Reippaan ekat kisat sattuivat kohdalle nopeammin kuin oli tarkoituskaan! Meidän kotitallilla järjestettiin 1-tason estekisat, joihin osallistuttiin treenimielessä. Kisojen pienin luokka oli 30 cm ristikkoluokka, joka oli oikein sopiva kisauraansa aloittelevalle Reippaalle.
Reippaan kanssa oltiin kisoja ennen ehditty harjoitella puomeja ja ristikoita vain pari kertaa, mutta nekin vähäiset kerrat onnistui hyvin, joten uskallettiin lähteä kisaamaan. Kun kisat oli kotosalla, ei tullut muita stressitekijöitä uuteen tilanteeseen. Normaalisti ratsastan Reippalla yksin maneesissa, joten muutos ihmisiä ja muita hevosia vilisevään kisapäivään oli kuitenkin varsin jännittävä.
Otettiin panssarikin varuiksi käyttöön!
Alkuun kiersin pikkulenkin ulkona radalla, kuten normaalistikin. Kentällä ehdittiin ottaa muutama kierros käyntiä ennen oman verkkaryhmän alkua. Siellä Reipas jo vähän katseli muita hevosia ja jokusen kerran hirnahteli. Kuitenkin aika rentona oripoika tallusteli.
Maneesiin siirryttäessä olikin eri tunnelma! Kuljettiin eri ovesta kuin normaalisti, oli metalliaitaa kierrettävänä ja liikkuvia ihmisiä. Reipas oli jännittynyt ja ihmeissään, mutta pienellä tai viimeistään isommalla rohkaisulla meni sinne kuin pyysinkin. Esteiden johteet ja katsomossa liikehtivät ihmiset tuntuivat saavan pienen ensikertalaisen tolaltaan ja Reippaasta oli reippaus kaukana. Kierreltiin tovi käynnissä ohi pelottavien kohtien ja yritin rohkaista Reippaan mieltä. Ravissa jännitys tuntui jo liikkeessäkin, tahti ei säilynyt ja kaikki jalat tuntuivat välillä elävän omaa elämäänsä.
Lahjanarusta punainen rusetti häntään!
Maneesikisojen ryhmäverkka hieman jännitti, koska siinä ei yleensä ole aikaa ylimääräiseen puuhailuun ja useimmiten ratsukoita on samaan aikaan ruuhkaksi asti. Nyt sitä ongelmaa ei onneksi ollut, vaan saatiin väljä verkka. Ensimmäinen verkkaeste oli kohti katsomoa, ja sepäs oli pelottavaa. Reipas pysähtyi ja mutkitteli ekalla yrittämällä ohi esteen. Pari toistoa ehdittiin ottaa ennen suunnanvaihtoa ja hypytkin onnistuivat edes hieman rennommin.
Toisen suunnan verkkaeste oli kauempana katsomosta ja turvallisesti seinän vieressä. Siihenkin Reipas ensin vähän jarrutteli, mutta yli meni kuitenkin. Pari toistoa myös siihen, niin tuli homma tutuksi.
Rata suoritettiin suunnitelman mukaan ravissa, vaikkakin hieman tahmeammin. Tuli matkalla jotain epämääräistä askeltakin, kun oli niin jännää. Vähäsen katsomopäädyssä pelotti pientä oripoikaa, mutta pysyttiin reitillä ja esteillekin päästiin suht suoraan. Muut ristikot ylittyi puhtaasti, mutta viimeinen este oli taas kohti katsomoa ja siihen tuli mutkittelua. Etujalat nousivat yli puomien, mutta sen verran taas jännitys lamaannutti takajalat, että ne eivät nousseet enää viimeisten puomien yli.
Maaliin päästiin kuitenkin eikä nollaradan rusettikaan ollut kaukana! Viimeisen esteen jälkeen pystyttiin taas hengittämään ja Reipas heitti jopa itse laukalle.
Kivat kisat ja hyvää harjoitusta Reippaalle. Tuskin ihan heti lähdetään mihinkään vieraalle tallille kisailemaan, mutta päästiinpä vähäsen kisamaailman makuun. Nyt jatketaan treenejä!
Kahden kisahevosen omistajana ei ole hirveästi ylimääräistä aikaa tai rahaa, mutta nytpä on kuitenkin uusi projekti. Vuoden alusta sain projektikseni alkaa treenata meidän omaa kasvattia Reipasta. Siskoni Juulia laittoi Reippaan viime vuonna satulaan ja ratsasteli satunnaisesti jonkin verran syksyyn asti. Ajanpuutteen vuoksi Reippaan liikutus vaan jäi ja se sai lomailla.
Nyt siis kaivettiin talviturkin alta tämä 7-vuotias ori takaisin treeniin. Tokikaan meidän treeni ei ole mitään kovin kummoista treeniä, kun Reipas on vielä niin huonokuntoinen ja tasapainoton. Pääasiassa ollaan menty kevyesti käyntiä&ravia ja pidetty ratsastukset vielä lyhyinä. Pikkuhiljaa ollaan otettu mukaan laukan harjoittelua ja muutamia kavalettejakin.
Reippaassa on paljon samaa kuin edesmenneessä täysveljessään Riiviössä (molemmilla isä Erikasson). Kumpikin vaihtoi ravurihommat ratsupuuhiin aikuisiällä. Molemmat oli helppoja laittaa satulaan :) Yhtäläisyyksiä on myös korkeassa työmotivaatiossa ja reippaassa asenteessa. Välillä unohdan Reippaan olevan ori kun se on sellainen kiltti nallekarhu.
Riiviöstä saatiin treenin myötä ihan taitava estehevonen ja rohkea maastoesteidenkin hyppääjä, joka esitteli välillä oikeinkin näyttävää ravia kouluradoilla. Saas nähdä mihin asti velipoika Reippaan kanssa päästään ;)
Koska tosiaan mulla on jo ennestään omat kaksi heppaa hoidettavana, en ehdi Reippaan kanssa ratsastamaan ihan niin paljon kuin haluaisin. Laitoinkin Facebook-ryhmään jo hakuilmoituksen liikuttajasta/vuokraajasta, joka ehtisi Reippaan kanssa lenkkeillä pari kertaa viikossa. Toivottavasti tärppää! Silloin Reipas saisi lisää kevyttä liikuntaa ja kunto kasvaisi vähäsen nopeammin.
Riksun ja Röllin kuulumisten lisäksi siis luvassa välillä myös juttuja rautiaan Reippaan kanssa puuhailusta. Myös postausideoita ja -toiveita saa esittää!
Kuka olisi uskonut, että meidän varsinaisten lajien parissa kisakausi avataan kenttäkisoilla?! Näin kuitenkin tapahtui viime viikon perjantaina, kun Ypäjällä järjestettiin hallikenttäkisat. Kisaratsuksi lähti Rölli. Nyt ekaa kertaa Ypäjän hallikenttiksissä oli tarjolla helpon lisäksi myös tuttari (90cm), ja se valikoituikin Röllin luokaksi.
Tuttari kisattiin kokonaisuudessaan yksipäiväisenä perjantaina. Sain töistä vapaapäivän, niin päästiin kisailemaan. Edellisenä päivänä aloin pakkailemaan kamoja ja muistelemaan, mitä sitä 2-tasolla tarvittiinkaan kisavarusteita. Omaa kisatakkiani vaan en löytänyt mistään... Onneksi kaapista löytyi Juulian vanha takki. Se oli hieman iso ja helmasta lepattava malli, mutta siihen oli tyydyttävä. Kisahousut sentään löytyi ja mahtuivat vielä jalkaankin!
Kisa-aamun rutiinitkin oli vähän talvitauon jäljiltä jäässä. Jonkinmoiset sykeröt sain väsättyä, riittävästi tavaroita pakattua autoon ja Röllikin tallusteli hieman unisena traikkuun. Ihan kukonlaulun aikaan ei onneksi tarvinnut lähteä, vaan hieman ennen puoli kasia oli lähtö Ypäjää kohti.
Mun kouluvuoro oli noin puoli kympiltä Ypäjä-hallissa. Verkassa hölkkäiltiin ensin lihakset lämpimiksi, sitten taivuttelua kiemuroilla ja volteilla sekä paljon siirtymiä askellajien välillä. Rölli ei ollut ihan parhaimmillaan, oikealta hieman jäykkä ja kiinni kuolaimessa. Useamman voltin jälkeen toimi jo kivasti, mutta suunnanvaihdossa vähän pääsi karkaamaan avuilta. Laukka pyöri hyvin, mutta Rölli oli niskasta jäykkänä.
Kouluaidoissa Rölli taas vähän jännittyi ja alkoi lonksuttelemaan kuolainta. Tuomarikin oli alkuun hyvin jännittävä! Ehdittiin hyvin kiertelemään tuomaripäässä molemmissa suunnissa, niin jännitys vähän hellitti. Silti keventelin tuttuun tapaan kaikki helppo B:3 -radan raviosuudet. Rata meni reittien puolesta ihan mallikkaasti (paria kulmaa lukuunottamatta), mutta se rentous jäi taas puuttumaan...
"Käynti lyhyttä. Letkeää, sujuvaa menoa. Tuntuma saisi olla vakaampi, nyt hevosen suu koko ajan levoton ja vähän auki." kommentoi tuomari.
Tuloksena 64,5 % joka oli yllättävän hyvä tällaisesta suorituksesta. Koulun jälkeen oltiin 4. sijalla / 33. Tälle kaudelle tuli sääntömuutos, joka poisti aikaisemmin käytössä olleen 1,5 kertoimen koulutuloksista. Siispä nyt miinuspisteitä saimme -35,5 (= 100-64,5).
Rataesteillä hyppelyt toteutettiin ryhmäverkkana Opistohallissa. Kouluradan jälkeen oli hyvin aikaa vaihtaa rauhassa varusteet seuraavaan osakokeeseen sopiviksi ja käydä kävelemässä esterata. Meidän esteverkka alkoi kello 10.30. Muutama raviympyrä ja laukassa temponvaihteluita. Pystyllä reitti valui pari ekaa kertaa ulos vasempaan reunaan, mutta sain korjattua keskelle seuraavaksi. Okserilla lähestyminen onnistui helpommin keskelle ja saatiin kivoja hyppyjä.
Muutaman ratsukon verran käveltiin odottelualueella ja sitten päästiin tositoimiin radalle. Rölli lähti hyvin laukkaan, mutta kaarteessa ykköselle vähän jäi jalan taakse. Lähdin työntää esteelle kaukaa, mutta ei oltu Röllin kanssa samassa suunnitelmassa ja tuli pikkuaskel. Ihan omasta mokasta siis puomi heti radan alkuun. Olisi pitänyt ratsastaa jo kaarteessa paremmin eteen tai sitten vaan malttaa odotella paikkaa viimeisissä askelissa.
Loppuradalla saatiin rytmi ja energia säilymään hyvin, jolloin paikatkin tuli helpolla. Kutosen jälkeen Rölli jäi hetkeksi ristilaukalle, jonka korjasi komealla ninjapotkulla myötälaukkaan (videolla kohdassa 0:59). Viimeisellä kaarevalla linjalla sarjalta kasille jäin itse varmistelemaan. Reitti valui hieman ulos mutta sain käännettyä ja koottua laukkaa sen verran että päästiin perille tasapainossa ja hyvään paikkaan esteelle. Rataesteiltä siis turhanpäiväinen puomi, josta harmilliset 4 virhepistettä. Pudotus tiputti meidät tuloslistalla sijalle 12.
Ravailin hyvän tovin hallissa ennen pihalla suoritettuja loppukäyntejä. Oli mukavaa olla yhden hevosen kanssa liikenteessä, niin ei tarvinnut stressata aikatauluja ja kiirettä. Rölli sai loimea päälle ja kylmäyssuojat jalkoihin. Positiivista pakkaskelissä oli se, että kylmärit pysyi hyvin jäisinä ja samoja suojia pystyi käyttämään sekä esteiden että maastoesteiden jälkeen.
Kaksi kolmesta osakokeesta oli suoritettu ja hevonen pakattu traikkuun jo ennen kahtatoista. Maastokoe alkoi vasta iltapäivällä neljältä, joten tässä välissä oli hyvin aikaa käydän syömässä ja levähtää.
Maastorata oli rakennettu mukavan näköiseksi Haimi-halliin. Kävelin radan kerran ja kertasin muutamaan otteeseen. Ei mitään ihmeempiä esteitä ja helppoja linjoja. Kuvat maastoesteistä.
Vaihdoin kameraan pidemmän putken maastokoetta varten, mutta harmiksi putkeen oli jäänyt manuaalitarkennus päälle. Iskä ei sitä osannut tarkistaa tai korjata automaattiin, joten kaikki kuvat verryttelystä Wanhassa maneesissa oli epäonnistuneita. Vähän paremmalla menestyksellä onnistui kuvat sekä video radasta Haimin puolelta.
Verkassa Rölli oli hyvin energinen eikä aamun osakokeet tuntuneet missään. Parit hypyt kaikille kolmelle verkkaesteelle onnistui hyvin. Haimi-hallissa vielä yksi verkkahyppy ykköselle, joka ajatui hieman lähelle mutta Rölli skarppasi hyvin.
Radalla oli mukavaa edetä reippaalla ratsulla :) Muutaman kerran Rölli meinasi lähteä kiihdyttelemään esteille. Jarruttelu tuntui olevan Röllin mielestä turhaa, ja pari kertaa jalat elivät omaa elämäänsä vaihdellen ristilaukkoja miten sattui. Pääasiassa rytmi säilyi varsin kivasti kuitenkin. Seiska-kasi oli kolmen askeleen mökkilinja, johon tultiin pienesti sisään. Jäin välissä matkustelemaan enkä ratkaissut väliä suuntaan tai toiseen, joten tuli ylimääräinen pikkuaskel. Rölli pysyi hyväntuulisena kuskin virheestä huolimatta.
Kympin jälkeen vilkaisin kelloa, jotta pysyttäisiin aikarajan sisällä. Ulkona tuttarissa vauhti on 450 tai joskus 475 m/min, mutta nyt halliin vauhdiksi oli annettu 375 m/min. Se ei ole kovinkaan paljon reippaampaa kuin normaali rataestevauhti, joten ei saanut kaahailla. Tuttarissa kun sakkopisteitä tulee, jos alittaa ihanneajan yli 20 sekunnilla. Me pysyimme hyvin sallituissa vauhdeissa, maaliin saavuttiin ajassa 2.20, kun ihanneaika oli 2 min 29 sekuntia.
Pääosin maastoradalta tuli ratsukoille aikavirheitä aliajasta. Puhtaalla maastolla nousimme Röllin kanssa sijalta 12 sijalle 9. Ja niinhän siinä kävi, että sillä irtosi sijoitus. Jes, kenttäkausi avattu hyvillä mielin ja ruusukkeen kera!
Lounais-Suomessa ollaan saatu nauttia hangista jo useamman viikon ajan. Mun hevosilla ei ole nyt talvena ollut tilsakumeja. Eikä tosin kenelläkään ole ollut tilsakumeja Tumpin ekan talven jälkeen. Harvemmin lumitilanne on ollut niin hyvä, että hankea olisi riittänyt useampaa viikkoa. Lähinnä talven ongelmat on ollut rasittavat loskakelit tai joka paikan valtaava liukas jäätikkö.
Nyt hankea on riittänyt ja sitä ollaankin hyödynnetty aika ahkeraan hankitreenissä. Lunta ei ole ollut liikaa, mutta kuitenkin riittävästi antamaan lisävastusta treeniin. Mun hevoset on sen verran kovakuntoisia, että ovat tehneet alusta asti kaikki askellajit heti hangessa, mutta huonompi kuntoisella tai tasapainottomalla hevosella kannattaa aloittaa hankiratsastukset kevyemmin. Alku- ja loppukäynnit teen aina auratulla radalla, niin hevoset saa kävellä normaalisti ilman hangen vastusta ja jalkojen nostelua.
Varsinkin suojakeleillä hankitreenissä ongelmaksi aiheutuu tilsat. Koska hankitreenistä ollaan kuitenkin haluttu päästä nauttimaan, on täytynyt kehitellä asiaan ratkaisu. Ja meillä se ratkaisu on ehdottomasti Polarpadit! Riksulla olen niitä käyttänyt jo useamman vuoden ja tänä talvena Röllikin sai omansa. Molemmilla on oma parinsa Polarpadeja, sillä ne leikataan isosta levystä sopivan kokoiseksi kengän koon mukaan. Olen todennut tilsoja kertyvän useimmiten vain etujalkoihin, joten yksi pari on riittänyt oikein hyvin.
Polarpadeissa hankalinta on ehkä aloitus: vahvasta muovista täytyy leikata sopivan kokoinen. Röllin vaaleanpunaisista Polarpadeista tulikin hieman eripariset, kun leikkasin toisesta hieman lyhyemmän. Tämä ei onneksi käyttöä haittaa millään lailla.
Polarpadien kiinnitykseen kun oppii, niin se käy varsin näppärästi ja nopeasti. Myös mun oppilaat ja vuokraajat ovat saaneet opetella Polarpadit kiinnittämään ja kaikki ovat onnistuneet mun ohjeilla hyvin. Itse olen sitä mieltä että hokkien vaihto/kiinnitys on niin arkipäivää, että sen pitäisi olla yhtä rutiininomaista kuin kavioiden puhdistus. Näin ei yleensä kuitenkaan ole. Kenttäratsastukseen kuuluu lähes joka kisapaikassa nurmihokkien laitto, joten hokkien pyörittely on mulle ympärivuotista hommaa ja siksi hyvinkin rutiininomaista puuhaa. Räikkäversio hokkiavaimesta on ehdoton, muuten hokkien laitto on rasittavaa ja paljon hitaampaa.
Ylhäällä Riksun siniset Polarpadit ja alhaalla Röllin vaaleanpunaiset, jotka tässä vielä odottavat muotoonsa leikkaamista
Valmiiksi muotoonsa leikatut Polarpadit on varsin helpot asentaa kavioon, kun "sarvetkin" on valmiiksi viritetty hokkireikien leveydelle. Siispä meilläkin 2-4 kertaa viikossa toistuva Polarpadeja vaativa hankitreeni ei vaadi juurikaan lisäponnisteluja vaikka olisikin tilsakelit. Tietysti jos haluaa Polarpadeja käyttää takajaloissakin, kuluu aikaa se pari minuuttia kauemmin. Teen itse niin, että huolellisen kavion puhdistuksen jälkeen irroitan kengästä kärkihokit. Kokemuksen kautta olen huomannut, että Polarpad on helpompi kiinnittää kenkään kun on ruuvannut hokit valmiiksi jo sarvien lenkeistä läpi. Sitten vain hokkien kohdistus reikiin sormin ja kiristys hokkiavaimella. Näppärä homma ja hankitreeni voi alkaa!
Takaisin tullessa taas kärkihokit pois. Pois ottaessa ne irtoavat helpommin sekä kengästä että Polarpadin sarvesta samalla kertaa. Hokkien laitto takaisin on helppoa, kun on valmiiksi puhdas hokkireikä ja jengatkin hyvillä kierteillä toki, kun siinä on juuri ollutkin hokki.
Tein vielä pienen videonpätkän Polarpadien kiinnityksestä. Vähän olisi voinut keskittyä paremmin huolellisuuteen niin olisi tullut edustavampi video, mutta hei virheitä sattuu meille kaikille ;)
Helmikuun alussa Facookissa tuttu etsi kaveria mukaan Liedossa 25.2. järjestettäviin matkaratsastuskisoihin. Meidän entinen kouluvalmentaja Maija kirjoitteli, että oli kiinnostunut lähtemään mukaan, mutta hevosta ei ollut valmiina. Olin vähän suunnitellut lähteväni kisaan mutten jaksaisi lähteä yksin. Niimpä summa summarum saatiin Maijasta kuski Riksulle ja lähdettiin kisaan. Loppujen lopuksi kaveria kaipaillut kaveri ei lähtenytkään kisaan, koska oli kipeänä.
Maija on tuttu koulutreenien parista jo Tumpin ajoilta ja on ollut mukana avustamassa sekä Riksun että Röllin koulutuksessa. Viimeksi Maija taisi ratsastaa Riksua 6-vuotiaiden Kasvattajakilpailussa syyskuussa 2014. Tuttu hevonen siis, mutta viimeisin ratsastuskerta useamman vuoden takaa. Maija oli matkakisoissa ekaa kertaa, koska kaikkea kuulemma täytyy kokeilla. Se on oikein!
Ekan kerran oltiin mustien kanssa matkakisoissa vuonna 2015,
jolloin kaverini Noora ratsasti Riksulla. Kisat oli nytkin samassa
paikassa kuin silloin, mutta matkaksi valittiin hieman pidempi lenkki,
32 km, joka ratsastettiin 2-tason kisana.
Kisapäivä oli aurinkoinen, mutta kylmä. Pakkasta oli aamulla -16, mutta onneksi päivällä oli jokusen asteen lämpimämpää. Kuitenkin sai jo ihan miettiä mitä pistää päälle ettei ihan jäädy!
Kilpailut vedettiin läpi Maijan kanssa kaksin, iskä vain kuljetti hevoset paikalle ja kisan jälkeen takaisin tallille. Varsinaisia huoltojoukkoja meillä ei siis ollut taukoalueella tai reitin varrella omasta takaa tällä kertaa. Hevoset käyttäytyivät eläinlääkärin tarkastuksessa hyvin. Ikenien väriä ei tällä kertaa tutkittu, joten Riksunkaan ei tarvinnut siitä kiukutella.
Vähän varustamista ja kuntoon laittoa hidasti apulaisen puuttuminen, mutta selvittiin. Myöhästyttiin lähdöstä pari minuuttia, mikä ei tässä lajissa ole maailman loppu. Matkakisoissa lähtölinja täytyy ylittää 15 minuutin sisällä lähtömerkistä, muuten ratsukko hylätään. Ekat lähtijät karauttivat laukalle melkein lähtöviivalta, mistä Rölli otti vähän kierroksia. Olin vielä silloin maassa, enkä sitten päässyt nousemaan heti pyörivän karusellin kyytiin. Saatiin toimihenkilö avuksi ja pääsin satulaan. Meidän joukon jatkoksi lenkille saatiin nuori arabiristeytystamma ja ratsastajansa.
Otettiin alkuun käyntiä, tosin Rölli oli vielä sen verran kierroksilla, ettei oikein malttanut kävellä rauhassa. Ravissakin oli vielä turhaa pöllöenergiaa hetken aikaa, kunnes Rölli tasaantui. Aika pitkälti ravailtiin menemään lenkillä. Oli kivat reitit ja kaunis keli, joten ihan nautinnollista oli matkan teko. Vaatteita oli riittävästi päällä, melkein liikaakin, mutta ei ainakaan palelluttu.
Reitit oli varsin rauhallisia, vain muutamia autoja tuli vastaan matkan varrella. Ne ohitettiin aina käynnissä, ihan vaan kaikkien turvallisuuden takia. Reitin varrella oli yksi pidempi peltotiepätkä sekä ihana metsätie, molemmat päästiin laukkailemaan rennosti ja pidemmällä ohjalla. Ratsutkin tuntuivat nauttivan sunnuntailenkistään turhia hötkyilemättä. Meidän kaveriratsukolla oli huoltojoukot pari kertaa matkan varrella tarjoamassa vettä, ja sai mustat pojatkin siinä samalla juomamahdollisuuden. Kumpikaan ei oikein innostunut pelkästä vedestä, vähän vain huljuttelivat hampaat ämpärissä.
32 kilometrin luokka ratsastettiin ihanneaikaluokkana, jossa vauhtivaatimus oli 10-16 km/h. Meidän ajaksi kellotettiin 2 tuntia ja 43 minuuttia, jolloin keskinopeus meillä oli 11,8 km/h. Se vauhti tuntui ihan mukavalta ja helpolta hevosille. Vähän hiki nousi pintaan lenkin edetessä niin hevosille kuin ratsastajillekin. Röllillä oli taas käytössä sykemittari, josta sai vähän osviittaa jaksamisesta ja palautumisesta.
Maalissa otettiin rauhassa varusteet pois ja hepat sai hieman maistella pellavapuuroa. Sykkeet laski hyvin, ja aika pian siirryttiinkin eläinlääkärin lopputarkistukseen. Molemmilla pojilla riitti vielä hyvin virtaa kirmailla reippaasti ravipätkät. Röllin syke oli tarkastuksessa 54.
Iskä tuli hakemaat hevoset jo takaisin kotiin, kun me vielä Maijan kanssa jäimme kisapaikalle. Palkintojenjako oli hieman myöhemmin, joten ehdittiin hyvin kerätä kamat kasaan. Meidän luokassa kaikki osallistuneet ratsukot saivat hyväksytyn tuloksen ja palkinnoksi kunniakirjan sekä punavalkoisen ruusukkeen. Meidät palkittiin Maijan kanssa vielä Reilun Pelin Ratsastaja -palkinnoilla. Maineen ja kunnian lisäksi saatiin repulliset tuotepalkintoja.
Vielä ennen kotiinlähtöä kippisteltiin kuumalla mehulla onnistuneelle kisasuoritukselle :)
