Niksulassa harjoittelemassa

Tänään käytiin kivalla päiväretkellä Niinisalossa :)

Lähdettiin matkaan yhdentoista jälkeen, joten sain katsella kenttäratsastuksen MM-kisojen maastoa koko menomatkan Yle Areenasta. Perillä oltiin juuri niihin aikoihin, että ennen Sanna Siltakorven lähtöä oli enää pari ratsukkoa. Sitten netti menikin poikki... Näytti varmaan hyvältä kun kuljeksin keskellä Niinisalon mäntymetsää läppäri sylissä etsien signaalia, joka sitten löytyi kun seisoin keskellä tietä. Netti ja Areena pelittivät, mutta Sannan suorituksen aikaan radalla meni ranskalainen ratsastaja, jota tietenkin kuvattiin koko ajan. Siltakorven suorituksesta näytettiin tuuletus, kun hän pääsi maaliin estevirheittä. Ei sen enempää, höh!

Sitten pistettiinkin Riksu kuntoon ja lähdettiin verkkailemaan. Alkuun Riksu oli ihan ihmeissään miksi hänet on tuotu yksinään tänne metsän keskelle. Se myös tuijotteli kaikkia kiviä ja kantoja, mutta työskentelyn edetessä rentoutui ja tuli paremmin kuulolle. Hyppelyt aloitettiin pienellä punaisella harrasteen aita-esteellä, jonka jälkeen tultiin kahdesti tuttarin vihreä kulma. Riksu kävi vähän hitaalla vielä näillä esteillä, jolloin hypyt ei ollut ihan terävimpiä.

Otin vielä yhdet hypyt helpon verkkaesteille eli vihreälle sianselälle ja olympiarenkaille ennen kuin lähdettiin hyppäämän radan esteitä (helpon rata kuvattu toukokuun kisoissa). Rata lähti rakovalkealta ja jatkui koivutukkikasalle. Kakkoselle pääsin ratsastamaan hyvin suunnittelemani reittiä vähän ulkokaaresta ja suoristus ennen estettä. Kolmonen radalla on nimeltään kärryt, joka on helppo pystyeste.

Seuraavaksi hyppäsin banketin ensin yksittäin ja sitten pari kertaa jatkaen alamäkeen renkaille. Ekalla kerralla Riksu sai katsoa bankettia kun mentiin se ravissa. Toiset kerrat edettiin laukassa. Banketin jälkeen linja valui pikkasen oikealle, mutta sain korjattua sen kuntoon ennen renkaita. Riksulla pysyi tosi hyvin tasapaino renkaiden jälkeen, vaikka siinä on alamäkeä. Tumpin kanssa siinä on ollut joskus vähän tasapainon horjumista.

Radalla seuraavana on "väliesteenä" risupysty, jossa nyt tosin oli vain kuivat oksat koristeena. Tämän esteen jälkeen kaarrettiin oikealle, jossa oli talon ja haudan muodostama puolicoffin. Ekalla yrittämällä päästiin kyllä linjan esteet yli, mutta ei ollut mikään tyylikäs suoritus. Kaarre talolle valui ulos vasemmalle ja talon jälkeen valuttiin sitten oikealle. Ekalla kerralla Riksu vähän jarrutteli haudalle kiemuraisen reitin takia, mutta yli mentiin. Toisella kertaa puolicoffin ja nuolenkärki perään meni jo paljon sujuvammin.

Seuraavana radalla on tukkiokseri, jonka piti olla taas helppo välieste vaan matkalla. Vaan eipä ollut, sillä tällä esteellä oli eniten haasteita. Riksu veti oikealta ohi pari kertaa ennen kuin sain sen paremmin kuulolle. Vaati todella ratsastusta, että sain vasemman ohjan läpi ja päästiin yli esteestä. Silti siinä edelleen Riksu hyppäsi aika vinoon oikealle...

Tukkiokserilta matka jatkui yli sianselän, jonka jälkeen otin ensin kulman yksittäin kerran ennen koko tehtävän ratsastusta. Tässä tehtävä on lähes S-kiemuran mallinen reitti kuusipystyn, kulman ja penkin yli. Kulmalla ei ollut mitään ongelmia yksittäin tai tehtävässäkään, vaikka pikkuisen lähelle paikka osuikin. Penkiltä Riksu sen sijaan ensin taas vilisti ohi oikealta. Uudelleen kun tultiin niin onnistui penkki yksittäin sekä tehtävän osana.

Alamäki rantaan oli kokenut kovia näiden jatkuvien syysateiden aikaansaannoksena, joten reitti piti valita eri kohdasta kuin normaalisti. Käytiin ensin järvessä kahlaamassa käynnissä. Sitten tultiin helpon alashyppy veteen ja ylös vedestä tuttarin koivutukin yli. Tulin siihen perään kaksi kertaa helpon alashypyn, helpon tukin vedestä ylös ja ylämäen jälkeen tukki-tukki sarjan. Toinen kerta meni taas sujuvammin ja sarjan väliin saatiin toimivat kolme laukkaa.

Vihreälle pöydälle (Willimiehen baari) lähestyessä Riksu veti taas pään alas ja meni oikealta ohi. Sinänsä ärsyttävää, koska pöydän molemmin puolin on tykkilaatikot johteena. Uudelleen kun tultiin niin vasen ohja sai olla taas tiukkana, valuttiin oikeaan reunaan mutta yli. Tultiin vielä kerran ja nyt jo vähän keskemmältä. Viiminen este oli helppo tukkieste, joka ylittyi hienosti.

Ohimenoista huolimatta olin aika tyytyväinen tähän treeniin. Esteet ei itsessään ollut mitenkään pahoja, mutta Riksua täytyy ratsastaa vielä paljon enemmän kuin Tumppia. Tumppi lukitsi esteet yleensä tosi hyvin ja hyppäsi esteet jos ohjaus oli edes sinne päin. Riksun kanssa täytyy muistaa vaan ratsastaa se molempien ohjien ja pohkeiden väliin. Mutta kyllä se aika tykki on ;)

Tehtiin pitkät loppuverkat, jotta maitohapot lähtisi lihaksista pois. Ehdittiin hyvin verkata ja hoitaa Riksu valmiiksi kotimatkalle ennen kuin palasin läppärin ääreen katsomaan MM-maastoja. Näin pari suoritusta ennen kuin Suomen toinen edustaja Elmo Jankari lähti radalle. Siitä Elmon radasta ei sitten näytetty vilaustakaan... Ärsyttävää, kun Suomen edustajien menosta ei näytetty parin sekunnin pätkää enempää, mutta muiden menosta näytettiin turhanpäiväisiä pätkiä puskien läpi kuvattuna.

No ehkä huomenna nähdään Siltakorven rataesterata, kun radalla kuitenkin on vain yksi ratsukko. Jankarin meno maastossa päättyi keskeytykseen, joten Elmoa ei huomenna nähdä rataesteillä.