Elokuun lajihaasteessa viiletimme Tytin kanssa rullaluistimilla. Tammikuussa pyörähdeltiin jäällä, mutta nyt ohjelmassa oli enemmän lenkkeilyä. Rullistelemaan suunnattiin Turun Kupittaalla sijaitsevalle luistelumato-radalle. Näin kesäkaudella radalla pääsee rullaluistelemaan turvallisesti ja talvisin rata jäädytetään luisteluun sopivaksi.
Viimeisimmästä rullaluistelusta oli meillä molemmilla useampi vuosi aikaa. Oma viimeisin kertani oli ehkä niinkin kaukana menneisyydessä kuin ala-asteella. Varsin jännittyneissä fiiliksissä siis suunnattiin luisteluradan vaihtopenkille. Omia rullaluistimia minulla ei todellakaan enää ole, mutta onneksi sain siskon välineet lainaan. Kypärää tosin minulla eikä Tytillä ollut ja se lisäsi jännitystä entisestään. Kyllä nousi ajatus pintaan, että uskaltaako ilman edes mennä. Mentiin kuitenkin vaikka kypärää vähän olikin ikävä. Ranne- ja polvisuojat sentään löytyivät.
Alkujännityksen laannuttua meno alkoi hienosti sujumaan. Meidän lisäksi radalla ei ollut kuin pari muuta, joten ilman ruuhkia saatiin omaan tahtiin pyyhältää. Leveällä radalla mahtui kivasti rullaluistelemaan vierekkäin kaverin kanssa :) Kupittaalla oli samaan aikaa juuri Sirkus Finladia ja yhdessä kurvissa tulikin aina popcornin tuoksu nenään. Yleisöä ei tosin meille asti riittänyt, mitä nyt viimeisillä kierroksilla useampi lapsiperhe tallusteli radan poikki kieltokylteistä huolimatta...
SportTrackerin mukaan 52 minuutin treenin aikana matkaa taittui 10,4 kilometriä. Alkuun meno oli tietenkin hieman hitaampaan, mutta loppua kohti päästiin etenemään jo reippaamminkin. Sovelluksen mittaama huippunopeus oli 15,1 km/h.
Aloitettiin kevyesti, mutta loppujen lopuksi saatiin ihan hikikin pintaan. Voisi sanoa että vedettiin mukava lenkki jutustellen, eikä tarkoituskaan ollut kiitää täyttä vauhtia. Meidän treenipäivä osui mun heppojen vapaapäivään ja siihen se sopi oikein hyvin, ei tullut koko vartalon jumia seuraavaksi päiväksi.
Mielestäni rullaluistimilla oli sujuvampi edetä kuin jäällä kaunoluistimilla. Asennon kanssa oli kas kummaa samoja ongelmia. Taas alkoi vähän nilkoissa ja polvissa tuntua, vaikka rullaluistimet onkin varsin tukevaa tekoa. Pidemmissä liidoissa oli helpompi pysyä tasapainossa rullilla kuin luistinterällä. Asvaltin rakoilutkaan ei häirinneet niin paljon kuin jäällä pienet kuopat ja kulumat. 600 metriä pitkällä matoradalla vierähti kierros kierroksen perään helposti. Plussaa oli myös se, että ei tarvinnut murehtia autojen tai muiden tielläliikkujien väistelystä.
Rullaluistelu on siitä kiva laji, että sitä voi harrastaa missä vain mistä löytyy asvalttia. Ihan kotiovelta en itse pääsisi rullistelemaan, vaan 500 metriä täytyy ensin kulkea hiekkatietä. Kupittaan luisteluradan käyttö on maksutonta ainakin näin kesäkaudella, joten ei mennyt rahaa siihenkään. Rullaluistimet sain tosiaan lainaksi, pelkkää säästöä siis siinäkin. Talviluistimia saa jo muutamalla kympillä, mutta rullaluistimien hinnat tuntuvat lähtevän sadasta eurosta ylöspäin. Ahkeralle rullaluistelijalle tulee kuluja myös jarrupalojen hankinnasta, palat kun kuluvat asvaltin pinnassa viistämisestä.
Rullaluistelun plussat ja miinukset:
+ yllättävän hauskaa pitkästä aikaa
+ kehittää tasapainoa
+ hyvää aerobista liikuntaa
+ vaatii urheilupaikaksi vain asvaltin
- voi tuntua ikävältä nilkoissa ja polvissa
- vaatii kunnon suojautumista kaatumisen / asvaltin varalta
Viime viikolla meillä oli kauden tärkeimmät kisat, suomenhevosten kenttämestaruudet. Kisat järjestettiin Keuruulla ja mukaan lähti vain Riksu. Röllilläkin olisi ollut kvaalit kisaan tai sitten se olisi voinut mennä tuttaria, mutta päätin keskittyä vain Riksun kisaan.
Matkaan lähdettiin jo perjantaina aamupäivällä ja perillä Keuruulla oltiin neljän maissa. Kävelytin Riksun matkan jäljiltä ja se pääsi sitten karsinaansa lepäilemään ennen illan viimeistelyratsastusta. Kisa-apulaisena mukana tällä kertaa oli siskoni Nelli. Majoituttiin kätevästi tallin viereisessä aitassa, joten ruokinnat hoitui näppärästi aamuin illoin.
Perjantain ratsastuksella Riksu oli oikein mukavalla tuulella ja liikkui rennosti mutta kuitenkin atiivisesti. Työstin muutamia kohtia kouluradasta, mm. väistöt ja keskilaukkaa kaarella. Meno tuntui helpolta ja lopetettiin hyvillä mielin. Riksu pääsi vielä suihkuun, jotta olisi aamun koulukokeessa puhdas ja kiiltävä ;)
Meidän majoitukseen kuului sekä lauantaina että sunnuntaina herkullinen aamupala jolla jaksoi hyvin pitkälle päivään. Riksu sai myös oman aamupalansa totuttujen rutiinien mukaan kuuden maissa. Letittämässä olin kasin aikaan ja sen perään lähdettiin puunatun ratsun kanssa verkkailemaan. Meille oli arvonnassa osunut lähtövuoro luokan ensimmäisenä, mistä en erityisemmin ilahtunut...
Verryttely oli maneesissa ja rata kentällä. Aamulla ei satanut, mutta edellispäivien sateet oli tehneet kentästä paikoitellen aika märän ja niljakkaan. Ei Riksu maneesissakaan tuntunut niin hyvältä kuin perjantaina, mutta kentällä ei ainakaan loistettu. Yleensä Riksu ei juurikaan välitä erilaisista pohjista, mutta nyt siitä tuli jotenkin entistä enemmän mato. En saanut sitä pohkeen ja ohjan väliin vaan kaula, lavat, maha ja takapää seilailivat kaikki omia reittejään.
Olin tyytyväinen kun muistin radan (FEI:n CCIP* kenttäkilpailuohjelma 2014), mutta muuten jäi kyllä huono fiilis radasta. Kauden tärkein kisa ja niin vain ratsastus oli vain ajelehtimista. Pitkästä aikaa keräiltiin pari 5,5 arvosanaa.
Toisessa pohkeenväistössä heräsin siihen, että pitäisi vissiin vaatia vähän enemmän hevoselta. Ensimmäinen laukannosto onnistui kivasti, mutta sen perään meinasin unohtaa mihin oltiinkaan menossa. Riksu ei mennyt kulmiin, mikä taas hankaloitti tehtävien suorittamista. Varsinkin keskilaukkaan lähtö pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa oli tuskaa, kun hevonen oli niin vimpula ja takapää roikkui sisällä. Jäätiin siitä omasta tasosta kauas. Videolta kun katsoo, niin ei tiedä onko kyseessä tallikisojen helppo C vai kenttämestaruuksien koulukoe.
Tuomari C: "Hyvä tahti, mutta muoto/tuntuma vaihtelee. Pehmeyttä lisää siirtymisiin." 61,11%
Tuomari M: "Hevosella on kivat perusliikkeet. Saisi olla paremmin ohjan ja pohkeen välissä ja käyttää itseään paremmin. Tsemppiä :)" 62,41%
Tuomareiden kommentit allekirjoitan täysin. Tulokseksi saatiin 61,76 % (-57,4) jolla pidettiin perää sijalla 8/11.
Koulukokeen olikin useampi tunti aikaa ennen iltapäivän estekoetta. Katsottiin loput suokkien koulukokeet ja lepäiltiin. Keskipäivällä käytiin ohjatusti kävelemässä maastorata, joka oli aika mutkikas eikä oltaisi todellakaan löydetty oikeaa reittiä ilman radan suunnittelijaa Kallea. Oltiin ekaa kertaa Keuruulla joten maastot ei olleet tuttuja, lisäksi risteileviä polkuja riitti moneen suuntaan.
Iltapäivällä tuli muutamia sadekuuroja. Kuten jo aamulla oltiin arveltu, rataesteet siirrettiin maneesiin. Verkka sentään pystyttiin pitämään kentällä, ettei ihan päivä venähtänyt iltaan.
Riksu punki esteverkassakin aika vahvasti sisäpohjetta vastaan ja irvisteli pidätteille. Kierros pysyi samana koko meidän verkan ajan, joten työstin oikean laukan vastalaukkana kuntoon. Ekalla lähestymisellä pystylle Riksu ei kuunnellut ja tulikin niin pohjaan että puomi tuli ihan kunnolla mukaan. Sen jälkeen oltiinkin jo skarpimpaa poikaa!
Maneesissa sai ottaa yhdet hypyt pystylle ja okserille. Käytin ne saatiinkin ihan kivat hypyt. Maneesi tuntui tosi pieneltä kun sinne oli rakennettu yhdeksän esteen rata. Esteet ei olleet onneksi ihan tapissa, mutta tekemistä riitti kuitenkin. Ja se yksi okseri joka oli kai maksimimitoissa, näytti isolta.
Rata lähti isommasta paikasta liikkelle. Sen jälkeen ehkä molemmilla tuli varovaisempi vaihde silmään. Yritin olla nyppimättä, mutta mielummin ratkaisin paikan lähelle kuin kauas. Yritin myös hakea tilaa mahdollisimman paljon reunoilta, mutta parissa kohtaa Riksu pääsi hieman oikaisemaan. Muuten Riksu oli urhea ja varsin terävä sekä pelasti taitavasti ratsastajan virheitä. Sarjalle oli aika tiukka tie ja siinä lavat jäi vähän ulos roikkumaan. Vaikka paikka oli ihan hyvä, tuli puomi mukaan a-osalta. Hyvin kuitenkin skarpattiin b-osalle. Isolle okserille varmistelin vähän turhankin paljon. Riksu oli taitava ja ansaitsi paljon taputuksia radan jälkeen.
Muillakin oli vaikeuksia mahtua pieneen maneesiin. Vain kaksi ratsukkoa selvitti esteet ilman virhepisteitä. Meidän 4 virhepisteen tuloksella noustiin kolme sijaa, ja oltiin ensimmäisen päivän jälkeen 5./11.
Riksu läpäisi eläinlääkärin tarkastuksen helposti. Vaikka taisi yrittää kertoa olevansa nälkäkuoleman partaalla kun yritti ahmia kaikki mahdolliset heinänkorret ja puun oksat varusteiden riisumisen aikana. Ei sentään tarkastuksen aikana, se vielä puuttuisikin!
Illalla käytiin Nellin kanssa vielä kiertämässä maastorata kertaalleen. Samassa tuli napattua kuvatkin maastoesteistä. Itse esteet oli helppoja ja yksinkertaisia, pääsosin yksittäisiä maastoesteitä. Muutama este myös hypättiin molemmista suunnista. Tuttari hyppäsi varmaan puolet meidän radan esteistä. Haasteita tuli kuitenkin mäkisestä maastosta ja kiemuraisen reitin muistamisesta.
Näin yöllä painajaista, että meillä menisi Riksun kanssa maastoradalla 6 minuuttia, kun suokeilla oli ihanneaikana 4 minuuttia ja 4 sekuntia. Vähän jännitti aamullakin, että kuinka paljon mahtaa kurvit, mäet ja kolme vesiestettä (lätäkköä lähinnä) hidastaa meidän matkaa.
Maastoesteverkassa Riksu oli kuitenkin reippaalla päällä, joten ei ainakaan energiasta olisi puutetta. Otin muutamia hyppyjä, jotka Riksu teki hyvin. Ekoilla raviympyröillä oli lievää kiemurtelua havaittavissa, mutta kun päästiin enemmän vauhtiin, niin ratsukin liikkui suorempana.
Lähtö oli loivaan ylämäkeen, mutta saatiin kuitenkin rata kivasti käyntiin. Pidin hyvää vauhtia alusta lähtien. Riksu vastasi hyvin niin jarruun kuin kaasuunkin, oli oikein ilo ratsastaa. Ekalla vedellä vähän himmailtiin vauhtia, mutta sitten taas menoksi. Ei minkään moisia ongelmia esteillä, Riksu suoritti oikein taitavasti. Loppuradan alashypyllä otin varuiksi raviin, Riksu tosin oli sitä mieltä että maastoradalla kuuluu laukata mutta totteli kuitenkin. Maalissa oltiin hyvissä ajoin, helpon ihanneaikakin alittui. Vähempikin kaasuttelu olisi riittänyt mutta tulipa testattua että myös näissä olosuhteissa Riksun vauhti ja kestävyyskunto riittää hyvin.
Sen verran kiltit maastoesteet oli, että 11 ratsukon luokassa vain kaksi ratsukkoa sai estevirheitä. Aikavirheitä tuli näiden lisäksi vain yhdelle ratsukolle. Oliko siis liian helppo rata vai ratsukot niin taitavia? ;)
Knuutilan Veikko ja Lotta-Katariina Lehtonen jyräsivät edelleen ja nappasivat vaatimattomasti viidennen kultamitalinsa. Meidän sijoitus ei parantunut vaan jouduttiin tyytymään viidenteen sijaan. Tyytyväinen sai olla kyllä Riksun maastokokeeseen, uljas musta oli ihan liekeissä :) Puomin päässä oltiin taas mitalista, kuten ekallakin kerralla mestaruuksissa (vuonna 2014).
Keuruulla ollaan valmiina suomenhevosten kenttämestaruuden koitoksiin. Viimeistelyratsastuksessa paikan päällä Riksu tuntui aika letkeältä ja kivalta, sekä karsinassa se söi ja joi hyvin.
Arpaonni ei meitä lähtöjärjestyksessä ihan suosinut, sillä starttaamme mestaruusluokkaan ensimmäisenä kello 9.25. Mukana on yhteensä 11 ratsukkoa ja kova taso vaikuttaisi olevan. Tulokset päivittyvät reaaliajassa Equipe Onlineen. Pitäkää peukkuja :)
Rölli pääsi yksinään kisareissulle, kun suunnattiin viime sunnuntaina Keravalle kenttäkisoihin. Kisoissa oli jaossa myös SM-mitalit joukkueille, mutta meidän seura ei saanut joukkuetta kokoon harmillisten loukkaantumisten ja aikatauluhaasteiden vuoksi. Muuten oltaisiin menty joukkueessakin tuttaria (90 cm), mutta nyt siis kisailtiin ihan normaalisti luokkapalkinnoista. Riksu sai jäädä kotiin lataamaan akkuja suokkien kenttämestaruuksia varten.
Meidän kouluvuoro oli noin puoli 10. Nytkin saatiin lähteä kotitallilta varsin aikaisin matkaan. Oltiin hyvissä ajoin perillä ja ehdinkin kävellä esteradan ennen kouluverkkaan lähtöä.
Rölli oli alkuun verkassa varsin kiva, joskin mun täytyi keskittyä ratsastamaan sitä vähän rauhallisempaan tahtiin. Käynti- ja ravityöskentely onnistui ihan kivasti, mutta laukassa Rölli oli turhan vahva. Oikeaan kierrokseen oli myös hyvin paljon vaikeampi saada taivutusta läpi rehellisesti. Helposti kävi niin, että kun etupään sai hallintaan niin takapää valui omille teilleen.
Viikonloppuna oli ympäri Suomea karmeaa keliä ja myrskyä. Pakkasin Keravallekin mukaan kaikki omistamani sadevaatteet ja paljon vaihtovaatteita, mutta kävi kerrankin tuuri ja sää pysyi kauniina koko päivän. Tai no pari pientä sadekuuroa osui kohdalle, mutta ne eivät haitanneet.
Keravalla on kouluosuus ja maastorata nurmella, joka onneksi oli hyvässä kunnossa sateista huolimatta. Riittävällä hokituksella selvittiin hyvin epätasaisellakin verryttelyalueella ja radalla.
Omaa koulurataa ennen tein vielä ravista pysähdyksiä sekä laukka-ravi siirtymiä. Rölli ei ollut ihan parhaimmillaan vaan jäi jännittyneeksi niskastaan.
Radasta selvittiin kunnialla, vaikka kouluaitojen vierestä ura olikin jo mössööntynyt paikoitellen mutaiseksi. Kevensin raviosuudet taas kerran, kun kerran siihen on mahdollisuus. Keskiravin Rölli esitti hyvin (vaikka ei ihan ekasta askeleesta lähtenytkään) ja saatiin siitä arvosanaksi 8. Sen jälkeen siirtymässä harjoitusraviin Rölli jäi vähän roikkumaan enkä ehtinyt valmistella käyntisiirtymistä kunnolla. Siirtyminen menikin sitten selvästi ohi pisteen ja jäi muutenkin turhan kiireiseksi. Lopun käyntipätkäkin meni turhan lyhyillä askelilla ja hätäisesti.
Laukka olisi saanut olla aktiivisempaa ja ryhdikkäämpää, mutta en uskaltanut laittaa lisää painetta. Tuomarikin kaipasi ajatusta enemmän ylämäkeen. Rölli lisäsi oman mutkan ohjelmaan, kun pitkällä sivulla kouluradan aita tuli yhtäkkiä eteen. Ei suokkipoika selvästikään mahdu lyhyelle radalle! Pieni törmäys aidan kanssa, josta seurauksena laukanvaihto. Sen jouduin korjaamaan lyhyellä sivulla ravin kautta, ei se sen enempää onneksi aiheuttanut häiriötä.
Olin aika yllättynyt kun saatiin tulokseksi 68,33 %. Sillä tuloksella oltiin koulun jälkeen jaetulla 9. sijalla 40 lähtijän luokassa.
Tuomarin loppukommentit radasta: "Hyvä, että käytit kevennysmahdollisuuden ravissa. Hyvät siirtymiset. Varo ettei hevonen pääse kuolaimen taakse. Valitettava laukanvaihto lyhyellä sivulle."
Oli hyvin leppoisa kisapäivä, kun oli vain yksi hevonen. Koulun jälkeen vaihdettiin rauhassa varusteita ja suunnattiin esteverkkaan. Ei ollut ruuhkaakaan, vain yksi tai kaksi ratsukkoa meidän kanssa samaan aikaan. Rölli hyppäsi hyvin kunhan muistin olla itse pystyssä esteen päällä.
Radalla tuli sekä hyviä että huonoja hyppyjä. Kolmoselta tuli eka puomi, kun ratkaisu ponnistuspaikasta jäi liian myöhäiselle. Sen jälkeen meno jäi matkusteluksi, reitti valui vain oikeaan suuntaan päin ja laukkakin hyytyi. Se kostautui sarjalla johon tuli hyvin löysä hyppy sisään, väliin yhden laukan sijaan kaksi askelta ja b-osalta puomi mukaan. Vitoselle otin paikan lähelle, koska Rölli ei ollut jalan edessä. Isolla kaarteella ehdin ottaa laukkaa taas aktiivisesti ja kutoselle tulikin parempi hyppy vähän kauempaa. Kutosen jälkeen meinasin pienen hetken jo unohtaa radan, mutta onneksi seiskan numerokyltti pisti silmään ajoissa. Reitti kuitenkin kärsi tästä ja hypystä tuli kummallinen. Kasi viimeisenä taas sentään hieman sujuvammin. Ei mikään hyvä rata, eikä kyllä tuloskaan. 8 virhepistettä rataesteiltä tiputti meidät 10 sijaa, listan sijalle 18.
Loppuverkkailun ja eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen Rölli pääsi huilaamaan traikkuun useammaksi tunniksi. Iskän kanssa käytiin lenkkeilemässä tuttarin sekä helpon maastot. Maastoesteiden kuvat tulossa mun kuvasivulle. Mukana radalla oli paljon viime viikon treenissä harjoiteltuja esteitä, pari tarkkuutta vaativaa linjaa mutta ei mitään pahoja tehtäviä.
Kävellessä verkkaan Rölli oli aika laiska jopa, mutta sitten joku kilahti päässä. Käynnissä Rölli tarjosi ravia ja ravissa laukkaa. Ohi laukkaavat hevoset eivät auttaneet rentouden etsinnässä. Rölli yleensäkin kerää vähän kierroksia maastoverkassa, mutta nyt se stressasi tosi paljon. Ihan stressivaahto nousi kaulaan. Meno oli sen verran epätasaista että hypyissä oli vähän vaikeaa nähdä paikkaa. Verkkaesteet oli kuitenkin sen verran pieniä että selvittiin niistä kunnialla.
Lähtökarsinan läheisyydessä Röllin kierrokset oli jo hiukan laskeneet eikä se enää steppaillut käynnissä. Rata lähti ihan hyvin käyntiin. Kuitenkin laukka jäi turhan lyhyeksi, vaikka tuntui että edettiin ihan hyvin . Otin myös esteille tavallista enemmän vauhtia pois. Rölli ei katsonut esteitä, mutta ei tuntunut niin rohkealta ja reippaalta kuin esimerkiksi viime viikon treeneissä. Turha lähteä työntämään kaukaa, kun ei lähde ja tulee pikkuaskelia ja rikoja rytmiin. Paikat vähän lähempänä esteitä ja pystyttiin jatkamaan sujuvammin.
Katsoin alkuradalla kelloa ja seuraavaksi vasta loppuradan vesitehtävällä. Sitten tulikin kiire. Siinä Rölli vastasi hyvin jalkaan ja lähti etenemään. Sen verran oli esteillä himmailtua, ettei ihan saatu aikaa kiinni. Tuloksena maastosta kolme sekuntia yliaikaa eli -1,2 virhepistettä.
Tuloksella -56,7 oltiin kolmen osakokeen jälkeen tilalla 13, kun 10 sijoittui. Arvokkaita oli taas rataesteiden puomit...
Maastoradan video on aika mössöä, iskä ei ollut huomannut, että tarkennus oli jäänyt puolitiehen tällä kertaa.
Viime kuussa oltiin Tytin kanssa kesälomalla Prahassa. Samaan reissuun mahdutettiin myös kuukauden lajikokeilu, joka heinäkuussa oli suppailu. Suppailussa yhdistyi urheilu ja kulttuuri, sillä seikkailimme suppailulautojen kanssa pitkin Prahan keskellä kulkevaa Vltava-jokea, jolta näki hienosti molempien rantojen nähtävyyksiä. Käytiin loman aikana toki turisteina kiertelemässä paikkoja myös kävellen, mutta joelta sai kivan erilaista näkökulmaa.
Meille osui kohdalle ihan mahtava keli, oli aivan tyyntä ja aurinko paistoi. Sateella ja tuulella ei varmaan olisikaan niin kiva laji. Suppailuretki aloitettiin kalkkilaivan kapteenina, mutta takaisin tullessa oli rusketustakin tarttunut pintaan ihan huomaamatta.
Meidän suppailuun kuului alkulämmittelynä täytettävien lautojen pumppaus sekä kuivaharjoittelu laiturilla. Meillä oli tosi kiva ohjaaja, joka osasi neuvoa hyvin. Hän myös toimi kuvaajana, jotta saatiin myös kuvamuistoja mukaan :)
En ole mikään suuri veneilyn ystävä ja pelkään kulkea keikkuvilla laitureilla, joten alkuasetelma suppailuun ei välttämättä ollut se paras mahdollinen. Olen aina luullut, että mulla on ratsastuksen myötä kehittynyt hyvä tasapaino, mutta kuinka väärässä olinkaan. Tosin asiaan vaikutti myös asento, joka ei todellakaan ollut rentoutunut.
Ennen pystyyn nousemista harjoiteltiin melontaotteita polvillaan istuen. Siinä oli ihan mukava istuskella aina omaa vuoroa maihinnousuun odotellessakin. Kuten ohjaajamme sanoi, vaikeaa oli seistä sup-laudalla kun oltiin paikallaan. Kun pääsi vauhtiin, pysyi tasapainossakin helpommin.
Jännitin tosi paljon seisomaan nousemista ja se näkyi toteutuksessakin. Polvet ei meinannut kantaa ensimmäisellä yrityksellä, mutta sitten toisella kertaa kovempi tsemppi päälle ja onnistuin. Seisomaan nousuja tulikin matkalla useampi, kun reilun kahden tunnin reissun aikana käytiin pari kertaa evästauolla maankamaralla. Lisäksi ylitettiin Vltava-joen pieni pato/vesiputous turvallisesti ylityskohdan kulkureittiä pitkin kävellen.
Mentiin leppoisaa vauhtia maisemista ja rauhallisesta tunnelmasta nauttien. Kyllä siltikin koko kroppa sai treeniä. Pari kolmen vedon jälkeen melaa vauhdettiin puolelta toiselle, joten työskentely oli aika symmetristä molemmille puolille. Huomasin jännittäväni välillä varpaita kippuraan, mikä teki jaloista varsin tönköt. Yritin rentoutua ja joustaa polvilla, jolloin kropasta sai enemmän voimaa melomiseen. Puupökkelöinä seistessä kädet sai tehdä paljon enemmän hommia, että pääsin edes eteenpäin. Lämpimässä kelissä ihan hiki virtasi siinä suppaillessa.
Vltava-joessa seilasi meidän lisäksi muutama jokiristeilyalus sekä lähempänä turistikeskittymää paljon polkuveneitä. Risteilyalukset ja muut moottoriveneet nostattivat aaltoja, jotka vaikeuttivat hieman tasapainoilua laudalla. Varsinkin loppumatkasta kun jo alkoi väsy tuntumaan lihaksissa, pienetkin aallot tuntuivat häiritsevän menoa.
Hintaa meidän suppailuretkelle tuli noin 45 euroa per henkilö. Se ei ollut mielestäni paha hinta hienosta kokemuksesta. Sup-laudan vuokraushinnat Suomessa taitaa liikkua 20-50 e/tunti. Meidän testilajeista suppailu on tähän mennessä kallein. Halvimmillaan omaksi laudan taitaa saada 400 eurolla. Siihen päälle vielä mela, karkuremmi ja mitä sitten tarvitseekaan. Onneksi suppailuasuun ei tarvitse tuhlata rahojaan, vaan tähän lajiin sopii perus mukavat vaatteet kelin mukaan.
Tytti siellä jo viilettää
Lajiin saa helposti lisää tehoa kiristämällä vauhtia tai suppailemalla vastatuuleen. Ohjaajamme kertoi myös, että suppailussakin järjestetään nopeuskilpailuja. Laji kehittyy ja yhdistyy myös muiden lajien kanssa. Vai miltä kuulostaa suppailujooga? Tokihan taukoa suppailun kesken voi viettää vaikka onkimalla :D
Suppailun plussat ja miinukset:
+ tasapaino kehittyy
+ koko kropan lihaksille treeniä
+ kiva kesälaji
+ monipuolisia mahdollisuuksia keksiä lisähaasteita
- aallot
- keliolosuhteiden armoilla
- hinta
