Vuosihuollot

Hampaat huollettu eilen ja muu kroppa tänään.Rokotuksen aika ei ollut vielä, mutta muuten Riksu ja Rölli pääsivät vuosihuoltoon.

Hampaat hoidettiin kuntoon ihan kotitallilla meille uuden raspaajatuttavuuden toimesta. Raspaaja ensin tutkisteli hampaat, ja pääsimpä minäkin tunnustelemaan hampaat ennen ja jälkeen operaation. Se oli aika jännää, en ole ennen niin tehnyt vaikka omia hevosia on ollut jo 12 vuotta.

Riksulla oli poskihampaiden ylärivissä pieniä piikkejä, jotka olivat tehneet poskeen vähän haavaumia. Alarivissä oli hammasrivin keskellä pieni "hyppyri", mutta muuten kuluma oli varsin tasaista eikä suurempia ongelmia ollut.

Röllillä ei ollut juurikaan varsinaisia piikkejä, mutta hampaat olivat vähän terävämpiä. Niitä hiottiin hiukan tasaisemmiksi. Röllin etuhampaissa olikin enemmän hommaa, kun vasemmalta alhaalta yksi maitohammas oli jäänyt vielä pysyvän hampaan viereen kiinni. Oikealta puolelta alhaalta torahammas ei ollut vielä puhjennut kunnolla, joten sen esiintuloa päätettiin avustaa. Raspaaja viilsi ikeneen viillon ja leikkeli pienen nysähampaan esiin. Mun tehtävä tässä oli pitää Röllin ylähuulta ylhäällä, jotta se ei olisi tiellä. Leikkely onnistui hyvin ja lopputulos oli yllättävän siisti. Toimenpide saatiin valmiiksi ja siirryin takaisin Röllin sivulle valmiiksi seuraavaa operaatiota, maitohampaan poistoa, varten. Siinä seisoskellessa kuitenkin pyörryin. Ihan tosta noin vaan! Ei se leikkelyn katsominen tai veri itsessään mua mitenkään erityisesti ällöttänyt, mutta seuraavaksi makoilin kuitenkin tallin lattialla... Juulia onneksi oli tallissa myös, joten apujoukkoja löytyi toisen puolen ikenen leikkelyyn ja hampaan poistoon. Raspaaja sanoi siinä myöhemmin, ettei hänen kohdalleen olekaan ennen osunut pyörtyileviä omistajia, vaikka onkin niistä kollegoiltaan tarinoita kuullut ;)

Onneksi pojat osasivat käyttäytyä hienosti! Molemmat saivat kehuja hienosta väristään ja kiltteydestään.

 

Jos raspauksen yhteydessä sai olla ylpeä omista kasvateista, niin tänään sai melkein hävetä silmät päästään. Tämänpäiväinen klinikkareissu suunnattiin Kangasalan hevosklinikalle vuosihuoltoon. Pojat olivat kehittäneet traikussa jonkun läheisriippuvuuden matkan aikana ja pakko oli huudella toisilleen koko ajan, kun he majoittuivat klinikalla parin karsinan päässä toisistaan. Suitsien laittaminen oli aikamoinen haaste, kun hevoset heiluivat, riehtoivat ja yrittivät liiskata tohinoissaan mua seinään. Huoh! Rölli varsinkin oli ihan hermoheikko koko päivän, kaikki äänet ja muiden hevosten kulkemiset oli niin jänniä, että hyvä kun nahoissaan pysyi.

Pienen tarinatuokion ja ensimmäisten tunnustelujen jälkeen suunnattiin maneesiin esittämään hevoset liinan päässä. Matka sinne oli jo hermoja raastavaa: Rölli tanssahteli ja hypähteli koko matkan kuin mikäkin oripoika ylikierroksilla. Iskä talutti Riksun, joka kulki sentään maltillisemmin. Maneesissa hetken kierreltyämme Rölli hieman rauhoittui. Juoksutuksessa ei tosin ollut paljon kehumista. Rölli ei osannut taas yhtään kulkea ympyrää, vaikka kotona onkin tallin helpoin juoksutettava. Riksun suuntaan oli aina pakko vetää ja vastakkaisella puolella tietty oikoa. Laukka sentään nousi heti ensimmäisestä käskystä. Tarkkasilmäiset eläinlääkäri ja hieroja pystyivät tunnistamaan heikkoudet ja epäsymmetriset liikkeet, vaikka ympyrä ei ollut ympyrää nähnytkään.

Riksu pyöri liinassa tasaisemmin, mutta pikku iloittelukiihdytys oli pakko ottaa mukaan oikeassa laukassa. Riksu kuunteli ohjeet myös muilta kuin multa, ja hierojan antaessa ohjeita "sit voit taas ottaa raviin" Riksu teki työtä käskettyä. Paluumatka klinikan tiloihin sujui taas jo vähän rauhallisemmin kuin menomatka, mutta edelleen oli kaikenlaista kiirettä ja häslinkiä hevosten kulkemissessa huomattavissa.

Röllin klinikkareissun syynä oli lähinnä loppukauden kiellot maastoesteille, vino hyppy ja takajalkojen nestekertymät. Laukassa se on nyt ollut myös hiukan haluton ottamaan takapään kunnolla alle. Taivutuskokeissa reaktiot tulivatkin molempien takajalkojen yläraajoista. Lisäksi painelutestit viittasivat kintereiden ongelmiin. Röntgenkuvissa näkyi oikeassa kintereessä keskimmäisessä nivelraossa muutoksia. Eläinlääkärin mielestä oli hyvä, että vaiva huomattiin näin ajoissa, ennen kuin tulee isompia ongelmia. Molempien takajalkojen kintereet piikitettiin, vaikka vasemmassa ei vielä kuvissa näkynytkään mitään ihmeellisempää. Kinnervaivat kuitenkin tulevat pareittain, harvemmin toinen jalka säästyy jos toisessa jotain on. Eläinlääkäri ehdotti, että näin akuutissa nivelmuutoksissa voisi Röllin lääkitä kertaalleen myös Tildrenillä. Sitä ei kuitenkaan laitettu vielä tällä kertaa, vaan katsotaan ensin miten kintereet vastaa tämänkertaisiin hoitoihin.

Riksun ongelmana on jo pidemmän aikaa ollut vasemman takajalan ottama lyhyempi askel, mikä näkyy varsinkin käynnissä. Toisella tunnustelulla vika paikannettiin oikean lonkkakyhmyn seudulle, lisäksi oikeassa takareidessä tuntui joku vanha revähtymä. Muuten saatiin kehuja hyvin treenatusta ja symmetrisestä lihaksistosta. Taivutuskokeissa tuli reaktio oikean etujalan alaraajaan ja melko mitättömät reaktiot molempiin takajalkoihin. Seuraavaksi lonkan seutu ultrattiin, diagnoosina arpikudosta kahdessa eri lihaksessa, jotka kiinnittyvät lonkkaluuhun. Hoitona Riksu sai lähemmäs 20 neulaa arpikudosten alueelle. Neulojen tehtävänä on tehdä reikiä arpikudokseen, jolloin siihen saataisiin lisää elastisuutta ja pehmeyttä. Lopuksi reiden revähtymään laitettiin shockwave-hoitoa.

Riksun hoitojen aikana Rölli oli jo herännyt unenpöpperöstään ja aiheutti pahennusta mekastamalla karsinassa. Välillä oli pakko kirjaimellisesti hakata päätä seinään, muu aika meni kuopiessa ja seinää potkiessa. Nälkäkin alkoi jo tulla ja kaikki kiukutti!

Kotiin selvittiin onneksi ehjin nahoin. Molemmille hepoille tuli ohjeeksi pari päivää karsinalepoa, viikko pelkkää tarhailuja ja sitten kävelyä. Riksun piikkihoito uusitaan noin kuukauden päästä, minkä jälkeen sama rumba uudelleen. Toivottavasti näillä eväillä päästään entistä ehompina ensi kauteen!