lauantai 28. tammikuuta 2017

Tammikuun lajihaaste: luistelu

Etsinnässä kiva laji ratsastuksen oheisliikunnaksi!

Viime vuoden puolella mun paras ystävä Tytti nousi ekan kerran hevosen kyytiin, kun pidin hänelle kahden päivän alkeisleirin. Leiri oli nimenomaan osa tämän vuoden projektia, jossa testaamme kuukausittain eri urheilulajeja. Tarkoituksena näissä lajihaasteissa on arvioida uuden lajin mielekkyyttä sekä soveltuvuutta oheisliikunnaksi ratsastajalle.

Tytillä ja mulla on varsin erilainen pohja arviointiin. Itse olen harrastanut ratsastusta 11-vuotiaasta lähtien omilla hevosilla lähes päivittäin. Tytillä on monipuolisesti kokemusta erilaisista urheilulajeista, mutta ratsastuksesta tosiaan vain kahden tunnin verran. Kahden ratsastuskerran perusteella ei nyt pääse ihan siihen tuntumaan, mitä kaikkia lihaksia voi tarvita kouluradalla tai millaista kestävyyttä kaivataan maastoradalla, mutta hieman ideaa kuitenkin.

Kolmantena arvioijana oli tällä ensimmäisellä kerralla myös siskoni Nelli. Nellin ratsastuskokemus koostuu nuorempana oman ponin kanssa harrastetusta pikkukisailusta ja sittemmin muutaman kerran vuodessa satunnaisista ratsasteluista.

Tammikuun lajihaasteeseen emme valinneet varsinaisesti mitään uutta lajia, vaan päädyimme meille kaikille tuttuun luisteluun. Peruskoulun liikuntatunneilta ei ollut jäänyt kenellekään traumoja, vaan iloisin mielin suuntasimme jäälle. Aluksi varsin huojuvissa tunnelmissa...


Olen ollut joskus pienenä hyvä luistelija ja harrastanut ringetteäkin, mutta nyt pitkästä aikaa luistimilla oli varsin tasapainoton olo. Kuten ratsastuksessakin, oma asento on merkittävässä osassa myös luistelussa. Suorilla jaloin ja katse alhaalla oli hankalaa pysyä pystyssä varsinkin liikkeessä. Alkukankeuden jälkeen alkoi löytyä hieman rentoutta jo omaan tekemiseen.

Kun etuperin luistelu sujui, testailtiin myös takaperin luistelua, sirklausta, erilaisia kiemuroita ja temppuja. Pyysin Nelliä kuvaamaan, kun luistelen kovaa vauhtia, mutta niitä kuvia ei muistikortilta enää kotona löytynyt, haha :D


Kaverien kanssa kun viettää aikaa luistelun parissa, voi kehitellä erilaisia leikkejä ja temppuja, joilla saa lisää tehoja urheiluun. Erilaiset kilpailut ja viestit onnistuvat tosin helpommin vielä isommalla joukolla.

Yritimme myös tasapainoilla yhdellä jalalla vaaka-asennossa, mutta se näytti lähinnä siltä että olemme juuri kaatumaisillamme. Kyykky-harjoittelussa ei kaatumisilta vältytty, mutta tulipahan se kentän pinta tutkittua tässäkin lajissa.

Notkeutta ja taitoa löytyy
Kun kyykkyliu'un vauhti loppuu, niin kaveri auttaa!
Testailin lisätä vielä tehoa luisteluun kolaamalla lunta pois jäältä. Se oli rankkaa! Ensinnäkin kolaa oli vaikeaa ohjata ja siihen kertyi nopeasti paljon lunta kyytiin. Eteenpäin luistelemisesta tuli samantien paljon vaikeampaa. Ala-asteikäiset tytöt osasivat aurata jään pintaa paljon paremmin kuin minä, niin annoin mielelläni kolan heille takaisin.


Yhtäläisyyksiä ratsastuksen ja luistelun välillä oli ehdottomasti keskivartalon hallinta ja tasapaino. Myös jalkojen lihakset joutuivat töihin, vaikka se ei siinä luistellessa erityisemmin tuntunutkaan. Seuraavana päivänä mulla kyllä tuntui reisissä.

Vaikka oltiin varsin leppoisalla meiningillä luistelemassa, tuli siinä kuitenkin lämmin liikkuessa. Jäällä viihdyimme noin 40 minuuttia, minkä jälkeen suuntasimme nautiskelemaan palautusjuomana kupilliset kaakaota. Ihan hirveästi kauempaa ei olisi luistelukentällä jaksanut pyöriä. Nyt meillä oli mukavaa ja jäi fiilis, että luistelemaan voisi tulla useamminkin :) Luistelu ei ehkä ole ihan paras laji ratsastuksen oheisliikunnaksi, vaikka tuli tässäkin urheiltua.


Luistelun plussat ja miinukset:
+ kehittää tasapainoa ja keskivartalon lihaksia
+ kivaa ajanvietettä kavereiden kanssa
+ edullinen laji
+ ei vaadi paljon varusteita
+ urheilun tehokkuutta voi helposti vaihdella
- tylsä laji yksin harrastettavaksi
- voi käydä pidemmän päälle puuduttavaksi

Arviot soveltuvuudesta ratsastuksen oheisliikunnaksi:
Jenni: ***
Tytti: ***
Nelli: ***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti