Ajoitusta ja ajatusta

Kahdessa viimeisimmässä Annan estevalmennuksessa ollaan keskitytty siihen, että saisin sen pikkuaskeleen jätettyä Röllin kanssa pois ennen estettä. Yleensä ongelmana on suuret temponvaihtelut tehtävien välillä, jolloin on vaikeaa saada hyviä ponnistuspaikkoja. Jos en nää paikkaa, jään yleensä odottamaan ja annan Röllin tehdä päätöksen. Se ei juuri koskaan ole hyvä idea, sillä Rölli kaipaa vielä ratsastajalta paljon tukea. Sen omat ideat eivät yleensä toimi, mikä kostautuu hyvin usein pudotuksena. Rehellinen se on, kuten mun muutkin hevoset, ja harvoin kieltää.

Kuvat toukokuun valmennuksesta.

Viime tunnilla eli viikko sitten Rölli taas kiihdytteli alkuun kohti esteitä, mutta tikkasi kuitenkin miniaskeleen esteen tyveen. Se oli menossa, muttei aivan pohkeen edessä. Kun itse vielä lähdin ylävartalolla työntämään ja heitin ohjan pois, tuli sieltä se miniaskel ja rytmi rikkoontui. Monet kerrat Anna sai muistuttaa siitä tasaisesta tuntumasta ja jalan tuesta aina ponnistukseen asti. Kun sitten oikeasti tajusin, mitä mun kuuluu tehdä, alkoi sujumaan aina paremmin ja paremmin.

Rölli teki oikein kivoja hyppyjä, ja vaikka pari kertaa sarjaväli jäi lyhyeksi, puomit pysyivät kannattimillaan. Kun mun piti esteelle asti ratsastaa eteenpäin, enkä saanut jäädä vain nyppimään kädellä, Rölli tuli välillä vahvaksi esteiden jälkeen. Siinä taas tarvittiin sitä ajatustyötä, etten heti ala vetämään taakse, vaan korjaan ongelmat matkalla kohti seuraavaa estettä, kuten Anna neuvoo.

Lopputunnista meno oli kuin eri planeetalta alkutuntiin verrattuna. Juulia oli paikalla puomipirkkona, mutta kuvauskaluston puuttuessa ei tullut materiaalia. Olisi ollut hauska vertailla, miltä näytti.

Silloin tällöin takajalatkin ehditään keräämään hyppyyn ;)

Viime viikon estetunnille pääsi pitkästä aikaa myös Riiviö. Sen kanssa oli nappulat hukassa, vaikka kaikista kiemurareiteistä ja pitkästä 16 esteen radasta selviydyttiinkin. Riiviön kanssa piti miettiä, että tasainen, aktiivinen laukka säilyy esteeltä toiselle. Riiviöllä ei laukassa ole vielä kovinkaan paljon vieteriä, joten siihen ei saa itse tehtyä suuria rytminvaihdoksia vaikka miten nyppisi ja vispaisi kädellä. Nimimerkillä kokemusta on... Varsinkin viimeisessä askeleessa on annettava työrauha, pysyttävä itse varsin pystyssä sekä katsottava ylös ja kohti seuraavaa tehtävää.

Riiviöllä tulee edelleen helposti esteen jälkeen ristilaukkaa, mikä vaikeuttaa tehtäviä. Useamman kerran jäin ristilaukassa kyytiin pomppimaan, enkä tehnyt päätöstä siitä korjaanko ristilaukan pois ennen seuraavaa tehtävää vai aktivoinko laukkaa niin, että rytmi säilyy ristilaukasta huolimatta. Muutamia puomeja saatiin tunnilla mukaan, lähinnä näistä ristilaukoista ja kuskin apujenkäytön ajoittamisesta johtuen. Uskon, että kun aletaan taas hyppäämään enemmän, rutiinin kautta saadaan niitä onnistumisiakin enemmän :)

Lauantaina suunnataan 1-tason estekisoihin testailemaan, kuinka hyvin ne ajatukset ja ajoitukset on hallussa. Mukaan lähtee Riiviö ja Rölli, kumpikin hyppelee yhden luokan.