Omat alkujumpat tuli taas harrastettua radanrakennuksen muodossa ennen tuntia. Meillä oli toisella pitkällä sivulla kuuden esteen jumppasarja ja toisella puolen pari yksittäistä estettä sekä kahden innarin sarja.
Itsenäisessä verkassa Riksu oli aika ärsyttävä. Yksi tuntilaisten hevosista otti vähän kierroksia muista hevosista ja sama hermostuneisuus tarttui vähän Riksuunkin. Lisäksi Riksun oli ihan pakko taas kytätä kaikkia maneesin laidalle laitettuja loimia sekä tolppien takaa paljastunutta vesimattoa. Onneksi tunnin edetessä se vähän rauhoittui ja alkoi keskittymään töihin paremmin.
Aloitettiin työskentelyt kaksilla ravipuomeilla, joita tultiin vähän kahdeksikon mallisellla reitillä. Heti puomien jälkeen piti lyhentää ravi melkeen käyntiin, sillä ei ne hevoset estetunnillakaan saa vilistää tai roikkua kädellä. Riksu teki ihan hyvää työtä, vaikka välillä olinkin itse lyhennyksessä liikaa kädellä. Puomiverkan jälkeen otettiin laukkaa uraa pitkin ja pitkillä sivuilla etuosa sisään avotaivutuksen tapaan. Se oli jotenkin tosi vaikeaa tällä kertaa, täytyy harjoitella jatkossa. Ekat hypyt otettiin ympyrällä kahdelle pienelle pystylle, jotka muodostivat innarin.
Jumppasarjalla aloitettiin minikokoisena, ja sitä nostettiin treenin edetessä noi 90 senttiin. Oikein hyvää jumppaa Riksulle. Kyllä huomasi taas hyvin, että ollaan taukoiltu, kun Riksu on edelleen aika matala edestä ja kiinni puomeissa. Jumpan perään jatkettiin pientä rataa: innarit, 17 metriä punaiselle pystylle, okserin takaa kiertäen siniselle pystylle, tiukka tie ennen innareita ja okseri vielä loppuun.
Turhia rytmin muutoksia tuli melkein joka radalla, mikä toi myös puomeja. Tiukka kurvi siniseltä pystyltä okserille oli vaikea, helposti jäin vetämään ja nostamaan sisäkättä. Ekan kerran jälkeen luovutinkin ennen innareita kääntämisen suhteen ja ratsastin tien okserille innareiden välistä. Se toimi paremmin ja pääsin ratsastamaan edes vähän siistimmin. Pari kertaa Riksu kiukutteli jotain okserin jälkeen ja teki takapäällä ihme pupuloikkia.
Jumpan, innarilinjan ja okserin jälkeen jäin helposti taas etukenoon, enkä suoristautunut ylävartalolla. Tähän lisättynä etupainoinen hevonen ja tiukat kurvit, niin ei ollut kovin nättiä menoa. Sainkin ohjeeksi itselleni otsikon mukaan "kroppa ylös ja käsi alas!". Kun saatiin kaikki ongelmakohdat radalta korjattua, niin lopeteltiin.
Olin katsomassa oman tunnin jälkeen vielä toista estetuntia. Tuntilaiset harjoittelivat vielä lisää kiemuroita ratsastaen okserin, tiukan kaaren nyt toisinpän siniselle pystylle, taas kurvi ja punainen pysty, jonka jälkeen vielä ennen vihreää pystyä vasemmalle.
Sun istunta esteillä (ja ihan perusistuntakin) on jotenkin niin siisti, ei mitään huojumista tai heilumista ennen tai jälkeen esteen! :)
VastaaPoistaVoi kiitos :)
Poista