Kenttäratsastus on tunnetusti vaarallinen laji. Sitä ei kuitenkaan jotenkaan usko ennen kuin osuu omalle kohdalle…
Toukokuussa kauden toisissa kisoissa Niinisalossa kävi ensimmäinen onnettomuus mun kenttäkisauran aikana. Riksun kanssa kanssa kaaduttiin esteellä maastoradan loppupuolella.
 |
| Vuoden 2014 kisoissa samainen pöytäeste oli alkuradalla rannassa |
Kyseessä oli ihan tavallinen pöytäeste, joka oltiin hypätty monessa kisassa jo ennenkin. Näin jälkikäteen analysoituna monen asian summa johti kaatumiseen. Lähestymisessä Riksu oli ehkä hieman vino ja mullakin jo ajatus tulevaan kurviin sekä seuraavaan esteeseen. Paikka oli kaukaa, ei mahdottomasta paikkaa mutta vähän optimaalia kauempana. Niinisalon tuttarin rata on kulkenut useamman vuoden samaa reittiä joten kulkureiteillä ja ponnistuspaikoissa hiekka on pehmeämpää ja maa hieman kuopalla. Näiden seikkojen uskon myötävaikuttaneen kaatumiseen. Riksu on yleensä hyvin näppärä isommastakin paikasta, joten en usko sen olevan pelkästään siitä johtuvaa. Nyt kuitenkin tuli joku ajatusvirhe ratsullekin, sillä kolme jalkaa oli lähdössä hyppyyn kaukaa, mutta oikealla etusella taisi olla idea ottaa vielä pikkuaskel.
Jo hyppyyn lähdössä tunsin selkään, että vaikeuksissa ollaan. Hyppy tuntui olevan laaka ja etujalat koputtivat esteen etureunaan. Siitä sitten etupään vauhti loppui ja laskeutumisessa kaaduttiin. Onni onnetttomuudessa että kaaduimme eri suuntiin, Riksu vasemmalle ja minä oikealle. Molemmat yhtä hölmistyneinä maisteltiin hiekkaa. Riksu nousi nopeasti ja lähti ravaamaan iskän luokse. Kuperkeikan ja hetken hengähtämisen jälkeen minäkin nousin ja lähdin reitiltä pois seuraavan ratsukon alta. Estevahti tuli vielä tarkistamaan voinnin, vähän myöhemmin myös kilpailun Safety Officer. Koska päästiin pois alta, kilpailu jatkui normaalisti.
Monet ovat kysyneet jäikö mulle jotain traumoja tai kammoja tapahtuneesta. Oikeastaan ei. Jatkoin heti perään (ambulanssiväen luvalla) Röllillä saman radan perään puhtaasti. Röllin kanssa jatkettiin kisakautta normaalisti ja mahtui mukaan luokkanostokin kenttämestaruuskisaan, niin ikään Niinisalossa.
Kaatumisen jälkeen mulla oli pari viikkoa niska vähän jumissa, mutta ei sen ihmeempää. Riksulle sen sijaan kävi huonommin. Jo kisapaikalla se kävi eläinlääkärin tarkastuksessa pikaisesti, ei ontumaa. Ohjeena kävelyttää huolella. Loppuverryttelyssä liike näytti jäykältä takaa ja oikeasta etujalasta.
Seuraavina viikkoina kotona Riksu liikkui kävelyttäen pääosin maasta ja välillä liinan päässä ravia tilanteen tarkistuksessa. Välillä oli parempia päiviä ja välillä selkeästi epäpuhdas liike oikeassa etujalassa. Hierojaosteopaatti kävi useamman kerran hoitamassa Riksua. Jumeja löytyi niin lantion seudulta kuin oikeasta lavasta/ryntäistä. Välillä taas liike parani, mutta ihan priimaa askelta ei tullut oikeaan kierrokseen.
Heinäkuun alussa lähdettiin klinikalle tarkistamaan, missä vika piilee. Edelleen ympyrällä sisäjalkana oikea etunen huono, liike jäykkää ja epäpuhdasta. Kaikki jalat tutkittiin varmuudeksi taivutuskokein, lisäksi etujalat sekä oikea olkapää röntgenkuvattiin. Ongelma paikannettiin oikeaan lapaan joka myös ultrattiin. Sieltä löytyikin revähdys ja vielä vähän tulehdustilaa päällä. Jatkettiin kävelytystä kuukauden päivät, nyt myös puomien kera jotta lapa liikkuisi isommin. Kuukauden jälkeen lähetin eläinlääkärille videon Riksun liikkumisesta. Oikean etujalan liike ei vieläkään täydellinen ravissa. Jatkoimme edelleen käyntilinjalla puomeilla jumpaten.
Kuten sanonta kuuluu, liike on lääke. Elokuun lopulla Riksu lähti vesijumppaan Humppilaan. Vesimattokävelyssä hevosen täytyy liikkua suorana ja veden korkeudella saadaan säädettyä treenin rankkuutta. Riksun kuntoutusohjelmassa oli vesijumppaa viisi kertaa viikossa. Kuulemma alkuun pieni kenttähevonen oli ihmeissään "akvaarioon" sisään kulkemisesta, mutta sittemmin meni treeniin mielellään. Kertaalleen ehdin itsekin paikan päälle katsomaan meininkejä ja löysin iloisen hepan polskuttelemasta käynnissä juoksumatolla. Treenin alkaessa oikean lavan liike oli selvästi laiskempaa ja jalka ei noussut matolta juurikaan. Toisin kuin vasen etunen, joka läiskytteli vettä oikein reippaasti.
Neljän viikon vesijumpan jälkeen hain Riksun kotiin varsin jännittynein fiiliksin. Vesimattokävelyn tehokkuudesta olin lukenut ja kuullut paljon hyvää kuntouttavana treeninä, joten kovat oli odotukset. Enkä olisi tiennyt mihin suuntaan sitten olisi lähdetty seuraavaksi, jos Riksu olisi edelleen ollut huono ravissa. Mutta onneksi kuntoutus oli toiminut hyvin! :)
Vesijumpasta palaamisen jälkeen tsekkasin tilanteen juoksutuksessa. Hieman vinoutta havaittavissa, mutta iloisesti ja puhtaasti liikkuva hevonen. Jes! Sittemmin ollaan jatkettu kuntouttamista ratsain ja kärrytellen kevyillä treeneillä. Puomit kuuluvat myös mukaan useamman kerran viikossa, jotta saadaan jumpattua isompaa liikettä ja vetreyttä lapoihin. Riksulla on toki lihakset tippuneet ja kunto laskenut, mutta yllättävän vähän oikeastaan. Talvikarvaa sen sijaan on kasvatettu vaikka muille jaettavaksi.
Kenttähevosilla muutenkin kauden loputtua syksyllä kunto ajetaan alas ja hepat saavat kevyempää treeniä. Talvikaudella tehdään peruskuntoa sekä tekniikkaa, ja keväällä enemmän kuntotreeniä. Sitten alkaakin taas jo kisakausi. Täältä me noustaan taas!
