perjantai 1. tammikuuta 2016

Kaasu hirttää ja keppostelut jatkuu

Vuoden 2015 viimeiset valmennukset treenailtiin Annan opastuksessa keskiviikkona. Osallistuin estetreeniin Riiviön kanssa. Riiviön kanssa oon ollut muistaakseni Annan tunnilla vain kerran aiemmin, kesällä 2013. Juulia toki on tässä välissä ollut Riiviön kanssa treenailemassa muutaman kerran, joten ihan vieras tapaus Riiviö ei Annalle ollut.

Aloitettiin ravissa ylittämällä yksittäisiä puomeja. Riiviö oli alkuun tuttuun tapaansa kiireinen, joten pidätteitä sai tehdä jatkuvalla syötöllä. Kun menoon löytyi vähän tolkkua, jatkettiin laukassa samaa. Parilla puomilla piti vaihtaa laukkaa, mikä Riiviölle on vielä kovin vaikeaa. Puomin jälkeen Riiviön piti ampua täysillä eteen, tietysti ilman sitä vaihtoa. Seuraavaksi jäinkin itse pitämään laukkaa liikaa kädellä, jolloin rytmi hukkui tyystin.

Ensimmäiset pomput tehtiin pienellä radalla: puomi, pysty (1a&b), 3 toiseen suuntaan, 2 toiseen suuntaan, puomi-pysty-puomi-innarisarja (4a&b&c) ja pysähdys suoralla ennen kulmaa. Tie ykköselle oli Riiviön kanssa jotenkin tosi vaikea, vaikka kurvi sinänsä ei ollut kovin jyrkkä. Neloselle Riiviö ampui taas ihan huolella. Muutamien kertojen jälkeen pysähdykset esteen jälkeen alkoivat vaikuttamaan ja meno hieman rauhoittui.

Hypättiin s-kiemuraa ja reittiä okserilta sarjalle ja lopputunnista tultiin koko piirroksen mukainen rata. Puomityöskentely ei ollut ihan Riiviön lempparipuuhaa, mutta isommilla esteillä se alkoi jo hyppäämään kunnolla. Tai kunnolla ja kunnolla, kun puomeja tipahteli tasaisin väliajoin. Riiviö on kyllä mukavan yritteliäs ja haluaisi olla varovainen, mutta takapäässä ei ole vielä riittävästi siihen voimaa. Etupää hyppää kivasti, mutta takajalat keräävät vielä pudotuksia. Samaten kaarteissa takapää jää vielä helposti ristilaukalle. Pikkuhiljaa lisää rutiinia ja voimaa, niin hyvä tulee. Annakin sanoi, ettei meininki ole mitenkään toivotonta!

Isompien ratojen hyppääjät tekivät omat kierroksensa ensin, joten Riiviön kanssa käveltin aika kauan odotellessa. Ennen omaa rataa otin vähän ravia ja laukkaa, jotta Riiviö olisi taas hereillä. Ekalla kierroksella Riiviö tuntui olevan vähän jäässä, vaikka ihan kelvollisesti suoriuduttiinkin radasta. Tokalla kierroksella oli edelleen aika paljon rytmin muutoksia, mutta oltiin enemmän samaa mieltä Riiviön kanssa vauhdista. Loppuun tulin vielä viimeisen linjan okserilta sarjalle, kun radoilla sarjalle tuli varsin mielenkiintoisia ratkaisuja. Vikalla kerralla sain korjattua reittiä vähän paremmaksi, vaikka paikka sarjan a-osalle jäikin edelleen vähän kauas. Puomista huolimatta Riiviö teki hyvin ja lopetettiin siihen :) Radalla oli jo ihan kunnon kokoisia esteitä, kun korkeus oli jotain 90-100 cm.


Teknologia meni vuoden viimeisinä päivinä lakkoon, eikä mikään laite enää tahtonut tehdä yhteistyötä. Kameran videokuvaus on takkuillut ennenkin kylmillä ilmoilla, mutta nyt ihan sisällä lämpimässäkin se stoppailee parin sekunnin välein. Juulia kuvaili sitten muutamia radanpätkiä mun kännykällä, vaikka siinäkin kamera on täynnä jotain töhnää. Ongelmat eivät jääneet tähän, kun puhelin ei antanutkaan normaalisti siirtää videoita koneelle. Pienen tappelun se vaati, mutta onnistui. Ratapiirroksen olisin halunnut tehdä myös koneella, mutta pöytäkoneen näyttö ei toiminut. Lopuksi päädyin old fashion tyyliin ottamaan esille kynät ja paperia. Ja eikös piirtäminen ja värittäminen ole taas trendikästä ;)


Perusluonteeltaan Riiviö on oikein mamman mussukka, kiltti ja yritteliäs. Riiviöstä on kuitenkin nimensä veroinen, kun kyseessä on talvijuotto tarhoissa tai kuivatusloimet tallissa. Nyt kun pakkaset saapuivat tänne eteläänkin ja vesiautomaattien putket jäätyi, niin on tarvinnut laittaa hevosille tarhoihin saaveihin vettä. Riiviön kohdalla touhu on todella rasittavaa. Edellispäivänä täytin isoon saaviin vettä noin 40 litraa. Kävin tallissa ja noin seitsemän minuuttia myöhemmin kun palasin tarhoille, oli Riiviö ystävällisesti kipannut vedet pitkin tarhaa ja murjonut saavin lähes käyttökelvottomaksi. Eikä touhua estäneet edes ne saavin pohjalle laitetut kaksi isohkoa kivenmurikkaa...

Tallissa taas Riiviö tekee kuivatusloimistaan matonkuteita, jos palvelusväki ei ota niitä riittävän ajoissa pois. Vaikka Riiviö on jo kertaalleen klipattu, se hikoilee treenissä paljon. Yritän välttää ratsastusta illalla, sillä loimea ei yöksi voi jättää päälle. Tai jos jättää, niin aamulla loimea ei enää ole. Kuten nyt Annan tunnin jälkeisenä aamuna. Riiviön keppostelusaldona siis tähän mennessä on kaksi loimea ja yksi saavi.

Jos nyt tälle vuodelle toivotaan ehjempää ja yhteistyökykyisempää meininkiä, niin varusteiden ja tarvikkeiden kuin teknisten laitteiden kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti