Ei se ihan niin kuitenkaan mennytkään. Maanantaina lähes heti auditorioon saavuttuani olin lupautunut valmennusharjoitukseen ratsastajaksi ventovieraalla hevosella. Valitsin omaksi lajikseni ennemmin esteet kuin koulun. Valmentajakokelailla ei ollut omia hevosia riittävästi mukana, joten useampi meistä sai lainaksi Hevosopiston tuntiratsun.
Kun alkutiedot oli luokkaa estetunti klo 13.15 ja ratsuna heppa nimeltä Perfetto, alkoi jo vähän jännittää. Heppa löytyi vitostallista, jonne sain vielä pienen opastuskierroksen mistä kamppeet löytyisi. On aina aika jännää mennä vieraalla hevosella, mutta yleensä sentään siitä tietää etukäteen jo jotain tai näkee sen ratsastuksessa ennen omaa vuoroa. Ekalla katselukierroksella "Pertsa" ei ollut vielä karsinassa. Juuri kun olin lähdössä syömään, tuotiin talliin ruunikko puoliverinen, joka kurvasi Perfetto-kyltillä varustettuun karsinaan. Tallikäytävän toisesta päästä nähtynä hevonen näytti jättimäisen isolta. Siinä sitten oudoin fiiliksin lounaalle, jossa en jännitykseltäni malttanut edes syödä jälkkäriä. Ja se on paljon se! En muista koska viimeksi olisi jännittänyt niin paljon.
Eikä sekään varsinaisesti jännittänyt, että miten pärjään ratsailla. Kyseessä oli kuitenkin Hevosopiston ratsastuskouluhevonen, joten kovin haastavasta tapauksesta tuskin olisi kyse. Kumminkin kaikki tavaroiden löytämiset, tallin käytännöt ja hevosen varustaminen jotenkin kutkutteli vatsan pohjassa. Kun kaikki päivät hoitaa ja ratsastaa kotona suokkeja omiin kaavoihin kangistuneena, on vieraassa paikassa kaikki uutta ja ihmeellistä.
Onneksi karsinassa tosiaan oli nimikyltti, niin tiesin ainakin ottavani tunnille oikean hevosen. Pertsa oli oikein lunki tyyppi harjata ja varustaa, joten omakin jännitys ehti hälventyä siinä. Olin onneksi ajoissa, niin ei tarvinnut aikataulua murehtia ja stressata entisestään.
Jo alkukäynneissä tunsin, että kovin on erilainen ratsu kuin omat suokit. Pertsa oli alkuun jäykkä ja hidas, mutta puksutteli tasaisesti sinne minne pyysin. Virpin estevalmennusharjoituksessa aiheena oli myötälaukka esteen jälkeen. Aloitettiin hommat ravipuomeilla, joista jatkettiin kavalettien kautta vähän isommille esteille. Vaikka olisin kaivannut ratsuun vähään lisää ripeyttä ja aktiivisuutta, tykästyin kuitenkin estetehtävissä heppaan. Hyppy oli kiva ja ne kaivatut myötälaukatkin tuli helposti ilman sen kummempia säätämisiä. Oma ratsastus oli paikoitellen hieman ajelehtimista, mutta ratsu toimi kiltisti. Loppuraveissa sain jopa kivaa, aktiivisempaa ravia, kun Pertsa tuntui hyppyjen jälkeen vasta heräävän kunnolla käyntiin.
Myöhemmin selvitin, että Perfetto on 18-vuotias Hevosopiston oma kasvatti, joka on nuorempana kisannut 120 cm asti esteillä, koulussa helppoa A:ta ja kentässäkin käynyt kurvailemassa muutaman harrasteluokan. Uskoisin, että Pertsa on ratsastuskoulussa varsin suosittu tuntiratsu. Vähän diesel-malli, mutta leppoisa ja osaava :)
Videoinnista kiitos Hennalle ja Johannalle.
