maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 lempparikuvat kuukausittain

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi keräsin omat lempparikuvat tältä vuodelta. Jokaiselta kuukaudelta löytyi yksi suosikki listalle. Kesäkuukausilta oli arvatenkin eniten kuvia, joiten niistä oli vaikein valita. Valikoidessa tuli myös kerrattua kivasti vuoden kulkua.


Tammikuu
Vuoden 2017 aikana mustista suomenhevosista tehtiin vuodelle 2018 kalenteri, jossa Riksu ja Rölli seikkailivat. Hyväntekeväisyysprojekti syöpälasten hyväksi sai päätöksen tämän vuoden tammikuussa, kun meidän tallilla järjestettiin Sykerö-kerholaisille elämyspäivä. Siskoni Nellin kanssa esitettiin tapahtumassa pariratsastusshow musiikin tahtiin.

Kuva © Anni Aittola


Helmikuu
Lumi taisi alkuvuonna olla maassa sen verran, että päästiin tekemään muutamat hankitreenit. Tämä kuva Riksusta on ehdottomasti yksi lemppareista!


Maaliskuu
Laukkarata suli mukavan aikaisin keväällä, joten päästiin tekemään kuntotreenejä hyvissä ajoin kohti kenttäkautta. Niin hevoset kuin ratsastajakin nauttii kun pääsee vähän tuulettumaan laukkavedoilla pitkän maneesikauden jälkeen.


Huhtikuu
Kevään aikana ostin molemmille mustille pojille kanget, ajatuksena alkaa testailemaan hienosäätöjä niiden avulla. Useimmiten ratsastan nivelellä, mutta silloin tällöin on kiva päästä fiilistelemään kangilla. Riksu liikkui varsin makeesti kankien kera heti ekoista kerroista lähtien. Ylläoleva kuva on neljänneltä kankikerralta. Tykkään tästä kuvasta tosi tosi paljon. Jos tausta olisi kivampi, niin voisi olla ihan taulumatskua.

Tämä kuva oli myös blogin instagramissa (@greeneventer) vuoden suosituin kuva tykkäyksien perusteella.


Toukokuu
Heittäydyin ihan villiksi ja menin Reippaalla ekaa kertaa ilman satulaa lämpimänä kesäpäivänä. Kentällä suoritettujen sileätreenien jälkeen jatkettiin viereisellä laitumella ja hypättiin ihan innoissaan pienen ojan yli kuin isompaakin maastoradan hautaa ylittäen. Oli hauskaa!


Kesäkuu
Ypäjän kenttäkisoista olisi enemmänkin kuvia, mutta yksi lemppari on tämä lätäkkökuva Rivieralta. Kisan jälkeen käytiin loppukävelyjen yhteydessä ottamassa parit pulikoinnit veden läpi loiskutellen. Röllillä virtaa riitti vielä kisapäivän loppuun.


Heinäkuu
Eki teki ekan kenttäkisadebyyttinsa Ypäjällä. Tuloksellisesti ei mikään paras reissu, mutta muuten hyvää vaihtelua hepalle perustreeniin. Mullekin hauskaa vaihtelua ratsastaa välillä muulla kuin suomenhevosella kilpaa. Tykkään tämän kuvan väreistä ja sommittelusta.

Kuva © Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net


Elokuu
Elokuussa käytiin Röllin kanssa kisareissuilla pitkälti vaan kahdestaan, joten kuvia ei ole niiltä reissuilta. Tämä kuva on otettu kotoa meidän ensimmäisen kansallisen koulustartin jälkeen. Selvittiin varsin hyvin siltä reissulta, joten kuvassa voi jo helpottuneena hengähtää ja hymyillä.


Syyskuu
Kenttäkausi loppui meidän osalta jo elokuussa, mutta virkistäydyttiin vielä kotosalla maastoestehyppelyillä ennen syksyn sateita. Rölli oli energinen ja innoissaan, mikä on aina kiva huomata vaikka kausi oli taas ollut varsin rankka kaikkine kisoineen. Rengaseste oli tarharemontin myötä siirtynyt uuteen asemapaikkaansa, joten saatiin taustalle taas vähä eri maisemia.


Lokakuu
Lokakuun lempparikuvassa Riksu on ekaa kertaa liikkeellä ratsain sairasloman ja vesijumpan jälkeen. Höntsäiltiin hyvillä mielin ilman satulaa, ja ratsu olikin varsin reipas ja innokas liikkumaan.


Marraskuu
Aloitin yhteistyön treenaakotona.comin kanssa ja jumppailin niin matolla kuin hevosenkin kyydissä. Riksu toimi jumppa-alustana mallikkaasti vaikkakaan ei aina näyttänyt ihan arvostavan tätä hommaa. 


Joulukuu
Vuoden viimeiset hankilaukat ehdittiin tehdä vain Reippaan kanssa ennen kuin maa muuttui luistinradaksi. Tunnelmallinen auringonlasku kruunasi treenin :)


Toivottavasti ensi vuosi on myös antoisa niin hevosten kuin valokuvien suhteen. Hyvää uutta vuotta kaikille!

lauantai 29. joulukuuta 2018

Joulun jumpat

Joulu juhlittu ja kinkut syöty! Tapaninpäivänä palattiin pieneltä joululomalta treenien pariin, kun virittelin maneesiin kavalettijumpat hepoille.

Omat treenit ei jääneet siihen, sillä sain joululahjaksi kahvakuulan ja vastuskuminauhan (vihreinä tietty!), jotka pääsivät myös jumppailuun mukaan.


Ensin kuitenkin jumpattiin kavaleteilla hevosten kanssa. Ratsuina Rölli ja Reipas, sillä Riksu ei vielä hyppele esteitä. Rölli teki ensin treenin useampien innarikavalettien kera ja sitten helpotin reippaasti tehtävää Reippaalle.

Rölli oli energinen, mutta alkuun pysyi silti kontrollissa. Treenin edetessä kierrokset kasvoivat ja Rölli jopa villiintyi hieman. Innarivälit oli kaikki noin 3 metriä, mutta viimeiset välit tuntuivat aina vähän lyhyemmiltä kun vauhti kiihtyi ja askel venähti pidemmäksi. Muuten oli ilo hypellä innostuneella hepalla :) Kaaret ristikoilta innareille olivat kaikki 14 metriä, eli pikkuesteillä kivat neljä laukka-askelta. Tehtävään sisään neljä laukkaa tuli aika kivasti, mutta innarien jälkeen edettiin jo reippaammin joten sujuttiin kolmella laukalla perille ristikolle.

Välillä Rölli hyppäsi ristikoita vain hissimäisesti ylös, jolloin hypyn kaari ei ollut hyvä ja oma myötääminen vielä huonompi. Rölli oli anteeksiantavainen eikä ottanut moisesta törppöilystä nokkiinsa vaan jatkoi menoaan.

Hyvä treeni, hyvä mieli jäi :)


Reippaan tehtävässä ei ollut innareita, vaan kahden kavaletin muodostama sarja keskellä ja samat kaaritehtävät ristikoille.

Tehtiin vähän pidempi alkuverkka Reippaan kanssa, kun maneesissa oli vielä muita kulkijoita. Siirtymisten myötä Reipas tuli aika kivaksi, mutta myös alkoi jo selvästi väsähtää.

Kavaleteilla se ei ollut enää parhaimmillaan, joten ei menty paljoa. Laukka on parantunut huikeasti alkuvuodesta, mutta siltikin kaipaa tosi paljon lisää voimaa. Voimattomuus ja väsymys näkyy hyvin ponnistuksissa esteillä, kun takajalat eivät jaksa nousta yli puomien, vaikka etupää hyppää ihan hyvin. Reipas on kuitenkin innokas hyppääjä, mikä helpottaa estetreenejä, vaikka taito ja tekniikka onkin vielä heikolla mallilla. Ohjautumisen teho vaihtelee myös paljon, sama reitti voi välillä onnistua pienin avuin ja toisella kertaa ei meinata osua edes tolppien väliin...

Jatkamme ahkerasti treenejä, niin eiköhän meno siitä helpotu jossain kohtaa!


Jouluruokia sulateltiin vielä jumppamatolla ihan omin voimin päivän päätteeksi. Vihreä kahvakuula pääsi heti treenikaveriksi mukaan. On masentavaa huomata oma heikkous ja huonokuntoisuus jumppatreenissä, mutta hevosen selässä se vasta masentavaa onkin. Miten voi vaatia hevoselta aina vaan parempaa ja voimakkaampaa menoa, kun itse heiluu kyydissä miten sattuu.

Hevosten kunto on helpompi saada kuosiin, ja yleensä mun ratsut onkin tullut maastosta maaliin virkeinä ja energisinä. Oma kunto on samaa luokkaa vain villeimmissä unelmissa. Hyvä lihaskunto ja kropan hallinta kuitenkin on avainasemassa kaikissa lajeissa, joten treeniin on pakko lisätä myös omat treenit. Varsinaisia laihdutustavoitteita mulla ei ole (toisin kun mun hepoilla...), mutta kropan hallintaa olisi tarkoitus saada paremmin kuriin ja aerobista kuntoa paremmaksi.


Uusi vuosi on kohta täällä ja ne kuuluisat uudenvuodenlupaukset treenistä ;) Jos säkin haluat ryhtiä sun treeniin, kehonhuoltoon ja syömiseen, niin suosittelen treenaakotona.comin palveluja. Koodilla green saat vielä alennustakin. Vuoden treenit 79 eurolla, ei paha!

Yhteistyössä treenaakotona.com

tiistai 18. joulukuuta 2018

Odotamme valkeaa joulua

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi ottaa joulukuvia, mutta joko keli ei ole talvea nähnytkään tai ehdit ulos vasta pimeällä. Mulla on tämä ongelma ollut taas jo useamman päivän. Asiaa ei auta se, että meillä menee kuvaajan kanssa työvuorot varsin hyvin ristiin.

Sunnuntaina vihdoin natsasi aikataulut kuvaajan kanssa yhteen, mutta eipä jouluista meininkiä näkynyt kuin pienen tonttulakin verran. Puoli kolmen aikaan alkoikin ulkona jo hämärtää, joten ennestään harmaa keli korostui. Rölli myös loisti kuvauksellisuudellaan tai ehkä hän vain esitti masentunutta laamaa, mene ja tiedä. 

Hevoset rokotettiin ja raspattiin alkuviikosta viime viikolla, joten saivat viettää useamman lepopäivän. Virtaa mun hepoilla oli vaikka muille jakaa, ja se näkyi mm. loimien repimisenä sekä tarhalankojen rikkomisena. Rölli kävi ylikierroksilla taluttaessa sekä ulos että sisään tullessa, Riksu vain sisällepäin... Jännityksellä odotin miten ratsut pysyvät käsissä kun palaavat töiden pariin, mutta olivat ihan tylsiä. Itseasiassa nämä Röllin kuvat on otettu rokotusloman jälkeen ekalta ratsastukselta, ja ainut kuva missä Rölli näyttää edes vähän eloisalta on se, kun samaan aikaan toinen hevonen kulki tallipihalla. Varsin villiä!


Eilen ja tänään satoi vihdoin lunta maahan. Ratsastamaan päästiin tosin taas vasta pimeän aikaan, joten ei talvikuvia tälläkään kertaa. Josko jouluna olisi lunta maassa sen verran, että voisi ratsastaa radalla tai kentällä pienessä hangessa. Kuvaajan kera tietenkin ;)

maanantai 10. joulukuuta 2018

Kolmen koplan rakennekuvat

Itsenäisyyspäivänä oli ihmeen hyvä keli, joten päätettiin ottaa pitkästä aikaa rakennekuvat suokkipojista. Vähän haasteita aiheutti nopeasti laskeva aurinko, joka muodosti pitkiä varjoja. Mun vakiokuvauspaikka ei toiminut yhtään, sillä aurinko paistoi ihan sivusta. Täytyi keksiä uusi paikka, joka ei ollutkaan ihan helppoa. Taustat ei aivan toimineet toivotulla tavalla, mutta näihin oli tyydyttävä.

Kyllä huomasi, että viime poseerauskeikasta oli aikaa, sillä kaikilla hepoilla oli maltti kadoksissa. Oli erittäin vaikeaa saada hevoset pysähtymään järkevään asentoon, ja vielä niin ettei ne näyttäisi ihan kuolevilta laamoilta. Rölli on turhauttavin, kun se aina onnistuu saamaan kuviin silmät kiinni, jos ei itse kokoajan narun päässä hyppele tai heilu...


Röllin kuvaa kyllä katselee mielellään :) Vaikka hevonen ei olekaan täysin suorassa kameraa kohti, on asento sentään ihan onnistunut. Rölli on pysynyt varsin sporttisessa kunnossa, vaikka kisakauden jälkeen kunto ajettiin alas ja ollaan tehty kevyempää treeniä. Energiaa ja motivaatiota työhön riittää, mikä on aina hyvä. Talvi treenataan voimaa ja tekniikkaa ahkerasti!

Nuoruusvuosistaan Rölli on saanut kivasti lihasta oikeisiin paikkoihin ja muutenkin rakenne näyttää nyt kivan sopusuhtaiselta. Rumasta ankanpoikasesta onkin ehkä kuoriutumassa joutsen ;)


Riksu on viettänyt ihan omaa massakauttaan kesästä lähtien. Kropan malli on suht tasainen pötkylä, mutta liikakiloja on toki kertynyt. Olisi toki tilanne voinut olla pahempikin! Riksu on onneksi aina ollut ns. ratsun mallinen, joten saikkuilu ja kevyempi kausi ei vedä kroppaa ihan mahdottomaksi. 

Yllättävän vähän Riksun kunto on laskenut. Tokikaan lihaskunto ei ole samalla mallilla kuin huippuaikoina, mutta kestävyyskunto on varsin hyvä. Riksu tulee aina iloisesti tarhassa vastaan ja lähtee mielellään töihin.


Sitten onkin vuorossa Reipas. Sanotaanko näin, että hyvä rehunkäyttäjä on ollut ruoka-aikaan kotona. Etupää on vahvassa kunnossa, samoin mahan seutu. Takapää on pieni ja heikko, vaikka siihenkin ollaan jo vähän saatu potkua verrattuna alkuvuoteen.

Reippaalla alkaa dieetti, perinteisesti vuoden vaihteessa! ;) Karvatkin ajeltiin että jaksetaan reippailla, mutta mustiin poikiin verratuna kunto on vielä heikolla mallilla. Yritys on Reippaalla aina kova, vaikka taidoissa ja toteutuksessa olisikin puutteita.

Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa rakennekuvia hepoista useammin! Yksin se ei tosin onnistu, joten ollaan kuvaajien aikataulujen armoilla. Sekä tietysti säiden armoilla, sillä loskakelit ja vesisateet eivät ole kenenkään mieleen. Ehkä pitäisi kaivella niitä vanhojakin kuvia ja tehdä joku kehityskooste hepoista?

perjantai 30. marraskuuta 2018

Marraskuun lempparivenytykset

Kaupallinen yhteistyö treenaakotona.com kanssa

Jalustimettoman marraskuun ratsastukset alkaa näin kuukauden lopulla tuntua kropassa jumeina ja kireyksinä. Vaikka itse ratsastuksen aikana jalustimettomuuteen alkoi jo tottua, niin välillä arjen askareissa huomaa reisien kireyden. Alkukuussa jo kyykkääminen suojien pois ottamiseksi oli hivenen takkuista. 

Tällä viikolla lämmin syksy vaihtui ainakin täällä Lounais-Suomessa pakkaskeleihin ja jäätiköihin, joten oli aika ruuvata hepoille hokit kenkiin. Voin kertoa, että pari hevosta ilman jalustimia ratsastaneena kahdeksan jalan hokittaminen tuntui reisien ja vatsalihasten lisäksi myös selässä. 


Marraskuun alussa solmin uuden blogiyhteistyön treenaakotona.comin kanssa. Olen varsin huono harrastamaan ratsastuksen lisäksi muuta oheisliikuntaa, mutta nyt saatiin sillekin puolelle apua. On mulla salikorttikin olemassa, mutta kolmen hevosen kanssa puuhastelussa saa aikaa kulumaan sen verran, että ei ole tullut kovinkaan aktiivisesti salille lähdettyä. 

Varsinkin venyttely on mulla se osio, joka helposti unohtuu. Könöttävä ratsastusasento ja päivätyö koneen äärellä on jo omiaan lyttäämään ryhtiä. Kun sitä ei koskaan jumppaa auki, niin kireydet vaan kasaantuu. Hartiaseutu onkin mulla se lihasryhmä, joka on sellaisessa ainaisessa jumissa. Nyt jalustimettomuus on vetänyt myös alakropan jumiin, joten on pitänyt lähteä etsimään liikkuvuutta koko kroppaan. 

Helppo ja toimiva pakavenytys

Treenaakotona.com on nimensä mukaisesti treeniä, jonka voi helposti suorittaa kotona. Treenit on sopivan lyhyitä (20-35 min) joten kiireisenäkin päivänä on löytynyt aikaa treenille. Palvelussa on monipuolisesti erilaisia treeniä eri aiheista, joten sieltä on näppärä etsiä omaan fiilikseen sopivaa ohjelmaa. 

Parin kolmen hevosen ratsastuksen jälkeen en ole tehnyt rankempia treenejä, vaan keskittynyt juurikin venyttelyyn ja kehonhuoltoon. Mun lempparikategorioita on terve ja vahva selkä, liikkuvuus ja kehonhuolto sekä kehonpainoharjoittelu. Palvelussa on myös joogaa ja pilatesta, mutta en ole ehtinyt niitä vielä kokeilemaan. 

Lonkat ja rintakehä auki

Tällä hetkellä mun lempparivenytyksiä on yllättäenkin kaikki reisivenytykset. Muutamista liikkuvuustreeneistä otinkin venytysliikkeitä testiin myös ratsaille. Riksun kanssa hölköteltiin ensin kevyesti ilman satulaa lihakset lämpimiksi, sitten jumppailtiin. Riksu ei erityisemmin arvostanut kankeaa ratsastajaa temppuilemassa kyydissään, mutta seisoi kiltisti paikallaan. Epätasainen alusta ei ollut ihan omiaan kaikkiin liikkeisiin, mutta tulipahan kokeiltua. Kiva ottaa jumppakuvia kun on notkea kuin näkkileipä, mutta ehkä joku voi jopa samaistua ;)


Ihan lemppariliike on kuvan mukainen liikkuvuustehtävä, jossa sisäreidet ja lonkankoukistajat venyy samalla kun selkärankaan haetaan liikkuvuutta kierroilla. Tykkään paljon treenaakotona.comin videoista, niissä ohjaaja selittää mukavan yksinkertaisesti ja riittävän hitaasti tehtävät, jotta tällainenkin tavallinen pulliainen pysyy mukana.

Venytyksillä ja liikkuvuusharjoitteilla aion jatkaa myös tulevaisuudessa, mutta täytyy koittaa myös reippaampia treenejä. Tavoitteena olla kisakaudella kovemmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin! Kotitreeneissä on se hyvä puoli, että treenivideon voi laittaa pauselle ja vetää henkeä eikä kukaan hyväkuntoinen katso paheksuvasti. Pelkkää plussaa!

Yritys oli venyä lapsen lepoasentoon avaamaan rintakehää

Miten olis sullekin monipuoliset treenit vaikka olohuoneessa? 

Nyt saat koodilla green vuoden treenit (12kk) alehintaan 79 euroa (normaalisti 149e). Siis vain 6,60 eurolla kuukaudessa ohjatut treenit niin usein kuin haluat. Rekisteröityneille tarjolla vielä ensimmäinen kuukausi ilmaiseksi! 

Pituutta kroppaan!

torstai 22. marraskuuta 2018

Isona minusta tulee valmentaja

Jo yläasteikäisestä lähtien mun hevosharrastukseen on kuulunut ratsastuksen lisäksi myös opettamista. 14-vuotiaana ohjasin ensin 4H-kerhoa, jossa käytiin tutustumassa meidän talliin. Sen myötä osa kerholaisista innostui ratsastuksesta ja aloin opastaa heitä myös siinä. Silloin meillä oli vielä pikkusiskoni russponi Pax, joka sai toimia tuntiponina oppilaille.

Oma treenaamiseni ja valmentautumiseni on aina ollut edellä, mutta tunteja olen pitänyt aina aikataulujen salliessa. Lukiolaisena taisin ahkeroida ja pitää tunteja eniten, noin 10 viikossa. Pääasiassa olen aina pitänyt yksityistunteja, mutta myös paritunteja kaveruksille ja äiti-tytär-pareille.


Kaikki mun kisahevoset ovat olleet myös mukana opetusratsuina. Ne on kuitenkin hyvin koulutettuja ja toimivia, joten miksipä ei. Pidän myös hyödyllisenä sitä, että niillä ratsastaa välillä joku muukin kuin vain minä. On myös ihan mielenkiintoista nähdä niitä omia hevosia maasta ja päästä ohjaamaan liikkumista sitäkin kautta.

Palo opettamiseen ja valmentamiseen on kasvanut näiden kuluneiden vuosien aikana. Reilun vuoden ajan olen palannut uudestaan ja uudestaan Hevosopiston sivulle tutkimaan valmentajakoulutuksen sisältöä. Kesällä tein päätöksen osallistua seuraavaan Valmentaja 1 -koulutukseen. Silloin tällöin mieleen nousee idea ratsastuksenopettajan tutkinnon opiskelusta, mutta vielä kuitenkin on pidetty valmennushommat harrastuksena ja pidetty oma ammatti toisella alalla.


Valmentaja 1 -koulutus koostuu kolmesta lähijaksosta Ypäjällä, kotitehtävistä ja valmennusnäytöstä. Säästin kesälomaviikoista yhden syksylle, joten töiden puolesta onnistuisi lähteä opiskelemaan. Pääsin mukaan koulutukseen ja ensimmäinen kolmen päivän lähijakso oli lokakuussa. Ekalla jaksolla olin ilman hevosta, ja se olikin kuin kolmen päivän loma arjesta. Tai olihan meillä luentojen ja syömisen lisäksi kuntosalilla fysiikkavalmennusta, joka tuntuikin sitten kropassa vielä parin päivän jälkeenkin.

Toinen kolmipäiväinen lähijakso oli viime viikolla, tiistaista torstaihin. Tällä kertaa Rölli oli myös mukana ja elettiin sitä kiireistä hevosihmisen aikaa. Hevosia ei hoidettu tallin puolesta, joten kuuden aikaan herättiin ruokkimaan. Rölli tarhaa kotona koko päivän, joten pelkkä kerta päivässä ratsatus ei tullut kyseeseen Ypäjällä. Ennen omaa aamupalaa käytiin pienellä hölkällä ja sama homma illalla luentojen jälkeen.

Tällä toisella jaksolla me valmentajakokelaat pääsimme itsekin pitämään valmennuksia ja seuraamaan sekä arvioimaan muiden treenejä. Este- ja kouluvalmennuksien pitäjillä oli omat aihealueensa, jonka pohjalta tunnit suunniteltiin ja toteutettiin. Tiistaina osallistuimme Röllin kanssa koulutunnille, jossa aiheena oli avotaivutukset ratsastettavuuden parantamiseksi. Oli hyvä treeni!


Keskiviikkona oli maastoestepäivä, johon kuului radan rakentaminen Haimi-halliin, maastaritunnille osallistuminen sekä oman maastaritunnin pito. Jouduimme jättämään mielenkiintoisen istuntademon kesken ehtiäksemme opastamaan traktorikuskia esteiden siirtelyssä. Lounaskin jäi välistä samaan vauhtiin...

Meitä kenttäpuolen valmentajia oli kolme ja yhdellä oli mukana oma oppilas, jolle hän piti tunnin. Niimpä me kaksi muuta pidimme tunnit toisillemme. Hieman lisäjännitystä saatiin myös mukaan, kun edellisenä iltana saimme tietää jokaisen saavan tunnilleen tuntemattoman extraratsukon. Ennakkosuunnitelmasta jouduttiin hieman ehkä joustamaan, mutta loppujen lopuksi homma sujui ihan hyvin.

Viimeiselle lähijaksolle helmikuussa lähden luultavasti taas lepäilemään ilman hevosta. Tutkintoon kuuluva oma valmennusnäyttö on vielä ihan avoin, en ole vielä suunnitellut ajankohtaa tai edes lajia. Kyllä sen sitten keväämmällä ehtii miettiä! Ensi vuoden aikana olisi kuitenkin siis tavoite saada paperit ulos ja olla ihan virallisestikin valmentaja.


Postauksen kuvituksena on otoksia Reippaan maastoestehyppelyistä viime sunnuntailta kun päästiin fiilistelemään ihanaa keliä ja mahtavia maastoesteitä. Reipas ei ole vielä osallistunut opetushevosten hommiin, mutta ehkä vielä joskus. Nyt meni maastarihypyt sen verran mallikkaasti, että kenttähevosen ura näyttää aina vaan valoisammalta, vaikka ihan alkutaipaleella ollaankin.

torstai 8. marraskuuta 2018

Batman ja Robin puomiluokassa

Halloween tunnelmissa lähdettiin Reippaan kanssa kisailemaan 1-tason estekisojen harjoitusluokkaan viime lauantaina eli pyhäinpäivänä. Korkeus ei päätä huimannut, kun osallistuttiin puomiluokkaan. Koska menestymisestä ei ollut takeita, päätettiin panostaa halloween-asuun (ja tämän askartelu tietenkin ajoissa perjantai-iltana). Lauantaina päästettiin Batman ja Robin kisaradalle!


Reipas taisi matkustaa ekaa kertaa heppa-autossa, mutta oli kuin kotonaan. Vähän lastauksessa jännitti uutuuttaan loistava puru, mutta suoraan käveltiin auton kyytiin. Koko matkan Reipas nökötti kiltisti paikallaan kuin unessa.

Nelli oli mukana apulaisena ja pärjäsi Reippaan kanssa hyvin. Kisapaikalla oripojan piti hieman hirnahtaa tarhaileville hepoille, siinä kaikki Reippaan temput.


Verryttelyssä kentällä sekä kisaradalla maneesissa tyydyttiin menemään ravissa puomien yli. Tai no ravia sen oli tarkoitus olla. Reipas jäi taas vähän jalan taakse ja hukkasi rytmin varsinkin kaarteissa, jolloin askellajista ei ollut ihan tarkkaa tietoa kummallakaan. Puomit ylittyivät siitä huolimatta ihan mallikkaasti ja päästiin ilman pudotuksia maaliin. Kertaalleen radan aikana jouduttiin ottamaan käyntiin kun valmistautuva ratsukko oli hieman reitillä, mutta ei annettu sen häiritä. Harjoittelemassa kun kaikki vaan oltiin :) Reipas ei ollut siitä moksiskaan, vaan keskittyi omaan tekemiseensä.

Kyllä tällainen puomiluokkien kiertäminen on mieltä ylentävää puuhaa, tälläkin kertaa luokan muut osallistujat olivat pituudeltaan korkeintaan minua napaan asti :D Palkintojenjaossa jaettiin kaikille puhtaan radan suorittaneille ratsastajille ruusukkeet sekä parhaan asun palkinto. Pukupalkinto meni Tanhupallolle ja karvamadolle. Mun lemppari oli ehdottomasti kurpitsaksi pukeutunut ratsastaja, ehkä otan siitä mallia ensi vuodeksi!

Reipas onnistui tienaamaan ensimmäisen ruusukkeensa näin neljänsissä kisoissaan. Jes!


Katso video Youtubessa

Kotosalla otettiin itse kukin pieni lounastauko ja sitten jatkettiin Batman & Robin touhuja vielä hetkisen verran kuvauksien myötä. Reippaalla riitti vielä energiaa lähteä toiselle lenkille mammuttikarvasta huolimatta. 

Reipas suoritti tavalliseen tapaansa yritteliäästi sille annettuja tehtäviä. Ei haitannut naamiaisasut eikä liehuvat viitatkaan menoa. Ehkä jollain tasolla olin vähän pettynytkin kun Reipas oli niin kiltti, eikä tullut näyttäviä villiintymisiä. Pettynyt olin myös trikookankaasta tehtyyn viittaan, joka ei liehunut yhtään niin kivasti kuin olisin toivonut. Hauskoja kuvia saatiin silti! 

tiistai 30. lokakuuta 2018

Varaslähtö jalustimettomuuteen

Torstaina alkaa kaikkien lempparikuukausi, nimittäin jalustimeton marraskuu. No stirrup novemberista on näkynyt jo erilaisia meemejä ja kauhukuvia ainakin instagramin puolella. Selkeästi kaikki jo innolla odottavat tulevaa!

Me ei myöskään maltettu odotella marraskuun alkua, vaan otettiin varaslähtö jalustimettomuuteen eilen Annan estetunnilla. Olin taas ratsastanut Tähkäpäälle treeniin, mikä aina tuo vähän sellaista lisävirtaa Rölliin, vaikka se hyvin maastovarma ratsu onkin. Yleensä vaan sitä kouluhevosen kuuliaisuutta täytyy hetki kaivaa maastoilun jäljiltä. Aloitettiin maltillisesti ravi-käynti-siirtymisillä volttien aikana keskittyen tasaiseen taivutukseen ja rentouteen. Rölli tuli kivan pehmeäksi ja ilman jalustimia meno tuntui varsin mukavalta jopa.

Jatkettiin voltilla vielä laukka-ravi-siirtymisillä ennen kuin lähdettiin hyppäämään. Estekorkeus ei ollut ehkä kuin korkeintaan 70 cm, mutta kylläpä tuntui taas haastavalta pysyi hypyssä mukana. Joko lähdin ylävartalolla liikaa eteen tai sitten puristin polvella. Siitäpä heti kotiläksyä marraskuulle!

Kuvaajaa ei ollut mukana tällä kertaa, joten ei tullut heilumisesta ja huojumisesta materiaalia. Sen sijaan laitetaan kuva vuoden 2016 marraskuulta, silloin kun kysyin oikein vapaaehtoisesti Annalta luvan hypätä estetunnin verkkatehtävät ilman jalustimia no stirrup novemberin hengessä.


Saatiin me sentään eilen verkkahyppyjen jälkeen ottaa jalustimet takaisin jalkaan isommille esteille. Mulla tulee välillä estejalustimilla nilkat tosi kipeiksi, mihin jalustimettomuus on hyvää lääkettä. Yllättävän vähän jalustimettomuus tuntui reisissä tänään! Nyt pari päivää jalustimet jalassa ja torstaina sitten alkaa kuukauden kuuri jalustimettomuutta.

Kuka on messissä tänä vuonna?

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Noustaan jos kaadutaan

Kenttäratsastus on tunnetusti vaarallinen laji. Sitä ei kuitenkaan jotenkaan usko ennen kuin osuu omalle kohdalle…
Toukokuussa kauden toisissa kisoissa Niinisalossa kävi ensimmäinen onnettomuus mun kenttäkisauran aikana. Riksun kanssa kanssa kaaduttiin esteellä maastoradan loppupuolella.

Vuoden 2014 kisoissa samainen pöytäeste oli alkuradalla rannassa

Kyseessä oli ihan tavallinen pöytäeste, joka oltiin hypätty monessa kisassa jo ennenkin. Näin jälkikäteen analysoituna monen asian summa johti kaatumiseen. Lähestymisessä Riksu oli ehkä hieman vino ja mullakin jo ajatus tulevaan kurviin sekä seuraavaan esteeseen. Paikka oli kaukaa, ei mahdottomasta paikkaa mutta vähän optimaalia kauempana. Niinisalon tuttarin rata on kulkenut useamman vuoden samaa reittiä joten kulkureiteillä ja ponnistuspaikoissa hiekka on pehmeämpää ja maa hieman kuopalla. Näiden seikkojen uskon myötävaikuttaneen kaatumiseen. Riksu on yleensä hyvin näppärä isommastakin paikasta, joten en usko sen olevan pelkästään siitä johtuvaa. Nyt kuitenkin tuli joku ajatusvirhe ratsullekin, sillä kolme jalkaa oli lähdössä hyppyyn kaukaa, mutta oikealla etusella taisi olla idea ottaa vielä pikkuaskel.

Kuvat kaatumisesta © drinia.kuvat.fi


Jo hyppyyn lähdössä tunsin selkään, että vaikeuksissa ollaan. Hyppy tuntui olevan laaka ja etujalat koputtivat esteen etureunaan. Siitä sitten etupään vauhti loppui ja laskeutumisessa kaaduttiin. Onni onnetttomuudessa että kaaduimme eri suuntiin, Riksu vasemmalle ja minä oikealle. Molemmat yhtä hölmistyneinä maisteltiin hiekkaa. Riksu nousi nopeasti ja lähti ravaamaan iskän luokse. Kuperkeikan ja hetken hengähtämisen jälkeen minäkin nousin ja lähdin reitiltä pois seuraavan ratsukon alta. Estevahti tuli vielä tarkistamaan voinnin, vähän myöhemmin myös kilpailun Safety Officer. Koska päästiin pois alta, kilpailu jatkui normaalisti. 

Monet ovat kysyneet jäikö mulle jotain traumoja tai kammoja tapahtuneesta. Oikeastaan ei. Jatkoin heti perään (ambulanssiväen luvalla) Röllillä saman radan perään puhtaasti. Röllin kanssa jatkettiin kisakautta normaalisti ja mahtui mukaan luokkanostokin kenttämestaruuskisaan, niin ikään Niinisalossa.

Kaatumisen jälkeen mulla oli pari viikkoa niska vähän jumissa, mutta ei sen ihmeempää. Riksulle sen sijaan kävi huonommin. Jo kisapaikalla se kävi eläinlääkärin tarkastuksessa pikaisesti, ei ontumaa. Ohjeena kävelyttää huolella. Loppuverryttelyssä liike näytti jäykältä takaa ja oikeasta etujalasta.

Seuraavina viikkoina kotona Riksu liikkui kävelyttäen pääosin maasta ja välillä liinan päässä ravia tilanteen tarkistuksessa. Välillä oli parempia päiviä ja välillä selkeästi epäpuhdas liike oikeassa etujalassa. Hierojaosteopaatti kävi useamman kerran hoitamassa Riksua. Jumeja löytyi niin lantion seudulta kuin oikeasta lavasta/ryntäistä. Välillä taas liike parani, mutta ihan priimaa askelta ei tullut oikeaan kierrokseen. 


Heinäkuun alussa lähdettiin klinikalle tarkistamaan, missä vika piilee. Edelleen ympyrällä sisäjalkana oikea etunen huono, liike jäykkää ja epäpuhdasta. Kaikki jalat tutkittiin varmuudeksi taivutuskokein, lisäksi etujalat sekä oikea olkapää röntgenkuvattiin. Ongelma paikannettiin oikeaan lapaan joka myös ultrattiin. Sieltä löytyikin revähdys ja vielä vähän tulehdustilaa päällä. Jatkettiin kävelytystä kuukauden päivät, nyt myös puomien kera jotta lapa liikkuisi isommin. Kuukauden jälkeen lähetin eläinlääkärille videon Riksun liikkumisesta. Oikean etujalan liike ei vieläkään täydellinen ravissa. Jatkoimme edelleen käyntilinjalla puomeilla jumpaten.

Kuten sanonta kuuluu, liike on lääke. Elokuun lopulla Riksu lähti vesijumppaan Humppilaan. Vesimattokävelyssä hevosen täytyy liikkua suorana ja veden korkeudella saadaan säädettyä treenin rankkuutta. Riksun kuntoutusohjelmassa oli vesijumppaa viisi kertaa viikossa. Kuulemma alkuun pieni kenttähevonen oli ihmeissään "akvaarioon" sisään kulkemisesta, mutta sittemmin meni treeniin mielellään. Kertaalleen ehdin itsekin paikan päälle katsomaan meininkejä ja löysin iloisen hepan polskuttelemasta käynnissä juoksumatolla. Treenin alkaessa oikean lavan liike oli selvästi laiskempaa ja jalka ei noussut matolta juurikaan. Toisin kuin vasen etunen, joka läiskytteli vettä oikein reippaasti. 

Neljän viikon vesijumpan jälkeen hain Riksun kotiin varsin jännittynein fiiliksin. Vesimattokävelyn tehokkuudesta olin lukenut ja kuullut paljon hyvää kuntouttavana treeninä, joten kovat oli odotukset. Enkä olisi tiennyt mihin suuntaan sitten olisi lähdetty seuraavaksi, jos Riksu olisi edelleen ollut huono ravissa. Mutta onneksi kuntoutus oli toiminut hyvin! :)


Vesijumpasta palaamisen jälkeen tsekkasin tilanteen juoksutuksessa. Hieman vinoutta havaittavissa, mutta iloisesti ja puhtaasti liikkuva hevonen. Jes! Sittemmin ollaan jatkettu kuntouttamista ratsain ja kärrytellen kevyillä treeneillä. Puomit kuuluvat myös mukaan useamman kerran viikossa, jotta saadaan jumpattua isompaa liikettä ja vetreyttä lapoihin. Riksulla on toki lihakset tippuneet ja kunto laskenut, mutta yllättävän vähän oikeastaan. Talvikarvaa sen sijaan on kasvatettu vaikka muille jaettavaksi. 

Kenttähevosilla muutenkin kauden loputtua syksyllä kunto ajetaan alas ja hepat saavat kevyempää treeniä. Talvikaudella tehdään peruskuntoa sekä tekniikkaa, ja keväällä enemmän kuntotreeniä. Sitten alkaakin taas jo kisakausi. Täältä me noustaan taas!