sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kisahoitajana Kangasalla

Lauantaiaamu starttasi varhain, kun kello soitti 3.15. Suuntana oli Kangasalan kenttäkisat, joskaan ei kisaajan asemassa vaan kisahoitajana. Lähdin avustamaan Sannaa, kun hän kisasi kahdella hevosella. Saavuin hevosten majapaikkaan noin varttia yli neljä ja tien päällä oltiin jo 4.30.

Alunperin oli ideana lähteä Röllin kanssa kisaamaan tuttaria, mutta jätettiin väliin ettei tulisi liikaa kisoja. Halusin säästää Röllin voimia ensi viikon laatareita varten.


Pohtiolammella oltiin hyvissä ajoin. Jopa niin ajoissa, ettei kansliaakaan oltu vielä avattu. Varustettiin ekana Mimmi valmiiksi tuttarin kouluosuutta varten ja Sanna lähti sen kanssa jo Wääksyn verkkaa kohti. Kanslian avauduttua kävin siellä näyttämässä rokotukset ja kvaalit. Sannan äidin avustuksella Manu ulos kopista ja taluttaen matkaan. Reitti Pohtiolammelta Wääksyyn kulki läpi metsän ja niityn, ohi kalankasvatusaltaiden ja yli siltojen. Manu oli oikein rohkea kenttäheppa ja kulki kiltisti narun päässä koko matkan.

Sanna verkkaili vielä tovin ennen kuin siirtyi maneesiin. Maneesissa ei ollut vielä muita, joten hengailtiin siellä Manun kanssa. Sanna starttasi kahdeksalta luokan ekana ja tekikin oikein tyylikkään ja tasaisen radan. Kärkisija säilyi aina luokan viimeiseen lähtijään asti, joka kuitenkin pisti vähän paremmaksi. Sannan ja Mimmin tulos 67,5 % (-48,8).

Mimmin radan jälkeen vaihdettiin koulusatula Manulle. Sanna pääsi taas ensimmäisten joukossa esiintymään, kun yhden tähden luokassa vuoronumero oli kaksi. Vaativan kouluosuus ratsastettiin maneesin vieressä koulukentällä, johon oli tullut viime näkemän jälkeen tyylikkäät kiviaidat. Aidat ja kukkakoristeet tekivät koulukentästä oikein hienon areenan :)

Manukin suoritti ratansa tasaisesti ilman rikkoja, tuloksena 61,78% (-57,3).



Koulukokeiden jälkeen kuljettiin takaisin Pohtiolammelle. Manu sai evästauon trailerissa, kun taas Mimmille vaihdettiin estevarustusta päälle. Verkassa avustin Sannaa toimimalla puomipirkkona. Muutaman verkkahypyn jälkeen Sanna lähti radalle ja itse vaihdoin taas kuvaajan tehtäviin. Nollaradan jälkeen Mimmiltä satula ja suojat pois. Sanna kävi juoksuttamassa eläinlääkärin tarkastuksen, jonka Mimmi läpäisi helposti.

Hetken aikaa saatiin kukin levähtää ennen kuin oli Manun vuoro. Mun mielestä esteiden aikataulut oli hyvin suunniteltu! Tuttarin radalle pääsi vaikka samantien kouluradalta tai sitten halutessaan ehti pitää hetken taukoakin. Vaativan estevuorokin kesti tunnin, joten senkin luokan ratsukot ehtivät hyvin  paikalle ja valmistautua koitokseen.

Manu oli verkassa sopivasti ensimmäisten joukossa, ennen kuin kaikki 10 ratsukkoa ehtivät sinne kirmailemaan. Sanna myös pääsi radalle ekana. 115 cm rata meni muuten mallikkaasti, mutta pari turhaa puomia tuli matkaan.

Janita Eronen & Sedna
Muutaman tunnin tauon aikana käytiin kävelemässä Sannan kanssa vaativan ja tuttarin maastot (maastoesteiden kuvat). Radat oli aika kiemuraisia, mutta tehtävät oli selkeitä ja tasolleen sopivia. Vaativassa haasteisimmalta vaikutti coffin (risupysty, hauta, kapea). Myös vedellä saisi olla tarkkana. Tuttari vaikutti ihan kivalta radalta. Vaikein kohta oli varmaan hieman varjossa olevat viinitynnyrit, joiden jälkeen aika tiukka kaarre ja pensasaidan takaa nopeasti tuleva hainhammas-este.

Ehdittin kävellä Pohtikselle juuri sopivasti ennen SM-luokkien rataesteosuuksia. Kangasalla kisattiin siis ponien ja junnujen SM-kisat kolmipäiväisenä, perjantaina koulu, lauantaina esteet ja sunnuntaina maasto.  Ponit menivät ensin. SM-taisto kisattiin tasolla ponien vaativa, jossa rataesteet olivat siis 105 cm. Poniluokassa oli tänä vuonna jopa 8 ratsukkoa. SM-mitalien jakaminen on jonakin vuonna ollut kiikun kaakun, sillä sääntöjen mukaan mitalit voidaan jakaa vain jos viimeiseen osakilpailuun osallistuu vähintään 3 ratsukkoa.

Eniten jännitti Janitan & Sednan vuorolla. Tämä tänä vuonna jo kenttäratsastuksen SM-joukkuekultaa ansainnut ratsukko suoritti esteradan kuitenkin helposti ilman virheitä ja nousi luokassa johtoon!


Mun ollessa kisaturistina katsomassa esteratoja oli Sanna jo ehtinyt hokittaa molemmat hevosensa. Mimmi oli jo matkalla maastoverkkaan, kun lähdin itsekin siihen suuntaan.

Maastoon Sanna lähti taas tuttarissa ekana. Ykkösen jälkeen alamäen kurvissa Mimmi liukastui ensimmäisen kerran. Matka kuitenkin jatkui. Hainhammas oli tullut äkkiä kurvin jälkeen, mutta Mimmi oli ylittänyt sen heti ekalla vaikka vähän järkyttyneissä tunnelmissa. Seuraavana ollut valkoinen tukkikasa tuli sekin turhan nopeasti itsetunnon kolauttaneelle tammalle. Ympyrän ja pienen rauhoittelun jälkeen matka jatkui taas sujuvasti. Mimmille liukkaan oloinen nurmipohja ja nopeasti tulleet tehtävät olivat vähän liikaa ja ratsukon matka stoppasi veden äärelle. Harmi!

Sanna avuksi trailerille oli jäänyt hänen äitinsä sekä Janita. Minä sain jäädä katselemaan ja kuvailemaan maastoratoja sillä aikaa.

Pohja tuntui radankävelyssä varsin hyvältä, mutta hevosten alla se olikin liukas. Kaadettua ruohoa oli aika paksu kerros ennen maapohjaa. Luultavasti hokit eivät pureutuneet maanpintaan asti, mikä sai hevoset sutimaan. Maastoradan monet kaaret ja kurvit piti ratsastaa huolella ja tasapainossa, jolloin pohja piti. Liian kova vauhti ja oikomiset kiemuraurilla aiheuttivat liukastumisia ja kieltoja.

Varpu Asukas & Ropin Velmu
Ennen vaativan maastojen alkua oli hyvin aikaa. Sen ajan käytin ponien SM-maaston kävelemiseen Janitan kanssa. En jaksanut kuvata esteitä, sillä koko rata ei ollut vielä ihan valmis. Muutamien vaativan esteiden tilalle oli tulossa toinen este helpompiin luokkiin.

Sanna oli ehtinyt vaihtaa Manulle vielä järeämpää ja terävämpää hokkia, mikä oli tarpeen. Noin puoli minuuttia ennen Sannan lähtövuoroa verryttelyalueella tapahtui onnettomuus, kun esteelle kaartamassa ollut hevonen liukastui ja ratsastaja putosi. Ratsastaja oli jonkin aikaa tajuttomana, mutta palasi onneksi tajuihinsa ja hetken päästä pääsi omin jaloin kävelemään ambulanssin kyytiin.

Sannan ja Manun lähtövuoroa siirrettiin eteenpäin pari minuuttia onnettomuuden vuoksi. Uudelleen keskittyminen maastoesteille ja menoksi! Manu tykitti maastoesteet puhtaasti. Sanna oli ehtinyt radan aikana eksyilemään pari kertaa vähän väärälle reitille, mutta ratsukko löysi sentään maaliin. Lopputulos -76,5 ja sijoitus 5/10.


Verryttelyssä luokannut ratsastaja oli Johanna, mullekin kenttäkisoista tuttu ratsastaja ja Sannan tuttu opiskeluajoilta. Ratsastaja lähetettiin sairaalaan lisätutkimuksiin. Ratsastajan hevosenhoitajalla ei ollut trailerin vetämiseen tarvittavaa korttia, joten Sanna lupautui auttamaan ajamalla Johannan yhdistelmällä hevosen Ypäjälle.  Lähdin mukaan kaveriksi. Hevosella ei näkynyt mitään ulkoisia vammoja onnettomuudesta, se liikkui puhtaasti ja lastautui helposti vieraan ihmisen kanssa.

Ypäjällä hevonen pääsi asustelemaan Hevosopistolle. Sannan äiti ajoi Sannan yhdistelmän Ypäjälle, missä meidät noukittiin taas kyytiin. Kotimatkalla otettiin vielä pieni ruokatauko hamppareiden äärellä. Kotona olin vasta kymmenen jälkeen. Pitkä päivä! Rakkaudesta lajiin <3

Tältä päivältä Kangasalta kuului aivan mahtavia uutisia, kun Janita & Sedna ratsastivat ponien SM-kultaa!

torstai 27. elokuuta 2015

"Kanna pää"

Tiistaina puolenpäivän aikoihin meillä oli Röllin kanssa taas Maijan koulutunti. Tehtiin edelleen ihan perusjuttuja ja kertailtiin laatuarvostelun koulurataa.

Jo heti alkuun yritys oli kova hallita omaa vasenta kättä, se kun oli taas kerran aivan on-off. Siis veto päällä tai ohja roikkui tyhjänä. Yleisimpiä Maijan huomautuksia olivatkin "taas sä leivot siellä", "lyhyemmät ohjat" ja "älä päästä ohjaa".

Alkuhölkän jälkeen työskenneltiin kolmikaarisella kiemuralla. Ensin armollisesti kevyessä ravissa reitti ja tahti kuntoon, myöhemmin vielä harjoitusravissa. Röllin piti taas malttaa kulkea rauhallisesti, mutta tahdikkaasti. Välillä tuli kiireisiä kohtia, jolloin mun piti jarruttaa taas enemmän istunnalla kuin kädellä. Mielikuva "pysäytä napa ja reidet" auttoi hurjasti ja Rölli reagoi yllättävän hyvin siihen. Yleensä kun lähden liikaa kädellä säätämään, lyhenee kaula liikaa eikä Rölli jaksa kantaa, vaan rullaa kuolaimen alle, tiputtaa selän ja jättää takajalat laahustamaan. Tehtävissä nousikin esiin juttu, jota tulee vahtia. Röllin täytyy kantaa oma päänsä. Muutamissa kaarteissa ratsastin ulkojalalla eteen ja normaalia korkeammalla sisäkädellä pienesti johtaen. Jumppailun myötä kurvit vasemmallekin alkoivat sujua eikä Rölli rullannut enää oikeassakaan kierroksessa.

Harjoitusravissa kun tehtiin samaa, tuntui ensin että kaikki piti aloittaa uudelleen alusta. Ei välttämättä hevosen takia, vaan oman kropan hallinnan johdosta. Tai siis hallinnan puutteen...

Laukannostot onnistui taas kivasti pienin avuin. Harjoittelua vaati taas kääntäminen ja oikean muodon säilyttäminen. Tehtiin töitä sekä ympyrällä että suorilla. Parilla viimeisellä diagonaalilla Rölli tuntui oikein hyvältä liikkuessaan selvästi ylämäkeen. Maijakin pääsi kehumaan :) Loppuun otettiin vielä ohjelman käyntitehtävät ja ravissa pari keskihalkaisijaa pysähdyksineen.

Ihan loppuun Maija vinkkasi Röllille sopivasta kisakampauksesta. Saa tosin nähdä kuinka hyvin itse onnistun sellaisen luomaan. Täytyy ehkä ottaa joku kampaustreeni ennen H-hetkeä ;)

Molemmat yhtä pirteinä aloittamassa treeniä

Postauksen kuvat tämän päivän itsenäisestä treenistä. Pyrittiin pääsemään samoihin tunnelmiin kuin tunnilla, mutta ei aivan onnistunut. Ihan hyvin Rölli meni kuitenkin :)

Käynnissä vähän hommia kahdeksikolla, ravissa isoilla ympyröillä. On se kumma, kun ei osaa pitää nyrkkiä kiinni ja pystyssä, vaan ohja vähän väliä venahtaa pitkäksi jolloin nyrkit kippaa ja ranteetkin menee mutkalle. Maija aina sanoo, että pitäisi istua leuhkana satulassa. Oma istunta tosin muistuttaa enemmänkin jotain väsynyttä kilpikonnaa.

Rölli teki ihan hienot keskiravit ja jarru toimi hyvin alaspäin siirtymisissä. Laukat pyöri hyvin, mutta hiukan olisi voinut olla meno rennompaa. Keskityin siihen, etten jää taas liikaa vetämään vain kädellä vaan vaikuttaisin myös istunnalla. Rölli on onneksi mukavan herkkä (toistaiseksi en ole ennättänyt sitä vielä pilaamaan), joten sen voi ratsastaa myös pienille avuille. Ääripäänä on kuitenkin se, että jos itse vetää ja roikkuu niin hevonen vastaa samalla tavalla. Jatketaan harjoituksia!



maanantai 24. elokuuta 2015

Hattulan maastoesteradalla

Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä Hattulassa, Suontaan kartanon alueella maastoesteradan verran. 1-tason maastoestekilpailu käytiin tutustumisluokan tasolla (90cm) ja arvosteluna oli taitoarvostelu. Ratsuna oli tuttuun tapaan Rölli.

Taitoarvostelussa arvioidaan mm. radan sujuvuutta, teitä ja tempoa sekä ratsastajan istuntaa ja apujenkäyttöä. Taitoarvostelun pöytäkirja kokonaisuudessaan löytyy kenttäsäännöistä, sivulta 66 alkaen.

Rata kulki pääosin samalla pellolla, seiskaeste oli vähän metsikön puolella. Viereiselle nurmialueelle siirryttiin valkoisen porttiesteen yli. Veden jälkeen oli kaksi estettä ja tietenkin maali. Normaalia maastorataa pienemmällä alueella pysyteltiin, jotta taitoarvostelun tuomarit näkisivät koko radan.

Kännykällä otetut kuvat maastoesteistä mun kuvasivulla.


Ennen luokan alkua oli mahdollisuus käydä tutustumassa vesiesteeseen sekä kertaalleen hypätä radan viimeinen este. Kivasti ajateltu järjestäjältä :) Käytettiin tilaisuus hyödyksi, vaikka Rölli meneekin varsin reippaasti yleensä veteen. Ekalla kerralla ravattiin veden läpi. Rölli meni hyvin, mutta taas kerran hänen oli ihan pakko nostella jalkoja joka askeleella veden pinnan yläpuolelle :D Tultiin toistamiseen vielä ravissa ja lopuksi kerran laukassa. Hypättiin vielä kaislaeste ennen kuin siirryttiin varsinaiselle verkka-alueelle.


Verkka oli kisa-alueen viereisellä laitumella, loivassa rinteessä. Verkkaesteitä oli mukavasti molempiin suuntiin, vaikka suurin osa olikin vain tukkeja.

Rölli oli verkassa ihan ok, mitä nyt välillä oli vähän kiireinen. Hypyt onnistui kivasti, vaikka Rölli aina vaan haluaa tulla lähelle estettä. Pari kertaa esteen jälkeen Rölli jäi roikkumaan ohjalle, mutta muuten meno oli varsin hallittua. Omaa vuoroamme odotellessa iso joukko kärpäsiä tuli riesaksi ympärille pörräämään ja Rölli vähän niistä häiriintyi. Lähtökarsinan lähistölle siirryttäessä onneksi öttiäiset jäivät muiden kimppuun.




Jonkinmoista kipinää olisin kaivannut Rölliin lähtökarsinaan. Nyt heppa seisoi kiltisti paikallaan ja odotti hiljaa lähtömerkkiä. Lähtö onnistui ihan kivasti, mutta jotain jipii-tunnelmaa jäin kaipaamaan. Ykkönen oli helppo ja kiva, varmaan viisi metriä leveä tukkieste. Oma ratsastus olisi saanut olla siinä noin sata kerta huolellisempaa eikä vain ajelehtimista esteelle päin. Valuttiin esteen vasempaan reunaan ja ponnistuskin oli kovin juuresta. Ei kovin vakuuttava alku radalle, eikä varsinkaan taitoarvostelulle!

Vesileimalliset kuvat radalta © Heidi Lammi


Kakkonen ylittyi ihan sujuvasti ja jatkettiin parin laukanvaihdon jälkeen alamäkeen maitolaiturien väliin kolmoselle. Odotin paikkaa lähelle, ja niin se tulikin. Taas vähän vasempaan reunaan estettä. Nelonen oli tukkikasa kuusien välissä, ihan ok hyppy. Viidennelle esteelle lähdin ehkä vähän turhan aikaisin kääntämään, mutta saatiin kuitenkin ihan kiva tie perille. Rölli vaan taas halusi lähelle estettä ja lähestymisessä tuli rytmin muutosta. Kutonen ylittyi melko sujuvasti, mutta hyppy oli jotenkin niin ilmava että en pysynyt ihan täysillä mukana menossa, vaan laskeutumisessa heilahdin.



Metsän varjoissa ylitettiin risueste helposti, Rölli ei jännittänyt varjoja eikä pohjan muutosta nurmelta hiekaksi ollenkaan. Alamäessä muistelua oman yläkropan hallinnasta, jokunen pieni pidäte ratsullekin ja kukkulan kasi estettä ylittämään. Kasilta ysille linjalla jäin taas vähän matkustelemaan, olisi pitänyt aktivoida laukkaa vähän enemmän takajalkojen päälle ja ajatus paremmin eteen. Nyt väli tultiin kahdeksalla laukalla ajautuen taas kiireisillä askelilla lähelle tukkia.


Tuomaritkin päässeet kuvaan, Pike ja Seppo

10 este oli uusi trakehner, jossa oli vaihtoehtoliputus. Ns. oikeana esteenä oli siis trakehner, jolle oli sujuva tie edelliseltä esteeltä. Helpompana vaihtoehtona oli annettu kuitenkin vielä pelkkä hauta, joka tosin oli liputettu toiseen suuntaan, siis tie esteelle pitäisi kiertää kauempaa.

Radankävelyssä jo päätin yrittää trakehneria, vaikka Keravalla siihen matka jäikin. Tämä trakehner oli kuitenkin helponnäköinen hahmottaa: selkeä maalinja, hautakin vain "kuoppa". Päällä oleva tukkikaan ei ollut varmaan edes maksimikorkeudessa. Jos kuitenkin tökkäämme trakehnerille, otetaan uusi vauhti haudalle ja jatketaan matkaa.

Tämä oli suunnitelma. Vaan toteutus oli toinen homma. Tultiin ihan hyvällä vauhdilla kohti estettä, mutta Rölli iski viimeisillä askelilla jarrut pohjaan. Kielto. Otin vasemman kautta uuden laukan kohti hautaa. Kielto. Mitäs ihmettä? Rölli on sentään haudat aina mennyt helposti yli! Uusi yritys nyt oikean kautta, mutta ei auttanut sekään. Kielto. Kolme vihellystä ja ulos radalta. 

Ärsytti ja harmitti, mutta eniten ihmetytti. Ei Rölli muutenkaan ollut ihan parhaimmillaan, mutta olisi sen nyt haudan yli pitänyt mennä. Jäin miettimään myös vasemmalle valumista. Oikeassa takajalassa on ollut jo jonkin aikaa vähän nestettä, mutta muuten meno ja hevonen on kyllä tuntunut ihan normaalilta. Täytyy seurata tilannetta!


En tiedä olisiko hylsyn jälkeen saanut pöytäkirjan, mutta en käynyt kyselemässä sen perään. Ehkä siihen olisi kirjoitettu vain "Lyhennä jalustimet ja opettele ratsastamaan!"

torstai 20. elokuuta 2015

Malttia menoon koulutunnilla

Vihdoin ja viime otin itseäni niskasta kiinni viime viikolla ja varasin Maijalta koulutunnin. Koulutunnit ovat jääneet hyvin vähälle, ja muistelenkin ratsastaneeni dressagea valvotuksi viimeksi joskus helmikuussa. Kevyt puolen vuoden tauko siis, hups!

Nyt keskiviikkona otettiin Maijan johdolla taas vähän kosketusta siihen, mitä se kouluratsastus taas onkaan. Kahden ja puolen viikon päästä onkin jo Suomenratsujen kuninkaalliset, joissa ratsastetaan siis myös 5-vuotiaiden laatuarvostelut.

Laatuarvostelun kouluohjelmaa silmällä pitäen aloitettiin treenit hiomalla käyntiä. Selkeät avut, ei ylimääräisiä vispailuja tai irrotteluja ja oma kroppa ryhdissä. Niistä aloitettiin rakentamaan rentoa ja matkaavoittavaa käyntiä. Löysin ohjinhan Rölli kävelee varsin mukavasti, mutta tuntumalla kulkee helposti lyhyellä ja korkealla kaulalla, jolloin myös selkä on alhaalla. Tehtiin ohjelmaan kuuluvaa v-kuviota (radalla reitti H > B > K), voltteja ja lävistäjiä. Maija ohjeisti myös keräämään ohjat riittävän varovaisesti vapain ohjin kävelyn jälkeen, jotta Rölli pysyisi rentona.

Ravissa työskenneltiin ensin ympyrällä ja kahdeksikolla jumppaillen. Alkuun Rölli vähän juoksi alta pois, varsinkin vasemmassa kierroksessa. Haettiin pidätteet läpi ja Röllin piti vain malttaa odottaa. Aika kivaa ravia löytyi, vaikka olikin Röllille rankkaa joutua kulkemaan pienin askelin ja rauhallisesti! Mun piti opetella hallitsemaan vasenta kättä, nyt kun se tuntui elelevän välillä ihan omaa elämäänsä...

Laukka pyöri hyvin ja nostot onnistuivat kivasti. Kuitenkin laukassa(kin) haasteena oli saada Rölli sekä taipumaan että kääntymään samaan aikaan. Jäin taas liikaa ratsastamaan kädellä, jolloin kaula kyllä menee mutkalle, mutta loput hevosen kropasta valuu ympyrällä ulos. Ulkoasetuksen kautta löytyi oikeat nappulat ja onnistuttiin ympyrätehtävässä molempiin suuntiin.

Paljon tuli taas ideoita ja ajateltavaa kotitreeniin! Vaikka mun mielestä Rölli on kouluratsastuksessakin (esteratsastuksen lisäksi) kehittynyt paljon tämän vuoden aikana, ei silti voi vähätellä valmentautumisen hyötyä. Ensi viikolla jatketaan Maijan kanssa!


Maijan tunnit osuvat useimmiten aikaan, jolloin kuvaajat ovat koulussa tai töissä. Niin nytkin, joten ei valitettavasti ole materiaalia tunnilta. Postauksen kuvana toimikoon siis iskän nappaama kuva Ypäjän kisaviikolta, harrasteen kouluverryttelystä. Tykkään tästä kuvasta paljon, vaikka Rölli onkin vähän luotiviivan alla.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Riiviö maastoesteillä

Eilen Riiviö pääsi tositoimiin, nimittäin maastoesteille!

Ekat maastarit hypeltiin pitkän tauon jälkeen noin kolmisen viikkoa sitten, silloin vain muutamia pienimpiä esteitä. Nyt otettiin mukaan isompiakin esteitä ja kaikki ylittyivät oikein sujuvasti. Kuvia ei ole kuin muutamista ensimmäisistä hypyistä, jotka hypättiin aika tiheällä tahdilla, koska kuvaajalla oli muita kiireitä.


Verkkailin sileällä ensin taivutellen kaikissa askellajeissa. Otettiin kentällä vielä pari hyppyä ristikolle, ennen kuin siirryttiin maastoesteiden pariin. 

Riiviö on kyllä hauska tyyppi, korvat tötteröllä mennään vaan. Alkuun olin vähän hukassa, sillä Röllin jälkeen Riiviön laukka ja hyppytyyli oli kovin erilaisia. Hypyt oli varsin ilmavia ja Riiviö tykkää muutenkin lähteä mielummin kaukaa kuin läheltä, jos paikka ei ole ihan priima. 

Kaikki esteet ylittyivät helposti ja hyvällä imulla. Harrasteen esteiden lisäksi hypättiin tuttarin pöytää, taloa, risuaitaa ja coffinia. Piti vain ohjailla ja nauttia kyydistä. Maastoesteitä siis parhaimmillaan!






keskiviikko 12. elokuuta 2015

Perusratsastus haltuun myös esteillä!

Maanantaisella Annan estetunnilla aloitettiin heti verkassa perusratsastuksen hiomisella. Tehtiin jokainen omalla ympyrällä ensin ravi-käynti-siirtymisiä, ja niiden onnistuessa siirryttiin laukka-ravi-siirtymiin.

Omassa istunnassa oli paljon korjattavaa: kädet, katse, ryhti näin muutamia mainitakseni. Tuttua liian pitkin ohjin könöttelyä siis. Siihen nähden Rölli toimi hyvin. Vasempaan kierrokseen ei taipunut ihan niin hyvin kuin oikealle. Jalkaan Rölli reagoi kuitenkin hyvin ylöspäin sirtymissä, laukannostot varsinkin oli helppoja.



Sileän verkan jälkeen otettiin edelleen ympyrällä pari kertaa pientä pystyä. Muutaman toiston jälkeen jatkettiin kaarella pienen vesimatto-okserin yli ja vaihdettiin suuntaa. Toiseen suuntaan ensin taas yksittäin pystyä pari kertaa, jonka jälkeen jatkettiin suoralla linjalla neljä laukkaa putkilo-pystylle.

Onnistumisiin ei ihan päästy, sillä aina joku oli pielessä. Alkuun oli rytmin kanssa paljon ongelmia, sitten oman istunnan kanssa. Meno muistutti enemmänkin ajelehtimista esteeltä toiselle kuin huolellista ratsastusta. Annan kärsivällisellä ohjauksella päästiin toistojen kautta pikkuhiljaa sujuvampaan menoon.



Näin kesätreenissä kisakaudella hypätään yleensä ratoja, koska kisoissakin niitä mennään. Talvikaudella sitten treenanataan enemmän tekniikkaa ja kontrollia jumppatehtävillä. Tälle tunnille kuitenkin otettiin mukaan kolmen pystyn jumppasarja, jossa välit oli 6 metriä ja pystyjen väleissä vielä maapuomit. Muuten tehtäväradat sisälsivät suhteutettuja linjoja suoralla ja kaarilla.

Sain noottia liian terävistä avuista viimeisillä askelilla ennen estettä. Lisäksi kääntäminen ja jarruttaminen oli edelleen liikaa kädellä. Ylävartalon kanssa ongelmana on liikaa hyökkääminen kaulalle esteen päällä ja esteen jälkeen liian hidas palautuminen pystyyn.




Viimeinen rata oli varmaankin jotain metrin luokkaa, poislukien jumppasarja, joka pysyi pienempänä koko treenin ajan. Lankkupystylle tultiin pikkaisen liian löysästi, jolloin kuuden laukan väli seuraavalle linjalle jäi vähän pitkäksi. Rölli lähti kauempaa hyvin hyppyyn, mutta itse en päässyt ihan mukaan. Putkilopystylle päästiin silti ihan hyvin. Kurvissa taas vähän kontrollia takaisin, okserin yli hyvin. U-käännös vasemmalle oli vaikea, mutta vikalla radalla se meni jo kohtalaisesti, ei valuttu ulos kovinkaan paljoa ja laukkakin säilyi ihan tahdikkaana.

Loppuun korjattiin vielä kolmen pystyn tehtävällä virheitä. Ekalla yrityksellä meni huonommin, kun ajelin lankulle pohjaan. Väliin tuli 7 laukkaa kuuden sijaan, kun jäin matkustelemaan. Toisella yrittämällä saatiin mukavan sujuva suoritus, johon oli hyvä lopettaa :)

tiistai 11. elokuuta 2015

Tässä kuussa tapahtuu!

Playsson.netin tiimii jatkaa elokuussakin mielenkiintoisten tapahtumien järjestämistä! Nyt tulevana sunnuntaina treenataan esteillä, kun Mikael Wahlman vetää esteratsastusklinikan teemalla "tekniikalla tavoitteisiin". Kuun lopulla perehdytään enemmän ratsastajan psyykkisen valmentautumisen puoleen luennolla, jossa myös esittely oheisliikunnaksi sopivasta Fustra-metodista.

Varmista paikkasi mukaan ilmoittautumalla ennakkoon osoitteeseen info@playsson.net! 


Klinikan ratsukkolistakin on jo julkaistu portaalin sivuilla.


Psyykkisen valmentautumisen luento Riihimäen ABC:llä perjantaina 28.8. klo 15. Merkkaa päivä jo kalenteriin!



Syksyllä tulossa vielä lisää tapahtumia, joten pysykää kuulolla!

perjantai 7. elokuuta 2015

Haamujengi yhteiselle laitumelle




Eilen haamujengi eli suokkipojat ötsiloimissaan pääsi ensimmäistä kertaa yhteiselle laitumelle. Aiemmin he olivat omilla pienillä lohkoillaan maistelemassa vihreää. Riksu vietti saikkunsa vain tarhan puolella riskejä vältellen. Viime vuonna molemmat olivat koko kesän omilla laidunlohkoillaan, koska olivat niin kovia uhittelemaan ja haastamaan riitaa jo aidan vieressäkin.

Nyt kun pojat ovat vähän rauhoittuneet yhteisten kisareissujen ja vierekkäisten tarhojen myötä, uskalsin ne laittaa samalle isolle laitumelle. Pienen rallittelun jälkeen he olivat kuin paita ja peppu :)

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kisareportaasi: Keravan kenttäkisat 2.8.

Viime sunnuntaina käytiin Röllin kanssa Keravalla kenttäkisoissa ja osallistuttiin tuttariin. Edellinen kisareissu Keravalla olikin Tumpin kanssa helpossa 2013. Viime vuonna olin kisaturistina katsomassa PM-kisojen maastoratoja.


Kansliassa asioinnin jälkeen kävin kävelemässä esteradan jo valmiiksi. Se vaikutti melko simppeliltä ja kivalta, juuri sopivalta siis tälle tasolle.

Harjauksessa ja kuntoon laitossa Rölli oli ihmeen hermostunut. Se hyöri ja pyöri, kuunteli ja ihmetteli parkkipaikan hulinaa. Hokituksessa se lähti pomppimaan takapään kanssa jotain etuosakäännöksen omaista juuri kun iskä oli putsaamassa jenkatapilla hokkireikää. Rölli kiskoi sen verran, että jenkatappi meni poikki ja putsariosa jäi tietenkin jumiin hokkireikään... Eihän sitä sieltä pois saanut millään. Toiseen takajalkaan laitettiinkin sitten vain yksi nurmihokki. Onneksi oli kuiva keli, niin se riitti.



Kouluverkka ja -rata oli nurmella, siksi siis hokitkin heti laitettiin. Verryttelyalue oli laitumella pienessä mäessä, tosin ylhäällä ja alhaalla oli tasaisempaa.

Rölli oli verkassa koko ajan menossa. Lisäksi se oli vahva ja alaspäin siirtymissä lyhensi vain kaulaa. Laukka pyöri hienosti, mutta kontrolli oli hukassa. Jäi vähän sellainen fiilis, että Rölli oli lähdössä kouluradalle tekemään uutta ennätystä siitä, kuinka nopeasti voi kouluradan suorittaa.


Ohjelmana meillä oli tuttu tuttarin oma lyhyen radan ohjelma.

Rölli oli taas menossa kovaa vauhtia, jolloin jäin jarruttelemaan kovalla kädellä. Rölli vastusteli tätä aukomalla suutaan. Muutenkaan se ei ollut ihan avuilla, jopa vähän jalan takana, vaikka menossa olikin. Rata oli rikkeetön, mutta en ollut tyytyväinen omaan suoritukseeni. Ensimmäinen puolivoltti meni huolimattomasti, keskiravi vain matkustaen, myös laukannostoja olisi voinut valmistella paremmin.

Tuloksena yllättävän hyvät prosentit, 65,55% (-51,7) ja sija 16./38.


Koulun jälkeen tallusteltiin takaisin parkkipaikalle, jossa suoritettiin varusteiden vaihtoa ja otettiin hokit pois. Nyt Rölli oli jo vähän rauhallisempi, vaikka välillä jotain pitikin hötkyillä.

Esteiden verkka oli traikkujen viereisellä kentällä. Ravissa Rölli tuntui aika letkeältä, mutta laukassa oli taas vähän vallaton. Hypeltiin verkassa ratakorkeutta isompaa, ja se toimi skarppaamaan Rölliä. Ekassa okserin lähestymisessä Rölli laukkasi hyvin, mutta oli jossain omissa maailmoissaan. Se veti yhtäkkiä kaulan mutkalle oikealle ja himmasi vauhtia. Ohjasin edelleen tolppien väliin ja siitä mentiinkin. Tosin puomien kera. Hyppäsin sen jälkeen okserin vielä kahdesti, ja niillä hypyillä Rölli paransi roimasti menoaan, vaikka paikat ei ihan täydellisiä olleetkaan. Siirryttiin sitten toiselle kentälle valmistautumaan esteradalle.


Tämä ja seuraava kuva © Annika Wall

Rata lähti sujumaan lennokkaasti, kun Rölli hyppäsi ykkösen oikein ilmavasti. Vauhti kiihtyi esteen jälkeen, jolloin otin kiinni vähän turhan vahvasti. Tultiin nyppien kakkoselle, mutta puhtaasti yli. Kaarre kolmoselle meni vähän pitkäksi ja laukka pääsi vähän hiipumaan, mutta Rölli vastasi kivasti jalkaan ja maiskutukseen. Puomi kolahti, mutta pysyi kannattimillaan. Nelonen meni ihan ok, vaikka lähdin taas ylävartalolla liikaa hyppyyn. Sarja meni myös ihan kivasti, vaikka oma ratsastus ei siinäkään ollut priimaa.

Kutonen oli pysty aaltolankuista. Kaarteen jälkeen Rölli kiihdytteli kohti estettä, mutta sitten jarruttelikin pohtimaan, että mikäs tämä tässä onkaan. Pieni avustus raipalla ja matka jatkui. Viimiselle esteelle sain tehtyä suunnitellun kaaren, mutta askelia tuli yksi liikaa ja ajauduttiin pohjaan. Rölli oli skarppina ja selvitti tämänkin esteen ilman puomeja.

Jippijaijee, saatiin NOLLARATA!!!! Siis Röllin eka nollarata koskaan! Olin niin fiiliksissä, että melkein unohdin mennä eläinlääkärin tarkastukseen. Rataesteiden jälkeen jatkettiin tuloksissa sijalla 13./38.


Esteiden jälkeen oli useampi tunti taas aikaa ennen maastostarttia. Käytiin kävelemässä maastorata ja ihmettelemässä väliaikatuloksia. Alunperin olin ajatellut käveleväni myös helpon radan, mutta laiskuus iski oman radan kävelyn jälkeen.

Tuttarin rata oli rakennettu aika isoksi ja tehtäviä oli mukavasti. Tukki kakkosena, trakehner vitosena, penkki ysinä ja alashyppy numerona 11 ovat aikaisemmissa kisoissa olleet helpossa. Maksimikorkeutta oli siis hyvin hyödynnetty. Tykkäsin vinosta tukkisarjasta (este 6) ja ensimmäisestä vesitehtävästä. Radalla oli myös pidempiä pätkiä, joissa olisi mahdollisuus laukata reippaammin.
(Maastoesteiden kuvat)




Pieni sadekuuro sattui kohdalle, kun siirryttiin traikulta maastoverkkaan. Sattumalta oltiin juuri silloin kävelysillan kohdilla, joten odoteltiin sen alla jokunen minuutti, kunnes sade loppui. Sen verran reippaasti vettä ehti tulla, että nurmi pohja kastui. Ei onneksi kuitenkaan pahasti, vaikka verkkaan pieni lätäkkö muodostuikin.

Verkassa Rölli oli taas kuin mikäkin pommi, ravissa tarjosi koko ajan laukkaa. Jonkinmoista kuskin kiikutusta oli myös havaittavissa. Yritin tehdä paljon siirtymiä ja kehua rennoista pätkistä. Hypättiin pari kertaa tukkikasaa ja pientä pöytää.

Olin laittanut kelloon jo näkyville ihanneajan valmiiksi, joten kellonaikaa ei näkynyt. Seurailin siis radalle lähtevien järjestystä. Pieni paniikki meinasi iskeä, kun lähettäjä kuulutti meidät seuraavaksi valmistautuvaksi lähtöön. Välistä oli jäänyt useampi ratsukko pois, eikä meillä ollutkaan niin paljon aikaa kuin olin kuvitellut. Hyppäsin nopeasti isomman pöydän ja tukin ennen kurvaamista lähtökarsinaan. Eipä juuri hengähdysaikaa jäänyt, kun saapuessani lähtöalueelle aikaa starttiin oli 30 sekuntia. Siirryin lähtökarsinaan, kello käyntiin 10 sekunnin kohdalla ja merkistä menoksi.



Ykkönen ja kakkonen ylittyivät helposti. Kolmoselle tykitettiin vähän isommasta paikkaa, mutta sujuvasti sekin. Neloselle lähestyessä en päässyt ihan niin kaaren ulkoreunaan kuin olin suunnitellut. Este ylittyi ilman ongelmia, vaikka Rölli hyppäsikin hieman vinosti.

Vitosena oli leveä trakehner, tukkipysty jonka edessä pieni hauta. Hauta tosin ei edes erottunut, kun ruohot olivat villiintyneet kasvamaan. Tämä este on monesti helpossakin aiheuttanut monille kieltoja, vaikka se ei ole erityisen ihmeellinen tai vaikea.

Lähestyin estettä sopivassa laukassa, mutta turhan luottavaisesti. Lähdin vähän työntämään, mikä ei Rölliä miellyttänyt. Liiraus oikealle ja kielto. Jokunen voimasana lenteli mielessä, mutta ei muuta kuin uutta yritystä kehiin. Kolmen kiellon jälkeen estetuomari vihelsi pelin poikki. Pöytäkirjoihin teksti HYLÄTTY.

Siinä hetkessä ärsytti eniten, etten päässyt hyppäämään seuraavana ollut vinoa tukkisarjaa. Hylätyn suorituksen jälkeen käytiin näyttäytymässä sääntöjen mukaan eläinlääkärille. Vasta loppuverkkailessa tajusin, että enpä olekaan ennen tullut hylätyksi kenttäkisoissa! Kanssakilpailijat yrittivät ystävällisesti tsempata, mutta fiilis oli mitä surkein.


Iskä oli juuri viereisen mäen rinteellä kuvaamassa, joten ainakin videota on analysoinnin apuna. Kieltojen hetkellä tuntui, etten olisi voinut tehdä mitään enempää, mutta videota katsoessa oma ratsastus näyttää taas niin surkealta, että eipä ihme, kun matka tyssäsi siihen.

Mitä olisin voinut tehdä toisin:
  • istua keskellä hevosta enkä kipata oikealle
  • polkaista satulaa vähän vasemmalle
  • heilua selässä vähemmän
  • kääntää kiellon jälkeen vasemmalle
  • lähestyä estettä vasemmassa laukassa
  • tähdätä lähestymisessä esteen vasempaan reunaan
  • antaa hevosen katsoa estettä paremmin
  • kiertää esteen takaa näyttäen, ettei sielläkään ole mörköjä

Mietin myös, olisiko se auttanut, että verkassa olisin ehtinyt hypätä enemmän niitä isompia esteitä. Ehkä, ehkä ei. Harmittaa, ärsyttää ja kiukuttaa. Vähän tekis mieli koittaa uudelleen Keravan seuraavissa kisoissa 16.8., mutta taidetaan jättää se kuitenkin väliin, jotta ei tulisi liikaa kisoja.

Teki mieli palata suoraan autolle, pakata hevonen äkkiä traikkuun ja lähteä kotimatkalle. Maltoin kuitenkin mieleni ja loppuverkkasin huolella. Eipä ainakaan tarvinnut jäädä palkintojenjakoa odottelemaan tällä kertaa!