maanantai 23. tammikuuta 2017

Maastoilumaantai

Lähemmäs kolme tuntia vietetty tänään satulassa maastoillen


Maanantain maastoilut aloitettiin Riksun kanssa pidemmällä lenkillä. Rakas, sinusta on tullut pullukka -teemalla pidettiin sopivan reipasta vauhtia yllä, tietenkään palauttelevia käyntipätkiä unohtamatta. Riksulla oli oikein sykemittari mukana lenkillä. Yleensä kevyemmillä lenkeillä sykemittari ei toimi Riksun klipatun karvan kanssa, kun kuiva karva on jotenkin niin terävä. Mutta nyt kun hikeä pukkasi tasaiseen tahtiin, niin sykemittarin lätkät pysyivät riittävän lähellä ihoa ja lukemat ilmestyivät mittarin näytölle. Reippaimmilla laukkapätkillä en ihan ehtinyt lukemia tuijotella, mutta taisi syke käydä lähellä 200 bpm (= 200 sydämenlyöntiä minuutissa). Ravissa lukemat oli kaikkea 120 ja 170 bpm välillä riippuen vauhdista, maastosta ja Riksun mielentilasta. Loppulenkillä Riksun mielentila oli selkeästi rennompi ja seesteisempi, mikä vaikutti myös sykkeeseen.

Riksu ei sanonut mitään viereisellä tiellä puksuttavista kuorma-autoista, sauvakävelevistä mummoista, lastenrattaista tai muista asioista, jotka olisi voinut matkalla jännittää. Pahin juttu Riksun mielestä oli sininen lehmien(?) juoma-allas, joka piti ohittaa paniikissa ojan kautta... Muuten matka eteni sujuvasti yli siltojen, läpi alikulkutunneleiden ja ohi kentällä luistelevien koululaisten.

Noin 22 kilsan lenkiltä Riksu palautui oikein hyvin. Satulan ja suitsien pois ottamisen jälkeen syke oli taas palautunut 48-50 bpm lukemiin.

(Lisätietoa sydämenlyönneistä ja sykealueista Hevostietokeskuksen ja Polarin sivuilla)




Rölli sai eilisen tehokkaan kouluvalmennuksen perään kevyemmän päivän. Kierrettiin reilu viiden kilsan käyntimaasto. Riksun urbaanimaastosta poiketen Rölli pääsi metsän siimekseen. Polulla tallustelun lisäksi käytiin rämpimässä myös lumen peittämillä sammaleilla ja harrastamassa pientä mäkikiipeilyä.

Rölli oli alkuun vähän ylipirteä, mutta malttoi kuunnella ohjeita. Pätkällä, jossa yleensä laukataan, Rölli odotti kärsimättömästi laukannostoa, mutta sitä ei annettu. Pettymys oli havaittavissa Röllin kiivaasta puhinasta :D



Erityismaininnan ansaitsevat tämän päivän autoilijat. Silloin tällöin meidänkin maastolenkeillä liikkuu niitä vitsiniekkoja ja ajattelemattomia autoilijoita, jotka tööttäilevät tai vain yksinkertaisesti kaasuttavat liian kovaa vauhtia ohi. Tänään molemmilla hepoilla oli oikein nautinnollista maastoilla, kun autoilijat hiljensivät ajoissa ja ohittivat meidät rauhassa. Röllin lenkillä yksi nainen oikein pysäytti autonsa kehuakseen Rölliä :)

2 kommenttia:

  1. Aika pitkä lenkki oli! Ja menitte melkein mun kodin ohi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lenkki meni niin joutuisasti, ettei edes tuntunut niin pitkältä! Oltiin aamupäivällä liikenteessä, niin ei näkynyt moikkaajia kuin luistelukentällä :)

      Poista