Pari kuuria punajuurta

Punajuuri testattu!

Toukokuussa kirjoitin ensimmäisiä pohdintoja punajuurilastusta, jonka sain Chia de Gracialta testattavaksi. Positiiviset fiilikset jäi tästä juureksesta, josta keräsinkin postauksen loppuun muutamia plussia ja miinuksia.

Punajuuren testaajana toimi Rölli. Alunperin valitsin Chia de Gracia valikoimista punajuuren testiin, sillä kaipasin apua Röllin hieman kuivahtaneeseen ihoon. Ihottumaisilla kuiva iho kutisee, ja ötökät alkavat ärsyttää helpommin. Olen huomannut, että kun iho on pehmeä ja hyvässä kunnossa, eivät ötökätkään kiusaa niin paljon.

Alkukesästä tilanne ei alunperin ollut mikään kovin paha. Punajuuren kanssa tilanne pysyi todella helppona koko toukokuun. Toki asiaan vaikutti ajoissa aloitettu loimitus, vähäiset määrät ötököitä ja säännöllinen rasvaus, mutta jotenkin hoito oli todella yksinkertaista ja Rölli pysyi hienosti oireettomana. Punajuuri-pellava-puuro maistui hyvin ja siihen kyytiin oli helppo lisätä suolat ja elektrolyytit tarpeen mukaan.

Toukokuun testin jälkeen tarkoitukseni oli tarkkailla, tulisiko punajuuren poisjättäminen vaikuttamaan jotenkin Röllin hyvinvointiin. Tarkkailu vierähtikin yhtäkkiä viikosta pariin kuukauteen, hups. Mutta olipa jotain tarkkailtavaakin! Noin viikko punajuurikuurin jälkeen Röllin turpa kuivahti oikein kunnolla ja iho hilseili. Onneksi ei ollut mikään pidempiaikainen ongelma, vaan hilseilyä kesti tasan päivän ja sen jälkeen isopään turpa oli taas normaalin näköinen. En sitten tiedä mahtoiko punajuurella olla asiaan vaikutusta vai ei...

Elokuussa Riksun ja Röllin rapsuttelutuokiot etenivät nahisteluksia asti, minkä seurauksena Rölli sai (ihottumaloimesta huolimatta) karvattomia laikkuja ympäri kroppaansa, mm. selkään, kaulaan ja ryntäisiin. Karvattomat kohdat eivät mitenkään aristaneet tai häirinneet menoa, mutta rumiahan ne tietysti olivat. Yksi laikuista sattui vielä olemaan vasemmassa kyljessä juuri ratsastajan kantapään kohdalla. Siitä meni iho kertaalleen rikki asti ja parantuminen oli hidasta.

Karvattomat kohdat hilseilivät ja Röllin iho oli muutenkin jo alkanut kuivua. Silloin tilasin omilla rahoilla uuden pussin punajuurta Chia de Gracian verkkokaupasta. Paketti saapui nopeasti ja saatiin kuuri käyntiin. Tämän toisen kuurin syötin meidän normaalin kivennäisen lisänä. Muutama päivä kuurin aloittamisen jälkeen karvattomiin kohtiin alkoi kasvaa uutta karvaa ja häntämarron sekä harjan juuren ihosta tuli taas parempi. Kukaan ei tietenkään tiedä tarkkaan auttoiko aika ja rasvaus ihon parantumiseen vai voisiko punajuurella olla näin suuri vaikutus.

Suomenratsujen kuninkaallisissa Rölli edusti kiiltävänä ja hyvinvoivana. Punajuuren tuoteselosteessa lukee, että voi syventää tumman hevosen väriä. Sitä olisin toivonut, sillä kesäisin Rölli vähän ruskettuu. Näiden kahden kuurin aikana värissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia, ainakaan tummempaan päin. Oli kuitenkin jännä huomata, että karvattomiin kohtiin kasvaneet uudet karvat olivat aivan mustia.

Kuva Suomenratsujen kuninkaallisista, © Siiri Kaskinen

Nyt on toinenkin punajuurikuuri syötetty loppuun. Röllin iho voi hyvin ja karva kiiltää kauniisti. Röllillä on varsin huomaamaton karvanvaihto, sillä sekä kesä- että talvikarva on lyhyttä, tiivistä ja kiiltävää.

Olen erittäin tyytyväinen tuloksiin :) Täytyy myöntää, että ympärivuotiseen punajuuren käyttöön en kuitenkaan aio ryhtyä. Suunnitelmissa on kuitenkin ottaa tämä pinkki lisäravinne kuureittain käyttöön myös jatkossa, seuraavaksi taas keväällä. Jos talvikaudella näyttää olevan tarvetta ekstra vitamiineille tai hivenaineille, niin palaamme varmasti punajuuren pariin. Kilon pussista riittää desin päiväannoksella noin kuukauden ajaksi, mikä on mun mielestä sopivan pituinen kuuri.


Plussat ja miinukset:
+ luonnon oma vitamiini- ja kivennäispommi
+ apu kuivalle iholle
+ maistui hyvin Röllille
- hivenaineiden määrät voivat vaihdella satokausien mukaan
- ei toivottua vaikutusta hevosen väriin
- vahva pinkki väri värjää helposti

Postaus toteutettu yhteistyössä Chia de Gracian kanssa

Punajuurikuuri

Näin keväällä (tai pitäisikö sanoa jo kesän kynnyksellä?) on hyvä tarkistella hevosten vitamiinien tarpeita. Röllille olin suunnitellut hankkivani monivitamiinia ja sinkkiä, sillä karva on edelleen vielä vaihtumassa. Röllillä on myös suupielet alkaneet rohtua/kuivua, ja olen jotenkin saanut päähäni, että se johtuu sinkin puutteesta. Ainakin sinkkivoide on auttanut ongelmaan ;)

Hyvään ajankohtaan osui yhteistyö Chia de Gracian kanssa. Sain testiin kilon verran punajuurilastuja. Ei tarvinnut ostaa montaa purkkia lisäravinteita, sillä punajuuripussissa tulee samalla kertaa monia kivennäisaineita (mm. sinkki, kalsium, rauta ja magnesium) sekä vitamiineista A, E, C ja B. Siis todellinen vitamiini- ja kivennäisainepommi!

Punajuuri on mulle semmoinen ruoka-aine, jota ei ehkä ykkösenä tulisi mieleen syöttää hevoselle. Vähän niinkuin peruna! Punajuurilastut ovat rapsakkaa rouhetta kuivattuna, mutta lämpimässä vedessä turvoteltuaan näyttävät varsin herkullisilta. Käyttöohjeessa suositellaankin turvottamaan rouhetta, jolloin siitä tulee myös maistuvampaa.

Röllin annokseen kuuluu (totuttelun jälkeen) 1 dl punajuurta ja 1 dl pellavaa. Punajuuri on todella vahvan väristä ja puurosta tuleekin aina pirteän pinkkiä :) Olen nyt viikon verran kokkaillut menun mukaista punajuuri-pellava-puuroa ja joka päivä innostun yhtä lailla tästä värikkäästä sekoituksesta. Puuro on maistunut Röllille oikein hyvin erikoisesta väristä huolimatta.

Punajuuren monipuolisen ravintosisällön lisäksi yksi ominaisuus kuulostaa erittäin jännittävältä. Nimittäin punajuuri voi syventää tumman hevosen väriä. Rölli on alkanut taas "ruskettua" auringossa ja olisi mahtavaa, jos musta olisi taas musta. Katsotaan kuinka käy! Palataan aiheeseen noin kuukauden kuluttua tarkemman raportin merkeissä.

Tässä näkyy hyvin tuo ruskean värin esiintulo

Postaus toteutettu yhteistyössä Chia de Gracian kanssa

Pamahdus tuo turvaa

Tampereen messuilla päästiin hipelöimään ja testailemaan Suomeen rantautuneita paukkuliivejä ranskalaiselta merkiltä Helite. Kotimaan kenttäkisoissa on muutamilla ratsastajilla paukkuliivejä näkynyt päällä parina viime kautena, mutta nyt pääsin itse ekaa kertaa tutustumaan paukkuliiveihin lähemmin. Playssonin yhteistyökumppani Equestrial oli tuonut messuille esille Heliten kolme paukkuliiviä.

Kenttäratsastajan näkökulmasta mielenkiintoisin Heliten paukkuliiveistä on Airnest Vest. Pamahtanut paukkuliivi suojaa tavallista turvaliiviä paremmin ratsastajan niskaa ja kaulaa. Pidemmälle alas ulottuva paukkuliivi suojaa selän lisäksi myös lonkkia. Tyhjänä paukkuliivit ovat varsin ohuita ja huomaamattomia päällä, eivätkä ne häiritse istuntaa.

Helitellä on myös kaksi muuta mallia, Air Shell Gilet -liivi ja Air Shell Blouson -takki. Niitä ei edes heti arvaisi paukkuliiveiksi. Softshell-materiaaliset takki ja liivi toimivat kuitenkin samalla idealla: naru kiinni satulaan ja satulasta putoamisen sattuessa liivi täyttyy ilmalla. Näistä malleista saa ilmatyynyominaisuuden ja patruunan irroitettua, joten takkia ja liiviä voi käyttää yksinään näppärästi myös tallihommissa.

Hevosmessuilla testailtiin ja poksauteltiin paukkuliivejä. Playsson.netin ja Equestrialin instagramista löytyy videot, joissa pamautetaan mm. Aada, Terhi Lehtimäki sekä Playssonin tiimibloggaajista Mari, Mira ja Senni.

Ruuhkavuosiratsastajan pamautuksen näin livenä ja kuvasin videollekin. Liivi pamahtikin yllättävän kovaäänisesti ja pelästyin itse varmaan enemmän kuin liiviin pukeutunut Ruuhkis :D

Katso video Youtubessa

Tutustumistarjouksena Heliten paukkuliivit nyt 50 euron alennuksella 9.4. asti. Tutustu tuotteisiin ja osta omasi Equestrialin nettikaupasta.

Postaus toteutettu yhteistyössä Equestrialin kanssa

Helpotusta kutinaan: testissä Not so sweet itch

Kesäihottuma on yleinen sairaus issikoilla ja suomenhevosilla. Kuten ainakin pidempään blogia seuranneet varmaan ovat huomanneet, sekä Riksulla että Röllillä käytetään ihottumaloimia kesäisin. Oikeastaan loimitus ötököitä vastaan alkaa jo jossain huhtikuun tienoilla, riippuen tietenkin keleistä. Riksulla ihottuma on diagsonoitu myös eläinlääkärin toimesta. Röllillä oireet ovat olleet vähän hillitympiä kuin Riksulla, mutta loimelle on selkeä tarve. Loimen lisäksi hoidan iho-oireita rasvaamalla ja huolehtimalla sekä ihon että loimen puhtaudesta pesuilla aina tarpeen mukaan. Molemmille hepoille on löytynyt se toimiva systeemi, jolla kesäihottuma pysyy varsin hyvin kurissa. Tänä vuonna jouhet säästyivät katkeamisilta, iho ei päässy vereslihalle ja hevoset pysyivät hyväntuulisina koko kesän.

Kuitenkin iltaisin kun hevoset tulevat sisälle talliin, ne alkavat hiukan hinkata harjaa tai häntäänsä karsinan reunoihin. Ei nyt mitenkään raivon vallassa, mutta jokusen minuutin tupeeraustuokio on osa iltarutiineja. Hevosista siis huomaa loimituksesta huolimatta, että niillä on kesäihottuma.

Chia de Gracia tarjosi meille avuksi Not so sweet itch -yrttiseosta. Sain pussin mukaani Ypäjältä Suomenratsujen kuninkaalisista noin kolme viikkoa sitten. Tapasin yrittäjä Mirvan kasvotusten paikan päällä ja sain hyviä vinkkejä rehun annostukseen ja tarjoiluun. Riksu syö perusrehujen lisäksi pellavapuuron aina liikutuksen jälkeen. Tarkistin vielä Mirvalta, onko se ongelma. Vastauksena sain, että ei haittaa ollenkaan. Kiva juttu, ettei tarvinnut alkaa tekemään muutoksia ruokintaan.

Not so sweet itch on yrttiseos ihon hyvinvointia varten. Seoksen yrtit rauhoittavat ihoa ja hillitsevät kutinaa. Yrttiseos on 100% luonnontuote, joten se sopii oikein hyvin kesäihottumasta kärsiville hevosille. Not so sweet itch sisältää hampunsiemeniä, oluthiivaa, auringonhattua, tyrniä, nokkosta, kehäkukkaa ja kamomillaa. Seoksen yrtit ovat huolella valittu mukaan hyvien ominaisuuksiensa johdosta. Tästä seitsemän yrtin seoksesta hevonen saa tärkeitä rasvahappoja, vitamiineja, hivenaineita ja ihoystävällisiä öljyjä. Yrtit kuten kamomilla ja kehäkukka rauhoittavat kutisevaa ihoa, kun taas oluthiiva ja nokkonen edistävät ihon uusiutumista.

Hintaa pussillisella Not so sweet itch -sekoitusta on 42 euroa. Paketti painaa 1,2 kiloa. Syöttömääränä  hevoselle ohjeessa lukee 0,5-1,5 dl. Desi yrttejä painaa noin 33 grammaa. Yksinkertaisen laskukaavan mukaan siis pussillinen riittää desin annotuksella noin 36 päivää. Kaikki uudet rehukokeilut kannattaa aloittaa ensin pienemmällä annoksella ja lisätä määrää pikkuhiljaa. Riksu aloitti puolen desin annoksella ja neljän päivän jälkeen nostin määrän desiin. Riksu saa yrttiannoksensa kerran päivässä, iltaruokien joukkoon sekoitettuna.

Vaikka samana kesänä ei ehtisikään koko pussia syöttää, ei hätää. Saamassani pussissa parasta ennen -päivämäärä on vasta helmikuussa 2017, siis erittäin hyvin säilyvä rehu. Pussissa on näppärä, uudelleensuljettava suu, samanlainen kuin esimerkiksi purkkapusseissa. Tyylikäs paketti on muovia, joten kosteus pysyy hyvin loitolla yrttiseoksesta.

Not so sweet itch -annos tarjoillaan pussin sekä Mirvan ohjeen mukaan muihin rehuihin sekoitettuna. Yrttiseosta ei tarvitse erikseen turvottaa, vaan sen voi syöttää kuivana. Mirva osasi kuitenkin vinkata, että seoksen kastelu pienellä vesimäärällä avaa yrtit. Testasin kastelua kertaalleen ja ainakin yrttien tuoksu voimistui. En yleensä itse hoida iltaruokintaa, joten laitan omien erikoisruuat valmiiksi jo aikaisemmin. Sekoitan yrtit kivennäisen joukkoon, enkä halua että kastuessaan kivennäisen nappulat vettyvät löysiksi. Siispä olen syöttänyt Riksun annoksen ihan kuivana vaan.

Kokelaaksi tähän tuotetestailuun otin Riksun. Juurikin siitä syystä, että Riksulla on vähän voimakkaammat oireet kuin Röllillä. Olisin toki voinut testata yrttiseoksen toimivuutta molemmilla hepoilla, mutta halusin pitää Röllin ns. vertailukohteena.

Alkuun oli vähän epäileväinen, että kannattaako kesäihottuman avuksi suunniteltua rehua ottaa testaukseen enää näin myöhään syksyllä. Järkevintähän se olisi aloittaa jo riittävän ajoissa keväällä ennen kuin pahin ötökkäkausi koittaa. Olen päätynyt kuitenkin siihen mietelmään, että kyllähän se kannattaa. Nyt talvea kohti mentäessä oireet ovat alkaneet jo laantua ötököiden vähentyessä. Pahimpaan kutina-aikaan aloitusta ei ainakaan kannattaisi aloittaa, sillä jos yllättäen tulisikin joku allerginen reaktio, niin kaivattu helpotus voisikin pahentaa tilannetta.

Riksulle ei onneksi tullut mitään allergisia oireita! Ekana iltana Riksu ei ilahtunut, kun hänen perinteiseen kaura-kivennäinen-iltapalaan oli laitettu yrttejä mukaan. Meinasi oikein tulla kiukku! Riksu aterioi aamu- ja iltapalansa sellaisesta löysästä rehukulhosta, joka sijoitetaan heinäkasan viereen maahan. Kulho meinasi lentää nurin, kun Riksu yritti etujalalla kauhoen saada ylimääräiset ruohot pois hänen kaurojensa joukosta. Pienen komennuksen jälkeen Riksu osasi taas käyttäytyä paremmin ja rehut saivat jäädä kulhoon. Kovaa työtä joutui kuitenkin ylähuuli tekemään, että sai järjesteltyä yrtit reunoille :D Nykyisin sekoitus maistuu jo hyvin.

Harjan hinkuttaminen on aika minimissä, jokunen pieni tupeerattu takku näkyy välillä. Yleensä nekin yön aikana siliävät, sillä aamulla harja näyttää varsin hyvältä :) Vertailukappale Rölli hinkkaa mielestäni harjaa enemmän. Häntää molemmat hankaavat suunnilleen yhtä paljon, mikä sekin on varsin vähäistä kesän "linnunpesä-lookiin" verrattuna. Molempien hevosten rasvaustarve on myös vähentynyt. Pahimpaan hinkkausaikaan kesällä rasvasin hännän ja harjan juuresta päivittäin, kun nyt riittää kerta pari viikkoon.

Loimitusta jatketaan vielä siihen asti, kunnes viimeisetkin polttiaiset kupsahtavat yöpakkasissa. Luultavasti samoihin aikoihin lopetan myös Not so sweet itchin syöttämisen. Keväällä sitten jatketaan syöttämistä ja todennäköisesti ostetaan yrttejä lisää, jotta Röllillekin riittää.

Vaikka yleensä sanotaankin, että yrttien vaikutuksen näkemiseen voi mennä jopa kolme kuukautta, niin uskon, että Riksulla Not so sweet itch on auttanut, ainakin vähäsen. Ainakaan mitään harmia tästä kokeilusta ei ole ollut. Harjan juuresta iho on pehmeää, eikä hilseile. Muutenkin karva kiiltää ja hevonen vaikuttaa tyytyväiseltä ja iloiselta. Plussana tuntuu, että Riksun takapään jäykkyys alkaa myös hellittää. Tiedä sitten, onko se monipuolisen treenin vai yrteistä saatujen vitamiinien ansiota.

Loppuun vielä kuvia, kun käytiin Riksun kanssa hengailemassa laitumella ilman satulaa. Riksu tosin ei ihan ymmärtänyt, miksi hän ei saa syödä vaikka on laitumella. Ei ihan ensisilmäyksellä uskoisi kesäihottumaiseksi, vai mitä?

Yleensä ratsastuksessa ötökät eivät häiritse menoa, mutta nyt piti vähän ravistella poseeraamisen lomassa

 

Postaus toteutettu yhteistyössä Chia de Gracian kanssa

Syksyä karkuun villan alle

Kun pari viikkoa takaperin vierailimme Hööksillä Siirin järjestämän bloggaajatapaamisen merkeissä, saimme valita laajasta valikoimasta yhden sponsorituotteen kotiinvietäväksi. Olisin voinut ottaa vaikka minkä satulahuovan tai suojat tai tai... Hillitsin kuitenkin itseni ja valitsin jotain tarpeellista hepoille. Suosin kuivatuksessa materiaalina villaa, joten tuotteeksi valikoitui Showmasterin Ajax-villaloimi.

Ajax-villaloimi ei ole kovin paksua tai painavaa materiaalia, joten se sopii oikein hyvin näihin syyskeleihin. Loimi ei ole täyttä villaa, vaan materiaalit jakaantuvat 60% villaa ja 40% sekoitekuitua. Mukavuutta lisäämässä on liukas nailon-vuori loimen etuosassa lapojen kohdalla sekä pieni teddypehmuste sään edessä.

Loimessa on edessä kaksi kiinnitysremmiä solkikiinnityksellä. Mahan alta kulkevat kaksi mahavyötä, joissa on t-soljet. Lisäksi loimen saa takaa kiinni vielä solmittavalla häntäremmillä, jota tosin en ikinä itse käytä.

Värinä loimesta löytyy ainostaan tämä ruskea. Elävyyttä ruskeaan väriin tuo punaisten ja vaaleanruskeiden raitojen muodostama ruudukko. Loimen ulkoreunoja kiertää kivasti kerman värinen kanttinauha. Hintaa tällä loimella on tasan 60e.

Kokovalikoima on 125-165cm, kuten suurimmassa osassa Hööksin loimia. Valitsin loimen koossa 155 cm, tarkoituksena käyttää sitä Röllillä kuivatuksessa ja kuljetuksessa. 145 cm kokoa käyttävä Riksu sai loimen kuitenkin käyttöönsä treenin jälkeen. Satulan kanssa loimi olikin oikein hyvän kokoinen.

Talvikaudella tykkään käyttää alku- ja loppukäynneissä hevosilla villavilttiä lämmikkeenä. Se toimii hyvin, kunhan ratsastaja istuu satulassa. Tuulisella kelillä ilman ratsastajan painoa tuuli tarttuu helposti viltin helmaan ja heittää viltin maahan. Tai siihen pihan ainoaan vesilätäkköön, kuten minulle on käynyt jo kaksi kertaa... Esteiden pois siirtelyn tai lantakasojen siivoamisen ajan olisi kuitenkin hyvä, jos loimi pysyisi hevosen päällä lämmittämässä. Siihen tarkoitukseen tällainen mahavöin ja eturemmein varustettu loimi on oikein toimiva ratkaisu!

Postaus toteutettu yhdessä Hööksin kanssa

Kimallekaviot koulukisoissa

Käytiin Riiviön kanssa eilen 1-tason koulukisoissa kisailemassa helppo C. Panostettiin ulkonäköön kimallusten kera!

Saatiin nimittäin Just Dressagelta SBS:n kavion hoitoaine (Topcoat Hoof Conditioner) ja sen kaveriksi glitteriä (Hoof Glitter), jotka otettiin nyt testiin häikäisevään koulusuoritukseen tähdäten.
Hoitoaine on Riksulla pidempiaikaisessa kokeilussa, ja siitä onkin tulossa juttua myöhemmin.

Kavioiden pesun ja kuivauksen jälkeen levitin ensin Topcoatin ja päälle sirottelin glitterit. Tuli aika makeen näköiset kaviot!

Kisat järjestettiin Merjan tallilla Koskella. Meidän luokka oli ensimmäisenä ohjelmassa kello viideltä ja starttivuoro oli jo toisena. Oltiin hyvissä ajoin perillä ja meninkin heti varustamisen jälkeen verkkailemaan kentälle. Keli oli koko päivän ollut sumuinen ja harmaa, mutta ei sentään satanut vettä. Kentän hiekka oli kuitenkin sen verran kosteaa, että nappasi varsin hyvin kavioihin kiinni. Harmi, sillä kimallukset jäi piiloon :(

Kentällä alkuun Riiviö katseli maisemia ja ihmetteli uutta paikkaa. Töihin ruvetessa se keskittyi paremmin, mutta olisi saanut olla rennompi. Meno oli vähän kiireistä ja askel lyhyttä. Yritin löytää sopivan aktiivista tahtia ja jumpata molemmat kyljet taipuisiksi. Riiviö oli välillä pohkeen takana eikä näin ollen vastannut jalkaan. Paikoitellen meno valui etupainoiseksi. Taivutukset ja kiemurat sen sijaan onnistui ihan kivasti.

Laukka pyöri hyvin Riiviön laukaksi. Vasempaan kierrokseen sai olla vahvempi ulkoapujen kanssa kurveissa. Ärsyttävästi Riiviö rikkoi kaksi kertaa vasemmassa laukassa lävistäjän. Kotona ei ole vastaavaa tapahtunut mun kanssa. Tarkkuutta siis radalle!

Valmistautumisvuorolla siirryttiin maneesin viereen odottelemaan omaa vuoroa. Siinä pihalla Riiviö hengaili ihan kiltisti ja rennosti omaa vuoroaan odotellen. Heti maneesiin sisään kulkiessa meno kuitenkin muuttui kiemurtelevaksi ja liikettä sai oikein pyytää ulos ratsusta.

Radalla Riiviö oli edelleen jännittynyt, mikä heijastui siihen, etteivät kaikki jalat pysyneet tahdissa. Muutenkin Riiviöllä tuntui olevan joku ihme paniikki päällä, eikä se uskaltanut ravata kunnolla tai tukeutua kuolaimeen. Se oli kiireinen, mutta ei edennyt. Kun yritin ratsastaa isompaa ravia parempaan tahtiin, niin ei onnistunut sekään. Häntä huiski vaan vastaukseksi, totteleminen oli epämieluisaa.

Katso video Youtubessa

Luokkana meillä oli siis helppo C:1. Tulokseksi saatiin 58,75%, joka oikeutti 13 ratsukon luokassa jaetulle 7. sijalle.

Rata alkoi ihan kivasti parilla seiskalla, mutta sitten loppupaperi olikin arvosanoja 5-6. Kommentteina mainittiin tahtiongelmista, epätasaisesta tuntumasta ja ylimääräisestä poikittamisesta. Alakerran pisteet ja kommentit toistivat samaa, teiden ratsastus oli sentään siistiä.

Rata ei ollut kovin onnistunut, vaikka kaikki tehtävät saatiinkin suoritettua. Nämä oli Riiviölle kuitenkin ekat kisat pitkästä aikaa, joten jännitystä oli arvatenkin ilmassa. Lisävaikeutta toi kentältä siirtyminen maneesin hämäryyteen, useille kokeneillekin hevosille siitä tulee helposti jännitystä.

Katselin Kipasta, että täällä meidän suunnalla on aika kivasti vielä tälle vuodelle luvassa seurakisoja, jos vaikka eksyisi kouluradalle uudelleen! Ensi viikon lauantaina ollaankin suuntaamassa sitten 1-tason estekisoihin :)