Riiviön tunnilla tehtiin alkuun sileällä hommia siirtymillä ja ravissa väistättäen takapäätä ympyrällä hieman ulos. Riiviön ravi tuntui varsin kivalta ja tahdikkaalta eikä laukkakaan ollut hassumpi. Annakin kehui ratsastettavuuden parantumista ja sanoi Riiviön saaneen takapäähän voimaa ja etupäätä paremmin ylös. Esteillä alkuun oli vähän taas rytmi hukassa ja Riiviö kiirehti ennen esteitä. Toistoilla löytyi paremmin tahtia ja useamman kerran jopa myötälaukkoja esteiden jälkeen niiden ainaisten ristilaukkojen sijaan. Lopun 90-100 cm radalla Riiviötä sai jo ratsastaa aika paljon eteen, mutta hyvin skarpattiin maaliin asti.
Röllin tunti ei mennyt ihan niin hyvin. Alun käyntiväistöt onnistuivat vielä kelvollisesti, vaikka Rölli olikin hieman hidas jalalle. Kun otin raipan käteen, Rölli jännittyi ja vetäytyi kuoreensa, josta sitä oli hyvin vaikea saada taas rentoutumaan ja paremmin töihin. Asiaa ei oikein auttanut tehtävinä olleet avo- ja sulkutaivutukset. Niihin kun vaaditaan rentoa ja tahdikasta liikkumista, jotta ne voi oikeaoppisesti suorittaa. Avot saatiin vielä sujumaan jotenkuten, mutta sulkujen kanssa oli ongelmia, vaikka ei tietenkään mitään kouluratasuorituksia vaadittukaan. Jäin taas könöttämään mitä kummempiin asentoihin moni apu päällä, jolloin hevonen ei tiedä mitä tehdä. Laukassa ympyrällä askellajin sisäisissä siirtymissä Rölli malttoi jo vähän rentoutua ja sen jälkeen ravikin tuntui helpommalta. Tunnista jäi kuitenkin aika huono fiilis oman osaamattomuuden takia. Anna sanoi hyvin, että avojen ja sulkujen pitäisi olla niitä työkaluja, joilla hevosen saa jumpattua avuille ja rennoksi. Nyt vaan vaikuttaa siltä, että niihin vaaditaan vielä niin suurta keskittymistä, että ne itsessään ovat tehtäviä eivätkä työkaluja. Ei auta muuta kuin jatkaa treenejä...
Annan tunneilta ei ole materiaalia, joten kuvituksena vielä pari kuvaa kenttäklinikasta, © Leena Kahisaari.
Viime lauantaina vietin päivän turistina Ypäjällä maajoukkuetreenejä seuraten. Katsoin ja kuvailin Haimihallissa lähes kaikki valmennukset. Aamun valmennukset piti uusi maajoukkuevalmentaja, ruotsalainen Anna Hassö. En ole hänen valmennuksia ollutkaan ennen katsomassa, joten oli jännittävää nähdä minkälaisia harjoituksia hän teetti ratsukoille. Tässä samalla tuli kerrattua sitä englanninkielistä hevossanastoa, kun opetuskielenä oli englanti.
Anna Hassö tuntui tykkäävän erityisesti vinoista linjoista, niitä treenattiin paljon niin verkkatehtävissä kuin radallakin. Niitä oli kuuleman mukaan harjoiteltu jo perjantaina, kun vuorossa oli ollut enemmän rataesteitä. Anna kertoi valmennettaville tehtävän, sitten ratsukot suorittivat ne vuorollaan ja lopuksi tehtiin joitakin korjauksia eri esteillä. Mielestäni oli yllättävää, ettei Anna neuvonut kesken juuri radan mitään. Se tyyli vaikutti kuitenkin toimivan valmennettavilla oikein
kivasti :)
Ruokatauon jälkeen Pike Herd astui valmentajaksi junnuille ja poniratsukoille. Suomen kielellä valmennuksessa juttua tuntui riittävän enemmän, vaikka tehtävät olivat melkein samoja. Poniratsukoissa oli muutama vieraampi nimi, mutta kaikki uudet ja vanhat tuttavuudet esiintyivät edukseen treenissä.
Videolla yksi vinojen linjojen tehtävä alkuverkasta. Tätä ennen ratsukot olivat hypänneet ekaa lankkua kahdeksikolla kertaalleen. Lankkutehtävä vaikutti aika mielenkiintoiselta ja tarkkuutta vaativalta. Toisella tunnilla kokeneet ratsastajat suorittivat sen kuitenkin helposti ja sujuvasti.
Maajoukkuevalmennusten kuvat tulossa mun kuvasivulle (nyt vasta kuvia ekasta ryhmästä).
Lauantai ei ollut vain istuskelua, vaan myös ratsastusta. Palvelu pelasi, kun Sennin äiti toi Allin ja Pyryn maneesille. Mukana oli myös Sennin apulainen Jenna, joka nousi Pyryn satulaan.
En ole taas pitkään pitkään aikaan ratsastanutkaan muilla kuin omilla hevosilla, joten kulttuurishokki Allin kyydissä oli melkoinen. Ensinnäkin sitä kaulaa riitti metritolkulla! Tovin tunnustelujen jälkeen saatiin Allin kanssa ihan mukaviakin pätkiä. Niiden tavaomaisten siirtymisten ja ympyröiden lisäksi tein ravissa pari kertaa pitkillä sivuilla avoa. Kun Allin oman moottorin sai käyntiin, menokin oli tasaisempaa. Ei ehkä mitään kouluratamatskua, mutta oikeinpäin tallustelua kuitenkin.
Lopuksi vaihdettiin Jennan kanssa vielä hevosia hetkeksi. Pyry tuntui ihan ponilta ison Allin jälkeen. Ja kovin olivat erilaisia ratsastaa! Olen monesti kuullut Senniltä, että Pyry on herkkä ratsastaa, mutta että näin herkkä. Tunnollisesti poika kulki ravissa tasaisesti ja nosti laukat mallikkaasti. Muutaman kerran Pyry otti itsekseen laukasta raviin, kun oma istunta heilui ja jarrutteli. Siitä riittääkin kotiläksyksi istuntatutkistelua ja suunnitelman laadintaa, miten niitä omiakin heppoja voisi herkistellä vähäsen ;)
Mun mielestä on hyvää treeniä ratsastaa erilaisilla hepoilla, vaikka ei ihan ihan kunnon treeniä aina ratsastaisikaan. Se että on hyvä ratsastamaan yhdenlaisia hevosia, ei takaa, että olisi hyvä ratsastamaan kaikkia hevosia. Ja se jos mikä tekeekin tästä lajista koukuttavan!
Kotosalla Rölli on saanut lepäillä muutaman peräkkäisen vapaapäivän ahkeran valmentautumisen jälkeen. En halua rasittaa sitä liialla tekemisellä, varsinkin kun se on syksystä alkusyksystä lähtien taas takakorkea. Levossa tunnetusti lihas kasvaa, toivottavasti myös etupää sieltä hieman nousisi lautasten kanssa samalle tasolle. Nyt jatketaan itsenäisten treenien parissa tämä viikko ja ensi viikolla valmentaudutaan taas esteiden parissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti