Miksi suomenhevoset?

Sain lukijalta kysymyksen, jonka silloin tällöin olen kuullut myös eri valmentajien suusta. Miksi suomenhevoset? Riittääkö tämä taso? Enkö haluaisi isompiin luokkiin?

Suokkien kanssa kilpailemisessa on se hienoa, että näin harrastelijanakin on mahdollisuus kilpailla mestaruustasolla. Suokkien omat mestaruudet eivät tosin ole viralliset mittelöt SM-mitaleista, mutta kuitenkin kansallisesti merkittävät karkelot omalle kansallisrodullemme. Toki niissäkin täytyy jo vähän osata ratsastaa ;)

Koulumestaruus ratsastetaan helppo A -tasolla, estemestaruus ratkaistaan 110-120 cm radoilla ja kentässä mestaruusluokka on suomenhevosten vaativa (koulu helppo A, rataesteet 105 cm ja maastoesteet 100 cm).

Samalla tasolla junnataan? Jep, tottahan se on. Riksu on jo 6-vuotiaana kisannut esteillä metriä ja kentässä suokkien vaativaa. Nyt taas palattiin Riksun kanssa tauolta ja muutenkin alkukaudesta otetaan ensin vähän rutiinia pienimmissä luokissa.

80 cm luokat on vielä niin helppoja ja kivoja (ainakin Riksun kanssa), että sinne lähdetään voittamaan. Välillä mietin, että kehtaanko mennä niin pientä luokkaa, kun ollaan kisattu kansallista metriäkin. Tuleeko lapsille paha mieli, jos tullaan viemään heidän tikkarit? :D Toisaalta se on ihan mahtavaa, että suokillakin pystyy voittamaan aikaratsastuksessa pienillä teillä kiitävät ponit ja isolaukkaiset puokit. Toiveissa olisi joskus vielä pystyä menemään niitä metrin ja jopa 110-120 cm ratoja samalla fiiliksellä, voittajafiiliksellä.

Kentässä haluaisin vielä joskus nousta kahden tähden tasolle ja varsinkin pitkän kilpailun mukaiset maasto-osuudet kiehtoisi. Ajatuksena on kuitenkin pysyä Suomessa, jossa yhden tähden kisatkin on yleensä laskettavissa (vuodesta riippuen) lähes yhden käden sormilla. Puhumattakaan kahden tähden kisoista, joita on Suomessa hyvällä tuurilla yhdet tai kahdet vuodessa.

Toki kehittyä on tarkoitus suomenhevostenkin kanssa ja sellainen salainen haave olisi vielä joskus startata kentässä yhtä tähteä suokilla. Ainakin Riksun kanssa siihen olisi ihan mahdollisuus, mutta ei tule tapahtumaan ihan pariin vuoteen kuitenkaan.

Joskus olen muiden kenttäratsastajien kanssa naureskellut sitä, että isommille maastoesteille lähestyy mielummin kuin samankorkuisille rataesteille. En tiedä, mistä se sitten johtuu. Mutta luulen, että sen verran tulisi oma rimakauhu vastaan, että oma pää ei kestäisi lähteä millekkään 140-150 cm rataesteradalle, vaikka alla olisi mikä tahansa hevonen.



Perheemme ensimmäiset hevoset olivat suomenhevosia. En muista oliko suomenhevonen rotuna varsinainen kriteeri, mutta muuten toiveet helposta ja selväpäisestä koko perheen hevosesta osui kohdalleen ensimmäisen hevosemme Sirun kohdalla. Lähes heti perään ostettiin Iitu, raaka 5v ex-ravuri. Hyvä, oppivainen ja ystävällinen luonne varmaan pelasti sen kavioliiton kolme vuotta ratsastuskoulussa pyörineen 11-vuotiaan ratsastajan kanssa :D Ei ehkä se järkevin ostos, mutta kivan värinen hevonen! Tarina olisi varmaan aika lailla toinen jos ekat hevoset olisivat olleet muiden rotujen edustajia.

Sillä tiellä ollaan siis edelleen, nyt ratsuina siis Iitun jälkeläiset. Välissä toki haettiin täykkäri-Tumppi Virosta mulle kenttähevoseksi. Tumpin kanssa nousin harrasteluokista yhteen tähteen, mikä taas on omalta osaltaan helpottanut kisailua ja luokkanostoja suokkien kanssa. Ilman Tumpin kanssa saavuttamaa kokemusta, olisi varmaan suokkienkin kanssa eteneminen ollut hitaampaa, luulisin.

Moni kysyikin Tumpin lopettamisen jälkeen, että aionko ostaa uuden hevosen. Silloin vuonna 2014 mulla oli kuitenkin kaksi suokkia kasvamassa, Riksu 6v ja Rölli 4v. Aika ja raha ei tuntunut lisääntyvän vaikka hevosia olikin yksi vähemmän. Tumpin jälkeen keskityin vain suokkeihin. En muista katselinko edes silloin myyntihevosten ilmoituksia.  En koe, että suokkien kanssa jättäydyin ns. alemmalle tasolle tai luovuin mistään, en vain ostanut uutta hevosta.

Iituska vuonna 2006

Mielenkiintoista on ollut tehdä töitä nuorten hevosten parissa ja varsinkin kun ne on vielä omia kasvatteja. En tiedä, mikä merkitys sillä olisi, jos ne olisivat olleet esimerkiksi FWB-hevosia. Olisinko käynyt kisailemassa nuorten hevosten MM-kisoissa? Tuskinpa.

Vaikka ehkä edelleen tallataan tätä samaa tuttua tasoa, ei silti menosta ole tullut vähemmän tavoitteellista. On vielä pitkä matka siihen, että olisi oman tasonsa paras ;) Parin kolmen vuoden sisällä olisi ajatuksena osallistua kenttämestaruuksien lisäksi Riksulla suokkien estemestaruuksiin ja Röllillä koulumestaruuksiin. Ja kyllähän niitä mitaleitakin olisi kiva keräillä!

Toivottavasti tämä sekava tarina jollain asteella vastasi kysymykseen :D Ehkä yhteenvetona voisi summata yhteen lauseeseen, että en varsinaisesti ole valikoinut suokkeja vaan ne on valikoituneet mulle. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen tähän tasoon, viiden tai kymmenen vuoden päästä voikin olla eri tilanne taas.