Riiviö maastoestekisoissa

Tiistaina reissussa olivat Riksu ja Riiviö. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Riksu kävi klinikalla. Forssan klinikkareissu oli sovittu samalle päivälle kuin Ypäjällä järjestetyt tiistaikisat, jottei tarvitsisi samaa matkaa ajella kahtena päivänä.

Riksun vuoro klinikalla oli sovittu olevan hyvissä ajoin päivällä, jotta ehdittäisiin rauhassa siirtyä Forssasta Ypäjälle Hevosopiston alueelle. Klinikalla oli aikataulu vähän myöhässä, minkä lisäksi Riksu piti rauhoittaa kaksi kertaa, että saatiin tutkimukset ja hoidot suoritettua. Ihan unenpöpperöistä Riksua ei tietenkään voitu iskeä koppiin, vaan piti odotella jonkin aikaa virkoamista.

Tiistaikisat olivat maastoestekisat, Riiviön ensimmäiset sellaiset. Tietenkin meidän tuurilla Riiviön vuoro oli 60 lähtijän joukossa heti viidentenä eli lähtövuoro maastoon oli jo kello 16.08. Klinikalla vierähtäneen ajan takia oltiin myöhässä kisapaikalla, nimittäin vasta puoli neljän aikaan. Ensimmäiseksi laitoin Riiviölle suitset päähän, jotta iskä pääsi sen kanssa jo kävelemään sillä aikaa kun itse lähdin kansliaa ja maastorataa kohti.

Kansliassa oli ihan törkeä jono ja mulla oli kauhea kiire, joten yritin bongailla tuttuja avuksi. Jonosta löytyikin Alex ja Penina, jolle iskin setelit kouraan ja pyysin maksamaan mun lähtömaksun. Penina osasi myös vinkata, mistä maastorata alkoi. Radan kävelyyn kipittelinkin seuraavaksi. Onneksi oli helppo ja yksinkertainen rata, joka jäi hyvin mieleen nopeallakin tutustumiskierroksella.

Radalle pitäis lähtee ja Riiviö vaan chillailee auringossa :D

Radankävelyn jälkeen laitoin omat kamppeet päälle ja Riiviölle satula selkään. Verkassa olin noin kymmentä vaille neljä. Tiistaina oli tosi kesäinen ilma, varmaan hellerajat paikkui. Nopea verkka sopi sekä keliin että Riiviön fiilikseen hyvin. Se liikkui ihan kivasti omalla moottorilla, mutta ei varsinaisesti innostunut maastareista. Hypyt Keskikentän verkkatukeille onnistui hyvin, joten lähdettiin Derby-kentän vierelle valmistautumaan.

Rata koostui 11 pienestä tukista helpoilla reiteillä. Kisakutsussa mainittiin, että esteet ovat noin 70 cm, mutta todellisuudessa ne olivat jotain 50 cm. Kutonen oli sama kuin vappukisoissa harrasteen ykkönen, se oli ehkä sen 70 cm. Helppo nakki siis Riiviölle, joka kotona on hypellyt tuttarin ja helponkin tehtäviä!

Riksu ja Rölli ovat jo oppineet, että lähtölaskennasta lähdetään reippaasti menemään. Riiviö meinasi melkein nukahtaa paikalleen :D Lähdettiin laukassa liikkeelle, vaikkakin varsin hitaasti. Riiviö oli aika laiska, mutta ylitti kaikki esteet helposti. Pidemmillä pätkillä polkaisin menopeliin vähän lisää vauhtia, että päästäisiin joskus maaliinkin. Vesi ei ollut pakollinen, mutta harjoituksen vuoksi otettiin se mukaan reitille. Riiviö hiukan himmaili kohti vettä, mutta meni kuitenkin ihan nätisti. Hitaasti hölkkäillen selvitettiin vesi, jonka jälkeen uusi laukka kehiin ja vielä viimeisen tukin yli ja maaliin. Jee, puhdas rata!

Olin laittanut kellon piippaamaan 10 sekuntia ennen ihanneaikaa, kuten aina kenttäkisoissa. Ennen viimeistä estettä kello alkoikin huutamaan. Vaikka nyt tiesinkin, että tässä ihannaaikaluokassa tarkoitus olisi päästä mahdollisimman lähelle annettua aikaa, tuli kellon piippailusta pieni paniikki pyyhältää maaliin. Maaliviiva ylitettiinkin noin 5 sekuntia ennen ihanneaikaa.

Maastoradalla esteiden korkeus oli reilusti alle harrasteen (80 cm), samoin 952 metrin matka oli vajaamittainen harrasteeksi (1000-1500 m). Vauhti oli sentään sama, 400 m/min. Kilpailuharjoituksena mentiin, joten hevoset pääsivät hieman helpommalla kuin varsinaisissa kenttäkisoissa. Estevahdit olivat "siviilivaatteissa" eli ilman heijastinliivejä, eivätkä he myöskään viheltäneet pilliin ennen ratsukon tuloa, kuten kenttäkisoissa on tapana. Osa estevahdeista kuitenkin joutui istuskelemaan metsän uumenissa esteiden sijainnista johtuen. Riiviö eteni suoraviivaisesti koko radan eikä jännittänyt estevahteja tai muitakaan ihmisiä yhtään :)

Oman vuoron ja loppuverkan jälkeen olikin pitkä tauko ennen tulosten selviämistä. Oltiin Riiviön kanssa kuitenkin suht lähellä ihanneaikaa, joten jäätiin kisapaikalle jännittämään, irtoaako sijoitusta.

Kisassa oli mukana todella paljon ensikertalaisia ja nuoria hevosia, mutta kuitenkin mua yllätti virheiden paljous näin helpolla radalla. Noin puolet lähtijöistä sai ainakin yhden kiellon radalla.

Luokan loppumisen jälkeen kiersin radan uudelleen ja nappasin kuvat esteistä. Kävelymatkalla autolle päin tulikin jo kuulutukset palkintojenjaosta, johon kutsuttiin kymmenen parasta. Meitä ei ollut mukana listassa, joten suunnattiin siitä sitten kotia kohti.

Tuloslistasta selvisi myöhemmin, että oltiin jaetulla 12. sijalla, kun 16 sijoittui. Wuup wuup! Täytyy nyt vissiin maksaa Riiviön vuosimaksu ja ottaa se johonkin oikeisiin kenttäkisoihin mukaan ;)