tiistai 28. elokuuta 2018

Pauliina Swindells matkalla tähtiin

Ratsastuksen maailman mestaruuksista kilpaillaan 11.-23.9. Tryonissa, Yhdysvalloissa. Kenttäratsastajista kisaan mukaan on lähdössä vain yksi suomalainen, Pauliina Swindells.


Pauliina Swindells (tyttönimeltään Marttila) on minun ensimmäinen oikea valmentajani ja hyvinkin tärkeä henkilö ratsastusurallani. Ala-asteikäisenä aloitin käymään Pauliinan valmennuksissa suokkitamma Iituskalla, siis nykyisten hevosteni emällä. Valmennuksissa treenattiin niin koulua kuin esteitäkin, ja päästiin kokeilemaan maastoesteitäkin. Ja se kuulkaa oli parasta! Voisi siis sanoa, että Pauliina on hyvinkin syyllinen tähän nykyiseen lajivalintaani ;) Iso kiitos kuuluu siis hänelle!

Eikä treenit jäänyt vaan valmennuksiin, vaan Pauliina myös ratsutti ja kilpaili Iitulla helppo A -tasolla. Ilman Pauliinaa ei myöskään olisi Iitun varsojakaan, sillä Pauliina esitti Iitun kantakirjauskokeessa. Ja hienosti esittikin, sillä Iitu palkittiin 2-palkinnolla :)

Harmi kun siltä ajoilta ei ole otettu omia kuvia, tai ainakaan ne ei enää ole tallessa. Sentään pari yhteiskuvaa Iitusta ja Pauliinasta löytyy Sukupostista.

Meidän hepat Iitu ja Siru oli pariin otteeseen Pauliinan tallissa Hepojoella valmennusjaksoissa, joihin kuului niin valmennusta kuin ratsutusta. Niihin aikoihin Pauliina hankki myös Ferron, nyt MM-kisaan lähtevän ratsunsa. Muistan ihastelleeni nuorta oripoikaa jo silloin. Ratsukko kisasi tänä vuonna ensimmäisen 4-tähden kenttäkisansa Luhmülenissa kesäkuussa. On ihan mahtavaa että Pauliina on päässyt näin pitkälle itse kouluttamallaan ratsulla, täytyy nostaa hattua.

Pauliina ehti valmentaa myös minua ja Tumppia jokusen kerran ennen kuin muutti hevosineen Englantiin alkuvuonna 2010. Nykyisin Pauliinan kasvattamia hevosia voi bongata Suomen kisaradoilta, ainakin Piccola Peste ja Maurice The Dude ovat kisanneet kenttää.


Pauliinan ja Ferron kisamatka Tryoniin on kallis reissu. Suomen Ratsastajainliitto myöntää avustusrahaa kisamatkaa varten, mutta se ei riitä kattamaan läheskään kaikkia kuluja. Pauliinan ja Ferron seuraava tavoite on Tokion olympialaisissa vuonna 2020, eikä ilmainen reissu ole sekään.

Rahoittaakseen kisamatkansa Pauliina on kirjoittanut lastenkirjan hevosestaan Ferrosta ja pistänyt pystyyn joukkorahoitushankkeen. Tavoitteena on kerätä 15 000 puntaa myymällä lastenkirjaa. Tätä postausta kirjoittaessani joukkorahoitushanketta on jäljellä 5 päivää ja tavoitteesta puuttuu enää vain satasia. Minäkin olen kerännyt pennoseni kokoon, tukenut Pauliinan tavoitteita ja innolla odotan nyt myös kirjaa Ferron seikkailuista.

Vielä ehdit sinäkin antamaan tukesi, mukaan pääset jo 10 punnalla!
Tutustu joukkorahoitukseen ja lahjoita: hanke Kickstarterissa

Pauliinan hankkeesta ovat uutisoineet mm. Horse&HoundHelsingin Sanomat, Turun Sanomat ja Hevosurheilu.

Pauliinan ja Ferron kuulumisia voit seurata Facebookissa Pauliina Swindells Eventing

torstai 23. elokuuta 2018

Kansallisen tason kouluhevonen

Jo pienestä pitäen Röllin lahjat on nähty enemmän kouluratsastuksessa kuin esteillä. Elokuun alussa otimme koulupuolella taas harppauksen eteenpäin kun suunnattiin ekaa kertaa kansallisiin (3-tason) koulukisoihin. Wiurilan Hevosurheilijat järjesti Åminne-nurmiareenalla kolmipäiväiset kisat, joihin me Röllin kanssa suunnattiin lauantaina 4.8.

WiuHun kisoista olen aina tykännyt, hommat toimii ja toimihenkilöt on mukavia. Molempien hevosteni kanssa ollaan kisailtu Halikossa niin nurmella kuin maneesissakin, ja varmasti mennään myös jatkossa.

Kisaluokkamme helppo A:4 oli myös Prix de Hippos -luokka, eikä kilpakumppanit ollut sen vähäisempiä kuin omia valmentajia... Meidän suurin tavoite oli se, ettei olla viimeisiä tässä 16 ratsukon luokassa.

Kotitreeneissä Rölli toimi hyvin ja jaksoi hyvin liikkua kootumpana läpi tehtävien. Ettei mennyt ihan humputteluksi kisoja valmisteleva viikko, saatiin pitää kouluaidat kentällä ja niissä harjoitella. On se kumma kyllä että kouluaitojen ulkopuolella muistaa hengittää rennommin ;)


Kisapäivänä olin yksin liikenteessä heppa-autolla. Kisapäivä oli sateinen, mutta onneksi keksin miten saan Röllin pysymään autossa niin, että saan sen varustettua ilman apua. Hippasen oltiin taas myöhässä, sillä meinasin unohtaa laittaa hokit. Sateen kastelemalla nurmella ne oli kuitenkin ihan tarpeen.

Verkassa ehdin kuitenkin saada Röllin varsin kivasti avuille ja toimimaan. Paikoitellen oli vähän kiirettä ja jännitystä, mutta pääsin kuitenkin itse rentoutumaan ja ratsastamaan tehtävät läpi. Harjoitusravikin tuntui yllättävän mukavalta kun oli asennoitunut oikein.

Radalla Rölli pääsi hieman pohkeen taakse, ja asiaa ei auttanut paarman puremasta tukin kokoiseksi turvonnut oikea nilkkani. Yritin muistaa ratsastaa eteenpäin enkä jäädä kädellä pelailemaan. Hieman huolellisuutta ja rentoutta olisi kaivattu avotaivutuksiin, nyt Rölli jäi turhan jäykäksi rungosta. Keskiraveissa Rölli lähti uppoamaan kuolaimen alle, mikä oli vähän odotettavissakin mutta mitä en saanut korjattua. Käynti oli ihan kivaa Röllin käynniksi, laukka myös ihan jees. Loivat kiemurat meni ihan hyvin kumpaankin suuntaan, ei tullut houkutuksia laukanvaihdoille. Jälkimmäisen keskilaukan jälkeen Rölli jäi niin pahasti pohkeen taakse ja paikalleen, että hyvä kun päästiin keskihalkaisijalla riittävän pitkälle ennen kuin oli pakko tiputtaa raville. Onneksi siirtymä oli "ennen X:ää" ettei paikka ollut ihan justiinsa (sanoo kenttäratsastaja). Laukanvaihto käynnin kautta tuli liikaa kädellä ja Rölli tulikin lyhyelle kaulalle ja kuolaimen alle.

Oli siellä mukaviakin pätkiä ja radan jälkeen oli ihan kiva fiilis. Ennen kisoihin ilmoittautumista mietin pitkään, että kehtaako tämmöinen kenttäratsukko edes lähteä kansalliseen luokkaan. Lähdettiin ja hyvä niin. Tuomarien kanssa pystyi olemaan taas samaa mieltä.

Tuomari C: "Raamikas hevonen. Painuu edestä turhan syvälle ja lyhyeksi. Mukavia pätkiä!" 64,28%
Tuomari M: "Kiva hevonen joka saisi liikkua enemmän ylämäkeen. Nyt turhan lyhyellä kaulalla ja painuu kovasti alle." 63,39%
Tuomari E: "Energinen, kehityskelpoinen sh. Liikkuu nyt ajoittain hieman liian lyhyenä ja kuolaimen alla. Suu auki ajoittain." 61,78%

Yhteistulokseksi saatiin 63,155% ja sillä oltiin tuloksissa 9/16. Ei oltu siis edes viimeisiä eli tavoite saavutettu. Sattumoisin tuli myös yli 63% tulos, mikä tarkoittaa että ensimmäinen kvaali suomenhevosten koulumestaruuksiin hankittu. Jos vaikka joskus mielenhäiriössä olisi sinne suuntaamassa ;)

Valmentajillakaan ei mennyt hullummin: Anna voitti ja Sanna oli toinen.


Täytyy vielä kehua kisahenkilökuntaa! Kiikutin oman kamerani kansliaan josko sieltä irtoaisi joku apulainen kuvaajaksi. Sain reippaan tytön kuvaamaan kentän laidalle sadekelistä huolimatta ja kanslisteista toinen vielä otti lisäksi omalla puhelimellaan radan videolla toisesta suunnasta. Suorituksen jälkeen sain vielä iloisin mielin kannustusta kouluratsastusuralle ja rupateltiin muutenkin hetkisen ajan mun hepoista :) Kivat kisat ja hyvät järjestelyt, ei voi muuta sanoa!

Sekä Rölli että Riksu on nyt kansallisella tasolla kahdessa lajissa; Riksu esteillä sekä kentässä ja Rölli nyt tällä kaudella niin kentässä kuin koulussakin. Kolmessa lajissa kansallisella tasolla kisaavia, saatikaan kaikissa lajeissa voittavia suokkeja ei taida montaakaan olla. Siinäpä meille seuraavaa tavoitetta!

torstai 16. elokuuta 2018

Kisareportaasi: Ypäjän kenttäkisat 28.7.

Ekin kenttähevosen ura lähti käyntiin lauantaina 28.7. Ypäjällä, kun Eki pääsi ekoihin virallisiin kenttäkisoihin. Kenttädebyyttiin valittiin luokaksi harrasteluokka 80 cm.

Oli hämmentävää pakata kisoihin mukaan vain omat kypärät ja saappaat, kun on tottunut siihen tavaravuoreen, mitä omille hevosilleni pakkaan mukaan. Eki tosin sai ottaa mukaan mun vihreät Stylen suojat käyttöönsä maastoradalle.

Ajelin aamulla Ekin tallille, sykeröin Nooran tekemät letit ja pistettiin kamat kyytiin. Kohti Ypäjää lähdettiin ajelemaan kasin jälkeen, mikä oli mukavasti varsin myöhään. Eikä edes tarvinnut itse ajaa pelipaikalle, ihan luksusta!

Vesileimatut kuvat © Mirella Ruotsalainen / Hertjekker


Koska kisapäivä oli lämmin, kuten kesä nyt on ollut, yritettiin säästää Ekin voimia mahdollisimman paljon. Kouluverkka pidettiin lyhyenä, askellajit läpi sekä muutamat siirtymiset ja voltit. Eki oli verryttelyssä varsin kiva ja letkeä. Radan puolella oli jännitystä ilmassa. Koulutuomarin koppi ohitettiin kuitenkin varsin sujuvasti, ennakko-odotuksista poiketen. Ihan kiva rata saatiin esitettyä, vaikka ei oltu täydessä dressagemoodissa.


Ekin huolto- ja kannustusjoukoissa oli mukana Nooran lisäksi viisi apulaista ja maasto-osuudelle saatiin vielä yksi kannustaja lisää. Kenttäkisojen katsojamäärä siis lähes tuplaantui Ekin jengistä ;) Suuresta apulaismäärästä huolimatta koululappu jäi hakematta kansliasta, joten tuomarin kommentit jäi arvailujen varaan. Luultavasti kuitenkin tuomarikin kaipasi rentoutta menoon ja laukkaan lisää voimaa. Arvosanat sentään näkee Equipesta.

Tuloksena kouluradalta tasan 60% (-40). Sijoitus koulun jälkeen 22/30.



Koulun jälkeen suunnattiin varusteiden vaihtoon ja siitä heti rataesteille. Lämpimässä kelissä Eki ehti hikistyä jo kouluradalla, mutta ei tuntunut kuitenkaan väsyneeltä. Esteverkassa muutama hyppy. Ensimmäiset hypyt okserille oli hieman epäonnistuneita ja Eki otti tavoistaan poiketen pudotuksenkin. Onnistuneen loikan jälkeen lähdettiin kuitenkin jo radalle.

Radan puolella kierrettiin kenttä ympäri ja Eki oli oikein rohkea sekä keskittyi hyvin työntekoon. Radankävelyssä en ollut huomannut miettiä Ekille sopivaa reittiä ykkösesteelle, joten toteutus ei ollut ihan parhain. Reitillä oli sen verran vierekkäin useampi este, että en uskaltanut pujotella niiden välistä laukassa. Nolo olisi ollut jos Eki innokkaana hyppääjänä olisi hypännyt väärän esteen... Ravissa esteiden välistä, suunta ykköselle ja laukkaan.

Eki toimi taas jo paremmin radalla ja hyppeli kivasti nollaa. Kaarrereitti neloselta vitoselle onnistui hyvin, mutta Eki ehkä hieman kysyi mikä este ja jäi hitaaksi kohti vitosta. Rohkaisulla helposti yli. Viimeisellä linjalla sarja onnistui hyvin, mutta sen perään suhteutetulla linjalla Eki vähän kiihdytteli. Se tuli kyllä yllättävän hyvin takaisin, jopa niin että sain nypittyä yhden ylimääräisen askeleen. Skarppi ratsu selvitti viimeisen esteen siltikin hyvin ja maalissa oltiin puhtaalla radalla. Kiva hypätä hevosella, joka harvemmin ottaa puomeja :)


Eki pääsi Opistotallin karsinaan odottelemaan iltapäivän koitoksia. Ruoka sekä juoma maittoi hyvin ja kisaratsu tuntui ottavan rennosti. Ehdittiin mekin käymään koko jengin voimin syömässä. Vatsat täynnä käytiin heti perään kiertämässä Ekin maastorata läpi. Kuvat maastoesteistä

Radalla oli tavallista enemmän tehtävää ja piti muistaa ohjatakin. Uusia esteitäkin oli tullut sitten viime kerran harrasteluokassa. Koska Eki olisi ekaa kertaa maastoradalla, oli vaikea arvioida onko lähtö avoimella laitumella hankala. Luulisi ainakin olevan helpompi kuin lähtö suoraan verkkakentältä muiden vierestä, kuten muistan joskus olleen. Ekat kolme estettä oli varsin simppeleitä perusesteitä, mutta ykköselle lähdettiin pieneen ylämäkeen ja kurvattiin lähes 90 astetta kakkoselle. Vitonen oli uusi, kapeampi laavueste jolle piti kurvata kiertäen ensin isompien luokkin coffin. Seiska oli aika lähellä vettä, jolle piti ihan muistaa kääntyä. Vesirajalta ei ollut myöskään kovin pitkä matka kasille, joka tosin oli helpompi leveä tukki. Reitti piti muistaa taas matkalla metsään ja mökkilinjalle 9-10. Niiden perään taas parit kurvit ja viimeiset 11 ja 12 oli sentään suoremmalla linjalla. Ei ihan helpoin rata, mutta tosi kiva ettei ollut ihan pelkkää tukkia tukin perään.


Ratsastin Opistohallilta takaisin raviradan keskelle maastoverkkaan. Eki vähän kyseli matkalla, onko pakko mennä alikulusta mutta rohkaisujen jälkeen voitti pelkonsa ja tallusteli kiltisti tunnelista. Verkkakentällä Eki tuntui sopivan energiseltä ja rohkealta lähtemään maastoon. Verkkaesteinä ei ollut kuin pieniä tukkiesteitä, joku mökkieste olisi ehkä ollut kiva lisä. Tukit Eki hyppeli ihan hyvin, testattiin kertaalleen jopa vähän vinompaakin lähestymistä onnistuneesti.


Laitumella valmistautuessa otin vähän ravia ympyrällä, että Eki saisi tuntumaa nurmipohjaan. Vielä siinäkin meillä molemmilla oli hyvä fiilis ja tekemisen meininki. 10 sekunnin lähtölaskennan alkaessa ykköseltä kaatui oikean puolen lippu. Kävin läpi mielessäni säännöt, että pitääkö lippu nostaa vai miten toimitaan. Päätin kuitenkin olla sanomatta mitään ja lähteä ratsasta-merkistä matkaan. Ekin maailma kuitenkin järkkyi lipun kaatumisesta sen verran, että siitä tuli epäileväinen koko touhua kohtaan. Ykköselle tuli kielto, kun Eki väisti vasemmalle. Eikä ollut kuskin tippuminenkaan lähellä. Keräilin itseni takaisin kyytiin, uusi vauhti päälle ja nyt yli. En usko, että este itsessään oli mitenkään paha Ekille, mutta se ei vaan tiennyt mitä tehdään. Eki jatkoi hieman epäileväisellä fiiliksellä kakkosen ja kolmosen, mutta pysyi reitillä ja hyppäsi kuitenkin hyvin. Kolmosen jälkeen tuli vahingossa vähän oikaistua reittiä, jolloin matkalle osui pikkuruinen oja. Eki näppäränä poikana hyppäsi senkin yli!

Neloselle oli jo taas rohkeampi ja rennompi ratsu, hyvä hyppy punaiselle laavulle. Coffinin kiertämisen jälkeen en päässyt ajoissa takaisin reitille kohti vitosta ja Eki jäi hieman vinoksi valumaan vasemmalle. Koska se ei ollut vielä ihan kartalla tästä lajista, olisi pitänyt itsekin ratsastaa vielä rohkeammin perille asti. Nyt oli liikaa toivomista ja liian vähän ratsastusta, jolloin toinen kielto. Eki väisti samalla tavalla vasemmalta ohi ja kuski roikkui samalla tavalla lähes hevosen kyljellä. Onneksi Eki jarrutti ja odotteli kuskin toimia, sillä vauhdikkaammassa menossa olisin varmasti kierinyt jo maassa. Keräsin taas itseni satulaan, ohjat takaisin käteen ja uusi laukka. Taas huolellisella ohjauksella ja riittävällä laukalla esteessä ei ollut ongelmaa, kunhan Eki tiesi mihin ollaan menossa.


Eki lähti hyvin jalasta eteen ja tuli jopa yllättävän hyvin taas istunnasta takaisin matkan varrella. Kutonen ylittyi melko sujuvasti. Seiskalle olin suunnitellut tulevani lyhyessä laukassa ja lähelle estettä, että veteen meno helpottuisi. Toteutus esteelle onnistui suunnitelman mukaan ja vettä lähestyttiin rauhassa. Veden rajalla Eki pysähtyi pohtimaan tehtävän mielekkyyttä, mikä oli vähän aavistettavissa. Isolla hypyllä ja reippaalla laukalla veteen ratsastuksessa olisi voinut kuski irrota kyydistä ihan polskimaan asti. Nyt sain Ekin veteen pienen komennuksen jälkeen ja vedessä paljon kehuja perään. En muista sainko laukan nousemaan ennen kasia vai hypättiinkö pieni tukki ravissa.

Mökkisarjalle lähestyessä olin varma, että matka metsätietä olisi ollut pidempi. Onneksi maastoehtevahdit viheltävät pilliä ratsukon lähestyessä ja kuulin vihellyksen lähempää. Ihan oikeasta tienhaarasta en ehtinyt kääntyä, mutta heti seuraavan puun takaa päästiin reitille ja sujuvasti mökkien yli. Seuraavan kurvin sentään muistin kääntää ajoissa. Rata alkoi ehkä viimeisellä suoralla jo painaa Ekillä jaloissa, mutta niin vaan päästiin maaliin asti. Ja vielä ihanneajan puitteissa! Ei tule olemaan ainakaan laukan vauhdista kiinni Ekin kenttähevosen ura. Selvästi alkuradalla oli jännitystä ja kokemuksen puutetta, mistä johtuen kiellot tulivat. Laidun oli sittenkin vaikea paikka ja loppurata metsätiellä meni selvästi sujuvammin.

Saatiin sentään hyväksytty tulos ja Ekille uusia kokemuksia. Lopputuloksissa oltiin -80 pisteellä sijalla 23/30.

tiistai 7. elokuuta 2018

DIY punajuurilastu

On taas se aika vuodesta kun veljekset Riksu ja Rölli rapsuttelee niin reippaasti toisiaan, että ihottumaloimista huolimatta varsinkin Röllille on tullut kylkiin karvattomia laikkuja. Pari vuotta sitten sain blogin kautta testiin punajuurirouhetta, joka toimi niin hyvin että ostin sitä silloin itse vielä lisää. Vitamiinipommi punajuuri maistui hyvin Röllille ja auttoi iho-ongelmiin hyvin.

Tällä kertaa yritin olla näppärä, tehdä itse ja säästää. Ostin marketista punajuurta kun se oli tarjouksessa euron kilo ja nyt viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi valmistaa kokonaisista punajuurista raastetta.


Pesin ja pilkoin punajuuret valmiiksi, sitten raastinkone sai hoitaa loput. Valmiin raasteen laitoin uunipelleille ja saunaan kuivumaan. Tosin vasta jokusen tunnin myöhemmin luin Marttojen sivuilta ohjeet juuresten kuivaamiseen ja pieleenhän se meni. Saunan kiuas oli pari tuntia päällä, mikä taisi olla raasteelle liikaa...

Itse kuivahtaminen kesti kauan, mutta ehti toki raaste siinä ajan mittaan kärähtää. Loppujen lopuksi valmis raaste näytti enemmän kärventyneeltä sienirihmastolta kuin punajuuriraasteelta. Tänään lisäsin sitä ekaa kertaa Röllin puuron joukkoon. Turpoamisen myötä raaste alkoi näyttää taas enemmän siltä kuin kuuluikin ja kärähtäneestä ruskeasta kikkarasta tuli punajuurelle ominaista väriäkin puuroon. Uskon kuitenkin että ei se ole enää niin ravinteikasta kuin voisi olla ja makukin saattoi kärsiä. Rölli pisteli puuronsa joka tapauksessa reippaasti suuhunsa, punajuuresta välittämättä.

Pistän kuitenkin vielä tilaukseen Chia de Gracialta kunnon tavaraa...

Loppuun vielä kuvat miltä mun vs. Chia de Gracian punajuuriraaste näyttää. Toinen hieman houkuttelevampaa kuin toinen ;)

DIY kokeilu
Chia de Gracian versio

torstai 2. elokuuta 2018

Kisareportaasi: Niinisalo 14.-15.7. suokkien kenttämestaruus

Suomenhevosten kenttämestaruudet ratkottiin Niinisalossa 14.-15.7. Alunperin tarkoituksena oli kahden hevosen voimin kisailemaan, mutta Riksun lepäillessä mukaan lähti vain Rölli. Mestaruus kisattiin tasolla 105 cm / suomenhevosten vaativa, mikä oli Röllille siis luokkanoston paikka.

Lauantaina mukaan apulaiseksi lähti äiti useamman vuoden tauon jälkeen. Äiti on tainnut olla mukana kenttäkisoissa viimeksi kun Tumppi kisaili tuttaria, eli ei ihan hetkeen :D Kannustusjoukkoihin liittyi mukaan myös Bengt, joka oli ensimmäistä kertaa ratsastuskisoissa.

Kisaviikonloppu oli kuuma, kuten nyt koko kesä on ollut. Päätin tehdä tavallista lyhyemmän verkan lämpimän sään takia. Rölli oli verkassa aika jännittynyt eikä oikein halunnut tulla avuille. Hieman pidempi verkka olisi tullut tarpeeseen. Sain tehtyä ohjelman asioita ja tehtäviä verkan puolella ihan ok, mutta en tarpeeksi hyvin. Edelliset kaksi päivää kotona Rölli oli taas mennyt oikeinkin rennosti ja hienosti, mutta ei sitten enää kisapaikalla...


Radallekin olisi kaivattu (taas) sitä pyöreyttä ja rentoutta. Muoto oli varsin avoin läpi radan eikä liikekään ollut selän läpi, mikä taas tuntui tuskallisena harjoitusravina. Tuttuun tapaan kevensin kaikki mahdolliset ravipätkät. Harmi kun tällä tasolla ei saa kevennellä koko rataa ;) Plussaa kuitenkin, että hevonen pysyi tällä kertaa hyvin pohkeen edessä.

Vastalaukassa olen kotona harjoitellut ties mitä heilumista ja häiriköimistä, jotta radalla ei tulisi turhia vaihtoja kuten viimeksi. Verkassa vastalaukka sujui hyvin niin suoralla kuin pienillä kaarteillakin. Radalla Rölli tuntui haluavan vaihtaa koko ajan ensimmäisen kaarteen ajan, mutta sain sen pidettyä haluamassani laukassa. Jälkimmäisessä laukassa oikein yritin skarpata, hevonen molemmilla ohjilla ja ajatus eteen. Rölli keksii vaihdon helpommin jos se jää pohkeen taakse ja vähän paikoilleen junnaamaan. Nyt niin ei ollut, mutta kuitenkin ihan puskista tuli vaihto. Ärsytti niin, että hyvä kun sain uuden vastalaukan nostettua. Muutenkaan rata ei ollut meidän parasta osaamista ja vielä ylimääräinen vaihto kaiken huipuksi! Ei jäänyt hyvä mieli ensimmäisestä osakokeesta.

Tuomari C: "Hevonen saisi liikkua vielä pyöreämmällä niskalla. Käynti jäi tänään lyhyeksi" 61,59%

Tuomari M: "Täsmällinen ja siisti ratsastus. Vielä hieman lisää irtonaisuutta/rentoutta" 62,95%

Yhteistulokseksi siis 62,27% (-37,7). Koulun jälkeen oltiin tuloslistalla 5/7.


Koulun jälkeen Rölli sai ensin pienen ruokatauon autossa, kun kävin kävelemässä esteradan nurmella. Rauhassa hokitus ja sitten taas menoksi.

Metsän puolella Rölli oli kivan tuntuinen ja reipas. Nurmiverkan puolella hypyt ristikolle ja pystylle onnistuivat ihan hyvin. Okserille en saanut kunnon laukkaa ja siihen tuli ensin pari hidasta loikkaa pudotusten kera. Vähän oli taas haasteita suoristamisessa.


Lähtömerkin saatuani nostin laukan, johon olin ihan tyytyväinen. Näin jälkikäteen ajateltuna laukan olisi pitänyt olla vielä terävämpää ja ratsun paremmin pohkeen edessä. Ykköselle lähestyessä Rölli heitti pään ylös ja katosi tuntumalta. Paikka oli ihan hyvä, mutta Rölli keskittyi enemmän juoksenteluun kuin jalkojen nostamiseen, joten heti alkuun pudotus. Kaarre 2-3 suhteutetulle linjalle oli jo radankävelyssä vaikuttanut haastavalta Röllin menoa ajatellen ja radalla se oli jotenkin tosi hankala. Ykkösen jälkeen jäin keräilemään ohjilla hevosta haltuun, mutta kääntäminen ja aktiivisen laukan säilyttäminen jäi puolitiehen. Pari askelta ennen estettä Rölli valui rajusti vasemmalle samalla painuen matalaksi. Ensimmäinen ajatus oli että suuntaa edes tolppien väliin ja toinen ajatus pysyä kyydissä. Hyppy oli niin kummallinen, vino ja kuin hidastetusta epäonnistumisvideosta. Jäin kuuntelemaan, viheltääkö tuomari kiellon ja esteenkorjauksen vuoksi, sen verran tuntui hyppy lähteneen paikaltaan. Kuuden laukan linja meni matkustellessa, tuomarin pilliä ei kuulunut, joten kolmoselle lähinnä seilattiin mutkitellen. Eräänlainen taidonnäyte sekin.

Sen jälkeen päätin, että me ei ainakaan rataesteille tulla jäämään ja pistin kaasua lisää. Neloselle lentäen, mutta ainakin edettiin. Vitoselle Rölli valui taas hieman reunaan mutta hyppy oli jees. Kutoselle oli taas vaikeampi reitti, tai ainakin reippaammassa vauhdissa se tuntui tulevan äkkiä. Kääntäminen meni taas sisäohjassa roikkuen. Vauhti tuntui kurvissa riittävältä, mutta lähestymisessä taisi molemmilta vähän usko loppua kun paikka olisi ollut kauempaa. Nyt vasempaan reunaan pikkuaskeleen kera ja hissihyppy puomin kera.

Rata jatkui edes vähäsen tasaisemmin ja kutosen jälkeen saatiin sujuvampia hyppyjä ilman pudotuksia. Viimeisenä ollut kaksoissarja onnistui ehkä parhaiten tältä katastrofiradalta. Tämä oli Röllin isoin rata (105 cm), mutta kyllä meidän olisi pitänyt pystyä parempaan 16 virhepisteeseen. Ainakin päästiin maastoon, jos ei muuta positiivista tästä suorituksesta.

Esteiden jälkeen oltiin tietenkin luokan viimeisenä, virhepistepotissa -53,7.
© Jaana Pirttijoki

Lauantain osakokeet oli ohi ja hevonen pesun jäljiltä heppa-autossa taas syömässä. Kävin kävelemässä maastoradan, joka oli sama, entuudestaan tuttu reitti. Kahden aikaan lähdettiinkin jo kotimatkalle. Päätin ottaa Röllin myös kotiin asti, sillä muuten tallissa seisomista olisi ollut lähes 20 tuntia. Rölli joi kisapaikalla myös vähän nihkeästi, joten kotosalla pystyi juomista vahtimaan paremmin ja juottamaan riittävästi. Kotona Rölli pääsi useammaksi tunniksi vielä laitumelle jaloittelemaan ja napostelemaan ruohoa parhaan kaverinsa Riksun kanssa. Matkustukset toki tuli nyt tuplana, mutta uskon silti tämän olleen Röllillekin kivampi vaihtoehto.

© Iisa Metsola
Sunnuntaille en saanutkaan apulaista mukaan, joten lähdettiin Röllin kanssa kahdestaan matkaan. Rölli on onneksi todennut jo heppa-auton mukavaksi kulkupeliksi, niin lastaus sujui oikein kaikilla kerroilla. Niinisalossa laitoin kisaratsun paalinaru+riimunnaru-virityksellä puuhun kiinni. Ensimmäisessä liikahduksessa Rölli vähän pelästyi kaarnaa rahisuttavaa narua, mutta tokeni äkkiä ja loppuajan seisoi kuin tatti paikallaan. Kenttägeelitkin sain viritettyä hyvin, Rölli tosin haukkasi jonkun ötökän ryntäistään ja sai turpaankin vähän geeliä.

 Kaksi viimeistä kuvaa © Jaana Pirttijoki
Verkassa Rölli oli energinen ja innoissaan. Se oli hyvin avuilla ja teki sujuvia hyppyjä. Radalla hyvä fiilis jatkui ja kaikki esteet ylittyi helposti. Puolicoffinin haudalla mulla lähti toinen ohja, mutta Rölli taitavana jatkoi mökin siihen perään ilman ohjaustakin. 

Rannassa tukkilinja onnistui sujuvasti kolmella laukalla ja alamäessä säilyi hyvin tasapaino. Pikkutukilla vedenrajassa Rölli vähän ennakoi tulevaa kurvia ja kääntyi jo hypyssä rannan suuntaiseksi. Tukkiesteen lippu kaatui, eikä tosin mikään pikkulippu ollutkaan vaan kunnon kalikka. Ei annettu sen kuitenkaan haitata menoa, vaan reippaasti jatkettiin vedessä ja ylöshyppy kuivalle maalle. Onnistuin valitsemaan nousemiseen kaikkein juurakkoisimman kohdan, mistä vähän haastetta matkaan. Rölli skarppasi hyvin ja päästiin jatkamaan matkaa. Helposti yli pöydän ja viimeisen esteen. Maalissa oltiin hyvissä ajoin ja Rölli oli edelleen ihan vauhti päällä. Sillä riitti energiaa yhä niin, että toinen kierroskin olisi mennyt kevyesti perään. Hyvän tovin ehti ravailla, että pirteän ratsun kierrokset saatiin laskemaan. Ihan kaikki luokan suokit eivät olleet yhtä energisiä maaliin tullessaan. Itse asiassa vain Rölli ja puolisiskonsa Veeran Tytteli (i. Hermeli) pääsivät ajassa maaliin. 

Lavilan Viljon tiimistä Sinikka ehti ottaa meistäkin videota, kiitos siitä. 


Rölli teki ihan supermaaston ensimmäisissä mestaruuksissaan, mutta sen verran kova taso vain yksi jäi maastoradalle. Kaksi ratsukkoa tosin unohti mennä pakollisesta portista, joten muuten hyvät maastoradat jouduttiin hylkäämään. Rölli nousi lopputuloksissa sijalle 4. Mitalisijoista oli tosin turha haaveilla.

Viisinkertainen kenttämestari Knuutilan Veikko joutui luopumaan vallastaan, kun Veeran Tytteli ja ratsastajansa Ann-Niina Kiviniitty-Ranta-Aho veivät voiton. Hopealle nousi Mira Mahosenaho ja Lavilan Viljo. Lotta-Katariina Lehtonen ja Knuutilan Veikko saivat pronssia.