keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Työhevoskurssilla

Lauantaina 18.5. toteutin taas mun yhden haaveen ja osallistuin työhevoskurssille. Olen jo kauemmin haikaillut vastaavien kurssien perään, mutta nyt vihdoin osui kurssi sopivaan saumaan ja vielä sopivan lähelle Paimioon.

Kurssihevosena toimi kokenut työhevonen, suokkitamma Inka. Olin jo alkumetreiltä asti ihan haltioissani, kun parkkiin jätetty tamma seisoi yksinään keskellä pihaa kiltisti paikallaan, vaikka houkuttelevaa nurmikkoakin oli vieressä. Voisin kuvitella, että mun hevoset ei seisois paikallaan tossa tilanteessa vaikka pitäisin niistä kiinni...

Päivän ohjelmaan kuului pellon äestys ja auringonkukkien kylvö. Aloitimme valjastusharjoittelun luokkivaljastuksella. Ensin kurssin vetäjä Juha valjasti selostaen ja sitten pääsimme kaikki kurssilaiset harjoittelemaan koko valjastuksen itse. Ja Inka seisoi yhä  kärsivällisesti paikallaan. Ravivaljastukseen verrattuna luokkivaljastus tuntui aika monimutkaiselta ja liikkuvia osia oli huomattavasti enemmän. Kaikki saivat valjastuksen onnistumaan ja päästiin suuntaamaan peltotöihin.


Kuvat © Juha Kujala

Tuleva auringonkukkapelto sijaitsi loivassa rinteessä, joten itsellekin tuli tehokasta tarpomista myös ylämäkeen. Välillä oli vaikeaa saada käännettyä hieman innokasta työhevosta juuri oikealle uralle, mutta loppujen lopuksi koko pelto oli myöhennetty kauttaaltaan kahdella erilaisella vempaimella.


Äestyksen jälkeen pidettiin ruokatauko, niin ihmiset kuin työheppakin sai hengähtää. Ruuan jälkeen jatkettiin tamppivaljastuksen parissa.

Mielestäni tamppivaljastuksessa oli jo taas enemmän yhtäläisyyksiä ravivaljastuksen kanssa, ja se tuntui huomattavasti helpommalta. Tällä valjastuksella suoritttiin auringonkukkien siemenien kylvö ja lopuksi vielä pellon jyräys.

Aamupäivän peltohommissa meno tuntui välillä turhan vauhdikkaalta ja oma keskittyminen ei aina ihan riittänyt huippusuoritukseen. Iltapäivällä sain jo enemmän ideasta kiinni, tekemiseen löytyi rentoutta ja rauhallisuutta. Myös hevosen käsittely pellolla onnistui päivän mittaan paremmin. Työhevoset ovat herkkiä ääniavuille eikä niitä tarvitse pitää ns. tuntumalla kuin ratsuja tai ravureita.

Pelto tuli valmiiksi ja kahvittelun jälkeen saatiin kurssikin päätökseen. Oli oikein opettavaista ja mielenkiintoista päästä vähän työhevosjuttujen pariin. Ehkä seuraavaksi metsään tukkikuorman ääreen!

perjantai 24. toukokuuta 2019

Synttäriviikonlopun kisakarkelot

Huhtikuun viimeinen viikonloppu vierähti kisoissa, kun Rölli ja Riksu lähtivät kilpailemaan kumpikin omana päivänään. Sunnuntaina oli myös mun synttärit ja ikää tuli mittariin 27 vuotta.



Röllin hyppykuvat © Venla Salonen

Lauantaina kisailtiin vauhdikkaimmissa tunnelmissa esteratsastuksen parissa. Rölli avasi ulkokauden hyppäämällä luokat 90 cm ja 100 cm. Ja kivasti tulikin kausi avattua!  Verkka oli maneesissa, siellä Rölli ei ollut ihan parhaimmillaan vaikka yllättävän hyvin avuilla. Eka verkkahyppy oli epäonnistunut, mutta sen jälkeen saatiin sujuvia lähestymisiä ja hyppyjä.

Radalla Rölli oli oikein kiva :) Se oli harvinaisen hyvin ratsastettavissa, eikä ampunut omiaan esteille. Rytmi säilyi varsin hyvin läpi radan. Luokassa oli arvosteluna 367.1 eli puhtaan perusradan perään suoraan toinen vaihe. Uusinnassa annoin Röllin laukata vähän reippaammin, mutta ei kuitenkaan alettu mitään hulluna kaahailemaan. Isompaa laukkaa ja hieman tiukempia kurveja. Meno tuntui helpolta ja sujuvalta. Selvittiin koko radasta ilman pudotuksia, mikä on jo Röllin kanssa hyvä suoritus. Meidän suoritus olikin niin onnistunut, että sijoituimme luokassa toiselle sijalle!




Metrissä oli sama rata, joten ei tarvinnut käydä kävelemässä. Kävin ottamassa pari hyppyä maneesin puolella, Rölli tuntui edelleen ihan toimivalta. Oli tosi lämmin päivä, joten en viitsinyt turhaa hypyttää.

Radalla Rölli sai jonkun energiapiikin ja tuntui olevan enemmän oma itsensä. Tai siis sellainen kuin se yleensä esteradalla on, mitä minä taas korjaan samalla tavalla kuin yleensä. Rölli tulee kiireiseksi ja alkaa kiihdytellä omiaan kohti esteitä. Ja ainut mitä itse osaan tehdä on ottaa kädellä kiinni. Tästä seuraa hyvin usein rytmimuutoksia ja pudotuksia. Rölli kävi nytkin ylikierroksia, mutta ei ollut ihan niin paha kuin joskus. Kuitenkin tuli nypittyä laukkaa pois heti ensimmäiselle esteelle. Siihen Rölli itse skarppasi ja päästiin aloittamaan rata puhtaasti.

Kakkos-kolmos-linja jäi ysikympissä jopa melkein pitkäksi, mutta nyt vauhti päällä ei ollut siitä pelkoa. Esteiden välillä takerruin taas ohjaan ja esteelle lähdin liikaa ylävartalolla. Kolmoselta puomi, vaikka paikka itsessään oli ihan hyvä. Sarjaväli oli aika lyhyt, mihin olevinaan varauduin nyppimällä laukkaa taas pois kohti a-osaa. Rölli yritti parhaansa, mutta b-osalta puomi. Tämä oli ihan täysin kuskin moka. Vitos-kutos-linjalle tultiin vähän vimpulana, mutta se puhtaasti. Seiska vielä perusradan loppuun ihan hyvin ja maaliin. Metristä siis perinteiset 8 virhepistettä.

90 cm rataan olin tyytyväinen, mutta metrissä oma ratsastus ei ollut niin hyvää. Ihan jees fiilis kuitenkin jäi ja Rölli käyttäytyi rataa lukuunottamatta rauhallisesti kisapaikalla.




Sunnuntaina suunnattiin samaan kisapaikkaan, mutta eri lajin pariin. Riksulla oli vuorossa kouluratsastusta ja luokkana helppo A:2. Oppilas meni ensin helppo B -luokan ja iltapäivällä oli mun vuoro.

Riksu odotteli väliajan autossa nätisti ja muutenkin käyttäytyi hyvin, mitä nyt pientä houkutusta aiheutti parkkialueen ruohopohja. Meidän vuoro oli luokan ensimmäisenä, joten startille oli tarkka aika. Ehdin laittaa oikein rauhassa ja huolella Riksun kuntoon.

Maneesiverkassa oltiin sopivasti, että ehdittiin hyvin jumpata liikkeet läpi mutta myös pitää kävelytaukoja. Riksu aloitti vähän matalana, mutta nousi kevyemmäksi edestä starttia kohden.


Riksun kuvat © Annika Mäki

Sunnuntaina olinkin yksin liikenteessä enkä tajunnut nakittaa yleisöstä ketään kuvaushommiin, joten Riksun radasta ei ole videota. Rata meni kuitenkin oikein kivasti :) Keskiravit olisi saaneet taas olla lennokkaampia, huolellisemmin esitettyjä ja enemmän ylämäkeen. Yksi varsinainen rike tehtiin käynnin kautta vaihdossa. Siihen tultiin kyllä ajatuksena koota laukkaa ja hengittäen käyntiin, mutta jalan tuki unohtui ja Riksu oikein lötsähti raviin. Aika nopeasti sain käyntiaskeleet kuitenkin haltuun ja päästiin uuteen laukkaan. Loppurata meni taas sujuvammin.

Tuomarin loppukommenttina: "Miellyttävä energinen ratsu, paljon hyvää. Tuntuma vielä tasaisemmaksi, siirtymiset tarkemmin". Tuloksena 64,8%.

Keikuttiin sijoilla pitkään ja jännittikin, että tipahdetaanko viimeisten ratsukoiden kohdalla pois palkinnoilta. Palkintojenjakoa odottelin jännityksellä reilut pari tuntia ja olisikin ollut tympeää odotella turhaan. Sijoitus sieltä kuitenkin napsahti ja ruusuke 4. sijan merkiksi. Siinä vaiheessa en jaksanut enää laittaa Riksua kuntoon vaan kävin jalkaisin palkintojenjaossa.

tiistai 14. toukokuuta 2019

Vajaa kaksi viikkoa kenttäkisoihin

Yleensä tässä vaiheessa vuotta ollaan saatu jo kenttäkisakausi korkattua, mutta tänä vuonna ekat kisat on vasta myöhemmin. Niinisalon kisat on useasti olleet tässä toukokuun puolessa välissä, mutta nyt kisapaikka on poissa käytöstä armeijan suuren sotaharjoituksen vuoksi.

Meidän kauden ensimmäinen kenttästartti on siis vasta tämän kuukauden lopulla, sunnuntaina 26.5. Ypäjällä. Ainakin Rölli aloittaa kautensa siellä 90 cm luokassa.


Mistä tietää olevansa valmis kenttäkauteen? Siitä, että laukkatreenatut hevoset ovat hyvässä kunnossa, mutta riittävästi tehneitä, jotta liika innostus on jo vähän hälventynyt. Sekä Riksu että Rölli on tehnyt innoissaan laukkavetoja ja kestävyysharjoittelua. Kunto alkaa olla kohdillaan ja palautuminen varsin nopeaa.

Maastoesteitä molemmat hepat on nyt hypänneet kaksi kertaa. Kevään ensimmäisellä kerralla on yleensä aina liikaa kierroksia ja vauhtia, kun pitkästä aikaa pääsee maastoesteille.


Rölli oli ihan mahdoton ekalla kerralla. Se yritti hakeutua kaikille mahdollisille esteille ja mieluusti täyttä vauhtia. Tehtiin pääasiassa yksittäisiä esteitä ja aina välissä yritettiin nollata kierrokset. Toteutus ei ollut ihan onnistunut, vaan enemmän sai keskittyä pidättämiseen kuin muuhun ratsastukseen. Hypyt sujui menoon nähden yllättävän hyvin.

Kevään toinen maastoestetreeni Röllin kanssa oli 5.5. kauniissa kevätsäässä. Rölli oli edelleen vauhdikas ja kovin menossa, mutta jo huomattavasti paremmin avuilla. Päästiin tekemään enemmän jo tehtäviä, kun yhteistyö toimi maltillisemmin. Vesieste meillä on tyhjä, joten sitä ei päästy treenaamaan, mutta se ei ennenkään ole ollut mikään ongelma meille.


Jos Rölli oli viime kauden sekä talvella maneesissa tehtyjen DYI-maastoestehyppelyiden jäljiltä innoissaan, niin voitte vaan kuvitella kuinka innoissaan Riksu oli lähes vuoden tauon jälkeen. Ihan ei ehtineet kaikki pidätteet edes perille kun mentiin jo!

Riksu saikin olla ensimmäinen, joka korkkasi kotipihan maastoesteet tälle vuodelle pääsiäisenä. Tarkoitus oli tehdä muutamia maltillisia hyppyjä pienimmille maastoesteille. Malttia ei tosin näkynyt... Ihan super ihanaa, että hevoset olivat niin menossa, mutta jokusen kerran kaipasin myös lisää kontrollia menoon.

Toiseen maastoestetreeniin Riksu pääsi viime sunnuntaina. Tehtiin enemmän ratamaisesti pidempiä linjoja ja tehtäviä. Riksu oli ihan pro ja oikein yllättävän kuuliainen. Lähti eteen pienestä avusta ja tuli takaisin lähes pelkällä istunnalla. Oikein mahtavaa suorittamista!


Eilen pidin muutamalle ratsukolle maastoestevalmennuksia tässä kotona. Kaikilla näilläkin ratsuilla tuntui olevan kevättä rinnassa. Energia saatiin valjastettua suurin piirtein työntekoon ja toistojen kautta löytyi rohkeutta menoon. Toivottavasti ratsastajatkin saivat iloa onnistumisista ja ehkäpä vielä enemmän innostuvat tästä mahtavasta lajista!

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Omalla kasvatilla vaativaan

Kun mun hevosten emä Iituska ensimmäisen kerran astutettiin, laitettiin tilaukseen musta kenttähevonen. Ja sieltähän sellainen saatiin kun Riksu syntyi lähes 11 vuotta sitten. Kenttäratsastus on lähellä mun sydäntä, mutta omien kasvattien kohdalla on hienoa tehdä myös monipuolisesti kaikkea muutakin ja kokeilla kuinka pitkälle rahkeet riittää ja oma pää kestää.

Pari viikkoa sitten otettiin harppaus kouluratsastuksen uralla, nimittäin startattiin molempien ensimmäinen vaativa B koululuokka. Aloitimme maltillisesti pienistä ykköstason kisoissa harjoitellen. Meidän alueella harvemmin 1-tasolla on tarjolla vaikeampaa kuin helppo A, mutta nyt kisoissa oli myös vaativa B. Riksu on pienestä pitäen ollut hyvä laukanvaihdoissa, joten se mörkö oli taltutettu.

Ehkä valmistautuminen koitokseen olisi voinut olla parempikin, sillä oon taas vähän laiminlyönyt kouluvalmennuksia tässä kevään mittaan. Kuitenkin Riksu teki kotitreenissä asiat hyvin, niin karkeloihin lähdettiin.

Kuvat © Karita Immonen


Hirveää osallistumisryntäystä ei meidän luokassa ollut. Alunperin piti ratsukoita olla kolme, mutta yksi jäi vielä kisapäivänä pois. Saatiin kuitenkin ratsastaa rata, vaikka palkintoja ei jaettukaan.

Verkka jäi vähän turhan lyhyeksi, varsinkin kun Röllin helppo A luokan palkintojenjako osui juuri Riksun verkka-aikaan. Kunniakierroksella käytiin ottamassa verkkalaukat ja ehdittiin vielä ulkokentälle jumppaamaan pari kertaa laukanvaihdot läpi.


Riksu oli ihan kivantuntuinen ratsastaa, mutta ehkä alkoi vähän käpertyä edestä. Päätin ratsastaa sitä vähän reippaammin eteen, sillä käpertyessään se jää helposti myös jalan taakse. Verkassa vaihdot tuli hyvin ja laukka-käynti-siirtymätkin onnistuivat. Maneesin puolella omaa vuoroa odotellessa ehdittiin jumppaamaan avot ja sulut läpi.


Koulurata Vaativa B: MB Special vaikutti vaativan radoista omaan silmään helpoimmalta, mikä myös madalsi kynnystä lähteä sitä kokeilemaan. Rata alkaa ilman alkutervehdystä laukkaosuudella kokonaisuudessaan ja vasta loppuun tulee ravitehtävät.

Polkaisin Riksun käyntiin ja lähdettiin suorittamaan. Heti alkuun olisi voinut ottaa pienet kokoamiset, mutta me mentiin vähän reippaammin. Keskilaukka ja -ravi olisi saanut venyä paremmin, mutta saatiin sentään jotain eroa esitettyä. Laukkakahdeksikolla käyntisiirtymissä Riksu tuntui hieman vahvalta ja ratsastin liikaa kädellä, jolloin käyntiaskeleet tuli jännittyneesti ja töksähtäen. Vaihdot askeleessa meni taas vähän turhan vauhdikkaasti ja jälkimmäinen tuli takaa jäljessä.

Keskiravin jälkeen iski blackout radankulusta ja siirsin käyntiin tuomarin edessä kuin olisin lähtenyt seuraavaksi lisätyn käynnin diagonaalille. Siitä tietenkin pillin vihellys ja -2 pistettä unohduksen vuoksi. Avo- ja sulkutaivutushan siihen kuului ensin. Ympyrän kautta takaisin reitille, mutta keskittyminen ei ollut ihan 100%. Oikean kierroksen avotaivutus varsinkin jäi kovin mitättömäksi eikä seuraavan pitkän sivun sulkukaan ollut parhaintamme, vaikka oltiin helpommassa kierroksessa.

Sen jälkeen päästiinkin käyntiosuudelle. Lisätty käynti jäi turhan lyhyeksi, mutta olen tyytyväinen Riksuun että se käveli näinkin hyvin. Vasemman kierroksen avo ja sulku näytti jo enemmän siltä kuin pitääkin, vaikka vähän tahti pääsi kiireiseksi. Viimeistä sulkua ratsastaessa mietin, että olenkohan nyt tehnyt kaikki tehtävät vai oliko jotain vielä jäljellä. Käänsin keskihalkaisijalle lopputervehdykseen sillä mielellä, että kyllä se tuomari sitten viheltää taas jos jotain unohtui. Kaikki kuviot tuli kuitenkin suoritettua ja yhdellä unohduksella selvittiin maaliin.


Radan jälkeen olin helpottunut ja ihan tyytyväinen. Toki rata olisi pitänyt opetella paremmin, ettei unohduksia pääsisi tulemaan. Jälkimmäisestä vaihdosta saatiin numeroksi 4, sillä vaihto ei ollut yhdessä askeleessa. Muuten numerot oli pääasiassa 5,5-6,5 välillä. Lisätystä käynnistä tuli 5.

"Kiva hevonen ja paljon hyvää. Saisi kuitenkin liikkua kootumpana ja taipua paremmin oikealle. Ajoittain tahti kiireinen. Harjoittele lisätyn käynnin esittämistä".

Tulos 57,759% jätti vielä roimasti parantamisen varaa seuraavaan kertaan. Sitä en tiedä, milloin seuraava vaativa b kerta olisi, sillä kohta alkaa kunnon kisat kenttäratsastuksen parissa. Olen kuitenkin ylpeä Riksusta, että ollaan päästy oman kasvatin kanssa yhdessä näinkin pitkälle.

Omien haaveiden listalta voidaan nyt rastittaa suoritetuksi kouluratsastuksen vaativa B. Toinen haave löytyy kenttäratsastuksen puolelta, nimittäin vaativa b myös sillä saralla. Tai ei se enää vaativa b ole vaan uuden tähtiluokituksen mukaan CCN**. Kenttäkomitean kokouspöytäkirjoissa näkyi olevan keskustelun alla, että saako suokilla starttaa uutta kahta tähteä (ko helppo A, re 115 cm, me 110cm) mutta huhtikuun sääntomuutoksissa ei rajoituksia oltu kirjattu. Tumpin kanssa kisattiin jopa voittaen silloista yhtä tähteä, joten hengissä siitä on selvitty ennenkin. Katsotaan jos joskus vielä uskalletaan sitä lähteä kokeilemaan, ei nyt ihan tällä kaudella kuitenkaan.


Rölli oli mukana Wiurilan kisoissa ja starttasi tutun helppo A luokan. Se oli kuitenkin jotenkin tosi huono kädelle. Mun olisi pitänyt ratsastaa enemmän jalalla ja istunnalla, mutta takerruin käteen entistä enemmän. Verkasta tai radasta ei jäänyt hyvää fiilistä. Kuitenkin Rölli sai tulokseksi 61,40 %, mikä oikeutti toiseen sijaan kuuden ratsukon luokassa.

Röllilläkin olisi haaveissa joskus päästä starttaamaan vaativa b luokkia, mutta tällä hetkellä laukanvaihdot askeleessa on niin ilmavia ja pomppuisia, että ne ei vielä sovi ihan kouluradoille. Treeniä, treeniä...

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Kisakausi käyntiin

Maaliskuussa saatiin kisakausi käyntiin pikkukisoilla. Kisailut aloitettiin rataesteillä, ja kotimaneesiin pääsivätkin kaikki kolme heppaa hyppelemään. Kuukauden viimeiseen päivään mahtui vielä koulukisat, joihin Riksu ja Rölli lähtivät mukaan.

Kun vuoden alussa hankin taas kansallisen kisaluvan, en arvannut kauden alkavan Reippaan kisoilla. No, näin kuitenkin pääsi käymään. Vähän nauratti ilmoittautua 40 cm luokkaan kisailemaan pikkuponeja vastaan. Reippaalle tämä oli kuitenkin eka kerta 40 cm, kun ennen ollaan menty vaan puomi- ja ristikkoluokkia.


Reipas oli yllättävän toimiva! Mitä nyt ensin vähän jännitti katsomoa ja nurkkaa täynnä ihmisiä. Siitä selvittiin ja päästiin etenemään suunnitelman mukaan niin verkassa kuin radallakin. Tavoite oli päästä koko rata laukassa ja se melkeen onnistui. Tai suht laukaksi tunnistettavassa askellajissa... Muutaman kerran tuli jotain epämääräisiä askelkuvioita jolloin korjasin ravin kautta takaisin laukkaan.

Loppuradalla kutoselle tuli omituinen loikka, jonka jälkeen meinasi oripojalla mennä jalat solmuun. Siitä jäi vähän räpellys päälle, mikä kostautui puomina seiskalta. Olisi pitänyt korjata kutosen jälkeen heti enemmän eteen, niin ehkä oltaisiin sujuttu paremmin perille seuraavalle esteelle. Kuitenkin Reipas oli kivan virkeällä mielellä radalla, eikä jähmettynyt niin kuin aiemmissa kisoissa. Neljän virhepisteen suorituksella ei saatu ruusuketta, mutta muuten jäi ihan kiva fiilis.


Mustat pojat sentään keräsivät ruusukkeet suorituksistaan oppilaiden kanssa. Riksu osallistui 60 cm luokkaan ja Rölli 70 cm luokkaan, molemmat tekivät puhtaat radat :)

Omat kisakauden avaukset Riksulla ja Röllillä minä tein Artukaisten koulukisoissa. Molemmat osallistui luokkaan helppo A:1. Suorituksista ei ole videoita ja kuvatkin jäi ottamatta siltä reissulta. Ihan ok puksuttelut molemmilla, ratsastin ne lähes samoille pisteille. Unohdin raipan kotiin ja sen vähän huomasi, sillä se viimeinen poweri jäi molemmilta puuttumaan.

Riksun tulos oli 63,07 % ja Röllin yhden pisteen vähemmän, 62,69 %. Rölli kyllä tuntui mukavammalta radalla, mutta ikävästi rikkoi toisen vastalaukan. Ihan kiva oli päästä kouluradalle, vaikka hevoset ei vielä olleetkaan parhaimmillaan ja ei menestystä tullutkaan (oltiin sijoilla 4 ja 5, kun 3 sijoittui).

Kisakausi jatkuu vielä koulukisoilla ja pitäisi niitä rataestekisojakin päästä kiertämään. Kenttäkausi alkaa toukokuun lopussa Ypäjällä.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Tavoitteet tason mukaan

Huomenna avataan kisakausi rataesteillä kotosalla. Kaikki hepat osallistuu, mutta itse menen vaan Reippaalla. Omat oppilaat kisailevat Riksulla ja Röllillä.

Viime vuonna Reippaan ekat kisat oli myös kotimaneesissa. Silloin luokkana oli 30 cm ristikkoluokka. Reipas kisaili viime parit puomiluokat ja ristikkoluokat. Suurin ongelma radalla tuntui olevan vauhti tai sen puuttuminen. Kotona vauhtia on joskus vähän liikaakin, mutta kisaradalla meno hyytyi. Pääasiassa tehtiin radat ravissa. Reipas jäi kovin hitaaksi eikä oikein reagoinut pohkeeseen. Vähän katseli maisemia ja ihmetteli yleisöä, mutta ei onneksi huudellut muille hevosille. Se kyllä puksutteli suurinpiirtein mun valitsemia reittejä, mutta ei varsinaisesti saanut mitään kipinää radalla. Mikä mun mielestä on kovin kummallista suomenhevoselle, joita yleensä saa radalla pidätellä. 

Huomisessa kisassa osallistutaan 40 cm luokkaan, koska se oli pienin. Olisin voinut mennä vielä tuttuun ja turvalliseen ristikkoluokkaan, mutta sitä ei ollut tarjolla tällä kertaa. Ei ihan hirveesti olla hypätty nyt talven aikana, joten vieläkään rutiini ei ole ihan kunnossa. Reipas kyllä hyppää ihan hyvin jos askel sattuu sopimaan. Siinä ei vielä ole juurikaan vaihteita, joilla lähestymisessä pystyisi vaikuttamaan ponnistuspaikkaan. 

Tavoitteena meillä on huomenna päästä tekemään rata laukassa. Arvosteluna on A.1.0. ja toki puhtaaseen suoritukseen tähdätään. Enemmin haluaisin saada Reipasta kuuntelemaan mun apuja ja vähän syttymään radalla vaikka se sitten ottaisi jokusen puomin. Helpottaisi sitten taas tulevaisuuden hommia jos joskus saataisin estekorkeuttakin nostettua.


Riksu on tehnyt nyt mun kanssa pääasiassa kavaleteilla töitä. Oppilaille olen pitänyt muutamia puomi- ja estetunteja. Riksu on tehnyt hyvin ja tuntuu että rasitus on ollut sopivaa. Intoa Riksulla on vaikka muille jakaa, mutta se on kuitenkin pysynyt hallinnassa kivasti. Riksu ja oppilas Janita osallistuvat 60 cm luokkaan. Sekä ratsun että ratsastajan kisatauon jäljiltä lähdetään hakemaan puhdasta rataa sujuvilla hypyillä.

Röllikin pääsee pikkuluokkaan hyppäämään oppilaan kanssa. Oppilas Tuuli on toinen ratsastaja koskaan, kuka on mun lisäksi hypännyt Röllillä. Yllättävää kyllä Rölli on osoittautunut varsinaiseksi opetusmestariksi ja hypännyt kiltisti. Tuulilla ja Röllillä on takana kolme estetuntia ja huomenna he osallistuvat 70 cm luokkaan. Tottakai nollaa lähdetään hakemaan, mutta harjoittelussa on vielä tasaisen rytmin säilyttämin ja huolellisten reittien tekeminen. 

Riksu saa tehdä pienempiä esteitä vielä jonkun aikaa, kerätä voimaa ja parantaa kuntoa ennestään. Jos kaikki menee hyvin, olen suunnitellut Riksun paluun kenttäkisoihin kesäkuulle. Rölli aloittaa kenttäkauden toukokuussa Niinisalossa. Molemmat mustat tähtäävät suokkien kenttämestaruuteen. Kenttämestaruusmitalit ratkotaan syyskuussa Niinisalossa, joten siihen on hyvin aikaa viritellä kummatkin huippukuntoon!

torstai 28. helmikuuta 2019

Viikko-ohjelma ja sen toteuttaminen

Päivätyö ja kolmen hevosen treeni vaativat joskus aikamoisia aikataulutustaitoja. Yleensä kirjoittelen mun heppojen kalenteriin treenit ja siitä tarkastelen mitä mikäkin heppa on milloinkin tehnyt. Viikko-ohjelmaa säätelee pitkälti kisojen ja valmennuksien ajankohdat, muuten mennään enemmän fiilispohjalla. Tammi-helmikuun vaihteeseen tein kuitenkin viikko-ohjelman ihan paperille asti ja yritin sitä noudattaa. Toteutus poikkesi suunnitelmasta jonkun verran. Kirjallinen ohjelma oli siitä hyvä, että kiireisinä päivinä ei kulunut aikaa pohdiskeluun ja ylimääräiseen haahuiluun kun suunnitelma oli jo valmiina.


Miten minä suunnittelen hevosilleni viikko-ohjelmaa:
- suosin monipuolista treeniä, eri pohjia ja kestoltaan erilaisia treenejä
- esteitä yleensä kerran viikossa, joko valmennuksessa tai itsenäisesti
- puomeja ja/tai kavaletteja kerran viikossa
- maksimissaan kolme päivää koulua peräkkäin, muuten hajoaa pää
- kisojen / esteiden / hankitreenin / laukkatreenin jälkeen seuraavana päivänä kevyt palauttelu
- vapaapäivä kerran viikossa
- säiden ja pohjan salliessa noin kerran viikossa ratsastus radalla / maastossa
- juoksutus max kerran viikossa, yleensä noin kerran kuukaudessa
- mahdollisuuksien mukaan alku- ja loppukäynnit radalla


Viikko 5

maanantai:


Riksu: koulua / siirtymisiä

Aloitettiin viikko suunnitelman mukaan ja treenailtiin maneesissa siirtymisiä. Riksu oli edellisenä päivänä ollut radalla kevyellä hölkkälenkillä, joten palauteltiin mieleen kouluratsastuksen saloja. Lihaksistoa heräteltiin töihin siirtymisillä ja taivutteluilla.


Rölli: koulutunti / avotaivutus

Röllin kanssa pidin tuntia. Oppilaalla oli ollut kotiläksynä tutustua avotaivutukseen, ja nyt haettiin tieto toteutukseen. Treenailtiin avoa ekaa kertaa ratsain käynnissä. Ravissa ja laukassa tehtiin muutamia kokoamisia ja ympyrän pienentämistä.


Reipas: vuokraaja / kevyt hölkkä

Reipas liikkui kevyesti vuokraajan kanssa lumimyrskyä uhmaten ulkona sekä maneesin suojassa.


omat treenit: venyttely

Suunnitelman mukaan illalla oli oman kropan huoltoa. Tein treenaakotona.comin ohjelmista terve selkä -treenin, jossa parannettiin selän liikkuvuutta kevyillä liikesarjoilla ja venytyksillä.


tiistai:


Kaikilla hevosilla oli vapaapäivä, sillä minulla oli illan ohjelmassa uintia. Tosin olin kavereiden kanssa kylpylässä, joten ihan perinteistä matkaa ei tullut uitua. Enemmän ehkä se oli sellaista pulikointia, mutta tuli siinä jonkin verran polskittua kuitenkin. Saunomista päälle niin lihaksetkin rentoutui.


keskiviikko:


Riksu & Rölli: puomitunti

Molemmat mustat osallistui oppilaiden kanssa mun pitämälle puomitunnille. Harjoiteltiin laukan rytmiä yksittäisillä puomeilla kaarilla ja innaripuomeilla suorilla. Tehtävänä oli myös vaihtaa laukat puomin päällä suunnan vaihtuessa. Niin hevoset kuin ratsasjatkin tuntuivat tykkäävän tehtävästä :)


Reipas: askellajit läpi radalla

Noin 50 minuutin ja 7 kilometrin lenkki radalla. Yleensä teen aika pitkälti askellajit läpi portaittain käynti-ravi-laukka-ravi-käynti, mutta tällä kertaa keskityttiin paljon siirtymisiin.  Alku- ja loppukäynnit toki rennosti pitkin ohjin tallustellen. Muuten tehtiin noin 50 metrin välein siirtymisiä. Reipas oli alkuun vähän malttamaton, mutta tuli oikein kivaksi ja kuuliaiseksi toistojen kautta. Kummatkin laukat nousi yllättävän hyvin myös käynnistä.


omat treenit: vapaa

Ratsastuksen puolesta oli kevyempi päivä, kun menin vain Reippaalla. Kuitenkin tul käveltyä ja kannettua puomeja valmentaessa, joten illalla sai ansaitusti istahtaa Netflixin ääreen hetkeksi.

torstai:


Riksu: juoksutus

Oli ennestään tiedossa, että torstai tulee olemaan kiireinen päivä. Jotenkin en osaa tehdä ratsain mitään nopeaa 30 min treeniä, varsinkaan maneesissa. Joten kiirepäivään yleensä sopii paremmin kevyt juoksutus. Siinä 30 minuuttia on aika perus kesto, joten sen ehtii tekemään vielä iltasellakin ettei veny ihan yömyöhään. Juoksutusta on mun mielestä siitä myös hyvä tehdä välillä, että näkee liikkeen maasta. Joskus esimerkiksi jotkut vinoudet on sellaisia mitä on hyvä seurata välillä maasta, että onko hevonen aina vino vai mahdollisesti vain ratsastajan kanssa. Ja plussana tietenkin että juoksutuspäivänä hevosen selkään ei tule painoa. Tällä kertaa juoksutin Riksun pelkillä suitsilla, ei siis mitään sivuohjia tai juoksutusapua ollut käytössä. Vähän kevyttä hölkkää puomitunnin palautteluksi.


Rölli: koulutunti / siirtymisiä

Koulutunti oppilaalle maneesissa. Tehtiin siirtymisiä käynnissä ja ravissa niin askellajien sisällä kuin välilläkin. Maneesiin tuli aika ruuhka, joten jouduttiin soveltamaan tehtäviä. Aika kevyt päivä tänään Röllille.


Reipas: vapaa

Omat hevoset on mulla aina tärkeysjärjestyksessä ekana, ja jos aikaa riittää, niin Reipas pääsee treeniin. Nyt kiirepäivänä ei ollut aikaa eikä olisi ollut enää jaksamistakaan Reippaan kanssa puuhastelulle, joten herra vietti vapaapäivää.


omat treenit: vapaa

Ei treenejä tänään. Kävin heti omien töiden jälkeen Aurassa ratsastamassa yhden suokin. Koska se ei ollut omien hevosten ratsastusta, sen voisi laskea omaksi treeniksi ;)


perjantai:


Riksu: puomeja ja kavaletteja

Riksu teki ensimmäistä kertaa toukokuisen loukkaantumisen jälkeen kavaletteja. Siitä kirjoitinkin jo aiemmin postauksen Hitaasti kiiruhtaen. Vajaan tunnin ratsastus sisälsi 10 hyppyä kavalettien yli. Puomeja en laittanutkaan esille, vaikka alunperin suunnitelmissa oli. Jumppailtiin ennen hyppyjä kolmikaarisella kiemuralla siirtymisiä ja vastalaukkaa. Riksu tuntui innokkaalta, mutta pysyi avuilla.


Rölli: koulua / väistöjä

Väistöjen parissa treenailuja noin tunti maneesissa. Aloitettiin käynnissä siksak-väistöillä hakemaan ripeää reaktiota jalkaan ja ristiaskeleilla liikkuvuutta kroppaan. Sitten vähän laajempia linjoja ravissa, kun väistettiin uralta keskihalkaisijalle ja takaisin. Laukassa ja ravissa treenattiin ympyrällä takaosan väistöä ulospäin molemmissa suunnissa. Ympyrällä väistöt on mulle jotenkin kaikista hankalimpia, kun oman istunnan kanssa on hieman hukassa. Rölli teki kuitenkin parhaansa kuskin heilumisesta huolimatta. Loppuun vielä muutama loiva väistö sekä parit avotaivutukset uralla.


Reipas: juoksutus

Sen verran illan mittaan alkoi tulla nuhaa ja väsymystä, että oli pakko jättää Reippaan liikutus pois. Se on varsin tuhdissa kunnossa, joten liikutus tulisi kyllä tarpeeseen. Mutta en halunnut väkisin lähteä pakkaseen kävelemään, vaan vaihdoin sen Finrexiniin ja lepoon.


omat treenit: hiit-treeni

Voisin kuvitella, että muillakin hevosihmisillä kiire ja väsymys on yleisimpiä syitä siihen, miksi oma oheisliikunta jää tekemättä. Hiit-treeni olisi ollut tämän päivän olotiloihin aivan liikaa, joten jätettiin sekin välistä tällä kertaa.

lauantai:


Riksu: kevyt läpiratsastus kevyesti radalla

Tänään oli niin kaunis talvipäivä, että läpiratsastus maneesissa vaihtuikin ulkoiluksi. Ei kuitenkaan ihan vailla ajatusta viiletetty radalla, vaan tehtiin paljon siirtymisiä kuten Reippaan treenissä keskiviikkona. Noin 35 minuutin ja 4,5 kilometrin lenkki.


Rölli: pulkkaratsastus

Röllille oli luvassa vaihtelua treeniin, sillä ohjelmassa oli pulkkaratsastusta. Laji oli Röllille uusi ja vähän jännitti kuinka käy. Riksu ja Reipas on molemmat toimineet ensimmäisistä kerroista lähtien hyvin, kuten ne toimivat kärryttelyssäkin. Rölli taas voi joskus jännittää takaa kuuluvia ääniä, enkä sillä ole ajanut moneen vuoteen.

Lisää ensikertalaisia tuli treeniin mukaan, kun kolmesta kaverista kaksi tuli pulkan kyytiin ensimmäistä kertaa. Rölli jännitti liinojen ensimmäistä kosketusta takajalkoihin, mutta tottui nopeasti ja toimi sitten oikein hyvin. Pulkka sen sijaan ei toiminut kovinkaan hyvin korkeassa hangessa, vaan haukkasi lunta ja kippasi vähän väliä. Testattiin sitten myös laskettelusuksia hiihtoratsastuksessa, ja se sujui paljon paremmin. Onnistumisiin oli kiva lopettaa :) Alku- ja loppukäynnit tehtiin auratulla radalla ilman kyytiläisiä.


Reipas: hankitreeni

Nautiskeltiin talven hyödyistä hankitreenissä. Reipaalle hankitreenejä on kertynyt talven aikana aika monta, mutta joka kerta se on ollut entistä raskaampi kun lunta on tullut lisää ja lisää. Tällä kertaa ei menty kauaa, polvien nostelua hangessa tuli noin 20 minuuttia ja siihen päälle 10 minuutin alku- ja loppukävelyt radalla. Edellisellä viikolla mentiin hankitreenissä ilman satulaa (kuva) mutta nyt mulla oli jo sen verran kipeä olo, että varmuuden varalta laitettiin satula.


omat treenit: venyttely

Koko päivän kun menee ja puuhastelee, niin illalla pysähtyessä paikalleen huomaa kuinka nälkäinen ja kipeä on. Olo oli tukkoinen, ja jumppailut jätettiin tänään taas suosiolla väliin.

sunnuntai:

Riksu: hankitreeni

Käveltiin paljon radalla, sillä lämpötila oli kivunnut reippaasti plussalle ja hanki oli tosi raskas. Käytiin kokeilemassa kentällä hangessa menoa muutaman ravikierroksen verran, mutta lumi oli niin märkää että hankitreeni olisi ollut tosi rankkaa. Nytkin Riksu hengästyi vaikka ei menty kuin kumpaankin suuntaan pari kierrosta. Riksu pääsikin vähän kevyemmällä kun kierreltiin radalla ja tiellä.


Rölli: kevyt läpiratsastus koulutunti

Rölli palautteli pulkkaratsastuksesta oppilaan kanssa mun pitämällä koulutunnilla. Röllillä on sen verran kova kunto, että siitä ei yhtään huomannut edellisen päivän treeniä. Pidettiin tunti kuitenkin aika kevyenä ja pysyttiin perusasioiden äärellä. Muutamia pieniä väistöpätkiä sekä ympyrällä taivutteluja ja siirtymisiä.


Reipas: kevyt läpiratsastus

Reippaan vuorolla olin jo kunnolla flunssainen, mutta pakko oli liikuttaa oripoika vielä kevyesti. Käytiin maneesissa pyörähtämässä noin 25 minuutin ajan. Ratsastelu oli lähinnä uralla kulkemista, käyntiä ja hölköttelyravia.


omat treenit: jumppa

Flunssa oli pari päivää vähän jo kolkutellut ovella, mutta nyt se iski kunnolla. Jumppa vaihtui vuodelepoon ja kuumaan juotavaan.


Miten meni noin omasta mielestä viikko-ohjelmassa pysyminen? Arkipäivät pysyttiin hyvin suunnitelmassa ja kaikki hepat liikkuivat monipuolisesti. Omia treenejäkin ehdin tekemään alkuviikkoon kivasti. Harmiksi vaan talven inhottavat taudit vaan sai otteen minusta. Loppuviikkoa kohden kevensin treenejä, alkaen omista oheistreeneistä. Viikonloput on yleensä sellaisia, että mulla on kerrankin aikaa liikuttaa kaikki kolme heppaa. Tämä viikko ei ollut poikkeus, joten ratsailla tuli vietettyä aikaa riittämiin.

Flunssa iski sen verran kovin, että olisi pitänyt vaan malttaa jättää hevosia vapaalle tai enemmän oppilaiden ratsastettaviksi. Pakko oli ratsastella ja se sitten kostautui kunnon räkätautina. Seuraavan viikon olinkin tosi kipeä ja sairaslomalla töistä maanantaista perjantaihin.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Jännitysmomentti lähijaksolla

Tällä viikolla vierailin kolmen päivän ajan Ypäjällä, sillä valmentajakoulutuksessa opiskeltiin viimeisellä lähijaksolla. Olin reissussa ilman omaa hevosta, joten ajatuksena oli ottaa vaan rennosti, opiskella ja syödä hyvin. Eli melkein voisi kutsua lähijaksoa lomailuksi ;)

Ei se ihan niin kuitenkaan mennytkään. Maanantaina lähes heti auditorioon saavuttuani olin lupautunut valmennusharjoitukseen ratsastajaksi ventovieraalla hevosella. Valitsin omaksi lajikseni ennemmin esteet kuin koulun. Valmentajakokelailla ei ollut omia hevosia riittävästi mukana, joten useampi meistä sai lainaksi Hevosopiston tuntiratsun.

Kun alkutiedot oli luokkaa estetunti klo 13.15 ja ratsuna heppa nimeltä Perfetto, alkoi jo vähän jännittää. Heppa löytyi vitostallista, jonne sain vielä pienen opastuskierroksen mistä kamppeet löytyisi. On aina aika jännää mennä vieraalla hevosella, mutta yleensä sentään siitä tietää etukäteen jo jotain tai näkee sen ratsastuksessa ennen omaa vuoroa. Ekalla katselukierroksella "Pertsa" ei ollut vielä karsinassa. Juuri kun olin lähdössä syömään, tuotiin talliin ruunikko puoliverinen, joka kurvasi Perfetto-kyltillä varustettuun karsinaan. Tallikäytävän toisesta päästä nähtynä hevonen näytti jättimäisen isolta. Siinä sitten oudoin fiiliksin lounaalle, jossa en jännitykseltäni malttanut edes syödä jälkkäriä. Ja se on paljon se! En muista koska viimeksi olisi jännittänyt niin paljon.

Eikä sekään varsinaisesti jännittänyt, että miten pärjään ratsailla. Kyseessä oli kuitenkin Hevosopiston ratsastuskouluhevonen, joten kovin haastavasta tapauksesta tuskin olisi kyse. Kumminkin kaikki tavaroiden löytämiset, tallin käytännöt ja hevosen varustaminen jotenkin kutkutteli vatsan pohjassa. Kun kaikki päivät hoitaa ja ratsastaa kotona suokkeja omiin kaavoihin kangistuneena, on vieraassa paikassa kaikki uutta ja ihmeellistä.

Onneksi karsinassa tosiaan oli nimikyltti, niin tiesin ainakin ottavani tunnille oikean hevosen. Pertsa oli oikein lunki tyyppi harjata ja varustaa, joten omakin jännitys ehti hälventyä siinä. Olin onneksi ajoissa, niin ei tarvinnut aikataulua murehtia ja stressata entisestään.

Jo alkukäynneissä tunsin, että kovin on erilainen ratsu kuin omat suokit. Pertsa oli alkuun jäykkä ja hidas, mutta puksutteli tasaisesti sinne minne pyysin. Virpin estevalmennusharjoituksessa aiheena oli myötälaukka esteen jälkeen. Aloitettiin hommat ravipuomeilla, joista jatkettiin kavalettien kautta vähän isommille esteille. Vaikka olisin kaivannut ratsuun vähään lisää ripeyttä ja aktiivisuutta, tykästyin kuitenkin estetehtävissä heppaan. Hyppy oli kiva ja ne kaivatut myötälaukatkin tuli helposti ilman sen kummempia säätämisiä. Oma ratsastus oli paikoitellen hieman ajelehtimista, mutta ratsu toimi kiltisti. Loppuraveissa sain jopa kivaa, aktiivisempaa ravia, kun Pertsa tuntui hyppyjen jälkeen vasta heräävän kunnolla käyntiin.

Myöhemmin selvitin, että Perfetto on 18-vuotias Hevosopiston oma kasvatti, joka on nuorempana kisannut 120 cm asti esteillä, koulussa helppoa A:ta ja kentässäkin käynyt kurvailemassa muutaman harrasteluokan. Uskoisin, että Pertsa on ratsastuskoulussa varsin suosittu tuntiratsu. Vähän diesel-malli, mutta leppoisa ja osaava :)

Videoinnista kiitos Hennalle ja Johannalle.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Hitaasti kiiruhtaen

Iloisia uutisia! Riksun kanssa otettiin perjantaina ensimmäiset hyppelyt kaatumisen jälkeen. Toukokuun 2018 kenttäkisojen jälkeen ollaan levätty, kuntoutettu, vesijumpattu, kävelty, maastoiltu, tehty koulutreeniä, puomeja ja kahlattu hangessa. Nyt 7,5 kuukautta myöhemmin otettiin muutamat hypyt kavaleteille.

Olin varautunut, että Riksu olisi villi, joten valitsin oikeen gäg-kuolaimet käyttöön. Yleensä pärjään kolmipalalla, mutta otettiin nyt varman päälle. Riksu olikin varsin kuuliainen ja toimi hyvin. Onhan se edelleen kovin vino, mikä näkyy varsinkin hypyissä ja väärinä laukkoina esteiden jälkeen. Hyvä fiilis jäi ekoista hyppelyistä ja Riksun toimivuudesta.

Pidin Riksun vähän jopa turhan lyhyenä näin videolta katsoen, mutta ennemmin kontrolli kuin päätöntä viiletystä. Ei alettu ahneeksi, vaan otettiin yhteensä 10 hyppyä näin alkuun. Kerta viikossa tehdään puomeja ja nyt varmaan otetaan pikkuesteet mukaan kerta viikkoon.


Riksulle en ole varsinaisesti suunnitellut mitään tiettyj kisoja kalenteriin, vaan edetään pikkuhiljaa ja katsotaan myöhemmin mihin lähdetään. Suokkiluokkien kalenteri on jo julkaistu ja kenttämestaruus sijoittuu Niinisaloon syyskuun kisoihin. Toive olisi että päästään molemmilla hepoilla sinne kisailemaan. Sitä ennen olisi toki tarkoitus ottaa jokunen kenttäkisa alle. Hypätähän Riksu osaa, mutta voima ja kunto täytyy kasvattaa taas uudelleen. 

Loppuun vielä motivaatiokuva Ypäjän kenttäkisoista toukokuulta 2017. Tästä se lähtee taas!

© Leena Kahisaari

torstai 31. tammikuuta 2019

Talvikuulumisia

Enpä olekaan pitkään aikaa listannut varsinaisesti meidän kuulumisia. Jotenkin tunnit tuntuvat loppuvan vuorokaudesta, vaikka toisaalta taas ei oikein saa mitään aikaiseksi. Treenit kolmen hepan kanssa sujuvat ihan mallikkaasti. Syksyllä kaikki hepat sai kevyemmän jakson, mutta pysyivät liikkeessä. Joulukuussa suoritettiin vuosittaiset rokotukset ja raspaukset, josta muutama päivä kunnon huilia. Vuoden vaihteen jälkeen on taas katse suunnattu kohti tulevaa kisakautta ja treenit pistetty taas kunnolla käyntiin.


Ykköshevosena treenissä tällä hetkellä on Rölli, joka on pysynyt iloisena ja hyvässä kunnossa läpi vuoden. Ollaan nyt kevyemmän peruskuntokauden jäljiltä siirrytty treenaamaan enemmän kohti kisakautta. Estevalmennuksiin ollaan ehditty tässä tammikuussa kaksi kertaa, muuten ollaan treenailtu paljon puomeilla ja kavaleteilla itsenäisesti. Koulupuolella täytyy taas alkaa keskittyä vielä tarkemmin, että Rölli on jalan edessä. Muuten se jää helposti vähän hitaaksi ja paikalleen. Hankitreenissä ollaan päästy pikkuhiljaa työstämään ilmaa väistöihin ja voimaa liikkumiseen. Kouluvalmennukset on taas jotenkin unohtuneet kalenterista, mutta eiköhän niidenkin pariin palata taas. Rölli kaipaa kouluradoille rentoutta ja täsmällisyyttä.


Kakkoshevonen Riksu tulee tarhassa aina innokkaana vastaan ja lähtee mielellään töihin. Syksyllä päästiin muutamille koulutunneille, mutta nyt ollaan vaan menty itsenäisesti. Kevyemmät jaksot näkyvät Riksussa selvästi, sillä kunto on laskenut ja lihaksisto heikentynyt. Vatsan ympärys sen sijaan on kasvanut ;)

Monipuolisen treenin kautta keräillääin kuntoa ja voimaa takaisin sekä viritellään Riksuakin pikkuhiljaa kohti kisoja. Varsinaisia tavoitteita tai aikarajoja ei ole asetettu vielä, vaan katsotaan miten tästä taas lähtee kehittymään. Huomiselle suunnittelin ottavani ensimmäiset hypyt sitten toukokuun kaatumisen jälkeen. Puomihommia Riksu onkin tehnyt ja niissä ollut reipas ja meneväinen. Samaten hankitreenissä intoa on riittänyt ja onkin itse pitänyt vahtia kelloa ettei tule tehtyä liikaa. Asenne työntekoon on kuitenkin taas oikein hyvä!


Reipas pitää kolmoshevosen paikkaa. Sen kanssa treeni ei ole erityisen tavoitteellista, ja säännöllisyyskin lähinnä luokkaa "ratsastetaan kun ehditään". Hankitreenissä on löytynyt raviin hyvää "swungia" mikä näkyy myös maneesihommissa. Myös laukka on parantunut ja kuntoakin on saatu jo jonkin verran ylös :) Oripojan villit pörhentelyt ovat edelleen tyyliä hirnahdus ja tahdin kiihdytys tammoja ohittaessa. Reipas kääntyi nyt jo 8-vuotiaaksi enkä usko että se vanhemmiten ainakaan tästä enempää villiintyy, päinvastoin.

Ilman satulaa menoa on parhainta Reippaan kanssa. Sillä on leveä selkä ja matala säkä. Näillä pakkaskeleillä penkinlämmitys hankitreeneissä on aivan luksusta!

Kolmen hevosen treenien myötä aika on vähän tiukilla, mutta yritän aktivoitua blogin kanssa parhaani mukaan. Kuulemisiin!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Pulkkailukelit kohdillaan

Nyt on ollut ihan ennätyksellinen luminen talvi Lounais-Suomessa. Kerrankin ollaan päästy hyödyntämään lumen vastus hankitreenissä. Ollaan päästy myös pitämään hauskaa pulkkaratsastuksen parissa! 

Aiempina vuosina on ollut tuuripeliä, että muun treenin joukkoon on mahtunut pulkkaratsastus juuri niinä parina päivänä, kun on ollut lunta. Nyt kaikki hepat on päässyt hankeen jo useamman kerran :)


Tänä vuonna pulkkaratsastukset aloitti Reipas, joka oli ensimmäistä kertaa mukana touhussa. Herra toimi kyllä oikein mallikkaasti, kuin kokeneempikin konkari. Pulkkailijat kaatuilivat silloin tällöin ja Reipas aina yhtä maltillisesti kävi keräilemässä kyytiläisen takaisin narujen päähän. 

Kaikilla tuntui olevan mukavaa :) Tarkoituksena olisi pulkkailla vielä muillakin hevosilla kunhan tämä ihana lumi vaan pysyy maassa.