Päiväksi oli luvattu mielenkiintoista keliä, ukkosta ja yllättäenkin vesisadetta. Onni kuitenkin suosi meitä tällä kertaa ja selvittiin kuivana pienten pilvihattaroiden alla.
Itsenäisen verryttelyn jälkeen jumppailtiin hevosia sileällä ennen hyppyjä. Tehtiin ravissa ympyrällä esteiden ympärille neljä volttia sisäänpäin. Minäkin jouduin istumaan harjoitusraviin, mikä tavallaan on ihan hyvä ettei aina jäädä mukavuusalueelle. Mutta toisaalta en ollut kovin ilahtunut, sillä tuo käytössä oleva satula on niin epämukava istua. Hengissä selvisin kuitenkin ja Röllikin rupesi vähitellen taipumaan. Ongelmina oli alkuun takapään valuminen volteilla ulospäin sekä mulla liian pitkä ohja. Anna myös kaipasi lyhyempiä askelia, tasaisempaa tuntumaa ja enemmän kääntämistä jaloilla.
Hypyt aloitettiin niinkin helpolla tehtävällä kuin circle of doom! Ympyrällä on siis neljä pystyä, ns. vartin välein. Pystyjen välissä aina siis kaarella noin 16 metriä. Ollaan menty tätä samaa tehtävää joskus aikaisemminkin Annan tunnilla, joskin muistaakseni vähän pidemmillä väleillä. Maija Yli-Huhtalan tunneilla tehtävä oli kyllä niin tuomion ympyrä, kun viime vuoden helmikuussa tunnilla jouduimme harjoittelemaan tehtävää lyhyemmillä väleillä ja vielä ilman jalustimia!
Ihana kamala tehtävä, joka kertoo nopeasti, onko hevonen avuilla vai ei! Väleissä täytyy kääntää, taivuttaa, pitää rytmiä ja muistaa rentoutuakin. Samoja juttuja siis kuin normaalistikin esteradalla. Mutta tässä seuraava pysty tulee vaan uudestaan ja uudestaan eteen. Hyvään rytmiin päästessä tehtävä tuntuu sujuvan helposti, mutta rytmin rikkoontuessa sen korjaaminen tuntuu toisinaan mahdottomalta tehtävältä.
Suunnanvaihdon jälkeen piti aloittaa taas viidellä laukalla. Toteutus poikkesi suunnitelmasta, kun kaksi ensimmäistä väliä meni askelilla 4 ja 6. Maltin ja rennomman käden löydyttyä myös vasempaan suuntaan saatiin sujumaan ympyrä niin viidellä kuin neljälläkin askeleella.
Ympyrätehtävän ja hetken huilauksen jälkeen siirryttiin hyppäämään erilaisia radanpätkiä. Alkuun Rölli oli vähän vallaton, villiintyi kaarteissa eikä ollut muutenkaan ihan avuilla. Siinä sitten sorruin taas perusvirheeseeni eli pitämään liikaa edestä kiinni. Puomeja tipahteli tasaiseen tahtiin, vaikkakin loppua kohti meno parani. Täytyy vaan luottaa rytmiin ja yrittää olla säätämättä itse siellä selässä niin paljoa. Muutamilla linjoilla sainkin ohjeeksi vain istuskella kyydissä ja olla tekemättä mitään. Ja kas kummaa, sehän toimi!
Viimeisellä radalla viimeinen pysty oli jo 100 tai 105 cm ja se ylittyi puhtaasti! :)
Hienosti meette! Eikös se ole aina vähemmän on enemmän ;P Itsellä aina myös kauhea säätäminen, ja kun sanotaan että lopeta, niin kappas kaikki toimii :D
VastaaPoistaKiitti :) Juurikin näin! Ei ole kyllä helppoa olla tekemättä mitään ilman että siitä joku huomauttaa :D
PoistaMenette kyllä tosi upeasti, ratsastat aina yhtä siististi ja huolellisesti - sitä on kiva seurata :)
VastaaPoistaBlogisi on todella hieno, siitä näkee, että siihen käytetään aikaa ja vaivaa ja kuvat sekä tekstit ovat aina yhtä mielenkiintoisia ja hyviä. :) kiitos siis tästä laadukkaasta blogistasi! :)
Voi kiitos ihanasta kommentista! :)
Poista