lauantai 8. lokakuuta 2016

Entä jos, mitä jos?

Raportti Riiviön ruumiinavauksesta tuli vihdoin viime viikolla. Koska kesäkuiset lopetuspäätökseen johtaneet oireet olivat kovin outoja ja epäselviä, annettiin Viikin hevossairaalan patologille lupa tutkia Riiviö tarkemmin.

Päälöydös oli monosyyttinen myeloidi leukemia. Siis suomeksi pahanlaatuinen kasvainsairaus luuytimessä; kasvainsolut olivat korvanneet normaalia solukkoa niin, ettei uusia punasoluja ja trombosyyttejä syntynyt. Maksassa, pernassa ja munuaisissa oli myös joitain pienempiä muutoksia.

Olen miettinyt tässä kuukausien aikana paljon sitä, miten tilanne olisi mennyt, jos en olisi ottanut Riiviötä Keravan kenttäkisoihin kisailemaan. Entä jos oltaisiin jatkettu normaalissa treenissä? Milloin oltaisiin ymmärretty jonkin olevan vinossa? Mitä jos joku aamu karsinasta löytyisi rakas ystävä lyyhistyneenä?


Muistan kuinka juhannuksena eläinlääkäri Viikistä soitti mulle Riiviön kuulumisia. Verinäytteissä arvot jatkoivat huononemistaan, mutta ulospäin muutosta ei juurikaan huomannut. "Ulkoista olemusta parhaiten kuvaava sana on varmaankin möllöttää", sanoi eläinlääkäri perjantaina, öisen verensiirron jälkeen.

Aina kun mietin juhannuslauantaita, sama kamala tunne valtaa minut. Se tunne, joka mulla oli silloin, kun pyysin eläinlääkäriltä Riiviölle eutanasiaa. Tiedän kuitenkin, että Riiviö on nyt paremmassa paikassa ilman kipua ja vaivoja, mikä antaa lohtua.

6 kommenttia:

  1. Vaikean päätöksen jouduit tekemään, mutta se päätös oli täysin oikea. Tulosten saapuminen varmasti tuo silti helpotuksen omalta osaltaan. Eipä nuo taudit ole helppoja ihmisten osaltakaan hoitaa, saati sitten jos sellainen osuu eläimen kohdalle.

    VastaaPoista
  2. Onneksi tulokset tulivat ja toivottavasti tuo helpotusta ja ymmärrystä.
    Tsempit jatkoon <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Harvinainen vaiva, ja harmi kun osui omalle kohdalle. Kiitos <3

      Poista
  3. Ratsastuskoulussa oli aikanaan hevonen, joka kuoli (tai lopetettiin) leukemiaan. Ties miten kauan se oli kärsinyt ja juossut tunteja, kun ei tuolloin varmasti tiedetty tällaisista sairauksista eläinten kohdalla yhtään mitään. Yllättävää, että tänäkin päivänä sairaus selviää vasta avauksessa. Ikävää että jouduitte elämään epätietoisuudessa, mutta onneksi osasit tehdä lopetuspäätöksen ajoissa. Otan osaa menetyksen johdosta.
    T. Karo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeita tilanteita tämmöset, koska ei tauti ei tuu hetkessä vaan pikkuhiljaa pahenee. Kiitos Karo.

      Poista