DIY punajuurilastu

On taas se aika vuodesta kun veljekset Riksu ja Rölli rapsuttelee niin reippaasti toisiaan, että ihottumaloimista huolimatta varsinkin Röllille on tullut kylkiin karvattomia laikkuja. Pari vuotta sitten sain blogin kautta testiin punajuurirouhetta, joka toimi niin hyvin että ostin sitä silloin itse vielä lisää. Vitamiinipommi punajuuri maistui hyvin Röllille ja auttoi iho-ongelmiin hyvin.

Tällä kertaa yritin olla näppärä, tehdä itse ja säästää. Ostin marketista punajuurta kun se oli tarjouksessa euron kilo ja nyt viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi valmistaa kokonaisista punajuurista raastetta.

Pesin ja pilkoin punajuuret valmiiksi, sitten raastinkone sai hoitaa loput. Valmiin raasteen laitoin uunipelleille ja saunaan kuivumaan. Tosin vasta jokusen tunnin myöhemmin luin Marttojen sivuilta ohjeet juuresten kuivaamiseen ja pieleenhän se meni. Saunan kiuas oli pari tuntia päällä, mikä taisi olla raasteelle liikaa...

Itse kuivahtaminen kesti kauan, mutta ehti toki raaste siinä ajan mittaan kärähtää. Loppujen lopuksi valmis raaste näytti enemmän kärventyneeltä sienirihmastolta kuin punajuuriraasteelta. Tänään lisäsin sitä ekaa kertaa Röllin puuron joukkoon. Turpoamisen myötä raaste alkoi näyttää taas enemmän siltä kuin kuuluikin ja kärähtäneestä ruskeasta kikkarasta tuli punajuurelle ominaista väriäkin puuroon. Uskon kuitenkin että ei se ole enää niin ravinteikasta kuin voisi olla ja makukin saattoi kärsiä. Rölli pisteli puuronsa joka tapauksessa reippaasti suuhunsa, punajuuresta välittämättä.

Pistän kuitenkin vielä tilaukseen Chia de Gracialta kunnon tavaraa...

Loppuun vielä kuvat miltä mun vs. Chia de Gracian punajuuriraaste näyttää. Toinen hieman houkuttelevampaa kuin toinen ;)

DIY kokeilu

Chia de Gracian versio

Pari kuuria punajuurta

Punajuuri testattu!

Toukokuussa kirjoitin ensimmäisiä pohdintoja punajuurilastusta, jonka sain Chia de Gracialta testattavaksi. Positiiviset fiilikset jäi tästä juureksesta, josta keräsinkin postauksen loppuun muutamia plussia ja miinuksia.

Punajuuren testaajana toimi Rölli. Alunperin valitsin Chia de Gracia valikoimista punajuuren testiin, sillä kaipasin apua Röllin hieman kuivahtaneeseen ihoon. Ihottumaisilla kuiva iho kutisee, ja ötökät alkavat ärsyttää helpommin. Olen huomannut, että kun iho on pehmeä ja hyvässä kunnossa, eivät ötökätkään kiusaa niin paljon.

Alkukesästä tilanne ei alunperin ollut mikään kovin paha. Punajuuren kanssa tilanne pysyi todella helppona koko toukokuun. Toki asiaan vaikutti ajoissa aloitettu loimitus, vähäiset määrät ötököitä ja säännöllinen rasvaus, mutta jotenkin hoito oli todella yksinkertaista ja Rölli pysyi hienosti oireettomana. Punajuuri-pellava-puuro maistui hyvin ja siihen kyytiin oli helppo lisätä suolat ja elektrolyytit tarpeen mukaan.

Toukokuun testin jälkeen tarkoitukseni oli tarkkailla, tulisiko punajuuren poisjättäminen vaikuttamaan jotenkin Röllin hyvinvointiin. Tarkkailu vierähtikin yhtäkkiä viikosta pariin kuukauteen, hups. Mutta olipa jotain tarkkailtavaakin! Noin viikko punajuurikuurin jälkeen Röllin turpa kuivahti oikein kunnolla ja iho hilseili. Onneksi ei ollut mikään pidempiaikainen ongelma, vaan hilseilyä kesti tasan päivän ja sen jälkeen isopään turpa oli taas normaalin näköinen. En sitten tiedä mahtoiko punajuurella olla asiaan vaikutusta vai ei...

Elokuussa Riksun ja Röllin rapsuttelutuokiot etenivät nahisteluksia asti, minkä seurauksena Rölli sai (ihottumaloimesta huolimatta) karvattomia laikkuja ympäri kroppaansa, mm. selkään, kaulaan ja ryntäisiin. Karvattomat kohdat eivät mitenkään aristaneet tai häirinneet menoa, mutta rumiahan ne tietysti olivat. Yksi laikuista sattui vielä olemaan vasemmassa kyljessä juuri ratsastajan kantapään kohdalla. Siitä meni iho kertaalleen rikki asti ja parantuminen oli hidasta.

Karvattomat kohdat hilseilivät ja Röllin iho oli muutenkin jo alkanut kuivua. Silloin tilasin omilla rahoilla uuden pussin punajuurta Chia de Gracian verkkokaupasta. Paketti saapui nopeasti ja saatiin kuuri käyntiin. Tämän toisen kuurin syötin meidän normaalin kivennäisen lisänä. Muutama päivä kuurin aloittamisen jälkeen karvattomiin kohtiin alkoi kasvaa uutta karvaa ja häntämarron sekä harjan juuren ihosta tuli taas parempi. Kukaan ei tietenkään tiedä tarkkaan auttoiko aika ja rasvaus ihon parantumiseen vai voisiko punajuurella olla näin suuri vaikutus.

Suomenratsujen kuninkaallisissa Rölli edusti kiiltävänä ja hyvinvoivana. Punajuuren tuoteselosteessa lukee, että voi syventää tumman hevosen väriä. Sitä olisin toivonut, sillä kesäisin Rölli vähän ruskettuu. Näiden kahden kuurin aikana värissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia, ainakaan tummempaan päin. Oli kuitenkin jännä huomata, että karvattomiin kohtiin kasvaneet uudet karvat olivat aivan mustia.

Kuva Suomenratsujen kuninkaallisista, © Siiri Kaskinen

Nyt on toinenkin punajuurikuuri syötetty loppuun. Röllin iho voi hyvin ja karva kiiltää kauniisti. Röllillä on varsin huomaamaton karvanvaihto, sillä sekä kesä- että talvikarva on lyhyttä, tiivistä ja kiiltävää.

Olen erittäin tyytyväinen tuloksiin :) Täytyy myöntää, että ympärivuotiseen punajuuren käyttöön en kuitenkaan aio ryhtyä. Suunnitelmissa on kuitenkin ottaa tämä pinkki lisäravinne kuureittain käyttöön myös jatkossa, seuraavaksi taas keväällä. Jos talvikaudella näyttää olevan tarvetta ekstra vitamiineille tai hivenaineille, niin palaamme varmasti punajuuren pariin. Kilon pussista riittää desin päiväannoksella noin kuukauden ajaksi, mikä on mun mielestä sopivan pituinen kuuri.


Plussat ja miinukset:
+ luonnon oma vitamiini- ja kivennäispommi
+ apu kuivalle iholle
+ maistui hyvin Röllille
- hivenaineiden määrät voivat vaihdella satokausien mukaan
- ei toivottua vaikutusta hevosen väriin
- vahva pinkki väri värjää helposti

Postaus toteutettu yhteistyössä Chia de Gracian kanssa

Punajuurikuuri

Näin keväällä (tai pitäisikö sanoa jo kesän kynnyksellä?) on hyvä tarkistella hevosten vitamiinien tarpeita. Röllille olin suunnitellut hankkivani monivitamiinia ja sinkkiä, sillä karva on edelleen vielä vaihtumassa. Röllillä on myös suupielet alkaneet rohtua/kuivua, ja olen jotenkin saanut päähäni, että se johtuu sinkin puutteesta. Ainakin sinkkivoide on auttanut ongelmaan ;)

Hyvään ajankohtaan osui yhteistyö Chia de Gracian kanssa. Sain testiin kilon verran punajuurilastuja. Ei tarvinnut ostaa montaa purkkia lisäravinteita, sillä punajuuripussissa tulee samalla kertaa monia kivennäisaineita (mm. sinkki, kalsium, rauta ja magnesium) sekä vitamiineista A, E, C ja B. Siis todellinen vitamiini- ja kivennäisainepommi!

Punajuuri on mulle semmoinen ruoka-aine, jota ei ehkä ykkösenä tulisi mieleen syöttää hevoselle. Vähän niinkuin peruna! Punajuurilastut ovat rapsakkaa rouhetta kuivattuna, mutta lämpimässä vedessä turvoteltuaan näyttävät varsin herkullisilta. Käyttöohjeessa suositellaankin turvottamaan rouhetta, jolloin siitä tulee myös maistuvampaa.

Röllin annokseen kuuluu (totuttelun jälkeen) 1 dl punajuurta ja 1 dl pellavaa. Punajuuri on todella vahvan väristä ja puurosta tuleekin aina pirteän pinkkiä :) Olen nyt viikon verran kokkaillut menun mukaista punajuuri-pellava-puuroa ja joka päivä innostun yhtä lailla tästä värikkäästä sekoituksesta. Puuro on maistunut Röllille oikein hyvin erikoisesta väristä huolimatta.

Punajuuren monipuolisen ravintosisällön lisäksi yksi ominaisuus kuulostaa erittäin jännittävältä. Nimittäin punajuuri voi syventää tumman hevosen väriä. Rölli on alkanut taas "ruskettua" auringossa ja olisi mahtavaa, jos musta olisi taas musta. Katsotaan kuinka käy! Palataan aiheeseen noin kuukauden kuluttua tarkemman raportin merkeissä.

Tässä näkyy hyvin tuo ruskean värin esiintulo

Postaus toteutettu yhteistyössä Chia de Gracian kanssa

Lauantaitreffit tiimin kesken

Viime lauantaipäivä vierähti Heinolassa (ja edestakaisin ajellessa). Treffattiin Playssonin porukalla Hevarin myymälässä ja mukana oli myös Chia de Gracia.

Hevarin työntekijä Sanna ja Chia de Gracian Mirva kertoivat pienet infot yrityksistä, tuotevalikoimista ja työpäivistään. Juttutuokion jälkeen saimme opastetun kierroksen Hevarin tiloissa. Hevari toimii osalle tuotteista myös tukkuna, joten tavaraa kyllä varastossa riittää.

Hevarilla on tämän myymälä/varaston lisäksi raveissa kiertäviä myymäläautoja, jotka ovatkin mulle tutumpia. Ravipuolen tarvikkeita Hevarista löytyy jos jonkinmoista, mutta paljon on tavaraa myös ratsuille ja ratsastajille. Ja sitä hevosenkenkien määrää!

Ruuan ääressä meillä oli epävirallinen tiimipalaveri, jossa kävikin hyvä puheensorina. Keskusteltiin tämän vuoden tapahtumista, suunniteltiin tulevaa ja ideoitiin kaikkea mahdollista. Seuraavan kerran tiimiläisiä treffataan taas jo tämän viikon sunnuntaina, kun yritetään saada istunnat ojennukseen Aulangolla Aira Toivolan johdolla.

Loppuun meille oli varattu myymälässä kiertelyyn ja shoppailuun. Tälläkään kertaa ei kotiin pystynyt lähtemään ilman ostoksia, nimittäin mukaan tarttui kylmäyssuojat kintereisiin. Niiden tarrat kyllä näytti ehkä hiukan lyhyiltä suokkien jalkoja ajatellen, mutta ainakin pienellä askartelulla luulisi sopivan. Kintereet on sen verran hankalan mallisia, että tavalliset kylmäyspatjat ei niihin oikeen sovi. Mutta nyt pirteän turkoosit kylmärit pääsevät siihen käyttöön!

Chia de Gracia sponsoroi kaikille kolme maistiaispussia omista tuotteistaan. En vielä ehtinyt perehtyä niihin sen tarkemmin, mutta ajattelin tehdä niistä jonkun maistelukierroksen mun hepoille. Joku videointijuttu voisi olla oivallinen keino siihen hommaan :)

Ylärivissä Sanna, Senni, Chia de Gracian Mirva, Julia, minä, Penina, Alex, Jesse ja Riina

Alarivissä Roosa, Susanna, Mira ja Hevarin Sanna

Postaus toteutettu yhteistyössä Hevarin ja Chia de Gracian kanssa.

Helpotusta kutinaan: testissä Not so sweet itch

Kesäihottuma on yleinen sairaus issikoilla ja suomenhevosilla. Kuten ainakin pidempään blogia seuranneet varmaan ovat huomanneet, sekä Riksulla että Röllillä käytetään ihottumaloimia kesäisin. Oikeastaan loimitus ötököitä vastaan alkaa jo jossain huhtikuun tienoilla, riippuen tietenkin keleistä. Riksulla ihottuma on diagsonoitu myös eläinlääkärin toimesta. Röllillä oireet ovat olleet vähän hillitympiä kuin Riksulla, mutta loimelle on selkeä tarve. Loimen lisäksi hoidan iho-oireita rasvaamalla ja huolehtimalla sekä ihon että loimen puhtaudesta pesuilla aina tarpeen mukaan. Molemmille hepoille on löytynyt se toimiva systeemi, jolla kesäihottuma pysyy varsin hyvin kurissa. Tänä vuonna jouhet säästyivät katkeamisilta, iho ei päässy vereslihalle ja hevoset pysyivät hyväntuulisina koko kesän.

Kuitenkin iltaisin kun hevoset tulevat sisälle talliin, ne alkavat hiukan hinkata harjaa tai häntäänsä karsinan reunoihin. Ei nyt mitenkään raivon vallassa, mutta jokusen minuutin tupeeraustuokio on osa iltarutiineja. Hevosista siis huomaa loimituksesta huolimatta, että niillä on kesäihottuma.

Chia de Gracia tarjosi meille avuksi Not so sweet itch -yrttiseosta. Sain pussin mukaani Ypäjältä Suomenratsujen kuninkaalisista noin kolme viikkoa sitten. Tapasin yrittäjä Mirvan kasvotusten paikan päällä ja sain hyviä vinkkejä rehun annostukseen ja tarjoiluun. Riksu syö perusrehujen lisäksi pellavapuuron aina liikutuksen jälkeen. Tarkistin vielä Mirvalta, onko se ongelma. Vastauksena sain, että ei haittaa ollenkaan. Kiva juttu, ettei tarvinnut alkaa tekemään muutoksia ruokintaan.

Not so sweet itch on yrttiseos ihon hyvinvointia varten. Seoksen yrtit rauhoittavat ihoa ja hillitsevät kutinaa. Yrttiseos on 100% luonnontuote, joten se sopii oikein hyvin kesäihottumasta kärsiville hevosille. Not so sweet itch sisältää hampunsiemeniä, oluthiivaa, auringonhattua, tyrniä, nokkosta, kehäkukkaa ja kamomillaa. Seoksen yrtit ovat huolella valittu mukaan hyvien ominaisuuksiensa johdosta. Tästä seitsemän yrtin seoksesta hevonen saa tärkeitä rasvahappoja, vitamiineja, hivenaineita ja ihoystävällisiä öljyjä. Yrtit kuten kamomilla ja kehäkukka rauhoittavat kutisevaa ihoa, kun taas oluthiiva ja nokkonen edistävät ihon uusiutumista.

Hintaa pussillisella Not so sweet itch -sekoitusta on 42 euroa. Paketti painaa 1,2 kiloa. Syöttömääränä  hevoselle ohjeessa lukee 0,5-1,5 dl. Desi yrttejä painaa noin 33 grammaa. Yksinkertaisen laskukaavan mukaan siis pussillinen riittää desin annotuksella noin 36 päivää. Kaikki uudet rehukokeilut kannattaa aloittaa ensin pienemmällä annoksella ja lisätä määrää pikkuhiljaa. Riksu aloitti puolen desin annoksella ja neljän päivän jälkeen nostin määrän desiin. Riksu saa yrttiannoksensa kerran päivässä, iltaruokien joukkoon sekoitettuna.

Vaikka samana kesänä ei ehtisikään koko pussia syöttää, ei hätää. Saamassani pussissa parasta ennen -päivämäärä on vasta helmikuussa 2017, siis erittäin hyvin säilyvä rehu. Pussissa on näppärä, uudelleensuljettava suu, samanlainen kuin esimerkiksi purkkapusseissa. Tyylikäs paketti on muovia, joten kosteus pysyy hyvin loitolla yrttiseoksesta.

Not so sweet itch -annos tarjoillaan pussin sekä Mirvan ohjeen mukaan muihin rehuihin sekoitettuna. Yrttiseosta ei tarvitse erikseen turvottaa, vaan sen voi syöttää kuivana. Mirva osasi kuitenkin vinkata, että seoksen kastelu pienellä vesimäärällä avaa yrtit. Testasin kastelua kertaalleen ja ainakin yrttien tuoksu voimistui. En yleensä itse hoida iltaruokintaa, joten laitan omien erikoisruuat valmiiksi jo aikaisemmin. Sekoitan yrtit kivennäisen joukkoon, enkä halua että kastuessaan kivennäisen nappulat vettyvät löysiksi. Siispä olen syöttänyt Riksun annoksen ihan kuivana vaan.

Kokelaaksi tähän tuotetestailuun otin Riksun. Juurikin siitä syystä, että Riksulla on vähän voimakkaammat oireet kuin Röllillä. Olisin toki voinut testata yrttiseoksen toimivuutta molemmilla hepoilla, mutta halusin pitää Röllin ns. vertailukohteena.

Alkuun oli vähän epäileväinen, että kannattaako kesäihottuman avuksi suunniteltua rehua ottaa testaukseen enää näin myöhään syksyllä. Järkevintähän se olisi aloittaa jo riittävän ajoissa keväällä ennen kuin pahin ötökkäkausi koittaa. Olen päätynyt kuitenkin siihen mietelmään, että kyllähän se kannattaa. Nyt talvea kohti mentäessä oireet ovat alkaneet jo laantua ötököiden vähentyessä. Pahimpaan kutina-aikaan aloitusta ei ainakaan kannattaisi aloittaa, sillä jos yllättäen tulisikin joku allerginen reaktio, niin kaivattu helpotus voisikin pahentaa tilannetta.

Riksulle ei onneksi tullut mitään allergisia oireita! Ekana iltana Riksu ei ilahtunut, kun hänen perinteiseen kaura-kivennäinen-iltapalaan oli laitettu yrttejä mukaan. Meinasi oikein tulla kiukku! Riksu aterioi aamu- ja iltapalansa sellaisesta löysästä rehukulhosta, joka sijoitetaan heinäkasan viereen maahan. Kulho meinasi lentää nurin, kun Riksu yritti etujalalla kauhoen saada ylimääräiset ruohot pois hänen kaurojensa joukosta. Pienen komennuksen jälkeen Riksu osasi taas käyttäytyä paremmin ja rehut saivat jäädä kulhoon. Kovaa työtä joutui kuitenkin ylähuuli tekemään, että sai järjesteltyä yrtit reunoille :D Nykyisin sekoitus maistuu jo hyvin.

Harjan hinkuttaminen on aika minimissä, jokunen pieni tupeerattu takku näkyy välillä. Yleensä nekin yön aikana siliävät, sillä aamulla harja näyttää varsin hyvältä :) Vertailukappale Rölli hinkkaa mielestäni harjaa enemmän. Häntää molemmat hankaavat suunnilleen yhtä paljon, mikä sekin on varsin vähäistä kesän "linnunpesä-lookiin" verrattuna. Molempien hevosten rasvaustarve on myös vähentynyt. Pahimpaan hinkkausaikaan kesällä rasvasin hännän ja harjan juuresta päivittäin, kun nyt riittää kerta pari viikkoon.

Loimitusta jatketaan vielä siihen asti, kunnes viimeisetkin polttiaiset kupsahtavat yöpakkasissa. Luultavasti samoihin aikoihin lopetan myös Not so sweet itchin syöttämisen. Keväällä sitten jatketaan syöttämistä ja todennäköisesti ostetaan yrttejä lisää, jotta Röllillekin riittää.

Vaikka yleensä sanotaankin, että yrttien vaikutuksen näkemiseen voi mennä jopa kolme kuukautta, niin uskon, että Riksulla Not so sweet itch on auttanut, ainakin vähäsen. Ainakaan mitään harmia tästä kokeilusta ei ole ollut. Harjan juuresta iho on pehmeää, eikä hilseile. Muutenkin karva kiiltää ja hevonen vaikuttaa tyytyväiseltä ja iloiselta. Plussana tuntuu, että Riksun takapään jäykkyys alkaa myös hellittää. Tiedä sitten, onko se monipuolisen treenin vai yrteistä saatujen vitamiinien ansiota.

Loppuun vielä kuvia, kun käytiin Riksun kanssa hengailemassa laitumella ilman satulaa. Riksu tosin ei ihan ymmärtänyt, miksi hän ei saa syödä vaikka on laitumella. Ei ihan ensisilmäyksellä uskoisi kesäihottumaiseksi, vai mitä?

Yleensä ratsastuksessa ötökät eivät häiritse menoa, mutta nyt piti vähän ravistella poseeraamisen lomassa

 

Postaus toteutettu yhteistyössä Chia de Gracian kanssa