Kisareportaasi: Niinisalo 14.-15.7. suokkien kenttämestaruus

Suomenhevosten kenttämestaruudet ratkottiin Niinisalossa 14.-15.7. Alunperin tarkoituksena oli kahden hevosen voimin kisailemaan, mutta Riksun lepäillessä mukaan lähti vain Rölli. Mestaruus kisattiin tasolla 105 cm / suomenhevosten vaativa, mikä oli Röllille siis luokkanoston paikka.

Lauantaina mukaan apulaiseksi lähti äiti useamman vuoden tauon jälkeen. Äiti on tainnut olla mukana kenttäkisoissa viimeksi kun Tumppi kisaili tuttaria, eli ei ihan hetkeen :D Kannustusjoukkoihin liittyi mukaan myös Bengt, joka oli ensimmäistä kertaa ratsastuskisoissa.

Kisaviikonloppu oli kuuma, kuten nyt koko kesä on ollut. Päätin tehdä tavallista lyhyemmän verkan lämpimän sään takia. Rölli oli verkassa aika jännittynyt eikä oikein halunnut tulla avuille. Hieman pidempi verkka olisi tullut tarpeeseen. Sain tehtyä ohjelman asioita ja tehtäviä verkan puolella ihan ok, mutta en tarpeeksi hyvin. Edelliset kaksi päivää kotona Rölli oli taas mennyt oikeinkin rennosti ja hienosti, mutta ei sitten enää kisapaikalla...

Radallekin olisi kaivattu (taas) sitä pyöreyttä ja rentoutta. Muoto oli varsin avoin läpi radan eikä liikekään ollut selän läpi, mikä taas tuntui tuskallisena harjoitusravina. Tuttuun tapaan kevensin kaikki mahdolliset ravipätkät. Harmi kun tällä tasolla ei saa kevennellä koko rataa ;) Plussaa kuitenkin, että hevonen pysyi tällä kertaa hyvin pohkeen edessä.

Vastalaukassa olen kotona harjoitellut ties mitä heilumista ja häiriköimistä, jotta radalla ei tulisi turhia vaihtoja kuten viimeksi. Verkassa vastalaukka sujui hyvin niin suoralla kuin pienillä kaarteillakin. Radalla Rölli tuntui haluavan vaihtaa koko ajan ensimmäisen kaarteen ajan, mutta sain sen pidettyä haluamassani laukassa. Jälkimmäisessä laukassa oikein yritin skarpata, hevonen molemmilla ohjilla ja ajatus eteen. Rölli keksii vaihdon helpommin jos se jää pohkeen taakse ja vähän paikoilleen junnaamaan. Nyt niin ei ollut, mutta kuitenkin ihan puskista tuli vaihto. Ärsytti niin, että hyvä kun sain uuden vastalaukan nostettua. Muutenkaan rata ei ollut meidän parasta osaamista ja vielä ylimääräinen vaihto kaiken huipuksi! Ei jäänyt hyvä mieli ensimmäisestä osakokeesta.

Tuomari C: "Hevonen saisi liikkua vielä pyöreämmällä niskalla. Käynti jäi tänään lyhyeksi" 61,59%

Tuomari M: "Täsmällinen ja siisti ratsastus. Vielä hieman lisää irtonaisuutta/rentoutta" 62,95%

Yhteistulokseksi siis 62,27% (-37,7). Koulun jälkeen oltiin tuloslistalla 5/7.

Katso video Youtubessa

Koulun jälkeen Rölli sai ensin pienen ruokatauon autossa, kun kävin kävelemässä esteradan nurmella. Rauhassa hokitus ja sitten taas menoksi.

Metsän puolella Rölli oli kivan tuntuinen ja reipas. Nurmiverkan puolella hypyt ristikolle ja pystylle onnistuivat ihan hyvin. Okserille en saanut kunnon laukkaa ja siihen tuli ensin pari hidasta loikkaa pudotusten kera. Vähän oli taas haasteita suoristamisessa.

Lähtömerkin saatuani nostin laukan, johon olin ihan tyytyväinen. Näin jälkikäteen ajateltuna laukan olisi pitänyt olla vielä terävämpää ja ratsun paremmin pohkeen edessä. Ykköselle lähestyessä Rölli heitti pään ylös ja katosi tuntumalta. Paikka oli ihan hyvä, mutta Rölli keskittyi enemmän juoksenteluun kuin jalkojen nostamiseen, joten heti alkuun pudotus. Kaarre 2-3 suhteutetulle linjalle oli jo radankävelyssä vaikuttanut haastavalta Röllin menoa ajatellen ja radalla se oli jotenkin tosi hankala. Ykkösen jälkeen jäin keräilemään ohjilla hevosta haltuun, mutta kääntäminen ja aktiivisen laukan säilyttäminen jäi puolitiehen. Pari askelta ennen estettä Rölli valui rajusti vasemmalle samalla painuen matalaksi. Ensimmäinen ajatus oli että suuntaa edes tolppien väliin ja toinen ajatus pysyä kyydissä. Hyppy oli niin kummallinen, vino ja kuin hidastetusta epäonnistumisvideosta. Jäin kuuntelemaan, viheltääkö tuomari kiellon ja esteenkorjauksen vuoksi, sen verran tuntui hyppy lähteneen paikaltaan. Kuuden laukan linja meni matkustellessa, tuomarin pilliä ei kuulunut, joten kolmoselle lähinnä seilattiin mutkitellen. Eräänlainen taidonnäyte sekin.

Sen jälkeen päätin, että me ei ainakaan rataesteille tulla jäämään ja pistin kaasua lisää. Neloselle lentäen, mutta ainakin edettiin. Vitoselle Rölli valui taas hieman reunaan mutta hyppy oli jees. Kutoselle oli taas vaikeampi reitti, tai ainakin reippaammassa vauhdissa se tuntui tulevan äkkiä. Kääntäminen meni taas sisäohjassa roikkuen. Vauhti tuntui kurvissa riittävältä, mutta lähestymisessä taisi molemmilta vähän usko loppua kun paikka olisi ollut kauempaa. Nyt vasempaan reunaan pikkuaskeleen kera ja hissihyppy puomin kera.

Rata jatkui edes vähäsen tasaisemmin ja kutosen jälkeen saatiin sujuvampia hyppyjä ilman pudotuksia. Viimeisenä ollut kaksoissarja onnistui ehkä parhaiten tältä katastrofiradalta. Tämä oli Röllin isoin rata (105 cm), mutta kyllä meidän olisi pitänyt pystyä parempaan 16 virhepisteeseen. Ainakin päästiin maastoon, jos ei muuta positiivista tästä suorituksesta.

Esteiden jälkeen oltiin tietenkin luokan viimeisenä, virhepistepotissa -53,7.

© Jaana Pirttijoki

Katso video Youtubessa

Lauantain osakokeet oli ohi ja hevonen pesun jäljiltä heppa-autossa taas syömässä. Kävin kävelemässä maastoradan, joka oli sama, entuudestaan tuttu reitti. Kahden aikaan lähdettiinkin jo kotimatkalle. Päätin ottaa Röllin myös kotiin asti, sillä muuten tallissa seisomista olisi ollut lähes 20 tuntia. Rölli joi kisapaikalla myös vähän nihkeästi, joten kotosalla pystyi juomista vahtimaan paremmin ja juottamaan riittävästi. Kotona Rölli pääsi useammaksi tunniksi vielä laitumelle jaloittelemaan ja napostelemaan ruohoa parhaan kaverinsa Riksun kanssa. Matkustukset toki tuli nyt tuplana, mutta uskon silti tämän olleen Röllillekin kivampi vaihtoehto.

© Iisa Metsola

Sunnuntaille en saanutkaan apulaista mukaan, joten lähdettiin Röllin kanssa kahdestaan matkaan. Rölli on onneksi todennut jo heppa-auton mukavaksi kulkupeliksi, niin lastaus sujui oikein kaikilla kerroilla. Niinisalossa laitoin kisaratsun paalinaru+riimunnaru-virityksellä puuhun kiinni. Ensimmäisessä liikahduksessa Rölli vähän pelästyi kaarnaa rahisuttavaa narua, mutta tokeni äkkiä ja loppuajan seisoi kuin tatti paikallaan. Kenttägeelitkin sain viritettyä hyvin, Rölli tosin haukkasi jonkun ötökän ryntäistään ja sai turpaankin vähän geeliä.

 Kaksi viimeistä kuvaa © Jaana Pirttijoki

Verkassa Rölli oli energinen ja innoissaan. Se oli hyvin avuilla ja teki sujuvia hyppyjä. Radalla hyvä fiilis jatkui ja kaikki esteet ylittyi helposti. Puolicoffinin haudalla mulla lähti toinen ohja, mutta Rölli taitavana jatkoi mökin siihen perään ilman ohjaustakin. 

Rannassa tukkilinja onnistui sujuvasti kolmella laukalla ja alamäessä säilyi hyvin tasapaino. Pikkutukilla vedenrajassa Rölli vähän ennakoi tulevaa kurvia ja kääntyi jo hypyssä rannan suuntaiseksi. Tukkiesteen lippu kaatui, eikä tosin mikään pikkulippu ollutkaan vaan kunnon kalikka. Ei annettu sen kuitenkaan haitata menoa, vaan reippaasti jatkettiin vedessä ja ylöshyppy kuivalle maalle. Onnistuin valitsemaan nousemiseen kaikkein juurakkoisimman kohdan, mistä vähän haastetta matkaan. Rölli skarppasi hyvin ja päästiin jatkamaan matkaa. Helposti yli pöydän ja viimeisen esteen. Maalissa oltiin hyvissä ajoin ja Rölli oli edelleen ihan vauhti päällä. Sillä riitti energiaa yhä niin, että toinen kierroskin olisi mennyt kevyesti perään. Hyvän tovin ehti ravailla, että pirteän ratsun kierrokset saatiin laskemaan. Ihan kaikki luokan suokit eivät olleet yhtä energisiä maaliin tullessaan. Itse asiassa vain Rölli ja puolisiskonsa Veeran Tytteli (i. Hermeli) pääsivät ajassa maaliin. 

Lavilan Viljon tiimistä Sinikka ehti ottaa meistäkin videota, kiitos siitä. 

Katso video Youtubessa

Rölli teki ihan supermaaston ensimmäisissä mestaruuksissaan, mutta sen verran kova taso vain yksi jäi maastoradalle. Kaksi ratsukkoa tosin unohti mennä pakollisesta portista, joten muuten hyvät maastoradat jouduttiin hylkäämään. Rölli nousi lopputuloksissa sijalle 4. Mitalisijoista oli tosin turha haaveilla.

Viisinkertainen kenttämestari Knuutilan Veikko joutui luopumaan vallastaan, kun Veeran Tytteli ja ratsastajansa Ann-Niina Kiviniitty-Ranta-Aho veivät voiton. Hopealle nousi Mira Mahosenaho ja Lavilan Viljo. Lotta-Katariina Lehtonen ja Knuutilan Veikko saivat pronssia.

Kisareportaasi: Keuruu 19.-20.8. suokkien kenttämestaruus

Viime viikolla meillä oli kauden tärkeimmät kisat, suomenhevosten kenttämestaruudet. Kisat järjestettiin Keuruulla ja mukaan lähti vain Riksu. Röllilläkin olisi ollut kvaalit kisaan tai sitten se olisi voinut mennä tuttaria, mutta päätin keskittyä vain Riksun kisaan.

Matkaan lähdettiin jo perjantaina aamupäivällä ja perillä Keuruulla oltiin neljän maissa. Kävelytin Riksun matkan jäljiltä ja se pääsi sitten karsinaansa lepäilemään ennen illan viimeistelyratsastusta. Kisa-apulaisena mukana tällä kertaa oli siskoni Nelli. Majoituttiin kätevästi tallin viereisessä aitassa, joten ruokinnat hoitui näppärästi aamuin illoin.

Perjantain ratsastuksella Riksu oli oikein mukavalla tuulella ja liikkui rennosti mutta kuitenkin atiivisesti. Työstin muutamia kohtia kouluradasta, mm. väistöt ja keskilaukkaa kaarella. Meno tuntui helpolta ja lopetettiin hyvillä mielin. Riksu pääsi vielä suihkuun, jotta olisi aamun koulukokeessa puhdas ja kiiltävä ;)

Meidän majoitukseen kuului sekä lauantaina että sunnuntaina herkullinen aamupala jolla jaksoi hyvin pitkälle päivään. Riksu sai myös oman aamupalansa totuttujen rutiinien mukaan kuuden maissa. Letittämässä olin kasin aikaan ja sen perään lähdettiin puunatun ratsun kanssa verkkailemaan. Meille oli arvonnassa osunut lähtövuoro luokan ensimmäisenä, mistä en erityisemmin ilahtunut...

Verryttely oli maneesissa ja rata kentällä. Aamulla ei satanut, mutta edellispäivien sateet oli tehneet kentästä paikoitellen aika märän ja niljakkaan. Ei Riksu maneesissakaan tuntunut niin hyvältä kuin perjantaina, mutta kentällä ei ainakaan loistettu. Yleensä Riksu ei juurikaan välitä erilaisista pohjista, mutta nyt siitä tuli jotenkin entistä enemmän mato. En saanut sitä pohkeen ja ohjan väliin vaan kaula, lavat, maha ja takapää seilailivat kaikki omia reittejään.

Olin tyytyväinen kun muistin radan (FEI:n CCIP* kenttäkilpailuohjelma 2014), mutta muuten jäi kyllä huono fiilis radasta. Kauden tärkein kisa ja niin vain ratsastus oli vain ajelehtimista. Pitkästä aikaa keräiltiin pari 5,5 arvosanaa.

Toisessa pohkeenväistössä heräsin siihen, että pitäisi vissiin vaatia vähän enemmän hevoselta. Ensimmäinen laukannosto onnistui kivasti, mutta sen perään meinasin unohtaa mihin oltiinkaan menossa. Riksu ei mennyt kulmiin, mikä taas hankaloitti tehtävien suorittamista. Varsinkin keskilaukkaan lähtö pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa oli tuskaa, kun hevonen oli niin vimpula ja takapää roikkui sisällä. Jäätiin siitä omasta tasosta kauas. Videolta kun katsoo, niin ei tiedä onko kyseessä tallikisojen helppo C vai kenttämestaruuksien koulukoe.

Tuomari C: "Hyvä tahti, mutta muoto/tuntuma vaihtelee. Pehmeyttä lisää siirtymisiin." 61,11%
Tuomari M: "Hevosella on kivat perusliikkeet. Saisi olla paremmin ohjan ja pohkeen välissä ja käyttää itseään paremmin. Tsemppiä :)" 62,41%

Tuomareiden kommentit allekirjoitan täysin. Tulokseksi saatiin 61,76 % (-57,4) jolla pidettiin perää sijalla 8/11.

Katso video Youtubessa

Koulukokeen olikin useampi tunti aikaa ennen iltapäivän estekoetta. Katsottiin loput suokkien koulukokeet ja lepäiltiin. Keskipäivällä käytiin ohjatusti kävelemässä maastorata, joka oli aika mutkikas eikä oltaisi todellakaan löydetty oikeaa reittiä ilman radan suunnittelijaa Kallea. Oltiin ekaa kertaa Keuruulla joten maastot ei olleet tuttuja, lisäksi risteileviä polkuja riitti moneen suuntaan.

Iltapäivällä tuli muutamia sadekuuroja. Kuten jo aamulla oltiin arveltu, rataesteet siirrettiin maneesiin. Verkka sentään pystyttiin pitämään kentällä, ettei ihan päivä venähtänyt iltaan.

Riksu punki esteverkassakin aika vahvasti sisäpohjetta vastaan ja irvisteli pidätteille. Kierros pysyi samana koko meidän verkan ajan, joten työstin oikean laukan vastalaukkana kuntoon. Ekalla lähestymisellä pystylle Riksu ei kuunnellut ja tulikin niin pohjaan että puomi tuli ihan kunnolla mukaan. Sen jälkeen oltiinkin jo skarpimpaa poikaa!

Kuvat vesileimojen mukaan © Janne Antila / Tanja Ukkonen

Maneesissa sai ottaa yhdet hypyt pystylle ja okserille. Käytin ne saatiinkin ihan kivat hypyt. Maneesi tuntui tosi pieneltä kun sinne oli rakennettu yhdeksän esteen rata. Esteet ei olleet onneksi ihan tapissa, mutta tekemistä riitti kuitenkin. Ja se yksi okseri joka oli kai maksimimitoissa, näytti isolta.

Rata lähti isommasta paikasta liikkelle. Sen jälkeen ehkä molemmilla tuli varovaisempi vaihde silmään. Yritin olla nyppimättä, mutta mielummin ratkaisin paikan lähelle kuin kauas. Yritin myös hakea tilaa mahdollisimman paljon reunoilta, mutta parissa kohtaa Riksu pääsi hieman oikaisemaan. Muuten Riksu oli urhea ja varsin terävä sekä pelasti taitavasti ratsastajan virheitä. Sarjalle oli aika tiukka tie ja siinä lavat jäi vähän ulos roikkumaan. Vaikka paikka oli ihan hyvä, tuli puomi mukaan a-osalta. Hyvin kuitenkin skarpattiin b-osalle. Isolle okserille varmistelin vähän turhankin paljon. Riksu oli taitava ja ansaitsi paljon taputuksia radan jälkeen.

Katso video Youtubessa

Muillakin oli vaikeuksia mahtua pieneen maneesiin. Vain kaksi ratsukkoa selvitti esteet ilman virhepisteitä. Meidän 4 virhepisteen tuloksella noustiin kolme sijaa, ja oltiin ensimmäisen päivän jälkeen 5./11. 

Riksu läpäisi eläinlääkärin tarkastuksen helposti. Vaikka taisi yrittää kertoa olevansa nälkäkuoleman partaalla kun yritti ahmia kaikki mahdolliset heinänkorret ja puun oksat varusteiden riisumisen aikana. Ei sentään tarkastuksen aikana, se vielä puuttuisikin!

Illalla käytiin Nellin kanssa vielä kiertämässä maastorata kertaalleen. Samassa tuli napattua kuvatkin maastoesteistä. Itse esteet oli helppoja ja yksinkertaisia, pääsosin yksittäisiä maastoesteitä. Muutama este myös hypättiin molemmista suunnista. Tuttari hyppäsi varmaan puolet meidän radan esteistä. Haasteita tuli kuitenkin mäkisestä maastosta ja kiemuraisen reitin muistamisesta.

Näin yöllä painajaista, että meillä menisi Riksun kanssa maastoradalla 6 minuuttia, kun suokeilla oli ihanneaikana 4 minuuttia ja 4 sekuntia. Vähän jännitti aamullakin, että kuinka paljon mahtaa kurvit, mäet ja kolme vesiestettä (lätäkköä lähinnä) hidastaa meidän matkaa.

Maastoesteverkassa Riksu oli kuitenkin reippaalla päällä, joten ei ainakaan energiasta olisi puutetta. Otin muutamia hyppyjä, jotka Riksu teki hyvin. Ekoilla raviympyröillä oli lievää kiemurtelua havaittavissa, mutta kun päästiin enemmän vauhtiin, niin ratsukin liikkui suorempana.

Lähtö oli loivaan ylämäkeen, mutta saatiin kuitenkin rata kivasti käyntiin. Pidin hyvää vauhtia alusta lähtien. Riksu vastasi hyvin niin jarruun kuin kaasuunkin, oli oikein ilo ratsastaa. Ekalla vedellä vähän himmailtiin vauhtia, mutta sitten taas menoksi. Ei minkään moisia ongelmia esteillä, Riksu suoritti oikein taitavasti. Loppuradan alashypyllä otin varuiksi raviin, Riksu tosin oli sitä mieltä että maastoradalla kuuluu laukata mutta totteli kuitenkin. Maalissa oltiin hyvissä ajoin, helpon ihanneaikakin alittui. Vähempikin kaasuttelu olisi riittänyt mutta tulipa testattua että myös näissä olosuhteissa Riksun vauhti ja kestävyyskunto riittää hyvin.

Katso (heiluva) video Youtubessa

Sen verran kiltit maastoesteet oli, että 11 ratsukon luokassa vain kaksi ratsukkoa sai estevirheitä. Aikavirheitä tuli näiden lisäksi vain yhdelle ratsukolle. Oliko siis liian helppo rata vai ratsukot niin taitavia? ;)

Knuutilan Veikko ja Lotta-Katariina Lehtonen jyräsivät edelleen ja nappasivat vaatimattomasti viidennen kultamitalinsa. Meidän sijoitus ei parantunut vaan jouduttiin tyytymään viidenteen sijaan. Tyytyväinen sai olla kyllä Riksun maastokokeeseen, uljas musta oli ihan liekeissä :) Puomin päässä oltiin taas mitalista, kuten ekallakin kerralla mestaruuksissa (vuonna 2014).

Kaikki valmiina!

Keuruulla ollaan valmiina suomenhevosten kenttämestaruuden koitoksiin. Viimeistelyratsastuksessa paikan päällä Riksu tuntui aika letkeältä ja kivalta, sekä karsinassa se söi ja joi hyvin.

Arpaonni ei meitä lähtöjärjestyksessä ihan suosinut, sillä starttaamme mestaruusluokkaan ensimmäisenä kello 9.25. Mukana on yhteensä 11 ratsukkoa ja kova taso vaikuttaisi olevan. Tulokset päivittyvät reaaliajassa Equipe Onlineen. Pitäkää peukkuja :)

Nyt nukkumaan ja aamulla virkeänä kisaamaan!

Miksi suomenhevoset?

Sain lukijalta kysymyksen, jonka silloin tällöin olen kuullut myös eri valmentajien suusta. Miksi suomenhevoset? Riittääkö tämä taso? Enkö haluaisi isompiin luokkiin?

Suokkien kanssa kilpailemisessa on se hienoa, että näin harrastelijanakin on mahdollisuus kilpailla mestaruustasolla. Suokkien omat mestaruudet eivät tosin ole viralliset mittelöt SM-mitaleista, mutta kuitenkin kansallisesti merkittävät karkelot omalle kansallisrodullemme. Toki niissäkin täytyy jo vähän osata ratsastaa ;)

Koulumestaruus ratsastetaan helppo A -tasolla, estemestaruus ratkaistaan 110-120 cm radoilla ja kentässä mestaruusluokka on suomenhevosten vaativa (koulu helppo A, rataesteet 105 cm ja maastoesteet 100 cm).

Samalla tasolla junnataan? Jep, tottahan se on. Riksu on jo 6-vuotiaana kisannut esteillä metriä ja kentässä suokkien vaativaa. Nyt taas palattiin Riksun kanssa tauolta ja muutenkin alkukaudesta otetaan ensin vähän rutiinia pienimmissä luokissa.

80 cm luokat on vielä niin helppoja ja kivoja (ainakin Riksun kanssa), että sinne lähdetään voittamaan. Välillä mietin, että kehtaanko mennä niin pientä luokkaa, kun ollaan kisattu kansallista metriäkin. Tuleeko lapsille paha mieli, jos tullaan viemään heidän tikkarit? :D Toisaalta se on ihan mahtavaa, että suokillakin pystyy voittamaan aikaratsastuksessa pienillä teillä kiitävät ponit ja isolaukkaiset puokit. Toiveissa olisi joskus vielä pystyä menemään niitä metrin ja jopa 110-120 cm ratoja samalla fiiliksellä, voittajafiiliksellä.

Kentässä haluaisin vielä joskus nousta kahden tähden tasolle ja varsinkin pitkän kilpailun mukaiset maasto-osuudet kiehtoisi. Ajatuksena on kuitenkin pysyä Suomessa, jossa yhden tähden kisatkin on yleensä laskettavissa (vuodesta riippuen) lähes yhden käden sormilla. Puhumattakaan kahden tähden kisoista, joita on Suomessa hyvällä tuurilla yhdet tai kahdet vuodessa.

Toki kehittyä on tarkoitus suomenhevostenkin kanssa ja sellainen salainen haave olisi vielä joskus startata kentässä yhtä tähteä suokilla. Ainakin Riksun kanssa siihen olisi ihan mahdollisuus, mutta ei tule tapahtumaan ihan pariin vuoteen kuitenkaan.

Joskus olen muiden kenttäratsastajien kanssa naureskellut sitä, että isommille maastoesteille lähestyy mielummin kuin samankorkuisille rataesteille. En tiedä, mistä se sitten johtuu. Mutta luulen, että sen verran tulisi oma rimakauhu vastaan, että oma pää ei kestäisi lähteä millekkään 140-150 cm rataesteradalle, vaikka alla olisi mikä tahansa hevonen.



Perheemme ensimmäiset hevoset olivat suomenhevosia. En muista oliko suomenhevonen rotuna varsinainen kriteeri, mutta muuten toiveet helposta ja selväpäisestä koko perheen hevosesta osui kohdalleen ensimmäisen hevosemme Sirun kohdalla. Lähes heti perään ostettiin Iitu, raaka 5v ex-ravuri. Hyvä, oppivainen ja ystävällinen luonne varmaan pelasti sen kavioliiton kolme vuotta ratsastuskoulussa pyörineen 11-vuotiaan ratsastajan kanssa :D Ei ehkä se järkevin ostos, mutta kivan värinen hevonen! Tarina olisi varmaan aika lailla toinen jos ekat hevoset olisivat olleet muiden rotujen edustajia.

Sillä tiellä ollaan siis edelleen, nyt ratsuina siis Iitun jälkeläiset. Välissä toki haettiin täykkäri-Tumppi Virosta mulle kenttähevoseksi. Tumpin kanssa nousin harrasteluokista yhteen tähteen, mikä taas on omalta osaltaan helpottanut kisailua ja luokkanostoja suokkien kanssa. Ilman Tumpin kanssa saavuttamaa kokemusta, olisi varmaan suokkienkin kanssa eteneminen ollut hitaampaa, luulisin.

Moni kysyikin Tumpin lopettamisen jälkeen, että aionko ostaa uuden hevosen. Silloin vuonna 2014 mulla oli kuitenkin kaksi suokkia kasvamassa, Riksu 6v ja Rölli 4v. Aika ja raha ei tuntunut lisääntyvän vaikka hevosia olikin yksi vähemmän. Tumpin jälkeen keskityin vain suokkeihin. En muista katselinko edes silloin myyntihevosten ilmoituksia.  En koe, että suokkien kanssa jättäydyin ns. alemmalle tasolle tai luovuin mistään, en vain ostanut uutta hevosta.

Iituska vuonna 2006

Mielenkiintoista on ollut tehdä töitä nuorten hevosten parissa ja varsinkin kun ne on vielä omia kasvatteja. En tiedä, mikä merkitys sillä olisi, jos ne olisivat olleet esimerkiksi FWB-hevosia. Olisinko käynyt kisailemassa nuorten hevosten MM-kisoissa? Tuskinpa.

Vaikka ehkä edelleen tallataan tätä samaa tuttua tasoa, ei silti menosta ole tullut vähemmän tavoitteellista. On vielä pitkä matka siihen, että olisi oman tasonsa paras ;) Parin kolmen vuoden sisällä olisi ajatuksena osallistua kenttämestaruuksien lisäksi Riksulla suokkien estemestaruuksiin ja Röllillä koulumestaruuksiin. Ja kyllähän niitä mitaleitakin olisi kiva keräillä!

Toivottavasti tämä sekava tarina jollain asteella vastasi kysymykseen :D Ehkä yhteenvetona voisi summata yhteen lauseeseen, että en varsinaisesti ole valikoinut suokkeja vaan ne on valikoituneet mulle. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen tähän tasoon, viiden tai kymmenen vuoden päästä voikin olla eri tilanne taas.

Suokkien kenttämestaruuden ennakko

Suomenhevosten kenttämestaruus Ypäjällä 2.-3.8.

Riksun kanssa jätetään vielä tänäkin vuonna suokkien kenttämestaruuskisat väliin. Kuitenkin olen suuntaamassa Ypäjälle seuraamaan kisoja. Ihan pelkällä mutu-tuntumalla en ajatellut lähteä, vaan keräilin vähän ennakkoinfoa meiningeistä.

Mitä vaaditaan voittoon, miten kisaajilla mennyt kuluva kausi, kuka yllättää?

Voittoon tai mitalisijoille tarvittavat tulokset ovat vaihdelleet vuosien mittaan, mutta viime vuosina taso on ollut varsin kova. 66 % koulutulos ja puhdas rata esteiltä ja maastosta on kova tulos (-51) mestaruuksissa, ja sillä olisi irronnut voitto ainakin viimeisinä neljänä vuonna. Tämän vuoden taso on myös kova, ja uskon, että voittotulos on tänä vuonna kovempi.

Riksu osallistui mestaruustaistoon vuonna 2014, jolloin tuloksemme -64 (60%, 4vp, 0vp) riitti viidenteen sijaan.

Mitalistien tulokset edellisinä neljänä vuonna:

2015 Uusikaarlepyy

1. Knuutilan Veikko & Lotta-Katariina Lehtonen 67,9%, 4 vp, 0vp (-52,1)
2. Pimun Vilske & Laura Jalasto 65,5%, 4vp, 0vp (-55,8)
3. Tähti Ohjus & Sari Kettunen 62,4%, 0vp, 0vp (-56,4)

2014 Niinisalo

1. Knuutilan Veikko & Lotta-Katariina Lehtonen 65,2%, 0vp, 0vp (-52,2)
2. Kiripassi & Anna Sizko 64,2%, 0vp, 0vp (-53,7)
3. Tähti Ohjus & Sari Kettunen 62%, 4vp, 0vp (-61)

2013 Kangasala

1. Knuutilan Veikko & Lotta-Katariina Lehtonen 63,3%, 0vp, 0vp (-55)
2. Nauriskydön Zil & Kaisa Nykänen 67,7%, 8vp, 0vp (-56,4)
3. Pimun Vilske & Laura Jalasto 58,5%, 4vp, 0vp (-66,2)

2012 Niinisalo

1. Tuli-Kisa & Ida Björkman 61,7%, 0vp, 0vp (-57,5)
2. Nauriskydön Zil & Kaisa Nykänen 64%, 4vp, 0vp (-57,9)
3. Tähti Ohjus & Sari Kettunen 65%, 8vp, 0vp (-60,5)

Ainakin viimeiset kymmenen vuotta suomenhevosten kenttämestaruus on ratkottu tasolla suomenhevosten vaativa (ko helppo A, re 105 cm, me 100 cm, 475 m/min). Kisapaikat ja osallistujamäärät ovat vaihdelleet vuosittain seuraavasti:

• 2015 Uusikaarlepyy, 10 osallistujaa
• 2014 Niinisalo, 11 osallistujaa
• 2013 Kangasala, 8 osallistujaa
• 2012 Niinisalo, 9 osallistujaa
• 2011 Niinisalo, 8 osallistujaa
• 2010 Lapinlahti, 12 osallistujaa
• 2009 Niinisalo, 14 osallistujaa
• 2008 Kiuruvesi, 10 osallistujaa
• 2007 Hattula, 13 osallistujaa
• 2006 Muurame, 9 osallistujaa

Tänä vuonna mestaruudesta kilpailee 10 ratsukkoa. Aiemminkin kenttämestaruuksissa kisaavia konkareita on mitalitaistossa mukana viisi. Konkareiden haastajia on siis niin ikään viisi ratsukkoa. Tutustuin lähemmin jokaisen hevosen (tai ratsukon) aiempiin saavutuksiin ja tämän kauden tuloksiin. Kisatulokset kerätty Kipasta, ovat siis 2-tasolta tai korkeammalta tasolta siltä osin, miten ovat kunkin hevosen tietoihin ehtineet päivittyä.

Konkarit

Knuutilan Veikko

II-palkittu jalostusori, syntynyt vuonna 2005. Isä Pellervo

Veikko on osallistunut kenttämestaruuksiin neljä kertaa, ja voittanut kultaa kolmesti vuosina 2013-2015. Koulun tulosennätys viime vuodelta, 67,9 %.

Kilpailee ekan kenttästarttinsa tällä kaudella mestaruuksissa. Tämä rohkea taktiikka toimii Veikolla, sillä viime vuonna vastaavista asemista se nappasi kultamitalin.

Kilpaillut tällä kaudella toisten ratsastajien kanssa rataesteillä 100 cm ja koulussa helppo A.

Kenttämestaruuksissa kilpailee Lotta-Katariina Lehtosen kanssa. Heidän ensimmäinen yhteinen kenttästarttinsa oli vuonna 2011.

Plussat ja miinukset:

+ tasainen suorittaja joka osakokeessa

- ratsukolla ei yhteisiä startteja tällä kaudella

Tähti Ohjus

Ruuna, syntynyt vuonna 2000. Isä Hilto

Osallistunut kenttämestaruuksiin kahdeksan kertaa vuosina 2008-2015, joista pronssia vuosina 2012, 2014 ja 2015. 

Tällä kaudella kilpaillut kentässä tuttarin, kaksi suokkien helppoa (Niinisalossa toinen sija) ja yhden avoimen helpon, jossa sijoitus kolmas.

Viimeistely kisa Hattulassa (tuttari) ei mennyt ihan nappiin: mukavan koulun (65%) jälkeen rataesteiltä 8vp ja huolimattomuudesta johtuen hylkäys heti maaston ensimmäisellä esteellä.

Tähti Ohjus toimii myös tuntihevosena Ratsutalli Verratttomassa.

Ratsastajana omistaja Sari Kettunen. Eka kenttäkisa vuonna 2007.

Plussat ja miinukset:
+ kokenut ratsukko
- vaihteleva tulostaso rataesteillä

Pyry Waan

Ruuna, syntynyt vuonna 2003. Isä Jaanen Suikku

Pyry ja Senni ovat osallistuneet kenttämestaruuksiin kahdesti, vuosina 2014 ja 2015.

Tällä kaudella ratsukko on kilpaillut rataesteillä 100-110 cm. Kentässä kilpaillut kaksi avointa helppoa, joista toisessa Keravalla toinen sija. Niinisalon tuttarissa ratsukko nappasi sijoituksen ja Lounais-Suomen aluemestaruus pronssia.

Ratsastajana Kisamatkalla-blogista tuttu Senni Vilander. Ratsukon ensimmäinen kenttästartti kisattu vuonna 2011.

Plussat ja miinukset:

+ onnistuneet maastot tällä kaudella

- tulostaso vaihtelee koulussa ja rataesteillä

Kiripassi
Vuonna 2006 syntynyt kantakirjaori. Isä Apassi
Osallistunut kenttämestaruuksiin vuonna 2014 ja 2015. Vuonna 2014 Niinisalossa ratsukko ansaitsi mestaruushopeaa.
Tällä kaudella kilpaillut rataesteillä 90 cm voittaen ja 100 cm parilla puomilla. Koulussa kisattu neljä helppo A, tulostaso vaihdellut 58-62,9 %. Kentässä kilpaillut yhden tuttarin sijoittuen sekä yhden suokki helpon, jossa yksi kielto maastossa.

Kiripassia ratsastaa Anna Sizko.

Plussat ja miinukset:

+ tasaista tulosta kenttäkisojen koulukokeessa

- tulostaso vaihtelee este- ja maastoosuudella

Ventterin Poju
Ruuna, syntynyt vuonna 2006. Isä Ventterin Vili
Osallistunut kenttämestaruuksiin vuosina 2014 ja 2015.
Tällä kaudella kisannut kolme esteluokkaa 95-105 cm. Koulussa kisannut kaksi helppo A:ta noin 58 % tuloksilla. Ei kenttästartteja ennen mestaruuksia.
Ventterin Pojua ratsastaa Päivi Stranden. Ensimmäisen kenttästarttinsa ratsukko teki vuonna 2012.

Plussat ja miinukset:
+ edelliset mestaruusmaastot tehnyt ilman estevirheitä
- kouluosuudessa parantamisen varaa

Haastajat

Nikoet

Vuonna 2006 syntynyt ruuna. Isä Nikolai H

Kisannut tällä kaudella kaikkia lajeja. Hypännyt rataesteitä 90-110 cm, useita sijoituksia. 2-tasolla koulussa kisattu yksi helppo A tuloksella 62,69 %. Kentässä kisannut neljä tuttaria, joista yhdessä voitto ja kolmessa sijoitus. Ennätystulos koulukokeessa 69,72 %.

Ratsastajana mestaruuksissa Heli Rainio. Ratsukko kisannut yhdessä kenttää vuodesta 2010 lähtien.

Ratsukko tekee mestaruuksiin luokkanoston.

Plussat ja miinukset:

+ tehnyt tasaista tulosta koko kauden

- ei rutiinia mestaruustasolta

Trio
Vuonna 2007 syntynyt kantakirjaori. Isä El Vihuri
Osallistuu kenttämestaruuksiin ekaa kertaa (oli ilmoittautunut jo viime vuonna, mutta jäi pois)
Kisannut tällä kaudella rataesteillä 100-110 cm, joista pari sijoitusta. Koulua kilpaillut enimmäkseen helppo A, myös pari helppo B. Kentässä startannut avoimen helpon Ypäjällä hallikisoissa ja Keravalla. Voitti suokkien helpon Niinisalossa toukokuussa.
Ennätystulos kouluosuudelta 64,38 %.
Kilpailee omistajansa Kati Paanasen kanssa. Ratsukon ekat kenttäkisat vuonna 2012.

Plussat ja miinukset:
+ kilpaillut tällä tasolla ennenkin
- tulostaso vaihtelee rataesteillä ja maastossa

Naskaari
14-vuotias ruuna. Isä Taikuri
Kisannut tällä kaudella esteissä 90-100 cm parilla puomilla ja kentässä kolme starttia: harraste Ypäjällä, tuttari Keravalla (6. sija) ja suokkien helppo Niinisalossa.
Tulosennätys koulukokeesta 65,83 % (-51,3) Keravan harrasteluokassa.
Osallistuu mestaruuksiin ekaa kertaa ja tekee samalla luokkanoston.
Ratsastajana 15-vuotias Noora Ala-Äijälä, jonka kanssa kilpaillut kaudesta 2015 alkaen.

Plussat ja miinukset:
+ rehti menijä
- ei rutiinia mestaruustasolta


Hermina
Vuonna 2007 syntynyt tamma. Isä Hermeli
Kisannut tällä kaudella esteillä voittaen 100 cm, myös pari starttia 110 cm. Kentässä kisaa ensimmäistä kauttaan: aloitti sijoituksella harrasteessa Ypäjällä vappuna ja tuli toiseksi Kuopion suokkien helpossa. Koulun ennätystulos 61,8 %
Herminaa ratsastaa Aurora Tainio.

Plussat ja miinukset:
+ vahvuus rataesteillä
- vähäinen kokemus kenttäkisoista


Lavilan Viljo
Vuonna 2009 syntynyt ori. Isä Pellervo
Kisannut tällä kaudella kentässä kaksi suokkien helppoa ja kolme tuttaria, joista yhdessä sijoitus. Rataesteillä hypännyt yhden 90 cm luokan useammalla puomilla. Koulussa kisaillut pari helppo A -luokkaa 58-61 % tuloksilla.
Tekee luokkanoston kenttämestaruuksiin.
Ratsastajana toimii Mira Mahosenaho. Ratsukon ensimmäinen kenttästartti oli vuonna 2015

Plussat ja miinukset:
+ tuttarin maastot tehnyt estevirheittä
- ei kokemusta mestaruustasolta

Kuka on sinun suosikkisi?

Kisareportaasi: Niinisalo 20.-21.9. suokkien kenttämestaruus

Kauden viimeiset kenttäkisat ja kovin koitos! Otettiin Riksun kanssa vielä luokkanosto tähän loppukauteen, kun osallistuimme Niinisalon kansallisissa kenttäkisoissa suomenhevosten vaativaan luokkaan. Luokassa kisattiin samalla myös suomenhevosten kenttämestaruudesta (kutsutaan usein myös sm-kisaksi, vaikka ei sitä olekaan virallisesti).

Mun koulustartti oli lauantaina yhdentoista aikaan, lähdettiin silti taas vasta aamulla Niksulaa kohti. 

Käveltiin huolelliset alkuverkat ja ravailtiin rennosti ennen kuin aloitettiin kunnolla työskentelemään. Riksu ei ollut missään vaiheessa ihan parhaimmillaan, vaikka suorittikin vaaditut tehtävät ihan ok. Laukat nousi heti avusta ja muutenkin Riksu reagoi kivasti jalkaan. Riksu oli kuitenkin matomoodilla ja kiemurteli vähäsen lähes koko ajan... Keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtymissä Riksu vähän irvisteli eikä oikein viitsinyt ottaa pidätettä rehellisesti läpi, toistoilla sain sitä vähän paremmaksi.

Kouluohjelmana meillä oli tällä kertaa helppo B -tasoinen FEI:n kenttäkilpailuohjelma poneille 1993. Koko kausi ollaan suokkien helpossa menty helppo a tasoisia ohjelmia, useimmiten kenttäkutosta. Mun mielestä oli aika tyhmää vaihtaa mestaruuksissa kouluohjelma helpompaan tasoon, varsinkin kun helppo a ohjelmiakin on kuitenkin aika monta mistä valita. Eikä toi poniohjelma varmaan oo kenenkään suosikki, varsinkaan mun ;) Puoli voittoa on jo jos muistaa kouluohjelman!

Rata meni ilman suurempia rikkeitä. Alkutervehdykseen Riksu ei tosin meinannut pysähtyä... Myös pysähdys - peruutus kohdassa oli ongelmia. Riksu oli jo pysähtymässä siinä ihan hyvin, kunnes keksi jostain pelästyä kouluaitaa! No peruutuskin oli sitten huono kun Riksu oli ihan jännittynyt ja peruutti vielä vinoon. Voltit oli edelleen myös niitä ongelmakohtia, en vaan osaa ratsastaa rytmikkäitä ja pyöreitä voltteja nähtävästi, huoh. Keskiravikin oli taas enemmän kipittelyä kuin lennokkuutta.

Kaksi seuraavaa kuvaa © Aino Huupponen

Tuomari C: "Hyviä pätkiä, etenkin laukassa! Huolellisuutta teihin, tarkkuutta taivuttamiseen/suoruuteen" 61,30%
Tuomari M: "Hetkittäin hevonen tulee siirtymisissä vahvaksi. Käynti tänään jännittynyttä. Volteilla saisi taipua paremmin rungostaan" 60%
Tuomari E: "Kokemattoman oloinen ratsu. Tarkkana tahdin kanssa. Käynnissä oikea takajalka erimittaista askelta" 58,7%

Keskiarvoksi kouluradalta tasan 60%, joka on virhepisteinä myöskin tasan -60. Luokassa oli arvatenkin kova taso, joten tällä tuloksella oltiin 8./11.

Koulun jälkeen käytiinkin heti vaihtamassa kamat esteille ja laittamassa Riksulle hokit. Vasta varustevaihdon jälkeen kävin kävelemässä radan. Vähän meinasi tulla kiire meidän luokalle varattuun vuoroon, kun radankävelyssä kesti normia kauemmin kun oli ratsukoita radalla. Ehdin kuitenkin tekemään ihan hyvän verkan, jonka jälkeen radalle. Riksu eteni energisesti ja hyppäsi hyvin :)

Seuraavat viisi kuvaa esteradalta on kuvannut Aino Huupponen, ja kuudennen kuvan on ottanut Roosa. Kiitokset :)

Rataesteet suokkien vaativassa on 105 cm, mutta nyt monikaan ei ollut tapissa. Radalla oli 9 estettä, joista yksi oli kaksoissarja.

Radallakin Riksu toimi mukavasti omalla moottorilla. Ykköselle oli hyvä energia ja paikka, mutta kuitenkin tuli ärsyttävästi puomi mukaan. Kakkoselle kaarre valui vähän ulos vasemmalle, joten koin parhaaksi himmata ja ottaa pienessä ylämäessä olleelle kakkospystylle paikkaa vähän lähemmäs. Kolmoselle hyvin, jonka jälkeen otin taas kiinni pieneen alamäkeen sarjalle. Sarja jäi hiukan pitkäksi, mutta Riksu suoritti hyvin. Kolmen esteen linja meni sujuvasti vaikka pikkasen olikin kiemurtelua havaittavissa. Viimeinen linja jäi inasen liian lyhyeksi, onneksi Riksu oli skarppina eikä ottanut enää puomeja.

Pudotus tiputti meitä tuloslistalle yhden sijan, joten esteiden jälkeen listalla 9./11 tuloksella -64 virhepistettä.

Sunnuntaina aamulla käytiin Riksun kanssa aamukävelyllä, jotta lihakset vähän vetreytyisi. Riksu tuntui olevan koko ajan kovin nälkäinen, vaikka oli saanut ihan normaalisti ruokaa. Kaikki pikkuisetkin ruohot, oksat ja vastaavat olisivat matkan varrelta kelvanneet. Jatkoin lenkkeilyä vielä yksiksenikin kun kävin kävelemässä vielä kertaalleen maastoradan. Kävelyreissulta jäinkin jo katselemaan vaativan ja osan helpon luokan ratsukoista ennen kuin alettiin laittaa Riksua kuntoon omaa koitosta varten.

Jo ottaessa Riksua ulos jabasta, se oli kovin hätäinen. Huomasin heti, että se oli ihan kuumissaan. Riksu pyöri ja hyöri hermostuneesti, ja oli vaikeaa saada edes ötökkäloimea otettua pois. Loimen alta hevonen oli ihan märkä ja mahan alla oli ihan vaahtoakin! Riksu oli ollut jabassa yksin sen noin 1,5 tuntia, mitä ennen se oli ihan rauhallinen. En tiedä mitä ihmettä se oli siellä puuhannut ja miksi se oli ihan hikinen. Outoa! Varusteiden laitto oli yhtä tuskaa, kun Riksu ei pysynyt yhtään paikoillaan, potki ja kuopi. Suitsia en uskaltanut vaihtaa pihalla, joten menin lukittuun jabaan niitä laittamaan. Siinäkin puuhassa meni useampi minuutti. Riksu oli edelleen ihan paniikissa. Se yritti koko ajan kurkkia jabasta ulos ja välillä liiskailla mua seinään. Se yritti kerran myös puraista mua! Saatiin kuin saatiinkin kaikki varusteet kunnolla päälle, joten suunta verkkaan.

Matkalla jaboilta verryttelyyn Riksu oli edelleen ihan kummallinen. Se meni jotain ihme epätahtista ravi-käynti askellusta. Yritin siinä taputella ja rauhoitella heppaa. Verkassa vasta hetken aikaa ravailtuani Riksu alkoi tuntua normaalilta ja jo vähän rentoutuneemmalta.

Tein siirtymisiä ravissa ja laukassa, jotta Riksu tuli enemmän kuulolle. En ehtinyt hyppelemään mitään, ennen kuin kilpailu keskeytettiin. Senni ja Pyry olivat kaatuneet esteellä numero 6. Kukaan ei kertonut mitä siellä oli tapahtunut, mutta kuulimme tapahtumapaikkaa kohti kulkevien toimihenkilöiden radiopuhelimista epämääräisiä lausahduksia. "Ratsukko nurin", "este kaatunut", "tarvitaan ambulanssi". Mullakin nousi vähän tippa linssiin, kun näin Sennin äidin tietenkin ihan hädissään  juoksevan onnettomuuspaikan suuntaan.

Seuraava ratsukko oli juuri lähtölaskennassa kun kilpailun keskeytyksestä ilmoitettiin. Vaikka tapahtuma oli ikävä, niin on huomattavasti helpompi lähteä ihan alusta radalle kuin jatkaa matkaa muutaman esteen jälkeen. Kukaan toimihenkilöistä ei puhunut pitkään aikaan mitään, joten oltiin jonkin aikaa tietämättömiä mistään. Aika tuntui kuluvan tosi hitaasti... 

Koska jatkamisen ajankohdasta ei ollut mitään infoa, ei kukaan verkannut. Lähes kaikki suokkiluokan ratsukot pysähtyivät piirin muotoon seisoskelemaan ja odottelemaan tietoa jatkosta.

Jonkin ajan kuluttua kilpailujen johtaja tuli ilmoittamaan, että jatketaan parin minuutin päästä kisaa. Onneksi mun vuoro ei tosiaan ollut ihan heti, vaan mua ennen lähti vielä 4 ratsukkoa. Ehdin hyvin kasailemaan itseni ja keskittymään enemmän ratsastukseen. Tässä vaiheessa ei edelleenkään ollut tietoa Sennin ja Pyryn tilanteesta, mutta myöhemmin selvisi että molemmat olivat kunnossa.

Otin pari hyppyä kummallekin verkkaesteelle ja pätkän reippaampaa laukkaa. Suokki vaativassa oli sama rata kuin avoimessa helpossa, tempo meillä oli 475 m/min kun avoimessa helpossa on 490 m/min. Ponien vaativassa oli lopussa muutama eri este, mutta muuten sama rata esteelle 13 asti. Rata oli urkuestettä lukuunottamatta sama kuin harjoittelukerralla. Radan pituus 1900 m, esteitä 19 ja hyppyjä 21. Radalla oli myös kaksi pakollista porttia, jotta kaikkia mutkia ei voisi vetää suoriksi. Kuvat esteistä tulossa mun kuvasivulle.

Hengitin pari kertaa syvään lähtölaskennassa ja eikun menoksi. Riksu lähti hyvin etenemään, mutta ekalle esteelle lähestyttiin hieman vimpulalla hevosella.

Tämä ja seuraava © Piia Mäkelä

Kakkonen ja kolmonen hyvin. Banketti sujuvasti laukassa, alashypyssä vähän valui oikealle mutta renkaat taas hyvin. Kutonen vähän jännitti, Riksu hyppäsi kuitenkin tosi hyvin. 

Kutosen jälkeen jäin vähän matkustelemaan enkä valmistellut kaarretta mökille tarpeeksi hyvin. Kaarre valui ulos vasemmalle, mökki meni kuitenkin hyvällä hypyllä yli. Sen jälkeen linja lähtikin valumaan sitten oikealle. Ohjaus ei toiminut joten ei muuta vaihtoehtoa kuin jarruttaa. Pikku kiemura linjan korjaamiseksi ja käynnissä haudan yli. Vähän jäi jännittämään tulkitsiko estevahti tämän kiemuran kielloksi. Mun mielestä ei ollu kielto, en mennyt esteestä ohi, en tehnyt volttia ja pysyin etenevässä liikkeessä, vaikka käveltiinkin. Haudan jälkeen Riksu reagoi hyvin jalkaan, hyvässä laukassa mentiin nuolenpään yli. Tukkiokserille ratsastin huolella, vähän vauhtia pois ja pieni asetus vasemmalle. Helposti yli! :)

Loppurata sujui sekin kivasti. Kulmalle oli annettu vaihtoehtoesteeksi aikaa vievällä tiellä tukkipysty (chicken way), mutta ei sitä otettu vaan mentiin suoraan kulma kun se sujui treeneissäkin kuitenkin helposti. Kulman jälkeen taas nopeasti itse pystyyn ja parempi kontrolli, suoristus ja urkuesteen yli. Alamäessä Riksusta tuli etupainoinen ja vahva eikä se ihan kuunnellut pidätettä. Kun sain sen raviin se jäikin vähän löysäksi. Alashyppy ravissa, samoin veden läpi. Vauhti päälle taas ylämäkeen, kapea tukki vedestä sekä tukkilinja ylhäällä meni ihan hyvin. Pikku tasapaino ongelma kuskilla kaarteessa, mutta Riksu jatkoi sujuvasti. Taas takajalat paremmin alle pöydälle lähestyessä, suoristus ja lentäen yli. Iso hyppy vielä viimeiselle ja hyvissä ajoin maaliin :)

Olin tosi tyytyväinen Riksuun! Se eteni tosi hyvin ja kuunteli apuja. Esteet ei tuntuneet liian pahoilta ja Riksu jaksoi tosi hienosti loppuun asti. Päästiin maaliin myös ennen avoimen helpon ihanneaikaa. Pikkasen kun kuski opettelee ohjaamaan paremmin niin tosi hyvä rata!

Lopputuloksissa selvisi että estevahti puolicoffinilla oli mun kanssa samaa mieltä, ei kieltoa. Puhtaalla maastolla noustiin taas pari pykälää, lopputuloksissa viides sija. Tavoite oli päästä top 5 sakkiin ja siihen päästiin. Jes! Ens vuonna kisataankin sitten jo enemmän tosissaan mitaleista ;)

Pikku jossittelut taas loppuun: ilman ykkösen puomia rataesteillä oltaisiin oltu pronssilla... Mestaruutensa uusivat viime vuoden kultamitalistit Lotta-Katariina Lehtonen ja Knuutilan Veikko. Hopealle ratsastivat Anna Sizko ja Kiripassi, pronssia nappasivat tiukasti Sari Kettunen ja Tähti Ohjus. Onnittelut mitalisteille!

Täytyy myös hehkuttaa poneja! Johanna Pohjonen ja Knockbeg Flash uusivat hekin kultamitalinsa. Hopea ja pronssi tuli meidän seuran taitaville ponitytöille, kun Neea Karvinen ja Oestbos Todo saivat hopeaa ja Janita Eronen ponillaan Sedna ratsasti pronssille. Jee!