Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa

Huom! postaus sisältää ällöttäviä haavakuvia

Viime viikolla pääsin kertoilemaan Tumpin kuulumisia, kun oltiin päästy jo kokeilemaan ravia ja laukkaakin. No, eipä sitä riemua kauaa riittänyt...

Sunnuntaina olin hakemassa Tumppia laitumelta ratsastukseen, kun jo kaukaa huomasin toisen takajalan olevan aivan verinen. Talutin sen tallissa suoraan pesupaikalle, missä aloin tarkastelemaan tilannetta tarkemmin. Vasemman takasen kintereessä oli kaksi kohtuu isoa haavaa, jotka molemmat näyttivät aika syviltä. Verta ja ihonestettä oli valunut ihan ruununrajaan asti ja jalka näytti pelottavalta ja ällöttävältä. Äitikin tuli tilannetta katsomaan ja soitti päivystävän eläinlääkärin paikalle.

Huuhtelin jalkaa vedellä ennen eläinlääkärin saapumista. Eläinlääkäri tutki haavat ja osuman suunnan. Alemman haavan suunta oli viistosti ylöspäin. Eläinlääkäri ei osannut sanoa vielä tarkemmin onko osuma yltänyt kinnerniveleen asti. Koska nivel pitäisi tutkia vielä uudelleen klinikalla, haava vain putsattiin huolella ja laitettiin side päälle. Oli muuten kohtuu vaikea paikka sitoa, mutta saatiin kuitenkin alue suojattua.

Maanantaina iskä lähti Tumpin kanssa Tampereen hevosklinikalle tutkimuksiin. Tumppi oltiin nukutettu ja otettu oikein leikkauspöydälle makoilemaan, jotta homma saatiin huolella hoidettua. Haava ei yltänyt onneksi niveleen asti, huh. Molemmat haavat ommeltiin umpeen.

Tumppi sai antibioottikuurin sekä kaksi viikkoa karsinalepoa. Haava-alue suihkutellaan päivittäin vedellä ja laitetaan päälle Betadine-voidetta. Jos tikit pysyvät kaksi viikkoa, ne otetaan pois ja Tumppi saa pikkuhiljaa liikkua enemmän. Jos tikit lähtevät itsekseen, hoidetaan haavaa avohaavana.

En tajua miten Tumpin kanssa tämä epäonni vain jatkuu ja jatkuu...