelleen pihalla piti vähän puhista ja tanssahdella lumiauran kolinasta. Maneesissa herra olikin ilman hevoskavereita, joten keskittyminen olennaiseen onnistui paremmin ilman muita ärsykkeitä. Juoksuttaessa keskityn yleensä siihen, että hevonen kulkee tasaisessa tahdissa isoa ympyrää. Siispä samalla en oikein pysty katsomaan miten se heppa siellä narun päässä askeltaa, niin tälläkin kertaa. Tosin sen huomasin, että laukat eri suuntiin näytti olevan ns. eri paria ja vasempaan kierrokseen Riksu kanttasi varsin vahvasti sisään.


Klinikan tiloissa esitettiin vielä suoralla kujalla käynti ja ravi taluttaen, lisäksi takajalkoihin tehtiin yläraajan taivutukset ja juoksenneltiin vähän lisää. Hieroja tunnusteli Riksun takaosan taas läpi ja paikansi ongelmat vasemman jalan kintereeseen. Taivutuskokeen reaktio oli vielä niin pieni, ettei lähdetty ottamaan siitä röntgen-kuvia. Hoitona vasen kinner päätettiin kuitenkin piikittää.

Hieroja kokeili vielä vasemmalta puolelta lantion seutua, ettei vaan olisi vastakkainen puoli vetänyt jumiin. Selän ristinivelet (jos muistan oikein) olivat oikein joustavat ja hyvässä kunnossa. Riksu vastasi oikein hyvin selän paineluun. Hieroja vaikutti olevan oikein onnessaan päästessään niin joustavaa selkää "pomputtelemaan", sillä yleensä hänen potilaansa ovat niin jumissa. Riksu sopisi selän joustavuuden puolesta kuulemma oikein opetusvideoon ;)

Oikean puolen lonkan seudun arpikudos ja reisilihaksen revähdyspaikka tutkittiin ultralla, molemmat olivat lähteneet paranemaan hyvin. Ihan priimalta ei kuvat vielä näyttäneet, joten hoidoksi tällä kertaa kumpaankin, sekä reiteen että lonkkaan, laitettiin shockwave-hoidolla 2000 sähkötälliä.

Piikityksen takia Riksu lepäilee päivän karsinassa, hengailee viikon ihan vaan tarhassa, sen jälkeen kaksi viikkoa käyntiä ja siitä sitten pikku hiljaa kohti normaalia treeniä. Jos ei uusia ongelmia ilmene, niin ei tarvitse mennä enää klinikalle.