Hanges eka, hanges vika

Talvi tuli takaisin! Taivaalta tupsahtanut lumikerros on tehnyt päivistä paljon valoisampia ja kauniimpia. Ja mikä parasta, taas pääsee hankitreeniin :) Riksu pääsi jo eilen iltapuhteeksi käynnissä tarpomaan kentälle muutaman kierroksen. Velipojilla Riiviöllä ja Röllillä urakkaa oli vähän enempi tänään. Kuvaajakin saatiin houkuteltua paikalle, joten materiaalista ei ole kuin runsaudenpulaa.

Pitkät alkukäynnit tehtiin radalla, minkä jälkeen aloitettiin hankitreeni kentällä. Ekana vuorossa oli Riiviö, jonka kanssa lumen vastuksen huomasi menosta jo alkuvaiheessa. Ei tehty pitkää treeniä, kun viime kerrasta oli taas jo aikaa. Ei olla pariin kuukauteen käyty kentällä kun se on ollut jäässä. Kentän nurkkiin oli Riiviön mielestä ehtinyt tällä välin muuttaa vaikka mitä karmeita mörköjä. Parin säpsyilyn jälkeen ei onneksi ollutkaan enää niin pelottavaa. Ravissa tehtiin vähän taivuttelua ja tasaisuuden metsästämistä. Laukassa otettiin pari kierrosta hieman reippaammin, joiden jälkeen vielä muutama iso ympyrä työskentelylaukassa. Loppuverkassa Riiviö tuntui sopivan letkeältä ja hyväntuuliselta, vaikka pieni väsy tulikin.

Riiviön vuorolla tuli vain pieni raekuuro niskaan, mutta Röllin vuorolla lunta tulikin tuutin täydeltä. Välillä teräviä rakeita, välillä jättihiutaleita, mutta jotain valkoista töhnää tiputteli koko ratsastuksen ajan.

Satelevan lumen aiheuttamista näköhaitoista ei vissiin ollut riittävästi haastetta mulle, kun Röllin piti alkaa pöhristelemään iskän ja Royalen ravitreeneistä. Olin valinnut kuolaimeksi Röllille kolmipalan, kuten normi koulutreeniin yleensäkin. Jo alkuvaiheessa alkoi se valinta kaduttaa, kun Rölli kiikutti ravissa aika lailla eikä kävellyt kentällä askeltakaan. Ensimmäisessä laukannostossa hirtti kaasu kiinni ja pelottikin kurvissa, että pysytäänkö edes pystyssä, kun kanttaus oli sen verran raju.

Laukka unohdettiin hetkeksi ja ravissa yritettiin löytää kontrollia. Kun ravikärryt oli poissa näkökentästä, löytyi hetkittäin ne jarrutkin. Pitkillä sivuilla uskalsin vähän päästää isompaa ravia, jos vaikka Rölli siitä purkaisi ylimääräistä energiaansa. Ja kyllä taas lähtikin ravia! Kuski yritti vain epätoivoisesti roikkua mukana. Muutamien käyntisiirtymien jälkeen uskallettiin ottaa laukkaakin uudelleen, tällä kertaa jopa paremmalla menestyksellä. Laukkaosuudella sattui juuri kaamea lumipyry, joten jo muutamien kuvien jälkeen päästin kuvaajan ja kameran takaisin sisätiloihin.

Hetken välikäyntien jälkeen tehtiin vielä isoilla ympyröillä laukkaa. Energiaa oli purkautunut kaasutteluun jo sen verran, että nyt löytyi kivasti rentoutta ja malttia työskentelyyn. Molempiin suuntiin saatiin kivat ympyrät tehtyä, joten loppuravien kautta taas lumettomalle tielle kävelemään pitkät loppukäynnit.