Sunnuntailenkkinä 32 kilometriä kilpaa

Helmikuun alussa Facookissa tuttu etsi kaveria mukaan Liedossa 25.2. järjestettäviin matkaratsastuskisoihin. Meidän entinen kouluvalmentaja Maija kirjoitteli, että oli kiinnostunut lähtemään mukaan, mutta hevosta ei ollut valmiina. Olin vähän suunnitellut lähteväni kisaan mutten jaksaisi lähteä yksin. Niimpä summa summarum saatiin Maijasta kuski Riksulle ja lähdettiin kisaan. Loppujen lopuksi kaveria kaipaillut kaveri ei lähtenytkään kisaan, koska oli kipeänä.


Maija on tuttu koulutreenien parista jo Tumpin ajoilta ja on ollut mukana avustamassa sekä Riksun että Röllin koulutuksessa. Viimeksi Maija taisi ratsastaa Riksua 6-vuotiaiden Kasvattajakilpailussa syyskuussa 2014. Tuttu hevonen siis, mutta viimeisin ratsastuskerta useamman vuoden takaa. Maija oli matkakisoissa ekaa kertaa, koska kaikkea kuulemma täytyy kokeilla. Se on oikein!

Ekan kerran oltiin mustien kanssa matkakisoissa vuonna 2015, jolloin kaverini Noora ratsasti Riksulla. Kisat oli nytkin samassa paikassa kuin silloin, mutta matkaksi valittiin hieman pidempi lenkki, 32 km, joka ratsastettiin 2-tason kisana.

Kisapäivä oli aurinkoinen, mutta kylmä. Pakkasta oli aamulla -16, mutta onneksi päivällä oli jokusen asteen lämpimämpää. Kuitenkin sai jo ihan miettiä mitä pistää päälle ettei ihan jäädy!

Kilpailut vedettiin läpi Maijan kanssa kaksin, iskä vain kuljetti hevoset paikalle ja kisan jälkeen takaisin tallille. Varsinaisia huoltojoukkoja meillä ei siis ollut taukoalueella tai reitin varrella omasta takaa tällä kertaa. Hevoset käyttäytyivät eläinlääkärin tarkastuksessa hyvin. Ikenien väriä ei tällä kertaa tutkittu, joten Riksunkaan ei tarvinnut siitä kiukutella.

Vähän varustamista ja kuntoon laittoa hidasti apulaisen puuttuminen, mutta selvittiin. Myöhästyttiin lähdöstä pari minuuttia, mikä ei tässä lajissa ole maailman loppu. Matkakisoissa lähtölinja täytyy ylittää 15 minuutin sisällä lähtömerkistä, muuten ratsukko hylätään. Ekat lähtijät karauttivat laukalle melkein lähtöviivalta, mistä Rölli otti vähän kierroksia. Olin vielä silloin maassa, enkä sitten päässyt nousemaan heti pyörivän karusellin kyytiin. Saatiin toimihenkilö avuksi ja pääsin satulaan. Meidän joukon jatkoksi lenkille saatiin nuori arabiristeytystamma ja ratsastajansa.

Otettiin alkuun käyntiä, tosin Rölli oli vielä sen verran kierroksilla, ettei oikein malttanut kävellä rauhassa. Ravissakin oli vielä turhaa pöllöenergiaa hetken aikaa, kunnes Rölli tasaantui. Aika pitkälti ravailtiin menemään lenkillä. Oli kivat reitit ja kaunis keli, joten ihan nautinnollista oli matkan teko. Vaatteita oli riittävästi päällä, melkein liikaakin, mutta ei ainakaan palelluttu.

Reitit oli varsin rauhallisia, vain muutamia autoja tuli vastaan matkan varrella. Ne ohitettiin aina käynnissä, ihan vaan kaikkien turvallisuuden takia. Reitin varrella oli yksi pidempi peltotiepätkä sekä ihana metsätie, molemmat päästiin laukkailemaan rennosti ja pidemmällä ohjalla. Ratsutkin tuntuivat nauttivan sunnuntailenkistään turhia hötkyilemättä. Meidän kaveriratsukolla oli huoltojoukot pari kertaa matkan varrella tarjoamassa vettä, ja sai mustat pojatkin siinä samalla juomamahdollisuuden. Kumpikaan ei oikein innostunut pelkästä vedestä, vähän vain huljuttelivat hampaat ämpärissä.

32 kilometrin luokka ratsastettiin ihanneaikaluokkana, jossa vauhtivaatimus oli 10-16 km/h. Meidän ajaksi kellotettiin 2 tuntia ja 43 minuuttia, jolloin keskinopeus meillä oli 11,8 km/h. Se vauhti tuntui ihan mukavalta ja helpolta hevosille. Vähän hiki nousi pintaan lenkin edetessä niin hevosille kuin ratsastajillekin. Röllillä oli taas käytössä sykemittari, josta sai vähän osviittaa jaksamisesta ja palautumisesta.

Maalissa otettiin rauhassa varusteet pois ja hepat sai hieman maistella pellavapuuroa. Sykkeet laski hyvin, ja aika pian siirryttiinkin eläinlääkärin lopputarkistukseen. Molemmilla pojilla riitti vielä hyvin virtaa kirmailla reippaasti ravipätkät. Röllin syke oli tarkastuksessa 54.

Iskä tuli hakemaat hevoset jo takaisin kotiin, kun me vielä Maijan kanssa jäimme kisapaikalle. Palkintojenjako oli hieman myöhemmin, joten ehdittiin hyvin kerätä kamat kasaan. Meidän luokassa kaikki osallistuneet ratsukot saivat hyväksytyn tuloksen ja palkinnoksi kunniakirjan sekä punavalkoisen ruusukkeen. Meidät palkittiin Maijan kanssa vielä Reilun Pelin Ratsastaja -palkinnoilla. Maineen ja kunnian lisäksi saatiin repulliset tuotepalkintoja.

Vielä ennen kotiinlähtöä kippisteltiin kuumalla mehulla onnistuneelle kisasuoritukselle :)