Maastaritreenit Hattulassa

Juhannuksen jälkeen tiistaina pakattiin Rölli traileriin ja lähdettiin päiväretkelle Hattulaan. Kuskiksi ja kameranaiseksi mukaan lähti Erja. Reissun ideana oli osallistua maastoestetreeniin Suontaan kartanon kauneissa maisemissa Seppo Laineen johdolla.

Koko viikoksi ennustettu sade väistyi hellepäivän tieltä ja vältyimme kastumiselta. Harmillisesti paarmoilta emme välttyneet, sillä niitä riitti isoiksi parviksi asti. Rölli ei niistä tykännyt yhtään, mikä näkyi hermostuneisuutena ja tiuhana huiskimisena hännällä. Onneksi omalla suoritusvuorolla paarmat eivät pysyneet matkassa mukana ja saatiin nautiskella aina yhtä kivoista maastoesteistä.

Aloitettiin parilla hypyllä pienillä tukkiesteillä, minkä jälkeen tehtiin tuttarin tehtäviä ja radanpätkiä. Rölli eteni ihan hyvin, mutta Seppokin kaipasi lähestymisessä vielä enemmän alapohkeen tukea. Lisäksi alamäessä saisin pitää lyhyempää laukkaa ja tasapainoa vielä paremmin. Muutamia tehtäviä hypättyämme Rölli alkoi valua taas vasemmalle. Ei aikomustakaan mennä ohi, mutta vasen reuna kutsui useampaan kertaan.

Erjalla riitti puuhaa vaihdellessaan kameraa videoinnin ja kuvien ottamisen välillä. Iso kiitos ahkerasta kuvaamisesta!

Jo alussa kerroin Sepolle, että haudat on edelleen jännitysmomentti Röllille. Viime vuonnahan Hattulan maastoestekisoissa otettiin kielto trakehnerille eikä sen jälkeen päästy yli viereistä pienestä kuivahaudastakaan.

Ekalla yrittämällä Rölli kielsi haudalle. Toisella kerralla lähestyttiin ravissa, Rölli ei edelleenkään tykännyt haudasta, mutta päästiin yli. Jännittyneellä loikalla mentiin yli myös laukassa. Paljon kehuja ja taputuksia.

Haudan jälkeen hypättiin pari muuta estettä, ja sitten taas trakehneria. Trakia lähestyessä Rölli lähti kiihdyttämään vauhtia, mutta painuu matalaksi edestä. Ekalla kerralla pysähdyttiin esteen eteen. Toisella kertaa päästiin yli, mutta kovin vaivalloisella hypyllä. Tultiin estettä useita kertoja, jotta saataisiin rutiinia ja Rölli uskaltaisi vähän rentoutua hyppyyn. Rölli ei kuitenkaan tehnyt asiasta helppoa, sillä sama meno jatkui lähestymisissä. Yritin Sepon ohjeiden mukaan pitää rataestetempon perille asti, jotta paikat löytyisi helpommin. Kun Rölli ryntää, ei tekisi taas yhtään mieli käyttää sitä jalkaa. Pakko on kuitenkin ratsastaa eteenpäin kohti estettä, jotta pääsee yli. Eipä saatu yhtään kaunista hyppyä, vaikka tehtiin useita toistoja ja Rölli sai välillä näkkäriäkin palkinnoksi.

Hetken hengähdystauon jälkeen jatkettiin treenejä kapealla kaivoesteellä ja pyöryläesteellä kukkulan päällä. Lämmin keli ja paarmat saivat hien virtaamaan ja Röllin vähän matalaksi edestä, mutta hyvin se tsemppasi kuitenkin. Isolta pellolta siirryttiin vielä lammen puoleiselle pellolle ja matkalla ylitettiin toinen hauta. Ravilähestymisellä päästiin yli jo ensimmäisellä kerralla, mutta taas varsin jännittyneesti. Tultiin vielä hauta uudelleen laukassa.

Veteen Rölli meni mallikkaasti. Oli hieman vaikeuksia pysyä itse pystyssä, kun Rölli taas hypähteli isoa laukkaa veden poikki. Toisella kierroksella hypättiin veden perään tukki, paikka valui hieman pohjaan, mutta kunnialla selvittiin yli.

Heinä-elokuun kisasuunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta todennäköisesti suuntaamme uudelleen Hattulaan kisailemaan tuttaria sunnuntaina 24.7. Sitä ennen meillä on ohjelmassa Niinisalon tuttari ja aluemestaruus nyt viikonloppuna :)

Katso video Youtubessa

Hattulan maastoesteradalla

Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä Hattulassa, Suontaan kartanon alueella maastoesteradan verran. 1-tason maastoestekilpailu käytiin tutustumisluokan tasolla (90cm) ja arvosteluna oli taitoarvostelu. Ratsuna oli tuttuun tapaan Rölli.

Taitoarvostelussa arvioidaan mm. radan sujuvuutta, teitä ja tempoa sekä ratsastajan istuntaa ja apujenkäyttöä. Taitoarvostelun pöytäkirja kokonaisuudessaan löytyy kenttäsäännöistä, sivulta 66 alkaen.

Rata kulki pääosin samalla pellolla, seiskaeste oli vähän metsikön puolella. Viereiselle nurmialueelle siirryttiin valkoisen porttiesteen yli. Veden jälkeen oli kaksi estettä ja tietenkin maali. Normaalia maastorataa pienemmällä alueella pysyteltiin, jotta taitoarvostelun tuomarit näkisivät koko radan.

Kännykällä otetut kuvat maastoesteistä mun kuvasivulla.

Ennen luokan alkua oli mahdollisuus käydä tutustumassa vesiesteeseen sekä kertaalleen hypätä radan viimeinen este. Kivasti ajateltu järjestäjältä :) Käytettiin tilaisuus hyödyksi, vaikka Rölli meneekin varsin reippaasti yleensä veteen. Ekalla kerralla ravattiin veden läpi. Rölli meni hyvin, mutta taas kerran hänen oli ihan pakko nostella jalkoja joka askeleella veden pinnan yläpuolelle :D Tultiin toistamiseen vielä ravissa ja lopuksi kerran laukassa. Hypättiin vielä kaislaeste ennen kuin siirryttiin varsinaiselle verkka-alueelle.

Verkka oli kisa-alueen viereisellä laitumella, loivassa rinteessä. Verkkaesteitä oli mukavasti molempiin suuntiin, vaikka suurin osa olikin vain tukkeja.

Rölli oli verkassa ihan ok, mitä nyt välillä oli vähän kiireinen. Hypyt onnistui kivasti, vaikka Rölli aina vaan haluaa tulla lähelle estettä. Pari kertaa esteen jälkeen Rölli jäi roikkumaan ohjalle, mutta muuten meno oli varsin hallittua. Omaa vuoroamme odotellessa iso joukko kärpäsiä tuli riesaksi ympärille pörräämään ja Rölli vähän niistä häiriintyi. Lähtökarsinan lähistölle siirryttäessä onneksi öttiäiset jäivät muiden kimppuun.

Jonkinmoista kipinää olisin kaivannut Rölliin lähtökarsinaan. Nyt heppa seisoi kiltisti paikallaan ja odotti hiljaa lähtömerkkiä. Lähtö onnistui ihan kivasti, mutta jotain jipii-tunnelmaa jäin kaipaamaan. Ykkönen oli helppo ja kiva, varmaan viisi metriä leveä tukkieste. Oma ratsastus olisi saanut olla siinä noin sata kerta huolellisempaa eikä vain ajelehtimista esteelle päin. Valuttiin esteen vasempaan reunaan ja ponnistuskin oli kovin juuresta. Ei kovin vakuuttava alku radalle, eikä varsinkaan taitoarvostelulle!

Vesileimalliset kuvat radalta © Heidi Lammi

Kakkonen ylittyi ihan sujuvasti ja jatkettiin parin laukanvaihdon jälkeen alamäkeen maitolaiturien väliin kolmoselle. Odotin paikkaa lähelle, ja niin se tulikin. Taas vähän vasempaan reunaan estettä. Nelonen oli tukkikasa kuusien välissä, ihan ok hyppy. Viidennelle esteelle lähdin ehkä vähän turhan aikaisin kääntämään, mutta saatiin kuitenkin ihan kiva tie perille. Rölli vaan taas halusi lähelle estettä ja lähestymisessä tuli rytmin muutosta. Kutonen ylittyi melko sujuvasti, mutta hyppy oli jotenkin niin ilmava että en pysynyt ihan täysillä mukana menossa, vaan laskeutumisessa heilahdin.

Metsän varjoissa ylitettiin risueste helposti, Rölli ei jännittänyt varjoja eikä pohjan muutosta nurmelta hiekaksi ollenkaan. Alamäessä muistelua oman yläkropan hallinnasta, jokunen pieni pidäte ratsullekin ja kukkulan kasi estettä ylittämään. Kasilta ysille linjalla jäin taas vähän matkustelemaan, olisi pitänyt aktivoida laukkaa vähän enemmän takajalkojen päälle ja ajatus paremmin eteen. Nyt väli tultiin kahdeksalla laukalla ajautuen taas kiireisillä askelilla lähelle tukkia.

Tuomaritkin päässeet kuvaan, Pike ja Seppo

10 este oli uusi trakehner, jossa oli vaihtoehtoliputus. Ns. oikeana esteenä oli siis trakehner, jolle oli sujuva tie edelliseltä esteeltä. Helpompana vaihtoehtona oli annettu kuitenkin vielä pelkkä hauta, joka tosin oli liputettu toiseen suuntaan, siis tie esteelle pitäisi kiertää kauempaa.

Radankävelyssä jo päätin yrittää trakehneria, vaikka Keravalla siihen matka jäikin. Tämä trakehner oli kuitenkin helponnäköinen hahmottaa: selkeä maalinja, hautakin vain "kuoppa". Päällä oleva tukkikaan ei ollut varmaan edes maksimikorkeudessa. Jos kuitenkin tökkäämme trakehnerille, otetaan uusi vauhti haudalle ja jatketaan matkaa.

Tämä oli suunnitelma. Vaan toteutus oli toinen homma. Tultiin ihan hyvällä vauhdilla kohti estettä, mutta Rölli iski viimeisillä askelilla jarrut pohjaan. Kielto. Otin vasemman kautta uuden laukan kohti hautaa. Kielto. Mitäs ihmettä? Rölli on sentään haudat aina mennyt helposti yli! Uusi yritys nyt oikean kautta, mutta ei auttanut sekään. Kielto. Kolme vihellystä ja ulos radalta. 

Ärsytti ja harmitti, mutta eniten ihmetytti. Ei Rölli muutenkaan ollut ihan parhaimmillaan, mutta olisi sen nyt haudan yli pitänyt mennä. Jäin miettimään myös vasemmalle valumista. Oikeassa takajalassa on ollut jo jonkin aikaa vähän nestettä, mutta muuten meno ja hevonen on kyllä tuntunut ihan normaalilta. Täytyy seurata tilannetta!

Katso video Youtubessa

En tiedä olisiko hylsyn jälkeen saanut pöytäkirjan, mutta en käynyt kyselemässä sen perään. Ehkä siihen olisi kirjoitettu vain "Lyhennä jalustimet ja opettele ratsastamaan!"