keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Työhevoskurssilla

Lauantaina 18.5. toteutin taas mun yhden haaveen ja osallistuin työhevoskurssille. Olen jo kauemmin haikaillut vastaavien kurssien perään, mutta nyt vihdoin osui kurssi sopivaan saumaan ja vielä sopivan lähelle Paimioon.

Kurssihevosena toimi kokenut työhevonen, suokkitamma Inka. Olin jo alkumetreiltä asti ihan haltioissani, kun parkkiin jätetty tamma seisoi yksinään keskellä pihaa kiltisti paikallaan, vaikka houkuttelevaa nurmikkoakin oli vieressä. Voisin kuvitella, että mun hevoset ei seisois paikallaan tossa tilanteessa vaikka pitäisin niistä kiinni...

Päivän ohjelmaan kuului pellon äestys ja auringonkukkien kylvö. Aloitimme valjastusharjoittelun luokkivaljastuksella. Ensin kurssin vetäjä Juha valjasti selostaen ja sitten pääsimme kaikki kurssilaiset harjoittelemaan koko valjastuksen itse. Ja Inka seisoi yhä  kärsivällisesti paikallaan. Ravivaljastukseen verrattuna luokkivaljastus tuntui aika monimutkaiselta ja liikkuvia osia oli huomattavasti enemmän. Kaikki saivat valjastuksen onnistumaan ja päästiin suuntaamaan peltotöihin.


Kuvat © Juha Kujala

Tuleva auringonkukkapelto sijaitsi loivassa rinteessä, joten itsellekin tuli tehokasta tarpomista myös ylämäkeen. Välillä oli vaikeaa saada käännettyä hieman innokasta työhevosta juuri oikealle uralle, mutta loppujen lopuksi koko pelto oli myöhennetty kauttaaltaan kahdella erilaisella vempaimella.


Äestyksen jälkeen pidettiin ruokatauko, niin ihmiset kuin työheppakin sai hengähtää. Ruuan jälkeen jatkettiin tamppivaljastuksen parissa.

Mielestäni tamppivaljastuksessa oli jo taas enemmän yhtäläisyyksiä ravivaljastuksen kanssa, ja se tuntui huomattavasti helpommalta. Tällä valjastuksella suoritttiin auringonkukkien siemenien kylvö ja lopuksi vielä pellon jyräys.

Aamupäivän peltohommissa meno tuntui välillä turhan vauhdikkaalta ja oma keskittyminen ei aina ihan riittänyt huippusuoritukseen. Iltapäivällä sain jo enemmän ideasta kiinni, tekemiseen löytyi rentoutta ja rauhallisuutta. Myös hevosen käsittely pellolla onnistui päivän mittaan paremmin. Työhevoset ovat herkkiä ääniavuille eikä niitä tarvitse pitää ns. tuntumalla kuin ratsuja tai ravureita.

Pelto tuli valmiiksi ja kahvittelun jälkeen saatiin kurssikin päätökseen. Oli oikein opettavaista ja mielenkiintoista päästä vähän työhevosjuttujen pariin. Ehkä seuraavaksi metsään tukkikuorman ääreen!

perjantai 24. toukokuuta 2019

Synttäriviikonlopun kisakarkelot

Huhtikuun viimeinen viikonloppu vierähti kisoissa, kun Rölli ja Riksu lähtivät kilpailemaan kumpikin omana päivänään. Sunnuntaina oli myös mun synttärit ja ikää tuli mittariin 27 vuotta.



Röllin hyppykuvat © Venla Salonen

Lauantaina kisailtiin vauhdikkaimmissa tunnelmissa esteratsastuksen parissa. Rölli avasi ulkokauden hyppäämällä luokat 90 cm ja 100 cm. Ja kivasti tulikin kausi avattua!  Verkka oli maneesissa, siellä Rölli ei ollut ihan parhaimmillaan vaikka yllättävän hyvin avuilla. Eka verkkahyppy oli epäonnistunut, mutta sen jälkeen saatiin sujuvia lähestymisiä ja hyppyjä.

Radalla Rölli oli oikein kiva :) Se oli harvinaisen hyvin ratsastettavissa, eikä ampunut omiaan esteille. Rytmi säilyi varsin hyvin läpi radan. Luokassa oli arvosteluna 367.1 eli puhtaan perusradan perään suoraan toinen vaihe. Uusinnassa annoin Röllin laukata vähän reippaammin, mutta ei kuitenkaan alettu mitään hulluna kaahailemaan. Isompaa laukkaa ja hieman tiukempia kurveja. Meno tuntui helpolta ja sujuvalta. Selvittiin koko radasta ilman pudotuksia, mikä on jo Röllin kanssa hyvä suoritus. Meidän suoritus olikin niin onnistunut, että sijoituimme luokassa toiselle sijalle!




Metrissä oli sama rata, joten ei tarvinnut käydä kävelemässä. Kävin ottamassa pari hyppyä maneesin puolella, Rölli tuntui edelleen ihan toimivalta. Oli tosi lämmin päivä, joten en viitsinyt turhaa hypyttää.

Radalla Rölli sai jonkun energiapiikin ja tuntui olevan enemmän oma itsensä. Tai siis sellainen kuin se yleensä esteradalla on, mitä minä taas korjaan samalla tavalla kuin yleensä. Rölli tulee kiireiseksi ja alkaa kiihdytellä omiaan kohti esteitä. Ja ainut mitä itse osaan tehdä on ottaa kädellä kiinni. Tästä seuraa hyvin usein rytmimuutoksia ja pudotuksia. Rölli kävi nytkin ylikierroksia, mutta ei ollut ihan niin paha kuin joskus. Kuitenkin tuli nypittyä laukkaa pois heti ensimmäiselle esteelle. Siihen Rölli itse skarppasi ja päästiin aloittamaan rata puhtaasti.

Kakkos-kolmos-linja jäi ysikympissä jopa melkein pitkäksi, mutta nyt vauhti päällä ei ollut siitä pelkoa. Esteiden välillä takerruin taas ohjaan ja esteelle lähdin liikaa ylävartalolla. Kolmoselta puomi, vaikka paikka itsessään oli ihan hyvä. Sarjaväli oli aika lyhyt, mihin olevinaan varauduin nyppimällä laukkaa taas pois kohti a-osaa. Rölli yritti parhaansa, mutta b-osalta puomi. Tämä oli ihan täysin kuskin moka. Vitos-kutos-linjalle tultiin vähän vimpulana, mutta se puhtaasti. Seiska vielä perusradan loppuun ihan hyvin ja maaliin. Metristä siis perinteiset 8 virhepistettä.

90 cm rataan olin tyytyväinen, mutta metrissä oma ratsastus ei ollut niin hyvää. Ihan jees fiilis kuitenkin jäi ja Rölli käyttäytyi rataa lukuunottamatta rauhallisesti kisapaikalla.




Sunnuntaina suunnattiin samaan kisapaikkaan, mutta eri lajin pariin. Riksulla oli vuorossa kouluratsastusta ja luokkana helppo A:2. Oppilas meni ensin helppo B -luokan ja iltapäivällä oli mun vuoro.

Riksu odotteli väliajan autossa nätisti ja muutenkin käyttäytyi hyvin, mitä nyt pientä houkutusta aiheutti parkkialueen ruohopohja. Meidän vuoro oli luokan ensimmäisenä, joten startille oli tarkka aika. Ehdin laittaa oikein rauhassa ja huolella Riksun kuntoon.

Maneesiverkassa oltiin sopivasti, että ehdittiin hyvin jumpata liikkeet läpi mutta myös pitää kävelytaukoja. Riksu aloitti vähän matalana, mutta nousi kevyemmäksi edestä starttia kohden.


Riksun kuvat © Annika Mäki

Sunnuntaina olinkin yksin liikenteessä enkä tajunnut nakittaa yleisöstä ketään kuvaushommiin, joten Riksun radasta ei ole videota. Rata meni kuitenkin oikein kivasti :) Keskiravit olisi saaneet taas olla lennokkaampia, huolellisemmin esitettyjä ja enemmän ylämäkeen. Yksi varsinainen rike tehtiin käynnin kautta vaihdossa. Siihen tultiin kyllä ajatuksena koota laukkaa ja hengittäen käyntiin, mutta jalan tuki unohtui ja Riksu oikein lötsähti raviin. Aika nopeasti sain käyntiaskeleet kuitenkin haltuun ja päästiin uuteen laukkaan. Loppurata meni taas sujuvammin.

Tuomarin loppukommenttina: "Miellyttävä energinen ratsu, paljon hyvää. Tuntuma vielä tasaisemmaksi, siirtymiset tarkemmin". Tuloksena 64,8%.

Keikuttiin sijoilla pitkään ja jännittikin, että tipahdetaanko viimeisten ratsukoiden kohdalla pois palkinnoilta. Palkintojenjakoa odottelin jännityksellä reilut pari tuntia ja olisikin ollut tympeää odotella turhaan. Sijoitus sieltä kuitenkin napsahti ja ruusuke 4. sijan merkiksi. Siinä vaiheessa en jaksanut enää laittaa Riksua kuntoon vaan kävin jalkaisin palkintojenjaossa.

tiistai 14. toukokuuta 2019

Vajaa kaksi viikkoa kenttäkisoihin

Yleensä tässä vaiheessa vuotta ollaan saatu jo kenttäkisakausi korkattua, mutta tänä vuonna ekat kisat on vasta myöhemmin. Niinisalon kisat on useasti olleet tässä toukokuun puolessa välissä, mutta nyt kisapaikka on poissa käytöstä armeijan suuren sotaharjoituksen vuoksi.

Meidän kauden ensimmäinen kenttästartti on siis vasta tämän kuukauden lopulla, sunnuntaina 26.5. Ypäjällä. Ainakin Rölli aloittaa kautensa siellä 90 cm luokassa.


Mistä tietää olevansa valmis kenttäkauteen? Siitä, että laukkatreenatut hevoset ovat hyvässä kunnossa, mutta riittävästi tehneitä, jotta liika innostus on jo vähän hälventynyt. Sekä Riksu että Rölli on tehnyt innoissaan laukkavetoja ja kestävyysharjoittelua. Kunto alkaa olla kohdillaan ja palautuminen varsin nopeaa.

Maastoesteitä molemmat hepat on nyt hypänneet kaksi kertaa. Kevään ensimmäisellä kerralla on yleensä aina liikaa kierroksia ja vauhtia, kun pitkästä aikaa pääsee maastoesteille.


Rölli oli ihan mahdoton ekalla kerralla. Se yritti hakeutua kaikille mahdollisille esteille ja mieluusti täyttä vauhtia. Tehtiin pääasiassa yksittäisiä esteitä ja aina välissä yritettiin nollata kierrokset. Toteutus ei ollut ihan onnistunut, vaan enemmän sai keskittyä pidättämiseen kuin muuhun ratsastukseen. Hypyt sujui menoon nähden yllättävän hyvin.

Kevään toinen maastoestetreeni Röllin kanssa oli 5.5. kauniissa kevätsäässä. Rölli oli edelleen vauhdikas ja kovin menossa, mutta jo huomattavasti paremmin avuilla. Päästiin tekemään enemmän jo tehtäviä, kun yhteistyö toimi maltillisemmin. Vesieste meillä on tyhjä, joten sitä ei päästy treenaamaan, mutta se ei ennenkään ole ollut mikään ongelma meille.


Jos Rölli oli viime kauden sekä talvella maneesissa tehtyjen DYI-maastoestehyppelyiden jäljiltä innoissaan, niin voitte vaan kuvitella kuinka innoissaan Riksu oli lähes vuoden tauon jälkeen. Ihan ei ehtineet kaikki pidätteet edes perille kun mentiin jo!

Riksu saikin olla ensimmäinen, joka korkkasi kotipihan maastoesteet tälle vuodelle pääsiäisenä. Tarkoitus oli tehdä muutamia maltillisia hyppyjä pienimmille maastoesteille. Malttia ei tosin näkynyt... Ihan super ihanaa, että hevoset olivat niin menossa, mutta jokusen kerran kaipasin myös lisää kontrollia menoon.

Toiseen maastoestetreeniin Riksu pääsi viime sunnuntaina. Tehtiin enemmän ratamaisesti pidempiä linjoja ja tehtäviä. Riksu oli ihan pro ja oikein yllättävän kuuliainen. Lähti eteen pienestä avusta ja tuli takaisin lähes pelkällä istunnalla. Oikein mahtavaa suorittamista!


Eilen pidin muutamalle ratsukolle maastoestevalmennuksia tässä kotona. Kaikilla näilläkin ratsuilla tuntui olevan kevättä rinnassa. Energia saatiin valjastettua suurin piirtein työntekoon ja toistojen kautta löytyi rohkeutta menoon. Toivottavasti ratsastajatkin saivat iloa onnistumisista ja ehkäpä vielä enemmän innostuvat tästä mahtavasta lajista!

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Omalla kasvatilla vaativaan

Kun mun hevosten emä Iituska ensimmäisen kerran astutettiin, laitettiin tilaukseen musta kenttähevonen. Ja sieltähän sellainen saatiin kun Riksu syntyi lähes 11 vuotta sitten. Kenttäratsastus on lähellä mun sydäntä, mutta omien kasvattien kohdalla on hienoa tehdä myös monipuolisesti kaikkea muutakin ja kokeilla kuinka pitkälle rahkeet riittää ja oma pää kestää.

Pari viikkoa sitten otettiin harppaus kouluratsastuksen uralla, nimittäin startattiin molempien ensimmäinen vaativa B koululuokka. Aloitimme maltillisesti pienistä ykköstason kisoissa harjoitellen. Meidän alueella harvemmin 1-tasolla on tarjolla vaikeampaa kuin helppo A, mutta nyt kisoissa oli myös vaativa B. Riksu on pienestä pitäen ollut hyvä laukanvaihdoissa, joten se mörkö oli taltutettu.

Ehkä valmistautuminen koitokseen olisi voinut olla parempikin, sillä oon taas vähän laiminlyönyt kouluvalmennuksia tässä kevään mittaan. Kuitenkin Riksu teki kotitreenissä asiat hyvin, niin karkeloihin lähdettiin.

Kuvat © Karita Immonen


Hirveää osallistumisryntäystä ei meidän luokassa ollut. Alunperin piti ratsukoita olla kolme, mutta yksi jäi vielä kisapäivänä pois. Saatiin kuitenkin ratsastaa rata, vaikka palkintoja ei jaettukaan.

Verkka jäi vähän turhan lyhyeksi, varsinkin kun Röllin helppo A luokan palkintojenjako osui juuri Riksun verkka-aikaan. Kunniakierroksella käytiin ottamassa verkkalaukat ja ehdittiin vielä ulkokentälle jumppaamaan pari kertaa laukanvaihdot läpi.


Riksu oli ihan kivantuntuinen ratsastaa, mutta ehkä alkoi vähän käpertyä edestä. Päätin ratsastaa sitä vähän reippaammin eteen, sillä käpertyessään se jää helposti myös jalan taakse. Verkassa vaihdot tuli hyvin ja laukka-käynti-siirtymätkin onnistuivat. Maneesin puolella omaa vuoroa odotellessa ehdittiin jumppaamaan avot ja sulut läpi.


Koulurata Vaativa B: MB Special vaikutti vaativan radoista omaan silmään helpoimmalta, mikä myös madalsi kynnystä lähteä sitä kokeilemaan. Rata alkaa ilman alkutervehdystä laukkaosuudella kokonaisuudessaan ja vasta loppuun tulee ravitehtävät.

Polkaisin Riksun käyntiin ja lähdettiin suorittamaan. Heti alkuun olisi voinut ottaa pienet kokoamiset, mutta me mentiin vähän reippaammin. Keskilaukka ja -ravi olisi saanut venyä paremmin, mutta saatiin sentään jotain eroa esitettyä. Laukkakahdeksikolla käyntisiirtymissä Riksu tuntui hieman vahvalta ja ratsastin liikaa kädellä, jolloin käyntiaskeleet tuli jännittyneesti ja töksähtäen. Vaihdot askeleessa meni taas vähän turhan vauhdikkaasti ja jälkimmäinen tuli takaa jäljessä.

Keskiravin jälkeen iski blackout radankulusta ja siirsin käyntiin tuomarin edessä kuin olisin lähtenyt seuraavaksi lisätyn käynnin diagonaalille. Siitä tietenkin pillin vihellys ja -2 pistettä unohduksen vuoksi. Avo- ja sulkutaivutushan siihen kuului ensin. Ympyrän kautta takaisin reitille, mutta keskittyminen ei ollut ihan 100%. Oikean kierroksen avotaivutus varsinkin jäi kovin mitättömäksi eikä seuraavan pitkän sivun sulkukaan ollut parhaintamme, vaikka oltiin helpommassa kierroksessa.

Sen jälkeen päästiinkin käyntiosuudelle. Lisätty käynti jäi turhan lyhyeksi, mutta olen tyytyväinen Riksuun että se käveli näinkin hyvin. Vasemman kierroksen avo ja sulku näytti jo enemmän siltä kuin pitääkin, vaikka vähän tahti pääsi kiireiseksi. Viimeistä sulkua ratsastaessa mietin, että olenkohan nyt tehnyt kaikki tehtävät vai oliko jotain vielä jäljellä. Käänsin keskihalkaisijalle lopputervehdykseen sillä mielellä, että kyllä se tuomari sitten viheltää taas jos jotain unohtui. Kaikki kuviot tuli kuitenkin suoritettua ja yhdellä unohduksella selvittiin maaliin.


Radan jälkeen olin helpottunut ja ihan tyytyväinen. Toki rata olisi pitänyt opetella paremmin, ettei unohduksia pääsisi tulemaan. Jälkimmäisestä vaihdosta saatiin numeroksi 4, sillä vaihto ei ollut yhdessä askeleessa. Muuten numerot oli pääasiassa 5,5-6,5 välillä. Lisätystä käynnistä tuli 5.

"Kiva hevonen ja paljon hyvää. Saisi kuitenkin liikkua kootumpana ja taipua paremmin oikealle. Ajoittain tahti kiireinen. Harjoittele lisätyn käynnin esittämistä".

Tulos 57,759% jätti vielä roimasti parantamisen varaa seuraavaan kertaan. Sitä en tiedä, milloin seuraava vaativa b kerta olisi, sillä kohta alkaa kunnon kisat kenttäratsastuksen parissa. Olen kuitenkin ylpeä Riksusta, että ollaan päästy oman kasvatin kanssa yhdessä näinkin pitkälle.

Omien haaveiden listalta voidaan nyt rastittaa suoritetuksi kouluratsastuksen vaativa B. Toinen haave löytyy kenttäratsastuksen puolelta, nimittäin vaativa b myös sillä saralla. Tai ei se enää vaativa b ole vaan uuden tähtiluokituksen mukaan CCN**. Kenttäkomitean kokouspöytäkirjoissa näkyi olevan keskustelun alla, että saako suokilla starttaa uutta kahta tähteä (ko helppo A, re 115 cm, me 110cm) mutta huhtikuun sääntomuutoksissa ei rajoituksia oltu kirjattu. Tumpin kanssa kisattiin jopa voittaen silloista yhtä tähteä, joten hengissä siitä on selvitty ennenkin. Katsotaan jos joskus vielä uskalletaan sitä lähteä kokeilemaan, ei nyt ihan tällä kaudella kuitenkaan.


Rölli oli mukana Wiurilan kisoissa ja starttasi tutun helppo A luokan. Se oli kuitenkin jotenkin tosi huono kädelle. Mun olisi pitänyt ratsastaa enemmän jalalla ja istunnalla, mutta takerruin käteen entistä enemmän. Verkasta tai radasta ei jäänyt hyvää fiilistä. Kuitenkin Rölli sai tulokseksi 61,40 %, mikä oikeutti toiseen sijaan kuuden ratsukon luokassa.

Röllilläkin olisi haaveissa joskus päästä starttaamaan vaativa b luokkia, mutta tällä hetkellä laukanvaihdot askeleessa on niin ilmavia ja pomppuisia, että ne ei vielä sovi ihan kouluradoille. Treeniä, treeniä...

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Kisakausi käyntiin

Maaliskuussa saatiin kisakausi käyntiin pikkukisoilla. Kisailut aloitettiin rataesteillä, ja kotimaneesiin pääsivätkin kaikki kolme heppaa hyppelemään. Kuukauden viimeiseen päivään mahtui vielä koulukisat, joihin Riksu ja Rölli lähtivät mukaan.

Kun vuoden alussa hankin taas kansallisen kisaluvan, en arvannut kauden alkavan Reippaan kisoilla. No, näin kuitenkin pääsi käymään. Vähän nauratti ilmoittautua 40 cm luokkaan kisailemaan pikkuponeja vastaan. Reippaalle tämä oli kuitenkin eka kerta 40 cm, kun ennen ollaan menty vaan puomi- ja ristikkoluokkia.


Reipas oli yllättävän toimiva! Mitä nyt ensin vähän jännitti katsomoa ja nurkkaa täynnä ihmisiä. Siitä selvittiin ja päästiin etenemään suunnitelman mukaan niin verkassa kuin radallakin. Tavoite oli päästä koko rata laukassa ja se melkeen onnistui. Tai suht laukaksi tunnistettavassa askellajissa... Muutaman kerran tuli jotain epämääräisiä askelkuvioita jolloin korjasin ravin kautta takaisin laukkaan.

Loppuradalla kutoselle tuli omituinen loikka, jonka jälkeen meinasi oripojalla mennä jalat solmuun. Siitä jäi vähän räpellys päälle, mikä kostautui puomina seiskalta. Olisi pitänyt korjata kutosen jälkeen heti enemmän eteen, niin ehkä oltaisiin sujuttu paremmin perille seuraavalle esteelle. Kuitenkin Reipas oli kivan virkeällä mielellä radalla, eikä jähmettynyt niin kuin aiemmissa kisoissa. Neljän virhepisteen suorituksella ei saatu ruusuketta, mutta muuten jäi ihan kiva fiilis.


Mustat pojat sentään keräsivät ruusukkeet suorituksistaan oppilaiden kanssa. Riksu osallistui 60 cm luokkaan ja Rölli 70 cm luokkaan, molemmat tekivät puhtaat radat :)

Omat kisakauden avaukset Riksulla ja Röllillä minä tein Artukaisten koulukisoissa. Molemmat osallistui luokkaan helppo A:1. Suorituksista ei ole videoita ja kuvatkin jäi ottamatta siltä reissulta. Ihan ok puksuttelut molemmilla, ratsastin ne lähes samoille pisteille. Unohdin raipan kotiin ja sen vähän huomasi, sillä se viimeinen poweri jäi molemmilta puuttumaan.

Riksun tulos oli 63,07 % ja Röllin yhden pisteen vähemmän, 62,69 %. Rölli kyllä tuntui mukavammalta radalla, mutta ikävästi rikkoi toisen vastalaukan. Ihan kiva oli päästä kouluradalle, vaikka hevoset ei vielä olleetkaan parhaimmillaan ja ei menestystä tullutkaan (oltiin sijoilla 4 ja 5, kun 3 sijoittui).

Kisakausi jatkuu vielä koulukisoilla ja pitäisi niitä rataestekisojakin päästä kiertämään. Kenttäkausi alkaa toukokuun lopussa Ypäjällä.