Vaikeiden päätösten juhannus

Keravan kenttäkisoissa sunnuntaina 19.6. Riiviö hyytyi maastossa täysin. Keskeytyksen jälkeen käytiin eläinlääkärin luona tutkimuksissa. Riiviöllä oli kova kuume ja korkea syke, joka ei meinannut millään laskea. Kuivumisen merkkejä näkyi ihossa ja suun limakalvoissa. Riiviö sai kipulääkkeen ja lämmön laskemikseksi määrättiin kylmällä vedellä kastelua. Noin tunnin päästä eläinlääkäri tuli vielä nesteyttämään Riiviön 10 litralla suolavettä. Riiviö käyttäytyi rauhallisesti, mutta vaikutti kuitenkin normaalilta omalta itseltään.

Heti maanantaina kunnan eläinlääkäri tarkastamassa Riiviön voinnin ja ottamassa verikokeet. Limakalvot oli edelleen vaaleat, mutta iho palautui "nyppimiskokeessa" hyvin. Muutenkin Riiviötä kehuttiin hyväkuntoiseksi ja hyväntuuliseksi hepaksi.

Verikokeen tulokset tulivat tiistaina. Tutkittuja kohteita oli 13, joista vain 5 oli viitearvojen sisällä. Mm. hemoglobiini oli 42 (viitearvo 118-159 g/l) ja verihiutaleet 29 (viitearvo 94-232 e9/l). Kovin pelottavat tulokset siis. Kunnan eläinlääkäri ei osannut sanoa tarkkaan, mistä noin heikot tulokset voisivat johtua, vaan suositteli lisätutkimuksia.

Torstaina aamupäiväheinien aikaan Riiviö vaikutti heikkovointiselta ja sillä oli vaikeuksia syödä heiniään. Lisätutkimuksille saatiinkin vauhtia ja suunnattiin läheiselle klinikalle. Aamupäivällä Riiviön kurkussa oli turvotusta, mutta se ehti jo laskea normaalin näköiseksi kun päästiin klinikalle. Poskihampaissa oli teräviä reunoja niin etummaisissa kuin takimmaisissa hampaissa, mikä todennäköisesti vaikutti syömiseen. Kuumetta ei ollut nytkään, kuten ei ollut ollut kisan jälkeen.

Näytin maanantaisen verikokeen tulokset ja hoitava ell oikein hämmästyi niistä. Eläinlääkärinkin mielestä oli erittäin outoa, että noin hyväkuntoisen näköisellä ja pirteällä hevosella veriarvot olivat niin pielessä. Niimpä alettiin tutkia, mihin se veri ja punasolut ovat oikein kadonneet. Ultrattiin vatsaontelo ja keuhkot, mutta niistä ei verta löytynyt. Vaihtoehtoina tässä vaiheessa oli a) jokin immuunipuolutuksen häiriö, joka tuhoaa punasoluja, b) elimistö ei jostain syystä tuota punasoluja, c) jonkinsortin myrkytys. Kasvain voisi myös aiheuttaa näitä oireita, mutta

Klinikalla ei pystytty tekemään verensiirtoa, joten seuraavaksi olisi suunnattava Helsinkiin eläinsairaalaan. Iskä oli lähdössä Ruotsiin, joten hän ei pystynyt lähteä Riiviötä kuskaamaan. Onneksi saatiin apujoukkoihin Tiina, jonka kanssa Riiviö ja minä lähdettiin illalla kohti Viikkiä. Lastauksessa Riiviöllä riitti energiaa alkaa riekkumaan, mikä oli varsin pelottavaa. Toivoin vain, ettei se nyt saa mitään osumia, sillä verihiutaleet olivat niin vähissä, että haavoissa tai sisäisissä verenvuodoissa veri ei olisi hyytynyt. Villi anemiapotilas saatiin kyytiin ilman vammoja, matkalla Riiviö sentään osasi seistä rauhassa.

Viikissä kerrattiin tapahtumat päivystävälle eläinlääkärille, joka teki vielä muutamia kokeita. Riiviö jäi ammattilaisten hoitoon yötä myöden, ja me lähdimme takaisin kotia kohti. Yöllä tehty verensiirto oli sujunut ilman komplikaatioita, mutta aamulla taas punasolut olivat hävinneet verestä. Riiviö oli happiletkussa yön yli, jotta lihaksille saataisiin riittävästi happea punasolujen vähyydestä huolimatta. Syke pysyi koko ajan normaalia korkeampana, koska sydämen piti tehdä paljon hommia. Edelleenkään ei tiedetty, mistä oireet johtuivat. Todennäköisimpänä syynä pidettiin immuunijärjestelmän häiriötä, johon lääkkeenä laitettiin kortisonia.

Perjantai-iltana Riiviön tila lähti huonompaan suuntaan. Kortisoni tuplattiin, mutta punasolut ja hematokriitit jatkoivat vähenemistään. Mahdollisuus olisi ollut uuteen verensiirtoon ja nesteytykseen, mutta niistäkään ei olisi ollut apua kuin päiväksi tai pariksi. Lauantaina tein päätöksen, että Riiviö pääsee kirmailemaan taivaslaitumille ilman kipuja. En tiedä olisiko Riiviö koskaan enää voinut elää täyttä hevosen elämää hoitojen tai lääkityksenkään kanssa. Päätös ei ollut helppo, mutta uskon sen olleen ainut oikea. Patologin raportti tulee vielä jossain vaiheessa, josko avauksessa selviäisi jotain uutta.