lauantai 30. elokuuta 2014

Niksulassa harjoittelemassa

Tänään käytiin kivalla päiväretkellä Niinisalossa :)

Lähdettiin matkaan yhdentoista jälkeen, joten sain katsella kenttäratsastuksen MM-kisojen maastoa koko menomatkan Yle Areenasta. Perillä oltiin juuri niihin aikoihin, että ennen Sanna Siltakorven lähtöä oli enää pari ratsukkoa. Sitten netti menikin poikki... Näytti varmaan hyvältä kun kuljeksin keskellä Niinisalon mäntymetsää läppäri sylissä etsien signaalia, joka sitten löytyi kun seisoin keskellä tietä. Netti ja Areena pelittivät, mutta Sannan suorituksen aikaan radalla meni ranskalainen ratsastaja, jota tietenkin kuvattiin koko ajan. Siltakorven suorituksesta näytettiin tuuletus, kun hän pääsi maaliin estevirheittä. Ei sen enempää, höh!


Sitten pistettiinkin Riksu kuntoon ja lähdettiin verkkailemaan. Alkuun Riksu oli ihan ihmeissään miksi hänet on tuotu yksinään tänne metsän keskelle. Se myös tuijotteli kaikkia kiviä ja kantoja, mutta työskentelyn edetessä rentoutui ja tuli paremmin kuulolle. Hyppelyt aloitettiin pienellä punaisella harrasteen aita-esteellä, jonka jälkeen tultiin kahdesti tuttarin vihreä kulma. Riksu kävi vähän hitaalla vielä näillä esteillä, jolloin hypyt ei ollut ihan terävimpiä.



Otin vielä yhdet hypyt helpon verkkaesteille eli vihreälle sianselälle ja olympiarenkaille ennen kuin lähdettiin hyppäämän radan esteitä (helpon rata kuvattu toukokuun kisoissa). Rata lähti rakovalkealta ja jatkui koivutukkikasalle. Kakkoselle pääsin ratsastamaan hyvin suunnittelemani reittiä vähän ulkokaaresta ja suoristus ennen estettä. Kolmonen radalla on nimeltään kärryt, joka on helppo pystyeste.



Seuraavaksi hyppäsin banketin ensin yksittäin ja sitten pari kertaa jatkaen alamäkeen renkaille. Ekalla kerralla Riksu sai katsoa bankettia kun mentiin se ravissa. Toiset kerrat edettiin laukassa. Banketin jälkeen linja valui pikkasen oikealle, mutta sain korjattua sen kuntoon ennen renkaita. Riksulla pysyi tosi hyvin tasapaino renkaiden jälkeen, vaikka siinä on alamäkeä. Tumpin kanssa siinä on ollut joskus vähän tasapainon horjumista.





Radalla seuraavana on "väliesteenä" risupysty, jossa nyt tosin oli vain kuivat oksat koristeena. Tämän esteen jälkeen kaarrettiin oikealle, jossa oli talon ja haudan muodostama puolicoffin. Ekalla yrittämällä päästiin kyllä linjan esteet yli, mutta ei ollut mikään tyylikäs suoritus. Kaarre talolle valui ulos vasemmalle ja talon jälkeen valuttiin sitten oikealle. Ekalla kerralla Riksu vähän jarrutteli haudalle kiemuraisen reitin takia, mutta yli mentiin. Toisella kertaa puolicoffin ja nuolenkärki perään meni jo paljon sujuvammin.




Seuraavana radalla on tukkiokseri, jonka piti olla taas helppo välieste vaan matkalla. Vaan eipä ollut, sillä tällä esteellä oli eniten haasteita. Riksu veti oikealta ohi pari kertaa ennen kuin sain sen paremmin kuulolle. Vaati todella ratsastusta, että sain vasemman ohjan läpi ja päästiin yli esteestä. Silti siinä edelleen Riksu hyppäsi aika vinoon oikealle...



Tukkiokserilta matka jatkui yli sianselän, jonka jälkeen otin ensin kulman yksittäin kerran ennen koko tehtävän ratsastusta. Tässä tehtävä on lähes S-kiemuran mallinen reitti kuusipystyn, kulman ja penkin yli. Kulmalla ei ollut mitään ongelmia yksittäin tai tehtävässäkään, vaikka pikkuisen lähelle paikka osuikin. Penkiltä Riksu sen sijaan ensin taas vilisti ohi oikealta. Uudelleen kun tultiin niin onnistui penkki yksittäin sekä tehtävän osana.

Alamäki rantaan oli kokenut kovia näiden jatkuvien syysateiden aikaansaannoksena, joten reitti piti valita eri kohdasta kuin normaalisti. Käytiin ensin järvessä kahlaamassa käynnissä. Sitten tultiin helpon alashyppy veteen ja ylös vedestä tuttarin koivutukin yli. Tulin siihen perään kaksi kertaa helpon alashypyn, helpon tukin vedestä ylös ja ylämäen jälkeen tukki-tukki sarjan. Toinen kerta meni taas sujuvammin ja sarjan väliin saatiin toimivat kolme laukkaa.



Vihreälle pöydälle (Willimiehen baari) lähestyessä Riksu veti taas pään alas ja meni oikealta ohi. Sinänsä ärsyttävää, koska pöydän molemmin puolin on tykkilaatikot johteena. Uudelleen kun tultiin niin vasen ohja sai olla taas tiukkana, valuttiin oikeaan reunaan mutta yli. Tultiin vielä kerran ja nyt jo vähän keskemmältä. Viiminen este oli helppo tukkieste, joka ylittyi hienosti.

Ohimenoista huolimatta olin aika tyytyväinen tähän treeniin. Esteet ei itsessään ollut mitenkään pahoja, mutta Riksua täytyy ratsastaa vielä paljon enemmän kuin Tumppia. Tumppi lukitsi esteet yleensä tosi hyvin ja hyppäsi esteet jos ohjaus oli edes sinne päin. Riksun kanssa täytyy muistaa vaan ratsastaa se molempien ohjien ja pohkeiden väliin. Mutta kyllä se aika tykki on ;)



Tehtiin pitkät loppuverkat, jotta maitohapot lähtisi lihaksista pois. Ehdittiin hyvin verkata ja hoitaa Riksu valmiiksi kotimatkalle ennen kuin palasin läppärin ääreen katsomaan MM-maastoja. Näin pari suoritusta ennen kuin Suomen toinen edustaja Elmo Jankari lähti radalle. Siitä Elmon radasta ei sitten näytetty vilaustakaan... Ärsyttävää, kun Suomen edustajien menosta ei näytetty parin sekunnin pätkää enempää, mutta muiden menosta näytettiin turhanpäiväisiä pätkiä puskien läpi kuvattuna.

No ehkä huomenna nähdään Siltakorven rataesterata, kun radalla kuitenkin on vain yksi ratsukko. Jankarin meno maastossa päättyi keskeytykseen, joten Elmoa ei huomenna nähdä rataesteillä.

maanantai 25. elokuuta 2014

Tumppi palailee töihin

Tumppi palailee vihdoin pikkuiljaa töihin! Kinnerpatin tilannetta ei ole käyty klinikalla kuvauttamassa, vaan mennään sen mukaan miltä hevonen tuntuu. Ja Tumppi tuntuu liikkuvan puhtaasti ja mielellään :) Kinnerpattipotilaille tärkeää on säännöllinen liikunta, joten Tumpin kanssa yritän jotain puuhailla päivittäin.

Nyt se on tehnyt 30-60 min kevyitä ratsastuksia. Edelleen kävellään paljon, mutta myös ravia ja laukkaa mennään. Alkuun kun lähdetään kävelemään alkukäyntejä, Tumppi laahustaa ja välillä kompuroikin. Kun lihakset pikkasen lämpeävät ja Tumppikin tajuaa homman idean, niin jalatkin irtoavat vähän paremmin maasta. Ratsastus on pääasiassa vielä pitkällä hevosella humputtelua, mutta tarkoituksena on vähitellen alkaa vaatia vähän enemmän. Tumpilla on kuntokin päässyt niin huonoksi, ettei se edes vielä jaksaisi mitään ihmeempia treenejä, vaikka kroppa muuten kestäisi.

Herkästä ja nopeasta täykkäristä ei vielä ole tietoakaan, vaan Tumppi on aika hidas ja välillä löysä. Tai no, mitä voi olettaakaan jos pitkin ohjin vain hölkkäilee. Tosin se ottaa reippaasti kierroksia ja kuumuu aina kun muut pääsevät maastoesteille ja se ei!



Ratsastuksen jälkeen kylmään takajalat kintereestä alaspäin ensin vedellä ja sitten vielä jääsuojat hetkeksi jalkaan.

Laitumelta tarhaan siirtymisen jälkeen Tumpin takajalat on alkanut vähän turvottelemaan yön aikana. Tarhassa se yleensä vain kököttää yhdessä kulmassa kun taas laitumella liikkui vähän koko ajan. Muutaman totuttelukerran jälkeen Tumppi sai yöksi jalkoihinsa "hiilarit" eli Wahlstenin Healing Wrap -patjat, jotka heijastavat kehon oman lämmön takaisin jalkaan ja näin sulattavat nesteen pois. Ne toimivat siis samalla idealla kuin Back On Track -tuotteet. Ainakin tässä ensimmäisen viikon käytön jälkeen voin sanoa, että patjat ovat toimineet.


Tumpilla on tän saikkujakson ja kevyemmän liikutuksen myötä ne vaivalla hankitut selkälihakset aika pitkälti kadonneet. Tumpilla on tosi korkea säkä, jonka molemmin puolin on nyt aikamoiset lapakuopat. Pari viikkoa ratsastuksessa on ollut käytössä pyyheliinasta viritelmä, joka vähän täyttää koloja. Taidan kuitenkin kaivaa jostain kaapista täyttöpalat Mattesin romaaniin ja otan sen takaisin käyttöön. 

Kuvittelenko vain, vai onko kesämaha jo vähän kutistunut? :D


Tumpin tulevaisuus on vielä auki. Katsotaan mihin asti se tästä kuntoutuu. Isoille radoille siitä tuskin enää kuitenkaan on. Ajatuksena mulla on ehkä vuokrata sitä jollekkin kisakaveriksi pieniin luokkiin, sillä Tumpin kanssa ainakin maastosta pääsee varmuudella maaliin asti!

Jos Tumpin kanssa meno jatkuu sujuvasti, niin ehkä niitä pieniä pomppujakin koitellaan tässä syksyllä :)

tiistai 19. elokuuta 2014

Kisareportaasi: Ypäjän kenttäkisat 17.8.

Sunnuntaina kisailtiin Riksun kanssa tutustumisluokassa aluekenttäkisoissa Ypäjällä. Oli ihan mukavasti aikataulutettu meidän kisapäivä, sillä koulustartti oli vasta puoli yhden jälkeen. Syksyn sateetkaan ei onneksi ehtineet perille vielä sunnuntaiksi, vaan kisapäivä meni sopivan aurinkoisissa tunnelmissa.

Jo kotona Riksu oli vähän vaisu eikä oma itsensä, ja sama jatkui Ypäjällä. Se säpsyi ja kyttäsi kaikkea mahdollista matkalla traikulta kouluverkkaan. Metsäkentällä verkkaillessakin se tuntui aika huonolta ratsastaa, ei ollut ihan pohkeen edessä ja kulki varsin jännittyneenä. Ja edelleen ne lyhyellä sivulla aidan ulkopuolella maassa olevat tukit järkytti pienen suokkipojan maailmaa, varsinkaan vasemmassa kierroksessa niistä ei suoralla hevosella päästy ohi kertaakaan.


Verkassa yritin saada Riksua vaan rentoutumaan. Laukat nousi hyvin, mutta kaikki siirtymät alaspäin oli huonoja. Riksu oli kättä vasten eikä kuunnellut jalkaa. Ympyröillä ja kaarilla se ei taipunut ihan rehellisesti vasempaan kierrokseen, oikealle oli sentään parempi.

Metsäkentältä siirryttiin hiekkalaatikolle odottelemaan omaa vuoroa. Siinä meillä oli aikaa vielä kahden ratsukon radan ajan työskennellä. Hinkkasin käynti-ravi-siirtymiä, jotka jo vähän tuntuivat paranevan. Oma vuoro koitti ja eikun radalle!


Rataa kiertäessäni Riksu meinasi tallata kouluaidan päälle valuessaan ulos lyhyellä sivulla. Tuomaripäässä se teki ihme hypähtelyjä ja potkaisi kentän reunapalkkia. Lupaava alku!

Kouluohjelmana meillä oli Tutustumisluokan kouluohjelma lyhyellä radalla. Riksun rata itsessään ei ollut onneksi niin paha kuin olin jo odottanut verkan perusteella. Mulla ei ollut kunnollista otetta Riksuun, mutta se suoritti kaikki tehtävät kuitenkin ihan ok. Keskiravin jälkeen jokunen ekstra pidäte olisi ollut paikallaan, jolloin takapää olisi ehkä tullut vähän paremmin messiin. Käyntisiirtymässä se oli arvatenkin kättä vasten, ja siitä tulikin numeroksi 5. Molemmat laukannostot lähti vähän turhan ajoissa, mutta kerrankin lähti heti eikä kahden askeleen päästä. Muuten puksuteltiin kohtuu tasainen rata.

Tuomarin kommentit: "Raamikas hevonen. Etenee sujuvasti ravissa, laukassa turhan kiire. Valmistele siirtymiset."

Radasta saatiin tulokseksi 63,33 % eli -55.  Koulun jälkeen oltiin jaetulla 18. sijalla 42 lähtijän luokassa. Tuttarin kouluohjelmassa on niin vähän arvostelukohtia (12+4), että siinä ei juurikaan tule eroja tasaisten suoritusten kesken, varsinkin kun kentässä ei saa käyttää puolikkaita pisteitä. Nytkin sijalla 10 oli 8 ratsukkoa, joilla kaikilla sama tulos 63,89 %, eli vain piste enemmän kuin meillä.

Seuraavat kolme kuvaa kouluradalta on ottanut Riina Mattila, kiitokset.





Kouluradan jälkeen kävin kävelemässä esteradan Juhlakentällä. Kentällä oli kivasti koko ajan pystyssä sekä tuttarin että harrasteen radat niin ei tarvinnut odotella mitään vuoroja luokkien kesken. Radankävelyssä piti vaan olla tarkkana, että opettelee oman radan kokonaan eikä vahingossa ota matkaan harrasteen esteitä. Radat kun kulkivat samoja reittejä ja esteet oli vierekkäin. Tuttarin rata oli aika kiva, ei mikään ihan helppo, muttei mahdotonkaan.

Suojien laittamisen jälkeen menin jo verkkailemaan esteille. Ristikkoverkassa otin vähän ravia ja laukkaa sekä hyppäsin ristikon kerran. Itse esteverkassa tultiin pysty ja okseri pari kertaa. Okserille tuli ihan hyviä hyppyjä, pystylle tulin ehkä vähän turhan löysästi.



Ennen suoritusta kiersin vähän katsomon vieressä, hiukan Riksu jotain ihmetteli mutta pysyi kuulolla. Rata meni puhtaasti, mutta edelleen oli turhia rytmin muutoksia. Pari estettä kolahti, mutta puomit pysyivät kannattimillaan, jes! Estekokeen jälkeen tuloksiin oltiinkin saatu jo vähän enemmän hajontaa. Riksun kanssa oltiin jaetulla 13. sijalla.

Vesileimalla varustetut kuvat rataesteiltä ja maastosta on ottanut Heidi Lammi.




Koulun ja esteiden suoritukset oli meidän kohdalta ohi noin kahden aikaan. Helpon maastot alkoivat puoli neljältä, tuttarin vähän vajaa viisi. Tässä välissä oli siis hyvää aikaa käydä kävelemässä maastorata. Rata oli melkein sama kuin kisaviikolla, joten en jaksanut kuvata kaikkia esteitä uudelleen. Kokosin vanhoista ja uusista kuvista kuitenkin koko radan mun kuvasivulle.

Oltiin iskän kanssa katsomassa kaikki helpon ratsukot isolla vedellä, ennen kuin alettiin laittamaan Riksua kuntoon. Vielä hokituksessa Riksu oli vähän unisen näköinen, mutta verkassa se kuitenkin heräili. Olin ehkä vähän turhan ajoissa verryttelyssä, mutta ainakin tuli hyvät kävelyt alle.


Keskikentällä verkkaesteinä oli vain kaksi minitukkia ja yksi harrasteen koivutukki. Nurmiverkassa sentään oli tuttaria varten vähän isompi punainen pöytä.

Hyppelin pikkutukit kertaalleen ja koivutukkia kolme kertaa. Nurmella vielä pöytä pari kertaa yli. Riksu tuntui nyt jo reippaammalta ratsastaa.



Lähtölaskennassa Riksu otti vähän kierroksia ja lähtöluvan saatuamme se ampaisi reippaasti matkaan. Mun pikku suokkipallero alkaa vihdoin ymmärtää tätä mahtavaa osakoetta! Se oli kyllä tosi hieno fiilis kun Riksu lähti itsellään etenemään niin hyvin! :) Rata eteni sujuvasti ja esteet ylittyivät helposti. Mökki-mökki-sarja meinasi jopa jäädä vähän ahtaaksi, mutta isommalla kaarella meni hyvin.




Ekalle vedelle Riksu vähän jarrutti kun tultiin luiskaa alas. Vesi mentiin ravissa ja maalla nousi laukka. Vettä seurannut katto-este ylittyi taas hyvin :) Ratapölkky-esteelle Riksu teki jättiloikan kaukaa, kun oli hyvä vauhti päällä.

Toisella vedellä oli tehtävä tukki, jonka jälkeen veteen ja veden jälkeen koivutukki. Valittavissa oli reitti kaarella koko veden läpi tai veteen, kukkulan päältä ja taas veteen. Radan kävelyssä suunnittelin, että jos Riksu menee hyvin veteen ja saan sen suoraksi, niin laukkaan koko veden. Jos se taas jää mutkalle ja vilistää vain rantaa pitkin, niin mennään kukkulan yli ja takaisin veteen ennen koivutukkia.

Suunnitelma hyvä, toteutus heikompi. Riksu tuli ekan tukin ihan hyvin ja jopa laukkasi vedessä. Se kuitenkin jäi mutkalle ja punki oikealle. Siispä mentiin kukkulan päältä. Oma ratsastus tässä ei ollut mitään parhainta, kun Riksu jäi mutkalle ja valui kokoajan vaan oikealle. Oma istunta valui sinne myös... Ei päästy kukkulan jälkeen oikein kunnolla veteen vaan Riksu vilisti rantaviivalla. Päästiin kuitenkin koivutukin yli, vaikkakin ravista.


Riksu laukkasi koko radan (vesiä lukuunottamatta) tosi hyvin, joten edettiin paljon reippaammin kuin kisaviikolla. Kisaviikon tuttarissa meille tuli jo kiire maaliin, mutta nyt ennen vikaa estettä oli aikaa vielä 30 sekuntia ennen kuin saisi mennä maaliin. Toka vikan esteen jälkeen otin vauhdin lähes kokonaan pois ettei saada aliaikavirheitä. Vikalle esteelle Riksu tulikin niin hitaasti, että hyvä kun ei siihen kompastunut, hups :D Lotta H:n ottama kuva vikalta esteeltä. Maalissa oltiin ajassa 3.09, kun ihanneaika oli 3.25.

Tuttarissa (ja harrasteessa) paukkuu aikavirheitä jos ratsastaa liian lujaa. Ihanneajan saa alittaa korkeintaan 20 sekunnilla, muuten saa aliajasta 0,4 virhepistettä jokaisesta sekunnista. Viimeisen esteen jälkeen ei saa tehdä enää volttia ja maaliin täytyy edetä suoraviivaisesti laukassa, muuten rangaistaan vaarallisesta ratsastuksesta (-25virhepistettä). Isommissa luokissa aliajasta ei enää sakoteta.

Tein hyvät loppuverkat kentällä ja tiellä. Riksu palautui taas jo nopeammin kuin viimeksi :) Ehdittin pestä Riksu ja lastata se traikkuun, kun jo kuuluteltiin palkintojenjakoon valmistautuvia ratsukoita. Palkintojenjako suoritettiin kanslian edessä ilman hevosia.

Maastossa oli sen verran tullut virheitä niin esteillä kuin ajan kanssa, että noustiin sijalta 13 sijalle 8. JEE! :) Meidän kanssa jaetulla 13. sijalla ollut ratsukko teki myös nollan maastossa. He sijoittuivat sijalle 7, koska olivat lähempänä maaston ihanneaikaa. Vähän harmitti, kun en tajunnut himmailla maalisuoralla sen enempää, mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin saatiin. Hyvillä mielin lähdettiin kotiin :)

torstai 14. elokuuta 2014

Viime viikon hyppelöt

Viime viikolla suokkipojat treenaili kentällä ratesteitä. Röllin hyppypäivä oli torstaina ja Riksun perjantaina. Torstaina keskipäivän helteessä rakensin rataa ja keräilin esteisiin kaikkia vähänkin erikoisia juttuja pelokkeiksi varmaan lähemmäs kahden tunnin ajan. Rakensin radan lähes samanlaiseksi kuin Kaarinan Kenttäratsastajien seurakisoissa 2.8. oli 80 cm luokassa. Ratamestarina siellä oli Tomas Kiviranta, eli kiitos hänelle rataideasta. Radan valmistumisen jälkeen alkoikin aikamoinen ukkoskuuro ja vettä satoi todella reippaasti. Onneksi sade loppui illaksi ja päästiin suunnitellusti esteille, vaikka keli ei vieläkään ollut parhain valokuvia ajatellen.

Röllin vuoron aikaan kentällä oli myös poneja hyppäämässä. Rölli otti niistä vähän ylimääräisiä kierroksia, ja pitkästä aikaa oli hermostunut selkäännousussa. Tein aika pitkän ja rauhallisen verryttelyn, jonka aikana Röllikin pikkuhiljaa rentoutui. Tultiin muutaman kerran ravipuomeja ennen kuin aloitettiin hypyt yksittäisillä esteillä.




Alkuun Rölli oli lähestymissä varsin hyvin kuulolla ja malttoi odottaa kohti esteitä. Kun se pääsee vauhtiin, alkaa kiihdyttely kohti esteitä ja väleissä siitä tulee tosi etupainoinen. Hypeltiin ensin kaikki esteet yksittäin ja sitten pari radan pätkää.

Vaikein este Röllille oli pinkki-ruskea lankku, jota se pudotteli tai ajautui liian lähelle sitä. Jotenkin tuntui, ettei Rölli oikein sitä hahmottanut tai sitä hämäsi esteen edessä ollut varjo. Muuten putkilot, portit ja vesimatot ylittyivät rohkeasti. Sarjan b-osan alle olin laittanut pari olkipaalia, ne ylittyivät jättiloikalla ekalla kerralla, mutta seuraavalla kerralla hyppy oli normaalimpi.



Videolta huomasin, että nypin vähän turhaan laukkaa pois välillä, jolloin laukka menee varsin selättömäksi. Ja sitten kun Rölli ampuu esteille niin  mulla paino valuu vasemmalle ja yritän jarruttaa sitä korkealla kädellä, varsinkin oikea käsi nousee turhankin herkästi ylös. Yritin keskittyä istumaan hypyissä pystyssä, mutta se ei aina ihan onnistunut. Lisäksi keskittymistä olisi vaatinut vielä Röllin suoruus ja reitit esteeltä seuraavalle sekä oikeat laukan väleissä. Rölli vähän väsähti lopussa, jolloin kääntämisestä tuli entistä hankalampaa ja Rölli alkoi roikkumaan kädellä...

Röllin tehtävissä ja radalla esteet olivat noin 60-70 cm, mustavalkoinen okseri putkien kera taisi olla lähemmäs 80 cm. 


Riksu pääsi seuraavana päivänä hyppelemään hieman mukavammassa säässä, kun ilta-aurinko vielä paistoi. Verryttelin laukassa kahdeksikolla yksinäisen puomin yli aina vaihtaen laukkaa uuteen suuntaan. Riksu vaihtoi hyvin, mutta alkoi toistoilla jo ennakoimaan uutta suuntaa, jolloin sain itse olla tarkkana suoruuden ja reitin kanssa.

Riksunkin kanssa hypättiin ensin vähän yksittäisiä esteitä ja linjoja ennen rataa. Keltainen okseri oli mulle se vaikein. Kaarteessa laukka vähän hyytyi ja itse jäin vain matkustelemaan pari ekaa kertaa, jolloin paikka tuli pohjaan. Kun vihdoin muistin ja uskalsin vain laukata perille asti niin hypyt oli oikein hyviä.




Alkuun esteet oli jotain 80-90 cm, lukuunottamatta keltaista okseria, joka oli alusta asti 105 cm. Radalle nostettiin esteitä niin, että ne olivat metrin kieppeillä.

Riksu tuntui radoilla ihan kivalta ratsastaa, yritin pitää sitä vaan aktiivisena ja riittävän lyhyenä sekä miettiä sitä omaa asentoa esteillä ja väleissä. Lankku-putkiokseri linjalla ajauduttiin pari kertaa vähän turhaan pohjaan, kun polkaisin vähän liikaa vauhtia ilman tuntumaa jolloin askel piteni. 21 metrin välissä oli pitänyt malttaa vain odottaa eikä hurjastella. Välillä radalla laskeuduttiin esteeltä väärään laukkaan, mutta aina en sitä jaksanut alkaa vaihtamaan lyhyemmissä väleissä kun laukka vaan pyöri ihan ok.

Vesimattopystylle kävi vähän samoin kuin alussa keltaiselle okserille. Kaarteessa ei tarpeeksi laukkaa ja paikka liian lähelle, josta seurauksena puomi mukaan. Siitä sarjalle en oikein päässyt kertaakaan sujumaan täydellisesti, kun Riksu tuli vähän etupainoiseksi. Yksittäin kun tultiin sarjaa niin ei ongelmaa lähestymisessä. Muutama ihan turha puomi tuli tehtävissä takajaloilla, vaikka paikat oli hyvät.




Ennen loppuverryttelyä käytiin vielä radalla hyppäämässä pari maastariloikkaa, palkintona rataesteiltä selviämisestä, heh. Hypättiin ensin yksittäin pieni rengaseste, jonka jälkeen tultiin kapea nuolenpää este, johon olin muutama päivä aiemmin vaihtanut uudet risut. Ekalla kerralla Riksu lähti vähän kaukaa, mutta rohkeasti yli. Toisella kerralla paikka oli parempi ja siihen oli hyvä lopettaa.

Tän nuolenpään korkeus ilman risuja on jotain metrin luokkaa ja risujen kera lähemmäs 120 cm. Silti lähestyn sitä paljon mielummin ja varmemmin mielin kuin noille rataesteille :D


maanantai 11. elokuuta 2014

Pojat joutu töihin!

Suokkipojat joutuivat tänään kunnolla töihin, kun Maija tuli niitä taas kouluttamaan. Mato-Riksu jumppaili väistöjä ja vastalaukkaa sekä tietysti perusjuttuja kuten taipumista ja suoruutta. Alkuun ei meinannut työskentely alkaa Riksulle maistumaan, mutta kyllä se siitä lähti paremmin toimimaan.





Röllin viimekertainen ratsutus oli varmaan joskus keväällä maneesikaudella, joten nyt oli korkea aika koulutukselle. Päähänsä Rölli sai suitset remonttiturpiksen ja kolmipalojen kera, joita itsekin olen nyt pari viime viikkoa uskaltautunut sileällä käyttämään.

Rölli sai kehuja kivasta laukastaan, myös ravi oli kuulemma parantunut viime kerrasta :) Tänään treenissä olivat kääntyminen ja siirtymiset, joista Rölli näytti selviytyvän ihan mallikkaasti.




Loppuun vielä hauskanen kuva, kun Maija ja Rölli ovat juuri tekemässä siirtymää laukasta raviin. Eka askel ainakin ajatuksella eteenpäin :D