Finnderby suomenhevosihmisen silmin

Parin vuoden tauon jälkeen pääsin taas Ypäjälle Finnderbyyn. Tällä kertaa sain pressipassin Playsson.netin kautta, mikä olikin eka kerta kun pressin edustajana olin ikinä missään. Omien menojen vuoksi ehdin paikalle vain lauantaina. Olisi ollut hienoa päästä katsomaan myös kenttäratsastuksen maastokokeita, mutta ne oli lyhyen kisan kaavalla vuorossa vasta sunnuntaina.

Suuntasin lauantaina Ypäjälle jo aamulla tsekkaamaan, mikä tämänhetkinen suokkien meno on kouluratsastuksessa. Sen verran paljon oli lähtöjä kaiken kaikkiaan koulussa, että suokit olivat joutuneet maneesiin. Opistohallilla kisattiin kansallisella tasolla (3-taso) ohjelmalla helppo A:5.

Katsoin luokan alusta muutaman ratsukon, sillä halusin päästä näkemään alusta asti myös estesuokit derbykentällä. Suokki-ihmisenä on hauska bongailla kisoissa omien hevosten sukulaisia. Sekä Riksun isällä Kuningas Ässällä että Röllin isällä Hermelillä jälkeläisiä on yli sata, niin niitä näkyy aika paljon kisoissakin.

Koululuokassa velipoikia ei ollut kuin yksi, Dave Dee. Musta ruuna on Riksun tavoin Kuningas Ässän jälkeläisistä ensimmäistä ikäluokkaa (syntynyt 2008). Hienosti meni koulurata ja lopputuloksissa Dave Dee sijoittui kolmanneksi kovatasoisessa luokassa. Mustan värin lisäksi näin ainakin mielessäni paljon yhtäläisyyksiä Riksun kanssa.

Dave Dee, i. Kuningas Ässä

A.T. Unikuva, i. A.T. Unikki

Finnderbyssä taisi olla yleisöä paikalla enemmän kuin pariin vuoteen, ainakin parkki täyttyi nopeasti. Raviradan parkkipaikalta derbykentän laidalle kulkiessani ehdin katsoa pari ponien kür-esitystä ja pyörähtää expossa.

Suokkiderbyn radankävely oli jo alkanut, kun saavuin kentän laidalle. Oma osallistumiseni derbyyn jäi tänäkin vuonna väliin, mutta olisi ollut mielenkiintoista tutustua rataan varsinkin nyt derbykentän uudistuksen jälkeen. En tiennyt paljonko radankävelylle aikaa oli enää jäljellä, joten jäin paikalleni odottelemaan luokan alkua. Josko ensi vuonna osallistuisin itsekin suokkien derbyluokkaan, olisi vähän vaihtelua rataestekisoihin.

Niisun Nestori, i. Pilven Poika

Veeran Tytteli, i. Hermeli

Hermina, i. Hermeli

Aapeli Aikamoinen, i. Jaapeli

18 ratsukon 100 cm derbyssä kukaan ei saanut nollarataa perusradalla, joten neljän virhepisteen suoritukset pääsivät uusintaan. Seitsemästä uusintaan päässeestä ratsusta kolme oli Hermelin jälkeläisiä. Voiton vei 11-vuotias tamma Suvi-Juttu (i. Hermeli) ja toiseksi tuli ruuna Musta Magia. Musta Magian isä Samuli on myös Hermelin isä! Kuskina molemmilla hevosilla oli ypäjäläinen Riikka Harjula.

Hiiden Linkman, i. Linkker

Musta Magia, i. Samuli

Knuutilan Veikko, i. Pellervo

Suvi-Juttu, i. Hermeli

Suokkiderbyn ja itse Finnderbyn välissä oli hyvin aikaa käydä lenkkeilemässä Mannerheim- & senioreiden SM-kisan kahden tähden maastorata. Se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, kyllä vielä joskus itsekin sen voisin ratsastaa. Kahden tähden rata kävi derbykentällä kaksi kertaa: radan puolessa välissä ja lopun pari estettä sekä maali. Näitä esteitä ei tosin tietenkään vielä lauantaina ollut paikallaan kun rataesteluokat oli kesken.

Maastoesteradat löytyvät kokonaisuudessaan My Course Walk -sivustolla: CNC** ja CNC*

Toiseltakaan expokierrokseltani ei tarttunut mitään ostoksia mukaan. Toisia kankiohjia olisin ollut vailla, mutta kaikkien yrityksien valikoima rajoittui vain suitsiin. Säästyipä nekin rahat, ainakin sen hetken.

Finnderby-radalla oli myös yleisölle ohjattu radankävely, jonka veti esteratsastaja ja SRL:n puheenjohtaja Mikael Forstén. Derbykentän uudistuksen myötä banketti oli vedetty maan tasalle ja pulvermanin kuoppa täytetty, joten perinteinen Finnderby-rata oli pakostakin muuttunut. Jäljellä oli kuitenkin muutamia samoja tehtäviä kuin aikaisempina vuosina. Nyt rata oli lyhyempi kuin ennen, mutta edelleen pidempi ja vaativampi kuin tavalliset rataesteradat.

Pressipassilla pääsi kuvaajaksi myös kentän keskelle, ja hyödynsin sen mahdollisuuden Finnderbyn aikana. Se antoi vähän erilaista näkökulmaa myös kisaturistille :) 

Finnderby-radalla ei varsinaisesti ollut yhtä ongelmakohtaa, vaan virheitä ripotteli pitkin matkaa. Tietysti orapihlaja-tehtävä on aina ollut varsin haastava, vaikka se nyt oli pohjan tasoituksen myötä hieman aikaisempaa helpompi.

Perusradalta vain yksi ratsukko suoritti radan täysin virhepisteittä. Voittajaksi julistettiin ilman uusintaa Maija Yli-Huhtala hevosella Birchcape's Wonderland. Toiseksi sijoittui yhdellä aikavirheellä Sandra Lähde & Fanita.

Voittaja Maija Yli-Huhtala on entinen kenttäratsastaja. Hän toimii nykyisin myös Lounais-Suomen aluekenttävalmentajana. Olen itsekin käynyt Maijan tunneilla jokunen vuosi sitten. Oli mukavaa kun voittopokaalin nappasi tuttu tyyppi :)

Finnderbyn jälkeen lähdin derbykentältä vielä yhden tähden maastoradalle. Maali oli raviradan päädyssä, joten kätevästi lenkkeilyn kautta lähdin kotiin päin. Oli mukava reissu tälläkin kertaa vierailla Finnderbyn tunnelmissa!