torstai 30. kesäkuuta 2016

Kisareportaasi: Keravan kenttäkisat 19.6.

Sunnuntaina 19.6. suunnattiin Keravalle kenttäkisoihin. Mukaan lähtivät Rölli ja Riiviö, molemmat harrasteluokkaan. Rölli oli varmuuden varalta harrasteessa, jotta päästäisiin maastosta maaliin. Viime vuoden hylky tuttarissa aiheutti Röllille ihme kammoa hautoja ja trakehnereita kohtaan, jota on tässä yritetty selättää. Riiviöllä oli edessä ensimmäinen kenttäkisa.

Ei mennyt ihan nappiin kisa-aamu. Oltiin hieman myöhässä suunnitellusta aikataulusta, mikä tosin ei ollut se pahin kohta. Joku ekspertti (minä) oli taas laskenut aikataulun päin honkia, hups. Tuli kiire varustaa ja hokittaa Rölli kouluradalle. Asiaa ei auttanut, että harrasteen oma kouluohjelma on niin lyhyt, että siinä ei kauaa mene. Sadekeli oli saanut myös pari kisaajaa jäämään kotiin. Meikäläinen myöhässä ja kisat ajoissa, voitte vain arvata kuinka siinä käy.

Ehdittiin pyörähtää pari raviympyrää ja ottaa laukkaa hieman oikeaan kierrokseen ennen kuin meidät kutsuttiin radalle. Iskä ehti kansliakierrokseltaan pellon laidalle juuri kun oltiin aloittamassa rataa, joten ihan alkua ei ole videolla.

Tuomari oli armollinen ja antoi meidän kierrellä hieman pidempään aidoissa ennen vihellystä. Ehdittiin jopa ottaa hieman laukkaa myös vasempaan kierrokseen ennen lähtömerkkiä.

Rölli oli varsin jännittynyt, eivätkä siirtymiset olleet yhtään sujuvia. Laukka jäi taas varsin kulmikkaaksi. Ekaa laukkaa en meinannut saada edes otettua alas, ja sitten kun jarru alkoi pelittää, oli jo Rölli melkein käynnissä. Askeleen pidennyksestä ravissa saatiin paras numero 8 kommentilla lupaava, vaikka se ei ollut edes erityisen onnistunut. Käynti oli tosi kiireistä ja jännittynyttä, siitä saatiinkin vain 5,5.

Tuomari kuitenkin tykkäsi meidän suorituksesta: "Lupaavaa menoa! Käyntiin jatkossa lisää rentoutta."

Tulos 68,42% (-47,4) oli mun mielestä roimasti yläkanttiin. Se riitti tuloslistalla sijaan 10/35.


Koulun jälkeen vaihdoin jalkaan sukelluspuvun kumisaappaat ja kävin tarpomassa esteradan vetisellä kentällä. Olosuhteet ei olleet ihan parhaimmasta päästä, mutta märkä pohja tuntui kuitenkin ihan pitävältä. Tällä kertaa jätin nurmihokit kiinni kenkiin, kun yleensä ollaan otettu ne pois koulun jälkeen.

Verkkakenttä oli vähän kisakenttää liejuisempi, mutta selvittiin kuitenkin ihan mallikkaasti. Tein vähän ravissa ja laukassa töitä, mutta Rölli ei vieläkään ollut aivan rento. Verkkahypyt onnistui ihan kivasti, vaikka valuttiinkin taas enemmän esteiden vasempaan reunaan.


Itse esterata meni ihan ok. Olin tyytyväinen alkurataan, ja muistin jopa käyttää pohjetta matkan varrella. Kolmosen jälkeen Rölli jäi ihmettelemään aidan vierellä hengailevaa ambulanssiväkeä eikä ollut sarjalla ihan tilanteen tasalla. Paikka oli ihan hyvä, mutta huolimattomuus heijastui pudotuksena a-osalta. Sarjan jälkeen Rölli ei ottanut millään oikeaa jalkaa läpi ja jouduin ottamaan sen raville korjatakseni laukan. Kaksi viimeistä estettä meni ns. vanhalla moodilla vähän pakittaen esteelle. Niistä selvittiin kuitenkin ilman puomeja, joten rasitteeksi jäi rataesteiltä 4 virhepistettä. Puomi pudotti tuloslistalla sijalle 18/35.


Ripeästi käytiin Röllin kanssa juoksentelemassa eläinlääkärin tarkastuksessa, sillä hirveästi ylimääräistä aikaa ei ollut ennen Riiviön vuoroa.

Riiviön kanssa oltiin kouluverkassa oikein sopivasti. Ehdittiin mukavasti työskennellä kaikissa askellajeissa. Laukasta raviin siirtymissä Riiviö oli välill vähän roikku, mutta muuten meno tuntui varsin letkeältä ja sujuvalta.



Oltiin harrasteluokan viimeinen ratsukko. Radan puolella nurmi oli muuttunut uralta ja varsinkin kulmista varsin mutaiseksi, mikä söi Riiviön liikettä. Verkan puolella ollut keveys katosi ja meno muistutti enemmän täitä tervassa. Ihan ok rata saatiin puksuteltua, vaikka laukat kulkikin löysästi.

"Letkeää menoa. Hevonen kaipaisi vielä lisää voimaa takaosaan ja sitä kautta keveyttä etuosaan", kommentoi tuomari.

Tulokseksi Riiviö sai 62,1%, joka miinuspisteinä on 56,8. Koulun jälkeen oltiin tuloksissa 29/35.


Riiviökin pääsi heti koulun jälkeen esteille. Vyön vaihto panssariin ja suojat vain jalkaan. Meillä oli traikku kätevästi juuri verkkakentän kyljessä, joten ei ollut pitkä matka seuraavaan koitokseen.

Pari ekaa hyppyä pystylle meni vähän nappuloita hakien, mutta kun muistin vaatia kunnon laukkaa, onnistuivat hypytkin.


Riiviölle ei oikein sopinut nämä märät pohjat, mutta parhaansa se kuitenkin yritti. Esteradalla tuli sama puomi kuin Röllille sarjan ekalta. Toinen pudotus oli enemmänkin täyskaato vitoselta, kun takapää ei lähtenytkään hyppyyn etupään kaveriksi. Ristilaukkoja tuli jonkun verran matkan varrella, mutta oli radalla positiivisiakin kohtia. Riiviö oikeasti reagoi jalkaan, kun sitä käytin :)

Saatiin 8 vp, mutta pysyteltiin samoilla sijoilla tuloksissa (28/35).


Aurinkokin ehti pilkistää sadepilvien takaa ja loppupäivä saatiin viettää poutasäässä. Maaston kävelin ja kuvasin yhdellä kertaa. (Kuvat maastareista). Ihan mukava rata oli, monipuolisesti erilaisia esteitä ja pari tehtävääkin, mm. pieni puolicoffin.

Rölli oli maastoverkassa taas ihan kierroksilla, tepasteli kiireisenä ja jännittyi kovin muista hevosista. Se oli kovin menossa, muttei ollut ihan pohkeen edessä kuitenkaan. Verkkahypyissä Rölli kiihdytteli taas kohti esteitä. Tulin tukkikasaa ja valkoista porttia muutamia kertoja, jolloin menoon tuli vähän kontrollia ja ideaa mukaan.


Rata lähti hyvin käyntiin reippaalla laukalla. Kolmoselle tultiin turhan lähelle, mutta seuraaville esteille taas paremmin. Pienellä haudalla Rölli vähän jarrutteli, mutta meni ekalla. Sen verran vauhti hiipui, että kahden laukan väli haudalta tukille tultiin kolmella. Tukkilinja hyvin. Alamäessä sai tehdä vähän hommia, jotta nenu pysyi ylhäällä. Veteen mentiin ravissa, mutta laukka nousi parin askeleen jälkeen hyvin. Ennen viimeistä estettä jouduin vähän himmailemaan vauhtia, jotta ei tultaisi aliajassa maaliin. Suunnitelma onnistui, vaikkakaan vikalle esteelle tuli aika mielenkiintoinen loikka. Ilman sakkopisteitä maalissa 14 sekuntia ennen ihanneaikaa.

Kuvat vesitehtävältä © Kapse.fi


Olisin halunnut jäädä verkkailemaan Röllin kunnolla pois, mutta Riiviö vuoro oli taas piakkoin, niin tyytyminen oli hetken ravailuun ja kävelyyn takaisin traikulle.

Riiviön kyydissä takaisin maastoverkkaan. Riiviö ei yllättäenkään ollut Röllin lailla täpinöissä, muttei mikään laiskamatokaan. Tein yhteensä neljä hyppyä verkkaesteille, ne onnistuivat hyvin. Vähän temponvaihteluita ravissa ja oltiin valmiina lähtöön.

Riiviö lähti hyvin liikkeelle. Jokunen ristilaukka mahtui maastoradallekin, mutten antanut sen häiritä.
Esteet eivät olleet ongelma, eikä Riiviö ihmetellyt edes estevahteja tai muutakaan hälinää.


Kutonen oli loivassa ylämäessä, jossa vauhti vähän alkoi hyytymään. Riiviö ei oikein vastannut jalkaan. Jatkettiin kuitenkin matkaa yli haudan ja tukkien. Loppuradalla keskeytin, koska Riiviö tuntui väsyneeltä eikä se enää reagoinut apuihin.

Muutkin olivat huomanneet Riiviön väsymisen, sillä meidät kutsuttiin eläinlääkärin luokse. Samalla jouduin tuomariston puheenjohtajan ja safety officerin puhutteluun. Minun olisi pitänyt keskeyttää rata aikaisemmin. Luvassa oli keltainen kortti hevosen epäasiallisesta kohtelusta, mikä tässä tilanteessa tarkoitti liian väsyneellä hevosella ratsastamista. Ja ihan oikeassa he olivat. En ole koskaan ennen keskeyttänyt, ja joku ääni päässä huusi, että maaliin on päästävä. Olisi kuitenkin pitänyt tuntea hevosta enemmän ja tuntea riskit. Älkää ottako minusta mallia...

Varsinkin viime viikon tapahtumien jälkeen mulla on tosi huono omatunto ja surkea fiilis siitä, että jatkoin radalla niin pitkään. Kunpa olisin tehnyt toisin!


Eläinlääkäri mittasi lämmön (39,6) ja kertoi sen olevan korkealla, jopa näin suorituksen jälkeiseksi lukemaksi. Lisäksi syke oli kova, ja se ei oikein lähtenyt laskemaan vaikka tarkastuksen ajan hengailtiin paikallaan. Maastarialueella Riiviö sai samantien kipulääkkeen. Ohjeeksi saatiin valella kylmällä vedellä parikin kertaa ja juottaa niin paljon kuin menee. Kotimatkalle ei saatu lähteä ennen uutta eläinlääkärin tarkastusta.

Traikkualueella Riiviötä kasteltiin ja yritettiin juottaa, mutta se vain huljutteli hampaitaan juomakipossa. Eläinlääkärin kanssa päädyttiin nesteytykseen, jossa Riiviö sai 10 litraa suolavettä.

Rölli nousi puhtaalla maastolla luokassa sijalle 7 ja käväisin välillä palkintojenjaossa. Eipä kyllä pahemmin ollut juhlamieltä sijoituksesta johtuen, kun oli kaikkea muuta mielessä. Samalla reissulla sain myös tämän keltaisen kortin eli kirjallisen varoituksen, josta tuli myös merkintä Kipaan.

Nesteytyksen jälkeen Riiviö vaikutti taas omalta itseltään ja saimme lähteä kotimatkalle. Vaan ei se elämä kovin iloisena jatkunutkaan, kuten viime postauksessa kerroin.

4 kommenttia:

  1. Älä ainakaan syytä itseäsi. Et voinut tietää miten huonosti asiat olivat. Jos osaisikin ennustaa tulevaa.. Paljon tsemppiä sulle!!

    VastaaPoista
  2. Ei kannata syyttää itseään, ei lopputulosta olisi voinut tietää.. Huolehdit hevosistasi varmasti aina parhaasi mukaan, valitettavasti tulevan ennustaminen on vaikeaa.. :D paljon tsemppiä sinulle, kyllä elämä näyttää sen valoisemman puolensakin vielä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon ja toivon ainakin huolehtivani hevosista parhaani mukaan, mutta niiden kanssa nyt voi sattua ja tapahtua kaikenlaista :/ Toivotaan niitä valoisampia aikoja!

      Poista