Kisahoitajana Kangasalla

Lauantaiaamu starttasi varhain, kun kello soitti 3.15. Suuntana oli Kangasalan kenttäkisat, joskaan ei kisaajan asemassa vaan kisahoitajana. Lähdin avustamaan Sannaa, kun hän kisasi kahdella hevosella. Saavuin hevosten majapaikkaan noin varttia yli neljä ja tien päällä oltiin jo 4.30.

Alunperin oli ideana lähteä Röllin kanssa kisaamaan tuttaria, mutta jätettiin väliin ettei tulisi liikaa kisoja. Halusin säästää Röllin voimia ensi viikon laatareita varten.

Pohtiolammella oltiin hyvissä ajoin. Jopa niin ajoissa, ettei kansliaakaan oltu vielä avattu. Varustettiin ekana Mimmi valmiiksi tuttarin kouluosuutta varten ja Sanna lähti sen kanssa jo Wääksyn verkkaa kohti. Kanslian avauduttua kävin siellä näyttämässä rokotukset ja kvaalit. Sannan äidin avustuksella Manu ulos kopista ja taluttaen matkaan. Reitti Pohtiolammelta Wääksyyn kulki läpi metsän ja niityn, ohi kalankasvatusaltaiden ja yli siltojen. Manu oli oikein rohkea kenttäheppa ja kulki kiltisti narun päässä koko matkan.

Sanna verkkaili vielä tovin ennen kuin siirtyi maneesiin. Maneesissa ei ollut vielä muita, joten hengailtiin siellä Manun kanssa. Sanna starttasi kahdeksalta luokan ekana ja tekikin oikein tyylikkään ja tasaisen radan. Kärkisija säilyi aina luokan viimeiseen lähtijään asti, joka kuitenkin pisti vähän paremmaksi. Sannan ja Mimmin tulos 67,5 % (-48,8).

Mimmin radan jälkeen vaihdettiin koulusatula Manulle. Sanna pääsi taas ensimmäisten joukossa esiintymään, kun yhden tähden luokassa vuoronumero oli kaksi. Vaativan kouluosuus ratsastettiin maneesin vieressä koulukentällä, johon oli tullut viime näkemän jälkeen tyylikkäät kiviaidat. Aidat ja kukkakoristeet tekivät koulukentästä oikein hienon areenan :)

Manukin suoritti ratansa tasaisesti ilman rikkoja, tuloksena 61,78% (-57,3).

Koulukokeiden jälkeen kuljettiin takaisin Pohtiolammelle. Manu sai evästauon trailerissa, kun taas Mimmille vaihdettiin estevarustusta päälle. Verkassa avustin Sannaa toimimalla puomipirkkona. Muutaman verkkahypyn jälkeen Sanna lähti radalle ja itse vaihdoin taas kuvaajan tehtäviin. Nollaradan jälkeen Mimmiltä satula ja suojat pois. Sanna kävi juoksuttamassa eläinlääkärin tarkastuksen, jonka Mimmi läpäisi helposti.

Hetken aikaa saatiin kukin levähtää ennen kuin oli Manun vuoro. Mun mielestä esteiden aikataulut oli hyvin suunniteltu! Tuttarin radalle pääsi vaikka samantien kouluradalta tai sitten halutessaan ehti pitää hetken taukoakin. Vaativan estevuorokin kesti tunnin, joten senkin luokan ratsukot ehtivät hyvin  paikalle ja valmistautua koitokseen.

Manu oli verkassa sopivasti ensimmäisten joukossa, ennen kuin kaikki 10 ratsukkoa ehtivät sinne kirmailemaan. Sanna myös pääsi radalle ekana. 115 cm rata meni muuten mallikkaasti, mutta pari turhaa puomia tuli matkaan.

Janita Eronen & Sedna

Muutaman tunnin tauon aikana käytiin kävelemässä Sannan kanssa vaativan ja tuttarin maastot (maastoesteiden kuvat). Radat oli aika kiemuraisia, mutta tehtävät oli selkeitä ja tasolleen sopivia. Vaativassa haasteisimmalta vaikutti coffin (risupysty, hauta, kapea). Myös vedellä saisi olla tarkkana. Tuttari vaikutti ihan kivalta radalta. Vaikein kohta oli varmaan hieman varjossa olevat viinitynnyrit, joiden jälkeen aika tiukka kaarre ja pensasaidan takaa nopeasti tuleva hainhammas-este.

Ehdittin kävellä Pohtikselle juuri sopivasti ennen SM-luokkien rataesteosuuksia. Kangasalla kisattiin siis ponien ja junnujen SM-kisat kolmipäiväisenä, perjantaina koulu, lauantaina esteet ja sunnuntaina maasto.  Ponit menivät ensin. SM-taisto kisattiin tasolla ponien vaativa, jossa rataesteet olivat siis 105 cm. Poniluokassa oli tänä vuonna jopa 8 ratsukkoa. SM-mitalien jakaminen on jonakin vuonna ollut kiikun kaakun, sillä sääntöjen mukaan mitalit voidaan jakaa vain jos viimeiseen osakilpailuun osallistuu vähintään 3 ratsukkoa.

Eniten jännitti Janitan & Sednan vuorolla. Tämä tänä vuonna jo kenttäratsastuksen SM-joukkuekultaa ansainnut ratsukko suoritti esteradan kuitenkin helposti ilman virheitä ja nousi luokassa johtoon!

Mun ollessa kisaturistina katsomassa esteratoja oli Sanna jo ehtinyt hokittaa molemmat hevosensa. Mimmi oli jo matkalla maastoverkkaan, kun lähdin itsekin siihen suuntaan.

Maastoon Sanna lähti taas tuttarissa ekana. Ykkösen jälkeen alamäen kurvissa Mimmi liukastui ensimmäisen kerran. Matka kuitenkin jatkui. Hainhammas oli tullut äkkiä kurvin jälkeen, mutta Mimmi oli ylittänyt sen heti ekalla vaikka vähän järkyttyneissä tunnelmissa. Seuraavana ollut valkoinen tukkikasa tuli sekin turhan nopeasti itsetunnon kolauttaneelle tammalle. Ympyrän ja pienen rauhoittelun jälkeen matka jatkui taas sujuvasti. Mimmille liukkaan oloinen nurmipohja ja nopeasti tulleet tehtävät olivat vähän liikaa ja ratsukon matka stoppasi veden äärelle. Harmi!

Sanna avuksi trailerille oli jäänyt hänen äitinsä sekä Janita. Minä sain jäädä katselemaan ja kuvailemaan maastoratoja sillä aikaa.

Pohja tuntui radankävelyssä varsin hyvältä, mutta hevosten alla se olikin liukas. Kaadettua ruohoa oli aika paksu kerros ennen maapohjaa. Luultavasti hokit eivät pureutuneet maanpintaan asti, mikä sai hevoset sutimaan. Maastoradan monet kaaret ja kurvit piti ratsastaa huolella ja tasapainossa, jolloin pohja piti. Liian kova vauhti ja oikomiset kiemuraurilla aiheuttivat liukastumisia ja kieltoja.

Varpu Asukas & Ropin Velmu

Ennen vaativan maastojen alkua oli hyvin aikaa. Sen ajan käytin ponien SM-maaston kävelemiseen Janitan kanssa. En jaksanut kuvata esteitä, sillä koko rata ei ollut vielä ihan valmis. Muutamien vaativan esteiden tilalle oli tulossa toinen este helpompiin luokkiin.

Sanna oli ehtinyt vaihtaa Manulle vielä järeämpää ja terävämpää hokkia, mikä oli tarpeen. Noin puoli minuuttia ennen Sannan lähtövuoroa verryttelyalueella tapahtui onnettomuus, kun esteelle kaartamassa ollut hevonen liukastui ja ratsastaja putosi. Ratsastaja oli jonkin aikaa tajuttomana, mutta palasi onneksi tajuihinsa ja hetken päästä pääsi omin jaloin kävelemään ambulanssin kyytiin.

Sannan ja Manun lähtövuoroa siirrettiin eteenpäin pari minuuttia onnettomuuden vuoksi. Uudelleen keskittyminen maastoesteille ja menoksi! Manu tykitti maastoesteet puhtaasti. Sanna oli ehtinyt radan aikana eksyilemään pari kertaa vähän väärälle reitille, mutta ratsukko löysi sentään maaliin. Lopputulos -76,5 ja sijoitus 5/10.

Verryttelyssä luokannut ratsastaja oli Johanna, mullekin kenttäkisoista tuttu ratsastaja ja Sannan tuttu opiskeluajoilta. Ratsastaja lähetettiin sairaalaan lisätutkimuksiin. Ratsastajan hevosenhoitajalla ei ollut trailerin vetämiseen tarvittavaa korttia, joten Sanna lupautui auttamaan ajamalla Johannan yhdistelmällä hevosen Ypäjälle.  Lähdin mukaan kaveriksi. Hevosella ei näkynyt mitään ulkoisia vammoja onnettomuudesta, se liikkui puhtaasti ja lastautui helposti vieraan ihmisen kanssa.

Ypäjällä hevonen pääsi asustelemaan Hevosopistolle. Sannan äiti ajoi Sannan yhdistelmän Ypäjälle, missä meidät noukittiin taas kyytiin. Kotimatkalla otettiin vielä pieni ruokatauko hamppareiden äärellä. Kotona olin vasta kymmenen jälkeen. Pitkä päivä! Rakkaudesta lajiin <3

Tältä päivältä Kangasalta kuului aivan mahtavia uutisia, kun Janita & Sedna ratsastivat ponien SM-kultaa!