Viime keskiviikon estetunnilla jumpattiin niin hevosia kuin ratsastajien aivosoluja. Ohjelmassa oli teknisiä tehtäviä ja vaihtuvia ratoja! Olin Riksun kanssa ekalla tunnilla treenailemassa tehtävät ja luulinkin, että Röllin kanssa viimeisellä tunnilla olisi jo helpompaa kun reitit olisi jo tuttuja, mutta Anna keksi niitä aina vain lisää ja lisää. Kunnon aivojumppaa! Mun vuoro oli molemmilla tunneilla aina ensimmäisenä, joten en edes nähnyt muiden tuntilaisten tekevän rataa ekaksi. Kerran vain ratsastin väärän reitin...
Mua alkoi jo hiukan naurattaa, kun olin ihan hengästynyt alkutunnin tehtäväradan jälkeen. Tarkoitus oli tehdä (ensimmäisen piirroksen) viiden esteen rata kaksi kertaa peräkkäin, mutta saatiin Riksun kanssa yksi sakkokierros heti alkuun, kun rytmin ja kontrollin kanssa oli jokseenkin hakemista. Ennenkin on huomattu, että uralta on vaikeaa kääntää esteille. Keltainen pysty oli jotenkin tosin hankala, siihen oli vaikeaa päästä kääntämään aktiivisessa ja etenevässä laukassa, kun helposti jäin kaarella taas himmailemaan kädellä. Kun saatiin pari onnistunutta hyppyä siihen, meni Anna vielä siirtämään koko esteen vielä vaikeampaan paikkaan. Eikä ongelma ollut tietenkään vain Riksun kanssa, vaan Röllillä ihan sama homma. Masentavaa. Lyhyen sivun innarisarjalla Riksu sentään hyppeli kivasti, vaikka siihenkin nypin kädellä useamman kerran liian lähelle.
Riksu ei tehnyt työskentelyä ihan helpoksi, sillä se mielellään taas olisi juossut etupainoisena matona välittämättä pidätteistä. Niissä tilanteissa mulle tulee helposti kiireinen fiilis enkä saa ajoissa tehtyä mitään hyödyllistä, jolloin tulee kädellä puuhasteltua viimeisiin askeliin asti. Vaikka pitäisi päästä rentoutumaan viimeiset askeleet, tiedän.
Riksun viimeisillä kierroksilla osa esteistä oli jo metrin luokkaa. Se tuntui aika isolta, kun ei taas pitkään aikaan olla menty kuin kasikympin tuntumassa. Viimeisellä radalla Riksu otti sarjan B-osan okserista etupuomin alas ja sitä lähdettiin vielä korjaamaan lyhyemmällä radanpätkällä. Sain omaa ratsastusta korjattua aika hyvin, vaikka vieläkin pitäisi olla huolellisempi. Toistoillakin tuli vielä sama virhe pari kertaa, kunnes okserin päälle laitettiin vinoon "motivaatiopuomi". Sen kanssa Riksu skarppasi kivasti ja hyvään hyppyyn oli hyvä lopettaa.
Kuten Riksun tunti, myös Röllin kanssa jumppailtiin alkuverkassa sileällä. Tehtiin väistöjä uralta sisään ja takaisin ulos ravissa ja laukassa. Rölli tuntui kivalta ja teki mielellään töitä. Laukkaväistöistä saatiin kehujakin :)
Innarijumpissa Rölli on kehittynyt tosi paljon, mutta ne on vielä varsin rankkoja. Maltillisesti lisää voimatreeniä! Väsy alkoi painamaan innareilla siihen malliin, että viimeiselle kierrokselle ei otettu niitä enää mukaan.
Viimeisellä pitkällä radalla meillä oli mukana tiukat kurvit keltaisella pystyllä ns. väärään suuntaan. Ekalla kerralla Rölli hölmistyi kun mentiinkin eri suuntaan ja melkein seinää päin. Siitä se tulikin ihan ihmeen herkäksi mun painon heilahteluille, mikä jokseenkin vaikeutti loppurataa. Mulla lähti korvanappikin loppuradalla, mistä oma keskittyminen herpaantui täysin ja reitit meni ihan siksakkia. Kerran ratsastettiin melkein tolppaa päin, kun oma paino heilahti eri suuntaan kuin ajatus oli matkalla. Pieni hengähdystauko molemmille oli paikallaan ja lyhyempi loppurata meni mallikkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti