lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kenttäratsastukseen mukaan: Harjoittelu

Nyt kun kaikilla meillä on kisaluvat kunnossa ja säännöt hallinnassa (sarjan ensimmäinen postaus), niin voidaan miettiä niitä kisoihin valmistavia harjoituksia ja muita tärkeitä juttuja.

Hyvissä ajoin ennen kenttäkisoja kuntoon:
  1. Kvaalitulokset
  2. Maastoesteiden harjoittelu
  3. Kevytistunta ja tasapaino
  4. Vauhdin harjoittelu
  5. Kunto kohdilleen
  6. Tarvittavat varusteet
  7. Hokkikengät hevoselle
  8. Harjoittele eläinlääkärin tarkastusta varten

Kvaalitulokset tarkoittavat tuloksia, jotka vahvistavat osallistumisoikeuden. Kvaaleilla siis osoitetaan, että ratsukko on valmis starttaamaan kenttäkisoissa. Harraste- ja tutustumisluokkaan vaaditaan kaksi seura/aluetason kisoista rataeste suoritusta, joiden virhepistemäärä on yhteensä maksimissaan 8 vp (aikavirheitä ei huomioida). Harrasteeseen kvaalitulokset täytyy olla vähintään 80 cm luokasta ja tuttariin vähintään 90 cm luokasta. Tuttariin voi myös kvaalata yhdellä kvaalihyväksytyllä harrasteluokalla ja yhdellä vähintään 90 cm esteratsastusluokalla, josta tulos enintään 4 virhepistettä.

Kvaalitulokset ovat voimassa 24 kuukautta. Eli ei hätää, vaikka tänä vuonna ei vielä ole ehtinyt kisailemaan. Muista, että kvaalitulokset ovat ratsukkokohtaisia!

Kaikkien luokkien kvaalivaatimukset löytyvät kenttäsäännöistä sivulta 16 alkaen.


Uudella hevosella tai uuteen lajiin (tässä siis kenttäratsastus) siirtyessä on tärkeää treenata maastoilua ja maastoesteitä ennen ekoja kenttäkisoja. Ekoilla treenikerroilla ehdottomasti valmentaja mukaan! Valvovan silmän alla saat ohjeistusta oikeasta tasosta ja vältyt vaaratilanteilta. Kun erilaiset kiinteät esteet (mm. banketit, ylös- ja alashypyt, vesi, kuivahauta) ovat tulleet tutuksi, voit harjoitella kotonakin. Harvalta tallilta löytyy maastoesterataa, mutta ojia, korkeuseroja sisältäviä metsäpolkuja tai lätäköitä alkaakin jo löytyä helpommin. Kenttähevosen tulee uskaltaa liikkua maastossa yksinkin, joten jätä ainakin välillä kaverit talliin!

Vaikka maastoesteet sujuisivat treenissä kuin vettä vaan, ei kisatilanteessa olekaan aina niin helppoa. Laumasta lähteminen, pelottavat puskissa istuskelevat ihmiset (estevahdit) ja sujuvan laukan ylläpitäminen voi olla ensikertalaisille vaikeaa. Hevosen täytyy luottaa ratsastajaansa, jotta se "vaaroista" huolimatta pääsee maastoradalta maaliin.

 Veden läpi kulkeminen on lähes kaikissa harrasteluokissa

Harrasteluokassa maastoradan pituus on maksimissaan 1500 metriä, ja tutustumisluokassa 1700 metriä. Se pitäisi jaksaa ratsastaa kevyessä istunnassa ja hyvässä tasapainossa, jotta hevonen pääsee käyttämään selkäänsä. Harjoittele kevyttä istuntaa kotona vaikka ihan keskiympyrällä ravi-laukka-siirtymisiä tehden. Maastoradallakin sinun täytyy pystyä vaikuttamaan hevoseen hidastaen tai eteenpäin käskien ja pysyä silti kevyessä istunnassa. Jos asento tuntuu vaikealta, pyydä valmentajaa ihan konkreettisesti korjaamaan istunta kuntoon.

Niin hevosella kuin ratsastajallakin tulee olla hyvä tasapaino, joka säilyy ylä- ja alamäissä sekä ylös- ja alashypyissä. Aloita alamäkiharjoittelut ravissa loivissa alamäissä. Pidä hevosen pää ylhäällä ja askel normaalia lyhyempänä. Kun ravissa sujuu, voit kokeilla laukassa.


Maasto-osuudella kello ei ole pakollinen, mutta aika monilla niitä näkee ranteessa. Nopeuksien tunnistamisessa pelkkä kello ei auta, vaan ratsastajalla täytyy olla jonkinmoinen tuntemus vauhdista. Harrasteen ja tuttarin maastossa vauhti ei päätä huimaa (400-490 m/min), mutta helposti jännittyvällä hevosella askel voi lyhentyä paljonkin, jolloin matka ei etene niin nopsasti. Harjoittele kotitreenissä tuntemaan, miltä eri nopeudet tuntuvat. Harjoittelua auttaa, jos lähistöltäsi löytyy pidempi suora tai joku lenkki, jonka pituuden tiedät. Voit yrittää ratsastaa lenkin samaa vauhtia kaksi kertaa peräkkäin, kellon avulla näet miten onnistui.

Mielestäni pienempiin luokkiin ei tarvitse tehdä mitään erityistä kuntoharjoittelua, jos hevosella on peruskunto kohdillaan. Isompiin luokkiin kannattaa treenata jo vauhtikestävyyttä sekä lihaskuntoa. Monipuolinen treeni, joka sisältää vaihtelevasti sekä kovempia treenejä että palauttavia päiviä on kunnon kannalta tärkeää. Vaikka tuntuisikin, että treenattavia asioita on paljon, muista antaa hevoselle (ja itsellesi!) välillä myös lepopäiviä.

Treenivinkkejä kestävyysharjoitteluun löydät Seppo Laineen kirjoituksesta Kenttähevosten kuntovalmennus (julkaistu Hevoset ja Ratsastus -lehdessä 2008).

Yksipäiväiset kisat voivat joillekin hevosille olla kuitenkin jo aika rankkoja, jos normaali liikutus on sen yhden kerran päivässä. Hyvä kunto auttaa jaksamaan ja palautumaan nopeammin. Kisapäivän aikana on tärkeää muistaa huolehtia juomisesta ja syömisestä riittävästi, niin hevosen kuin ratsastajankin!


Pienimmissä luokissa pärjää aika pitkälti perusvarustuksella, mutta muutama juttu kannattaa hankkia tai ainakin miettiä toteutus etukäteen. Ratsastaja tarvitsee maastokokeeseen turvaliivinterveyskortin ja nykyään yhä useammassa kisapaikassa liivin numeroa varten. Terveyskorttia varten on olemassa erillisiä taskuja, jotka on helppo kiinnittää käsivarteen. Tasku pitää kortin suojassa vesikelilläkin, jolloin et tarvitse joka kerta uutta. Terveyskortista löytyy suppea versio sekä monisivuinen versio. Muista myös hevoselle numerolappu!

Jos et halua (tai muista) hankkia numerolle liiviä, kannattaa pakata mukaan kaksi muovitaskua ja hakaneuloja. Tällaisella viritelmällä olen itsekin mennyt jokusen kerran, mm. SM-kisoissa viime vuonna. Numerolapun voi toki teipatakin kiinni, mutta ainakaan kisatakin kanssa jesari ei näytä kovin tyylikkäältä ;)

Hööksissä ainakin on myynnissä setti, jossa sekä liivi että terveyskortin tasku. Ei paha hinta, ja mulla ainakin toiminut oikein hyvin!


Kenttäkisoissa yleensä joku osakoe on nurmella, joten hevonen tarvitsee nurmihokit. Kisasuunnitelmat ja kengitykset kannattaa ryhmitellä ajoissa, se on aika näppärää jos hevosella on säännöiset kengitysvälit. Muista kertoa kengittäjälle hokkikenkien tarpeesta tarpeeksi ajoissa! Kaikilla kengittäjillä ei ole edes hokkikenkiä aina mukana, joten ennakoi. Yleensä kisoissa riittää pelkät kantahokit, mutta meillä kenttähevosilla on varmuudeksi neljä reikää kengissä ympäri vuoden. Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä mitä se tarjoaa...

Osta nurmihokit ajoissa ja harjoittele niiden laittoa. Ei kisoissa sitten iske paniikki, kun hokit ei sovikaan kenkään. Hanki myös tarvittavat avaimet hokkien kiristämiseen, mulla ainakin toiset nurmihokit vaativat kaverikseen jakoavaimen normaalin hokkiavaimen sijaan. Hokkireikien putsauksessa käytän yleensä ihan kengitysnaulaa tai puhdistintappia ja jengatappia. Tarkista tässäkin oikea koko (8 tai 10 mm), muuten tapista ei ole oikein apua.


Jos et ole käynyt näyttelyissä tai vastaavissa, on ehkä syytä harjoitella eläinlääkärin tarkastusta varten. Yhden ja kahden päivän kisoissa on yleensä vain yksi eläinlääkärin tarkastus. Useimmiten se on heti estekokeen jälkeen. Ratsastajan täytyy itse esittää hevonen eläinlääkärille ilman satulaa ja suojia. Alkuun eläinlääkäri tarkistaa hevosen silmäilemällä sen joka puolelta. Esittäjä seisoo silloin hevosen edessä. Tarkastuksessa ei ole niin tarkkaa miten hevonen seisoo, toisin kuin näyttelyissä (ymmärtääkseni :D). Seuraavaksi hevonen esitetään liikkeessä. Eläinlääkäri antaa tähän ohjeet, mutta yleensä esitetään käyntiä suoralla eläinlääkäristä poispäin ja ravia takaisin päin. Harjoittele sitä, että hevonen ravaa reippaasti kun pyydät sitä raviin. Tämä oli eksta vaikeaa opettaa Tumpille, sillä se aina haluisi vain löntystellä laiskasti, mikä taas aiheuttaa lisäkierroksia juostavaksi. Säännöt sallivat raipan eläinlääkärin tarkistuksessa, mulla on vissiin kerran Kangasalalla ollut kouluraippa mukana tarkastuksessa. Käynti esitetään ohjat kahdessa kädessä ja ravi ohjat yhdessä kädessä niin että hevosella on riittävästi ohjaa. Kääntäminen suoran päässä on aina hevosen suuntaan, siis oikealle kun talutetaan vasemmalta puolelta.

Täytyy alkaa itsekin tuota treenaamaan enemmän Riksun ja Röllin kanssa, ehkä siis myöhemmin kattavampaa postausta eläinlääkärin tarkastukseen harjoittelusta kuvien kera :)

Kenttäratsastukseen mukaan -sarjan muut postaukset: 1. postaus aloitus ja 3. postaus kisat kutsuu!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Pieni estetuokio

Tällä viikolla ei ole estevalmennuksia, joten päätin keskiviikkona hypellä yksikseni. Ratsuksi valikoitui Rölli, Riksukin tosin pääsi myöhemmin pomppimaan oppilas kuskinaan. Rakensin pari pystyä ja yhden okserin sekä kannoin kaksi kavalettia pomppuja varten. Tein kaksi sarjaa sekä "hämähäkkipystyn". Tarkoitus oli saada Röllin laukkaa vähän vaihtelua, joten laitoin sarjavälit hivenen normaalia lyhyemmiksi. Homma ei kyllä ihan toiminut kuten olin suunnitellut...

Rölli oli ravissa varsin kiva ja avuilla, mutta laukassa se jäi vähän roikkumaan kädelle. Kavaletti-pysty-sarja onnistui ihan kivasti kun tultiin ravissa sisään. "Hämähäkkipysty" sai Röllin mukavasti skarppaamaan ja nostamaan jalkojaan :) Kavaletti-okseri-sarja oli vaikein. Rölli ei oikein kuunnellut lähestymisissä, joten tuli askelvirheitä ja löysiä loikkia. Hyppäsin okserin ravista kerran pienemmällä tiellä (siis ilman kavalettia) ja se meni puhtaasti. Sarjassa se tippui monta kertaa.En viitsinyt jäädä sitä kuitenkaan sen enempää tahkoamaan, vaan ravailtiin rennosti loppuravit.

Ensi viikolla, tai viimeistään seuraavalla, voisi esteet roudata ulos. Ehkä siellä homma toimisi mallikkaammin kun on enemmän tilaa :)
Nyt kun kelit ovat varsin aurinkoisia, aletaan treenata tosiaan enemmän pihalla. Toivottavasti myös materiaalia tulisi sen myötä enempi. Ainakin laukkatreeniä olisi suunnitteilla, ja kunhan maastaritkin saadaan esille, niin niitä pompitaan :)

Loppuun pari kuvaa uudesta riimutyylistä... Tumpin muotikuva otettu 26.3. ja Ralli esitteli tyyliä 21.2. Musta tuntuu et jonkun pitäis vahtii näitä otuksia koko ajan :D


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Katsojana kenttäkisoissa

Sunnuntaiaamuna yhdeksän jälkeen starttasin auton ja otin suunnaksi Ypäjän. Ypäjällä järjestettiin hallikenttäkisat, luokkana avoin helppo. Kisoissa starttasi muutamia omankin seuran jäseniä sekä monia tuttuja kenttäpiireistä, joten halusin päästä katsomaan. Sekä himoitsemaan itsekin pääsystä maastareita hyppimään...

Olin pelipaikalla suunnitellussa aikataulussa. Ehdin käydä haahuilemassa jo Ypäjä-hallissa etsiskelemässä Emmiä, mutta koulukokeet olikin Opistohallissa. No onneksi ei ollut pitkä matka talsia sinne :) Katsoin Emmin radan sekä pari seuraavaa ratsukkoa ennen kuin tallustelin takaisin Ypäjä-hallille, missä siis estekoe ratsastettiin.

Oli mukavaa huomata lähtölistoista, että kisaamassa oli puokkien lisäksi muutama suokki myös :) Jos mulla olisi Riksun kanssa ollut jo kvaalit helppoon kasassa, oltaisiin voitu itsekin lähteä mukaan kisaamaan.

Koulukoe oli sama kuin aikaisempinakin vuosina eli FEI:n Helppo A, CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma 2009. Ei mikään mun suosikkiohjelma, joten koulukokeen puolesta ei harmittanut että kisat jäi välistä ;)

Emmi ja Samu lopputervehdyksessä

Emmin suoritusten jälkeen palloilin katsomassa koulua ja esteitä. Esterata vaikutti omaan silmään aika loogiseltä eikä mitenkään kovin pahalta. Esteitä radalla oli 9 ja hyppyjä 10. Tempovaatimuksena oli 350 m/min. Aika paljon tuli kuitenkin pudotuksia radalta. Yliajasta sai virheitä myös yllättävän moni ratsukko, mikä mun mielestä oli aika jännä, kun nopeita kenttähevosia kuitenkin kisaamassa...

Sara Tuomala ja Atlantis II

Kun kaikki koulu- ja estekokeet oltiin ratsastettu, olikin parin tunnin tauko ennen maastokoetta. Käytiin kävelemässä rata Emmin ja hänen kuskinsa Maijan kanssa kertaalleen. Maastorata oli rakennettu Haimi-halliin. Pituutta radalla oli 855 metriä ja nopeusvaatimus oli 400 m/min. Vauhti oli laitettu aika hitaaksi, samaa vauhtia kun mennään ulkokisoissa harrasteluokassa. Helpossa ulkokisoissa normaalisti vauhti on 490 m/min ja matka 1600-2500 m. Rata oli aika helppo, ei mitään pahoja linjoja tai sarjoja. Maneesiin oli rakennettu myös coffin, jonka "hautaa" monetkaan hevoset eivät oikein ottaneet tosissaan :D Kuvat maastoesteitä tuttuun tapaan taas mun kuvasivulla.


Maasto alkoi kello 15.30. Haimi-hallin katsomo oli ihan piukassa yleisöä. Rata oli helppo, kuten arvelin. Estevirheitä tuli ihan vain parille, eikä tempokaan ollut ongelmana. Kuvailin kaikki ratsukot, mutta Haimi-hallin valaistus muuttui vähän väliä suurien valoa päästävien kattolevyjen takia, joten kameran asetukset oli useimmiten pielessä...

Pari vihreään pukeutunutta kenttäratsastajaakin nähtiin, jeejee! :D

 Roosa Lappalainen ja Colorado

Esti Laaksonen ja Flaming Ergalad

Katariina Kuronen ja Devina D

Laura Jalasto ja Pimun Vilske

Luokan paras suomenhevonen oli Sari Kettusen ratsastama Tähti Ohjus. Ratsukko sijoittui hienosti kolmanneksi!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kipuileva kinnerpatti

Tumppi oli eilen taas klinikalla tutkimuksissa. Oikea etujalka, jossa marraskuussa todettiin syväkoukistajajänteen revähdys on parantunut hyvin eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. Mutta ongelma onkin oikeassa takajalassa...

 Tumppi ja Reipas lähdössä kohti klinikkaa...

Tumppi katsottiin ensin maneesissa suoralla ja ympyrällä käynnissä sekä ravissa. Nyt ontuma oli selkeä ja huomattavasti pahempi kuin viimeksi eläinlääkärin kotikäynnillä. Tumpin takanen taivutettiin ja katsottiin liikkeessä siinä heti perään. Alaraajan taivutukseen reagoi jonkin verran, yläraajan taivutuksessa selkeästi kipeä.

Juoksuttelun jälkeen palattiin klinikan tiloihin, jossa Tumppia oli tarkoitus tunnustella enemmän. Se oli kuitenkin niin jännittyneessä tilassa kaikki lihakset pingottuneena, ettei saatu kunnolla tunnusteltua. Pienen rentouttavan lääkepiikin jälkeen tutkittiin enemmän ja otettiin röntgen-kuvat polvesta, kintereestä ja alaraajasta. Tulokset eivät olleet kovin kivoja :( Kuvissa näkyi kinnerpatti sekä myös jonkinmoista muutosta ruununivelessä. Tumppi jäi klinikalle vielä tunniksi, sillä sille laitettiin Tildren-tiputus käyntiin.

Tildren on yleinen lääke kinnerpatin hoidossa. Sen vaikutus näkyy kyllä vasta 6 viikon päästä, mutta toivotaan että se auttaa Tumpilla. Tumppi sai myös kipulääkekuurin tähän alkuun. Liikunta nyt kuuden viikon ajan hevosen voinnin mukaan, käyntiä lähinnä.

 Alaraajan röntgenkuvaus suoritettiin puupalikoilla seisten

Tämmöiset vaivat kuten kinnerpatti eivät tule hevoselle hetkessä. Niimpä olen alkanut miettimään aikaisempia merkkejä vaivoista. Jo viime elokuussa Kangasalan kisoissa ja sen jälkeenkin (kummallinen vai kipeä? -postaus) Tumpilla oli takasissa lämpöilyä ja turvotusta. No mitäs meikäläinen teki? Syyskuussa startattiin vielä Niinisalon kenttäkisoissa vaativaa. Niissä kisoissa olikin jo jaloissa häikkää, sillä eläinlääkärin tarkistuksen läpäiseminen oli kiikun kaakun.

En ole mikään asiantuntija, mutta veikkaisin, että kinnerpatin muodostumisen ja sen vaikutuksen myötä Tumpin liikkuminen muuttui niin, että oikean etusen koukistajajänne kipeytyi ylirasituksesta. Eli jos olisin huomannut kinnerpatin oireet ajoissa ja aloittanut hoidon, oltaisiin ehkä vältytty etusen vaivoilta.
Monet eläinlääkärit ovat sanoneet, että Tumpilla on oletettavasti varsin korkea kipukynnys. Kuitenkin mulla on varsin huonot fiilikset, koska olen ollut niin huono hevosenomistaja enkä ole huomannut hevoseni olevan kipeä...

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Estetunnilla x 2

Torstaina mulla oli Annan estetunteja oikein kaksin kappalein, kun Riksun lisäksi pomppimaan pääsi Röllikin. Röllin kanssa estetunti oli ihan ihka ensimmäinen, sillä ennen ollaan menty vain itsekseen.

Ennen tuntia rakennettiin rata Annan lähettämien ohjeiden mukaan, jotta päästiin ajoissa aloittamaan. Hyvä kun Röllin kanssa viimeksi harjoiteltiin kaksoissarjaa, sillä nyt pitkälle sivulle iskettiin 5 ristikkoa peräkkäin kahden laukan väleillä :D


Rölli oli ekalla tunnilla, jossa oli myös muita nuoria hevosia. Itsenäisen verkan jälkeen tehtiin ristikoiden ympärille voltteja ravissa ja myöhemmin laukassa. Rölli valui vähän ulkoapuja vastaan kun itse jäin roikkumaan sisäohjaan. Kun muistin hellittää ohjasta, tittidiii, Röllikin kulki paremmin :) Laukassa voltit oli selvästi isompia, ja tahtia oli loppuvoltilla vaikeampi ylläpitää. Tuli niistä kuitenkin volteiksi tunnistettavia kiemuroita, joten ihan hyvin suoriuduttiin ;)

Hyppelyt aloitettiin heti muutaman pikkuesteen radalla. Rataan kuului kaaria ja suoria. Pitkä suora kahden pystyn välillä oli kaikkein vaikein! Rölli siinä vähän lähti mutkitteleemaan eikä ihan pysynyt kontrollissa. Tehtiin tunnilla muutamia eri pätkiä ja ratoja. Jokunen puomi tuli matkaan johtuen niin kuskin mokista sekä Röllin kokemattomuudesta.


Viiden ristikon linja oli varsin vaikea vielä Röllille. Kun laukka ei ole niin voimakas, että sitä voisi lähteä lyhentämään, välit ei toimineet ihan suunnitellusti. Normaalin 10 metrin välin sijaan nyt kontrollitehtävässä kaikki ristikoiden välit oli 9 metriä. Positiivista oli kuitenkin, että Rölli meni kiltisti linjan eikä ihmetellyt.

Anna sanoi, että Röllistä tulee vielä kiva peli kisakentille :)


Röllin ja Riksun tuntien välissä oli yksi estetunti. Siinä välissä ehdin hyvin laittaa Röllin pois, käydä haukkaamassa välipalaa ja laittaa Riksun valmiiksi.

Kuten Röllin tuntikin, aloitettiin Riksun kanssa volteilla kiemurrellen ristikoiden ympäri. Tehtiin laukassa samaa, nyt kiemuralla suunnanvaihdoissa piti tehdä laukanvaihdot. Ne oli yllättävän vaikeita, vaikka Riksu onkin ihan hyvä vaihtamaan. Itse heitin ohjaa pitkäksi, istunta valui milloin mihinkin suuntaan ja laukka ei pysynyt tahdikkaana. Kyllä siellä jokunen hyväkin vaihto oli, mutta useimmiten kävi niin että vaihto ei onnistunut siinä askeleessa kuin piti.

Hypätessä Riksu oli taas samanlainen kuin kisoissa. Ei malttanut odottaa väleissä, vaan lähti omiaan kiihdyttelemään etupainoisena. Se myös vaihteli tapapäällä laukkoja vähän väliä tai pukitteli. Oma keskittyminen siitä aika lailla häiriintyi, kun en ole moiseen tottunut. Jarruttaessa jäin vaan vetämään takakenossa, mikä nyt yleisestikään ei ole kovin kannattava idea. Päästiin kuitenkin tehtävät läpi jotenkuten.

Hypeltiin vähän sekä samoja että eri tehtäviä kuin Röllin tunnilla. Lopuksi tultiin 22 hypyn rata, jonka jälkeen vielä muutama korjaus. Estekorkeus oli noin 80-110 cm. Riksu hyppäsi hyvin kun se oli kontrollissa, muut kerrat ei-niin-hyvin. Ristikoilla oli Riksunkin kanssa vähän kiireiset välit, mutta ei sentään keilailtu niitä kumoon.


Ärsyttävä video! Latauksen kanssa tappelin taas pari päivää ja mikä on kiitos?! Surkea laatu niin kuvassa kuin äänessä :( Kerrankin kun laitoin musiikkiakin mukaan... Koittakaa kestää, sillä mä en jaksa enää lähteä sitä korjaamaan


Nyt onkin Annan tunneista taukoa, sillä Anna jäi äitiyslomalle. Maija Yli-Huhtalan tunneilla jatketaan edelleen. Ensi viikolla tosin jää taas välistä, kun joudun töihin :(

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Apulaista mä metsästän

Apulaista mä metsästän auttelemaan hevosten kanssa puuhastelussa. Apulaiseksi tahtoisin saada:
  • maalaisjärkeä omaavan
  • luotettavan
  • myös muusta kuin ratsastuksesta kiinnostuneen
  • määrätietoisen
  • mieluusti täysikäisen, mutta vähintään 16-vuotiaan 

Tallilta löytyy siis hommia hevosten liikuttamisesta aina varusteiden kiillottamiseen. Karsinat putsataan tallin puolesta, joten siihen hommaan ei tarvitse ryhtyä jos ei ihan välttämättä tahdo :D Mikään konkari ei tarvitse olla, kunhan jotain kokemusta hevosista ja niiden hoidosta on.  En varsinaisesti etsi vuokraajaa, mutta siihenkin mahdollisuus. Apulaisen kokemuksen myötä sovitaan sopivat hommat :) Olisi aivan mahtavaa jos apulainen olisi innokas kuvaaja, sillä materiaalia omasta menosta ei koskaan ole liikaa! Etsinnässä olisi siis hoitaja hevosille, mutta itse tykkään enemmän sanasta apulainen.

Tallilla on kaksi kenttää, maneesi ja "ravirata". Talli sijaitsee Liedossa. Liedon bussi (kulkee väliä Lieto-Turku) jättää pysäkille vajaan kahden kilsan päähän.

Yhteydenotot mieluusti sähköpostilla (jenni.santanen@hotmail.com) tai Facebookissa. Lupaan vastata kaikille!

Näkyykö apulaista?

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kisakausi avattu!

Tänään avattiin kisakausi oman seuran estekisoissa kotitallilla. Röllillä hyppäsin mietiskelyjen jälkeen sittenkin ristikkoluokan sijaan 60 cm ja Riksulla menin taas kerran 90 cm. Oppilaani osallistui myös Riksulla 60 cm luokkaan.

Kisapäivä alkoi oppilaan radalla. Oppilas osallistui ekaa kertaa kisoihin ja ratsasti hienosti nollaradan :)

Viime kisoista viisastuneena kävelytin ja juoksutin Rölliä jokusen aikaa ennen kuin kiipesin selkään. Rölli olikin aika pörheällä tuulella, joten juoksutus tuli tarpeeseen. Verkassa se oli aika kivasti kuulolla ja hyppeli ihan hyvin. Rölli liikkui omalla moottorilla reippaasti, mutta ei kiikuttanut mua niinkuin viimeksi. 

Radalla se tuntui paikoitellen jopa jäävän pohkeen taakse. Kaksi puomia tuli mukaan pystyiltä. Vitoselle vauhti vähän hiipui kurvissa, eikä Rölli oikein reagoinut jalkaan, joten ravista löysä hyppy ja puomi mukaan. Vitos-kutos linjan välissä Rölli vähän mutkitteli eikä päässyt kunnolla vielä vauhtiin. Seiskalle tuli myös pohjaan, ja siitä toinen puomi. Muuten olin ihan tyytyväinen Rölliin. Se käyttäytyi hyvin verkassa eikä 60 cm tuntunut liian isolta. Vaan sitä perusratsastusta reeniin, se on vaan niin tärkeää.

Kuvaajat ei olleet ihan kartalla tehtävistään, joten materiaalina vain pari rakeista kuvaa.




Röllin jälkeen olin pari luokkaa radalla liputtamassa ja katsomassa ratoja. Erikoisuutena meillä oli näissä kisoissa oma luokka täti- ja setäratsastajille. Viisi tätsää siellä viiletti tukka putkella 60 cm radalla ;) Tätiluokassa jaettiin kaikille palkinnot, pinkistä loimesta aina hierontalahjakortteihin. Olisin voinut osallistua siihen Röllin kanssa, mutta en tuntenut itseäni vielä ihan niin tädiksi :D Juulia osallistui Riiviön kanssa siihen ja sijoittui kolmanneksi.

Kaikissa luokissa oli sama rata, joten ei tarvinnut opetella uutta rataa Riksun kanssa.


Starttasin Riksulla vasta 19. lähtövuorolla, joten oli hyvin aikaa lämmitellä. Käveltiin rata kerran ympäri ennen kuin mentiin kentälle. Riksu oli vähän epätasainen edestä, eikä muutenkaan tuntunut ihan parhaimmalta ratsastaa. Esteille se vähän lähti kiihdyttelemään eikä pysynyt ihan kontrollissa.

Melko sama meno jatkui radalla. Riksu oli vahva ja pääsi etupainoiseksi aika ajoin. Hypyt meni ihan hyvin ja päästiin puhtaasti maaliin :) Aikamoista sukeltelemista oli kuskilla, mutta heppa hoiti hommansa hienosti. Saatiin punavalkoinen ruusuke, jonka Riksu tosin ravisteli heti laittamisen jälkeen maahan...


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kenttäkisoissa ulkomailla: Iiris Belgiassa


Tällä kertaa ulkomaiden kenttäkisoista pääsee kertomaan Iiris Lyyra :) 

Iiris on 23-vuotias kenttäratsastaja Turusta. Hän on asunut ja ollut töissä Belgiassa useamman vuoden. Iiris kilpailee 11-vuotiaalla irlantilaistammallaan Bingo. Bingo on tullut Iirikselle noin kaksi ja puoli vuotta sitten. He ovat kisanneet kenttää kansallisella tasolla Belgiassa ja Hollannissa. 


Kauanko olit kisareissulla? Milloin?
Olen asunut ulkomailla nyt neljä vuotta. Lähdin Belgiaan 2010, kun olin valmistunut Ypäjältä kaksoistutkinnosta. Olin ensimmäiset 1,5 vuota töissä esteratsastajalle Brysselin lähellä. Tämän jälkeen muutin Antwerpenin lähelle kenttäratsastaja Karin Donkersin tallille puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen olen nyt ollut reilu kaksi vuotta töissä kenttäratsastustallissa nimeltä Stal Viktory. Olen kuitenkin nyt tulossa takaisin Suomeen tekemään pääsykokeet ammattikorkeakoulun opintoja varten.

Miksi päätit lähteä ulkomaille?
Koulutukseni aikana Ypäjällä ja työharjoitteluissa ymmärsin kuinka paljon suurempaa hevosurheilu on Keski-Euroopassa. Halusin lähteä hakemaan kokemusta ja ammattitaitoa maailman huipuilta. Myöskin kisaaminen täältä käsin on varsinkin kenttäratsastajalle paljon helpompaa, kaikki suuret ja vähän pienemmätkin kisat on niin paljon lähempänä.

Mitä kannattaa ottaa huomioon lähtiessä ulkomaille?
Itse omien kokemusteni perusteella sanoisin, että jos haluat mennä töihin ulkomaille, tärkeimmät eväät ovat varmasti rohkeus, oppimisen halu, periksiantamattomuus ja iloinen mieli. Lähtiessä ulkomaille pitää tietysti ottaa paljon käytännönkin asioita huomioon, varsinkin jos lähdet sinne kisareissulle hevosesi kanssa. (toisenlaiset kisasäännöt, kilpailutavat, hevosen passi, rokotukset, ratsastajan ja hevosen kilpailuluvat, yms.)

Mitä tasoa kilpailit ulkomailla?
Olen kilpaillut Hollannissa ja Belgiassa kansallisella tasolla B- ja L-tasoisissa luokissa. Suomessa L-taso on varmaankin jotain helpon ja vaativa B-luokan väliltä.

Minkälainen kisojen hintataso oli verrattuna Suomeen? Mitä lähtömaksut maksoivat?
Suomeen verrattuna kilpaileminen täällä kansallisella tasolla on halvempaa. Lähtömaksut ovat noin 30 €, vähän luokasta riippuen.

Mitä kisalupia vaadittiin?
Minulla on täällä ollessani aina ollut paikallinen kisalupa. Olen siis liittynyt tallini ratsastusseuraan, jonka kautta olen hankkinut kansallisen lisenssin. Tämän saamiseen tarvitsin myös suostumuksen SRL:ltä.


Mistä löysit kisakutsut ja miten ilmoittautuminen onnistui?
Kisakutsut löytyivät kaikki Belgian ratsastajain liiton sivuilta (Equibel). Ilmottautuminen ja maksaminen onnistui täysin tuon sivun kautta. Hyvä ja toimiva systeemi.

Oliko kilpailusääntöjen kanssa ongelmaa? Erosivatko säännöt Suomen säännöistö ja miten tarkistit asian?
Säännöt olivat aika pitkälti samat kuin Suomessa. Eläinlääkärin tarkastuksia oli hyvin harvoin kansallisissa kisoissa, joten se teki kilpailuiden rakenteesta vähän erilaisen. Minun ympärilläni ja kanssani työskenteli myös koko ajan paljon paikallisia kenttäratsastajia, joiden kautta oli helppo tsekata, jos tuli jotain kysyttävää tai epäselvyyksiä.


Kuinka monta huoltajaa/auttavaa kättä tarvitsit mukaan kisamatkoille ulkomailla?
Minä olen käynyt täällä usein yksinkin kisoissa, mutta vain yhden hevosen kanssa. Aikasemmin kun kävin Suomesta esim. Ruotsissa kisoissa, oli äitini mukana, mutta mitään muuta ekstra apua ei tarvittu.

Kuinka kisajärjestelyt sujuivat?
Pääosin ovat kisat täällä hyvinjärjestettyjä. Tottakai vähän pienemmissä kisoissa voidaan aikatauluissa vähän lipsua tai muuta semmoista, mutta pääosin ei minulla ole ollut suurempia ongelmia.

Olivatko radat haastavampia kuin Suomessa?
Radat ovat mielestäni vähän teknisempiä kuin Suomessa. Jo pienissä luokissa saattaa olla kapeampia esteitä ja erilaisia linjoja, vaikka esteet eivät sinänsä ole vielä isoja. Mielestäni tämä on hyvä juttu, sillä se opettaa ratsukkoja jo aikasessa vaiheessa tämänlaisiin tehtäviin, mitä varmasti tulee vastaan isoimmilla radoilla. Myöskin se laittaa jokaisen ratsastajan ratsastamaan paremmin ja tarkemmin, eikä vain laukkaamaan kovaa vauhtia ratojen läpi, mikä on myös turvallisuus seikka.


Oudoin tai erikoisin hyppäämäsi este ulkomailla?
Olen kerran maastoradalla hypännyt ihan oikean taidemaalauksen yli, se oli aika hauska ratkaisu radanrakentajalta :)

Pelottavin este kisoissa?
Muistan, että minua jännitti kauheesti viime vuonna Nokeren-kisojen vesieste, joka on tosi iso pudotus veteen, ja paikalla on aina tosi paljon yleisöä. Olin nähnyt myös kyseiselle esteelle tosi paljon kieltoja, mutta tästä kaikesta huolimatta Bingo hyppäsin sinne sekunttiakaan epäröimättä. :)

Kuinka paljon lähtijöitä oli kisoissa?
Nuo B-ja L-tason luokat olivat aina melko suuria. Lähtijä määrät olivat 100-150 ratsukon paikkeilla. Ero oli kuitenkin hyvin suuri M- ja Z-tasoisiin luokkiin (kansallinen * ja **), joissa lähtijöitä oli yleensä vain parikymmentä.

Deurlen kansalliset kenttäkisat elokuussa 2013, luokka L


Oliko kisoissa paljon yleisöä?
Belgian mestaruus kisoissa ym. arvokisoissa oli aina paljon yleisöä, mutta tavallisissa kansallisissa kilpailuissa oli harvemmin paljon enemmpää katsojia kuin tukijoukot.

Miten kuuluttajat selvisivät suomalaisista nimistä? Oliko mieleenpainuvia väärinlausumisia?
Minun etunimeni lausuttiin usein Liriksenä :D Kaksi ii:tä nimessäni on täällä ihan ennenkuulumatonta, mikä hämäsi useimpia kuuluttajia.

Minkä värisiä kenttävarusteesi olivat kisoissa, miksi?
Maastossa olen pitänyt aina valkoisia housuja, sen kanssa tummansinistä paitaa, on mielestäni kiva suosia kotimaisia värejä. Yksinkertaisuus on kaunista.

Kävikö kielimuuri ongelmaksi jossain tilanteessa kisoissa tai matkan aikana?
Alkuun olin joskus vähän ongelmissa, kun kävin ranskankielisellä puolella estekisoissa, missä ihmiset eivät mielellään puhu tai eivät osaa englantia. Siitä lähtien kun olen asunut flaaminkielisellä puolella, olen opiskellut hollantia ja puhun sitä jo melkein sujuvammin kuin englantia. Se helpottaa elämääni paljon, ihmisiin on helpompi tutustua, ja keskusteluihin päästä mukaan.

Millä menitte ulkomaille?
Itse olen aina lentänyt, ja hevoseni ovat kulkeneet kuljetusfirmojen autoissa.

Kisareissulla ikimuistoisinta?
Ehdottomasti ihmiset joita olen tavannut, aivan mahtavia persoonia ja ammattitaitoisia ihmisiä. Sekä  tietysti kaikki onnistumisen hetket, kisamenestykset.

Kehityitkö paljon reissun aikana?
Olen kehtitynyt aikanani älyttömän paljon, olen saanut paljon kokemusta, ja sitä kautta saanut paljon varmuutta ratsastukseeni. On ollut mielettömän kokemusrikasta saada seurata huippuratsastajien työskentelyä näin läheltä, olen oppinut siitä aivan älyttömän paljon.

Paljonko kisareissu tuli maksamaan? Oliko sen arvoinen?
Tämä on vaikea arvioida, sillä olen ollut niin kauan jo ulkomailla, mutta se on ehdottomasti ollut sen kaiken arvoista! :D

Lähtisitkö uudestaan?
Ehdottomasti, ja suosittelen myös muillekkin lämpimästi! :)


Nyt ratsukko on palaamassa Suomeen! :) Iiris edustaa myös TS Ratua, kuten minäkin. Iiriksen ja Bingon kuulumisia voitte lukea enemmän seuran blogista.