Kisareportaasi: Niinisalo 20.-21.9. suokkien kenttämestaruus

Kauden viimeiset kenttäkisat ja kovin koitos! Otettiin Riksun kanssa vielä luokkanosto tähän loppukauteen, kun osallistuimme Niinisalon kansallisissa kenttäkisoissa suomenhevosten vaativaan luokkaan. Luokassa kisattiin samalla myös suomenhevosten kenttämestaruudesta (kutsutaan usein myös sm-kisaksi, vaikka ei sitä olekaan virallisesti).

Mun koulustartti oli lauantaina yhdentoista aikaan, lähdettiin silti taas vasta aamulla Niksulaa kohti. 

Käveltiin huolelliset alkuverkat ja ravailtiin rennosti ennen kuin aloitettiin kunnolla työskentelemään. Riksu ei ollut missään vaiheessa ihan parhaimmillaan, vaikka suorittikin vaaditut tehtävät ihan ok. Laukat nousi heti avusta ja muutenkin Riksu reagoi kivasti jalkaan. Riksu oli kuitenkin matomoodilla ja kiemurteli vähäsen lähes koko ajan... Keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtymissä Riksu vähän irvisteli eikä oikein viitsinyt ottaa pidätettä rehellisesti läpi, toistoilla sain sitä vähän paremmaksi.

Kouluohjelmana meillä oli tällä kertaa helppo B -tasoinen FEI:n kenttäkilpailuohjelma poneille 1993. Koko kausi ollaan suokkien helpossa menty helppo a tasoisia ohjelmia, useimmiten kenttäkutosta. Mun mielestä oli aika tyhmää vaihtaa mestaruuksissa kouluohjelma helpompaan tasoon, varsinkin kun helppo a ohjelmiakin on kuitenkin aika monta mistä valita. Eikä toi poniohjelma varmaan oo kenenkään suosikki, varsinkaan mun ;) Puoli voittoa on jo jos muistaa kouluohjelman!

Rata meni ilman suurempia rikkeitä. Alkutervehdykseen Riksu ei tosin meinannut pysähtyä... Myös pysähdys - peruutus kohdassa oli ongelmia. Riksu oli jo pysähtymässä siinä ihan hyvin, kunnes keksi jostain pelästyä kouluaitaa! No peruutuskin oli sitten huono kun Riksu oli ihan jännittynyt ja peruutti vielä vinoon. Voltit oli edelleen myös niitä ongelmakohtia, en vaan osaa ratsastaa rytmikkäitä ja pyöreitä voltteja nähtävästi, huoh. Keskiravikin oli taas enemmän kipittelyä kuin lennokkuutta.

Kaksi seuraavaa kuvaa © Aino Huupponen

Tuomari C: "Hyviä pätkiä, etenkin laukassa! Huolellisuutta teihin, tarkkuutta taivuttamiseen/suoruuteen" 61,30%
Tuomari M: "Hetkittäin hevonen tulee siirtymisissä vahvaksi. Käynti tänään jännittynyttä. Volteilla saisi taipua paremmin rungostaan" 60%
Tuomari E: "Kokemattoman oloinen ratsu. Tarkkana tahdin kanssa. Käynnissä oikea takajalka erimittaista askelta" 58,7%

Keskiarvoksi kouluradalta tasan 60%, joka on virhepisteinä myöskin tasan -60. Luokassa oli arvatenkin kova taso, joten tällä tuloksella oltiin 8./11.

Koulun jälkeen käytiinkin heti vaihtamassa kamat esteille ja laittamassa Riksulle hokit. Vasta varustevaihdon jälkeen kävin kävelemässä radan. Vähän meinasi tulla kiire meidän luokalle varattuun vuoroon, kun radankävelyssä kesti normia kauemmin kun oli ratsukoita radalla. Ehdin kuitenkin tekemään ihan hyvän verkan, jonka jälkeen radalle. Riksu eteni energisesti ja hyppäsi hyvin :)

Seuraavat viisi kuvaa esteradalta on kuvannut Aino Huupponen, ja kuudennen kuvan on ottanut Roosa. Kiitokset :)

Rataesteet suokkien vaativassa on 105 cm, mutta nyt monikaan ei ollut tapissa. Radalla oli 9 estettä, joista yksi oli kaksoissarja.

Radallakin Riksu toimi mukavasti omalla moottorilla. Ykköselle oli hyvä energia ja paikka, mutta kuitenkin tuli ärsyttävästi puomi mukaan. Kakkoselle kaarre valui vähän ulos vasemmalle, joten koin parhaaksi himmata ja ottaa pienessä ylämäessä olleelle kakkospystylle paikkaa vähän lähemmäs. Kolmoselle hyvin, jonka jälkeen otin taas kiinni pieneen alamäkeen sarjalle. Sarja jäi hiukan pitkäksi, mutta Riksu suoritti hyvin. Kolmen esteen linja meni sujuvasti vaikka pikkasen olikin kiemurtelua havaittavissa. Viimeinen linja jäi inasen liian lyhyeksi, onneksi Riksu oli skarppina eikä ottanut enää puomeja.

Pudotus tiputti meitä tuloslistalle yhden sijan, joten esteiden jälkeen listalla 9./11 tuloksella -64 virhepistettä.

Sunnuntaina aamulla käytiin Riksun kanssa aamukävelyllä, jotta lihakset vähän vetreytyisi. Riksu tuntui olevan koko ajan kovin nälkäinen, vaikka oli saanut ihan normaalisti ruokaa. Kaikki pikkuisetkin ruohot, oksat ja vastaavat olisivat matkan varrelta kelvanneet. Jatkoin lenkkeilyä vielä yksiksenikin kun kävin kävelemässä vielä kertaalleen maastoradan. Kävelyreissulta jäinkin jo katselemaan vaativan ja osan helpon luokan ratsukoista ennen kuin alettiin laittaa Riksua kuntoon omaa koitosta varten.

Jo ottaessa Riksua ulos jabasta, se oli kovin hätäinen. Huomasin heti, että se oli ihan kuumissaan. Riksu pyöri ja hyöri hermostuneesti, ja oli vaikeaa saada edes ötökkäloimea otettua pois. Loimen alta hevonen oli ihan märkä ja mahan alla oli ihan vaahtoakin! Riksu oli ollut jabassa yksin sen noin 1,5 tuntia, mitä ennen se oli ihan rauhallinen. En tiedä mitä ihmettä se oli siellä puuhannut ja miksi se oli ihan hikinen. Outoa! Varusteiden laitto oli yhtä tuskaa, kun Riksu ei pysynyt yhtään paikoillaan, potki ja kuopi. Suitsia en uskaltanut vaihtaa pihalla, joten menin lukittuun jabaan niitä laittamaan. Siinäkin puuhassa meni useampi minuutti. Riksu oli edelleen ihan paniikissa. Se yritti koko ajan kurkkia jabasta ulos ja välillä liiskailla mua seinään. Se yritti kerran myös puraista mua! Saatiin kuin saatiinkin kaikki varusteet kunnolla päälle, joten suunta verkkaan.

Matkalla jaboilta verryttelyyn Riksu oli edelleen ihan kummallinen. Se meni jotain ihme epätahtista ravi-käynti askellusta. Yritin siinä taputella ja rauhoitella heppaa. Verkassa vasta hetken aikaa ravailtuani Riksu alkoi tuntua normaalilta ja jo vähän rentoutuneemmalta.

Tein siirtymisiä ravissa ja laukassa, jotta Riksu tuli enemmän kuulolle. En ehtinyt hyppelemään mitään, ennen kuin kilpailu keskeytettiin. Senni ja Pyry olivat kaatuneet esteellä numero 6. Kukaan ei kertonut mitä siellä oli tapahtunut, mutta kuulimme tapahtumapaikkaa kohti kulkevien toimihenkilöiden radiopuhelimista epämääräisiä lausahduksia. "Ratsukko nurin", "este kaatunut", "tarvitaan ambulanssi". Mullakin nousi vähän tippa linssiin, kun näin Sennin äidin tietenkin ihan hädissään  juoksevan onnettomuuspaikan suuntaan.

Seuraava ratsukko oli juuri lähtölaskennassa kun kilpailun keskeytyksestä ilmoitettiin. Vaikka tapahtuma oli ikävä, niin on huomattavasti helpompi lähteä ihan alusta radalle kuin jatkaa matkaa muutaman esteen jälkeen. Kukaan toimihenkilöistä ei puhunut pitkään aikaan mitään, joten oltiin jonkin aikaa tietämättömiä mistään. Aika tuntui kuluvan tosi hitaasti... 

Koska jatkamisen ajankohdasta ei ollut mitään infoa, ei kukaan verkannut. Lähes kaikki suokkiluokan ratsukot pysähtyivät piirin muotoon seisoskelemaan ja odottelemaan tietoa jatkosta.

Jonkin ajan kuluttua kilpailujen johtaja tuli ilmoittamaan, että jatketaan parin minuutin päästä kisaa. Onneksi mun vuoro ei tosiaan ollut ihan heti, vaan mua ennen lähti vielä 4 ratsukkoa. Ehdin hyvin kasailemaan itseni ja keskittymään enemmän ratsastukseen. Tässä vaiheessa ei edelleenkään ollut tietoa Sennin ja Pyryn tilanteesta, mutta myöhemmin selvisi että molemmat olivat kunnossa.

Otin pari hyppyä kummallekin verkkaesteelle ja pätkän reippaampaa laukkaa. Suokki vaativassa oli sama rata kuin avoimessa helpossa, tempo meillä oli 475 m/min kun avoimessa helpossa on 490 m/min. Ponien vaativassa oli lopussa muutama eri este, mutta muuten sama rata esteelle 13 asti. Rata oli urkuestettä lukuunottamatta sama kuin harjoittelukerralla. Radan pituus 1900 m, esteitä 19 ja hyppyjä 21. Radalla oli myös kaksi pakollista porttia, jotta kaikkia mutkia ei voisi vetää suoriksi. Kuvat esteistä tulossa mun kuvasivulle.

Hengitin pari kertaa syvään lähtölaskennassa ja eikun menoksi. Riksu lähti hyvin etenemään, mutta ekalle esteelle lähestyttiin hieman vimpulalla hevosella.

Tämä ja seuraava © Piia Mäkelä

Kakkonen ja kolmonen hyvin. Banketti sujuvasti laukassa, alashypyssä vähän valui oikealle mutta renkaat taas hyvin. Kutonen vähän jännitti, Riksu hyppäsi kuitenkin tosi hyvin. 

Kutosen jälkeen jäin vähän matkustelemaan enkä valmistellut kaarretta mökille tarpeeksi hyvin. Kaarre valui ulos vasemmalle, mökki meni kuitenkin hyvällä hypyllä yli. Sen jälkeen linja lähtikin valumaan sitten oikealle. Ohjaus ei toiminut joten ei muuta vaihtoehtoa kuin jarruttaa. Pikku kiemura linjan korjaamiseksi ja käynnissä haudan yli. Vähän jäi jännittämään tulkitsiko estevahti tämän kiemuran kielloksi. Mun mielestä ei ollu kielto, en mennyt esteestä ohi, en tehnyt volttia ja pysyin etenevässä liikkeessä, vaikka käveltiinkin. Haudan jälkeen Riksu reagoi hyvin jalkaan, hyvässä laukassa mentiin nuolenpään yli. Tukkiokserille ratsastin huolella, vähän vauhtia pois ja pieni asetus vasemmalle. Helposti yli! :)

Loppurata sujui sekin kivasti. Kulmalle oli annettu vaihtoehtoesteeksi aikaa vievällä tiellä tukkipysty (chicken way), mutta ei sitä otettu vaan mentiin suoraan kulma kun se sujui treeneissäkin kuitenkin helposti. Kulman jälkeen taas nopeasti itse pystyyn ja parempi kontrolli, suoristus ja urkuesteen yli. Alamäessä Riksusta tuli etupainoinen ja vahva eikä se ihan kuunnellut pidätettä. Kun sain sen raviin se jäikin vähän löysäksi. Alashyppy ravissa, samoin veden läpi. Vauhti päälle taas ylämäkeen, kapea tukki vedestä sekä tukkilinja ylhäällä meni ihan hyvin. Pikku tasapaino ongelma kuskilla kaarteessa, mutta Riksu jatkoi sujuvasti. Taas takajalat paremmin alle pöydälle lähestyessä, suoristus ja lentäen yli. Iso hyppy vielä viimeiselle ja hyvissä ajoin maaliin :)

Olin tosi tyytyväinen Riksuun! Se eteni tosi hyvin ja kuunteli apuja. Esteet ei tuntuneet liian pahoilta ja Riksu jaksoi tosi hienosti loppuun asti. Päästiin maaliin myös ennen avoimen helpon ihanneaikaa. Pikkasen kun kuski opettelee ohjaamaan paremmin niin tosi hyvä rata!

Lopputuloksissa selvisi että estevahti puolicoffinilla oli mun kanssa samaa mieltä, ei kieltoa. Puhtaalla maastolla noustiin taas pari pykälää, lopputuloksissa viides sija. Tavoite oli päästä top 5 sakkiin ja siihen päästiin. Jes! Ens vuonna kisataankin sitten jo enemmän tosissaan mitaleista ;)

Pikku jossittelut taas loppuun: ilman ykkösen puomia rataesteillä oltaisiin oltu pronssilla... Mestaruutensa uusivat viime vuoden kultamitalistit Lotta-Katariina Lehtonen ja Knuutilan Veikko. Hopealle ratsastivat Anna Sizko ja Kiripassi, pronssia nappasivat tiukasti Sari Kettunen ja Tähti Ohjus. Onnittelut mitalisteille!

Täytyy myös hehkuttaa poneja! Johanna Pohjonen ja Knockbeg Flash uusivat hekin kultamitalinsa. Hopea ja pronssi tuli meidän seuran taitaville ponitytöille, kun Neea Karvinen ja Oestbos Todo saivat hopeaa ja Janita Eronen ponillaan Sedna ratsasti pronssille. Jee!