Liian vaikeaa kääntää uralta esteelle

Ristiriitaiset fiilikset keskiviikkoiselta Annan tunnilta. Oli kiva olla pitkästä aikaa valmennuksessa Röllin kanssa, mutta enpä osannut oikein ratsastaa.

Taluttelin Rölliä maneesissa edellisen tunnin viimeisten korjausratojen aikana. Rölli muutenkin ottaa vähän kierroksia kun kuulee hevosten laukkaavan takanaan, mutta nyt se oli ihan kireä ja hermostunut. Pari kertaa Rölli yrittikin lähteä karkuun, välillä pyrähteli ja heitti pari pikku loikkaakin. Iskä ehti onneksi tulla avustamaan selkään nousussa, en tiedä mihin suuntaan Rölli muuten olisi kirmannut. Pari ekaa kierrosta ravissa Rölli oli hyvin lyhyellä kaulalla ja askel suuntasi vain kiireisenä ylöspäin, mutta siitä se pikkuhiljaa lähti rauhoittumaan.

Tehtiin ravissa s-kiemuroita kaikkien keskihalkaisijalla olevien puomien yli. Tässä tehtävässä Rölli malttoi kuunnella ohjeita ihan hyvin, mutta kun ravipuomit nostettiin pikku pystyiksi ja tehtävää tultiin laukassa, oli Röllillä omat suunnitelmat reitistä ja vauhdista. Vauhti kiihtyi suorilla ja esteitä kohti, mutta taas kurveissa aktiivisuus hiipui ja laukka pääsi pitkäksi ja löysäksi. Muutamilla toistoilla ja huolellisemmin jaloilla ratsastaessa meno muuttui parempaan suuntaan.

Jumppailujen jälkeen siirryttiin keskihalkaisijan tehtävään, jossa oli kolme pystyä 19 metrin väleillä. Tarkoitus oli harjoitella saman rytmin säilyttämistä niin isommassa kuin pienemmässä laukassa. Rytminmuutoksia kun me osaamme jo liiankin hyvin kuulemma tehdä ;) Ekalla kierroksella tarkoitus oli tulla 5 ja 5 laukkaa. Kuinka ollakaan kaikki me tuntilaiset aloitimme liian pienessä laukassa, jolloin väleihin tuli jotain 5,5 ja 6,5 laukan väliltä (hups). Uudella yrityksellä onnistui jo paremmin. Kun hevoset reagoivat toivotusti eteen, muutettiin tehtävän askelmäärät ensin 6 ja 6, sitten 7 ja 7. Lopuksi tultiin vielä uudelleen 5 ja 5. Lyhennykset meni Röllin kanssa varsin kivuttomasti, mutta hiukan se punki takapäätä oikealle eikä pysynyt ihan suorana väleissä.

Tasaista rytmiä treenattiin myös ympyrällä oksereiden yli. Kun ajatus oli tehtävässä mukana, löytyi se sopiva taivutus, tahti ja hypytkin oli kivan pyöreitä. Ympyrällä pyörimiseltä kun pitikin jatkaa pystylle (oikeassa kierroksessa keltaiselta punaiselle, vasemmassa kierroksessa vihreältä mustapunaiselle) hukkui rytmi jo matkalla. Rölli rupesi vähän roikkumaan kädellä ja pääsi taas pitkäksi ja matalaksi.

Varsinaiset ongelmat alkoivat kun siirryttiin rataan. Jo alun keskilinja meni päin honkia, että aloitettiin uudelleen alusta. Seuraavaksi tökki kurvi neloselle. Yksittäiset mustapunainen ja punainen pysty oli nostettu noin metrin tuntumaan, ja se tuntui jotenkin tosi isolta. Laukka kuoli taas kaarteessa ja lähestyminen pystylle oli lähinnä ajelehtimista. Rölli kiipesi yli/läpi, mutta ei oikein tykännyt kun jätin sen yksin. Toisella kertaa lähestyminen oli edelleen kaukana ratsastamisesta ja Röllikin jo päätti pysähtyä. Anna kannusti vaan ratsastamaan määrätietoisesti perille asti, laukka piti säilyttää aktiivisena jo kaarteessa. Noi uralta kurvilla lähestyttävät pystyt ei oo mitään mun lemppareita ikinä olleetkaan, mutta nyt jotenkin jäädyin niille totaalisesti. Toisesta suunnasta pidemmällä tiellä oli vähän paremmin aikaa säätää laukkaa ja ratsastaa aktiivisemmin, mutta en voi sanoa niidenkään lähestymisten olleen mitään onnistuneita tai helppoja. Oli aika surkeat fiilikset. Puomeja sateli kuin viimeistä päivää, mikä tosin ei yllättänyt tällä ratsastuksella.

Sama rata tultiin myös peilikuvana eli aloittaen keskilinjan jälkeen oikealle, kun ekalla radalla kurvattiin vasemmalle. Ei sekään hyvin mennyt, mutta oli siinä jo hiukan enemmän ideaa. Loppuun tultiin uudelleen vielä punainen pysty, keltainen okseri, vihreä okseri ja mustapunainen pysty. Siinä oltiin Röllin kanssa molemmat jo varmempia ja menossa yhdessä. Vihreälle ja mustapunaiselle tuli paikat vähän kauas, mutta Rölli lähti rohkeasti hyppyihin. Lopetettiin siihen onnistumiseen :)

Eiliset palauttelutreenit suoritettiinkin ulkosalla. Käveltiin pari kierrosta ensin rataa ympäri ja sen jälkeen siirryttiin lumiselle laitumelle. Varsinaisesta hankitreenistä ei ole vielä tietoakaan, mutta vähän kuitenkin saatiin vaihtelua maneesissa pörräämiseen. Pääosin mentiin hölkkäravia, mutta myös pari pätkää laukkaa. Rölli toimi ihan kivasti, ja kuolaimeksi valittu kolmipala riitti hyvin jarruiksi.

Aurinko oli juuri laskemassa ja hämäräkin hiipi jo esiin. Muutama kelvollinen kuva saatiin kuitenkin, vaikka kameran automaattitarkennus innostuikin enemmän heinänkorsista kuin Röllistä.