tiistai 27. maaliskuuta 2018

Reipas ekoissa kisoissaan

Reippaan ekat kisat sattuivat kohdalle nopeammin kuin oli tarkoituskaan! Meidän kotitallilla järjestettiin 1-tason estekisat, joihin osallistuttiin  treenimielessä. Kisojen pienin luokka oli 30 cm ristikkoluokka, joka oli oikein sopiva kisauraansa aloittelevalle Reippaalle.


Reippaan kanssa oltiin kisoja ennen ehditty harjoitella puomeja ja ristikoita vain pari kertaa, mutta nekin vähäiset kerrat onnistui hyvin, joten uskallettiin lähteä kisaamaan. Kun kisat oli kotosalla, ei tullut muita stressitekijöitä uuteen tilanteeseen. Normaalisti ratsastan Reippalla yksin maneesissa, joten muutos ihmisiä ja muita hevosia vilisevään kisapäivään oli kuitenkin varsin jännittävä.

Otettiin panssarikin varuiksi käyttöön!
Alkuun kiersin pikkulenkin ulkona radalla, kuten normaalistikin. Kentällä ehdittiin ottaa muutama kierros käyntiä ennen oman verkkaryhmän alkua. Siellä Reipas jo vähän katseli muita hevosia ja jokusen kerran hirnahteli. Kuitenkin aika rentona oripoika tallusteli.

Maneesiin siirryttäessä olikin eri tunnelma! Kuljettiin eri ovesta kuin normaalisti, oli metalliaitaa kierrettävänä ja liikkuvia ihmisiä. Reipas oli jännittynyt ja ihmeissään, mutta pienellä tai viimeistään isommalla rohkaisulla meni sinne kuin pyysinkin. Esteiden johteet ja katsomossa liikehtivät ihmiset tuntuivat saavan pienen ensikertalaisen tolaltaan ja Reippaasta oli reippaus kaukana. Kierreltiin tovi käynnissä ohi pelottavien kohtien ja yritin rohkaista Reippaan mieltä. Ravissa jännitys tuntui jo liikkeessäkin, tahti ei säilynyt ja kaikki jalat tuntuivat välillä elävän omaa elämäänsä.

Lahjanarusta punainen rusetti häntään!

Maneesikisojen ryhmäverkka hieman jännitti, koska siinä ei yleensä ole aikaa ylimääräiseen puuhailuun ja useimmiten ratsukoita on samaan aikaan ruuhkaksi asti. Nyt sitä ongelmaa ei onneksi ollut, vaan saatiin väljä verkka. Ensimmäinen verkkaeste oli kohti katsomoa, ja sepäs oli pelottavaa. Reipas pysähtyi ja mutkitteli ekalla yrittämällä ohi esteen. Pari toistoa ehdittiin ottaa ennen suunnanvaihtoa ja hypytkin onnistuivat edes hieman rennommin.

Toisen suunnan verkkaeste oli kauempana katsomosta ja turvallisesti seinän vieressä. Siihenkin Reipas ensin vähän jarrutteli, mutta yli meni kuitenkin. Pari toistoa myös siihen, niin tuli homma tutuksi.


Rata suoritettiin suunnitelman mukaan ravissa, vaikkakin hieman tahmeammin. Tuli matkalla jotain epämääräistä askeltakin, kun oli niin jännää. Vähäsen katsomopäädyssä pelotti pientä oripoikaa, mutta pysyttiin reitillä ja esteillekin päästiin suht suoraan. Muut ristikot ylittyi puhtaasti, mutta viimeinen este oli taas kohti katsomoa ja siihen tuli mutkittelua. Etujalat nousivat yli puomien, mutta sen verran taas jännitys lamaannutti takajalat, että ne eivät nousseet enää viimeisten puomien yli.

Maaliin päästiin kuitenkin eikä nollaradan rusettikaan ollut kaukana! Viimeisen esteen jälkeen pystyttiin taas hengittämään ja Reipas heitti jopa itse laukalle.

Kivat kisat ja hyvää harjoitusta Reippaalle. Tuskin ihan heti lähdetään mihinkään vieraalle tallille kisailemaan, mutta päästiinpä vähäsen kisamaailman makuun. Nyt jatketaan treenejä!


2 kommenttia:

  1. Kiva kun pääsitte treenaamaan vähän kisoissa :) Oman tallin kisoista on niin kiva ja helpompi aloittaa kisaamisen treenaus! Kuskia ei varmasti päätä huomannut korkeus, mutta itse ainakin välillä tykkään mennä jonkun nuoren kanssa jonkun 30cm ja leppoisella mielellä, vaihtelua ja nuoret ja projektit ovat niin mukavia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Korkeus ei tosiaan päätä huimannut mutta muutenkin riitti haasteita radalla. Toivottavasti seuraavaksi ratsu olisi jo rennommalla mielellä :)

      Poista