maanantai 24. elokuuta 2015

Hattulan maastoesteradalla

Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä Hattulassa, Suontaan kartanon alueella maastoesteradan verran. 1-tason maastoestekilpailu käytiin tutustumisluokan tasolla (90cm) ja arvosteluna oli taitoarvostelu. Ratsuna oli tuttuun tapaan Rölli.

Taitoarvostelussa arvioidaan mm. radan sujuvuutta, teitä ja tempoa sekä ratsastajan istuntaa ja apujenkäyttöä. Taitoarvostelun pöytäkirja kokonaisuudessaan löytyy kenttäsäännöistä, sivulta 66 alkaen.

Rata kulki pääosin samalla pellolla, seiskaeste oli vähän metsikön puolella. Viereiselle nurmialueelle siirryttiin valkoisen porttiesteen yli. Veden jälkeen oli kaksi estettä ja tietenkin maali. Normaalia maastorataa pienemmällä alueella pysyteltiin, jotta taitoarvostelun tuomarit näkisivät koko radan.

Kännykällä otetut kuvat maastoesteistä mun kuvasivulla.


Ennen luokan alkua oli mahdollisuus käydä tutustumassa vesiesteeseen sekä kertaalleen hypätä radan viimeinen este. Kivasti ajateltu järjestäjältä :) Käytettiin tilaisuus hyödyksi, vaikka Rölli meneekin varsin reippaasti yleensä veteen. Ekalla kerralla ravattiin veden läpi. Rölli meni hyvin, mutta taas kerran hänen oli ihan pakko nostella jalkoja joka askeleella veden pinnan yläpuolelle :D Tultiin toistamiseen vielä ravissa ja lopuksi kerran laukassa. Hypättiin vielä kaislaeste ennen kuin siirryttiin varsinaiselle verkka-alueelle.


Verkka oli kisa-alueen viereisellä laitumella, loivassa rinteessä. Verkkaesteitä oli mukavasti molempiin suuntiin, vaikka suurin osa olikin vain tukkeja.

Rölli oli verkassa ihan ok, mitä nyt välillä oli vähän kiireinen. Hypyt onnistui kivasti, vaikka Rölli aina vaan haluaa tulla lähelle estettä. Pari kertaa esteen jälkeen Rölli jäi roikkumaan ohjalle, mutta muuten meno oli varsin hallittua. Omaa vuoroamme odotellessa iso joukko kärpäsiä tuli riesaksi ympärille pörräämään ja Rölli vähän niistä häiriintyi. Lähtökarsinan lähistölle siirryttäessä onneksi öttiäiset jäivät muiden kimppuun.




Jonkinmoista kipinää olisin kaivannut Rölliin lähtökarsinaan. Nyt heppa seisoi kiltisti paikallaan ja odotti hiljaa lähtömerkkiä. Lähtö onnistui ihan kivasti, mutta jotain jipii-tunnelmaa jäin kaipaamaan. Ykkönen oli helppo ja kiva, varmaan viisi metriä leveä tukkieste. Oma ratsastus olisi saanut olla siinä noin sata kerta huolellisempaa eikä vain ajelehtimista esteelle päin. Valuttiin esteen vasempaan reunaan ja ponnistuskin oli kovin juuresta. Ei kovin vakuuttava alku radalle, eikä varsinkaan taitoarvostelulle!

Vesileimalliset kuvat radalta © Heidi Lammi


Kakkonen ylittyi ihan sujuvasti ja jatkettiin parin laukanvaihdon jälkeen alamäkeen maitolaiturien väliin kolmoselle. Odotin paikkaa lähelle, ja niin se tulikin. Taas vähän vasempaan reunaan estettä. Nelonen oli tukkikasa kuusien välissä, ihan ok hyppy. Viidennelle esteelle lähdin ehkä vähän turhan aikaisin kääntämään, mutta saatiin kuitenkin ihan kiva tie perille. Rölli vaan taas halusi lähelle estettä ja lähestymisessä tuli rytmin muutosta. Kutonen ylittyi melko sujuvasti, mutta hyppy oli jotenkin niin ilmava että en pysynyt ihan täysillä mukana menossa, vaan laskeutumisessa heilahdin.



Metsän varjoissa ylitettiin risueste helposti, Rölli ei jännittänyt varjoja eikä pohjan muutosta nurmelta hiekaksi ollenkaan. Alamäessä muistelua oman yläkropan hallinnasta, jokunen pieni pidäte ratsullekin ja kukkulan kasi estettä ylittämään. Kasilta ysille linjalla jäin taas vähän matkustelemaan, olisi pitänyt aktivoida laukkaa vähän enemmän takajalkojen päälle ja ajatus paremmin eteen. Nyt väli tultiin kahdeksalla laukalla ajautuen taas kiireisillä askelilla lähelle tukkia.


Tuomaritkin päässeet kuvaan, Pike ja Seppo

10 este oli uusi trakehner, jossa oli vaihtoehtoliputus. Ns. oikeana esteenä oli siis trakehner, jolle oli sujuva tie edelliseltä esteeltä. Helpompana vaihtoehtona oli annettu kuitenkin vielä pelkkä hauta, joka tosin oli liputettu toiseen suuntaan, siis tie esteelle pitäisi kiertää kauempaa.

Radankävelyssä jo päätin yrittää trakehneria, vaikka Keravalla siihen matka jäikin. Tämä trakehner oli kuitenkin helponnäköinen hahmottaa: selkeä maalinja, hautakin vain "kuoppa". Päällä oleva tukkikaan ei ollut varmaan edes maksimikorkeudessa. Jos kuitenkin tökkäämme trakehnerille, otetaan uusi vauhti haudalle ja jatketaan matkaa.

Tämä oli suunnitelma. Vaan toteutus oli toinen homma. Tultiin ihan hyvällä vauhdilla kohti estettä, mutta Rölli iski viimeisillä askelilla jarrut pohjaan. Kielto. Otin vasemman kautta uuden laukan kohti hautaa. Kielto. Mitäs ihmettä? Rölli on sentään haudat aina mennyt helposti yli! Uusi yritys nyt oikean kautta, mutta ei auttanut sekään. Kielto. Kolme vihellystä ja ulos radalta. 

Ärsytti ja harmitti, mutta eniten ihmetytti. Ei Rölli muutenkaan ollut ihan parhaimmillaan, mutta olisi sen nyt haudan yli pitänyt mennä. Jäin miettimään myös vasemmalle valumista. Oikeassa takajalassa on ollut jo jonkin aikaa vähän nestettä, mutta muuten meno ja hevonen on kyllä tuntunut ihan normaalilta. Täytyy seurata tilannetta!


En tiedä olisiko hylsyn jälkeen saanut pöytäkirjan, mutta en käynyt kyselemässä sen perään. Ehkä siihen olisi kirjoitettu vain "Lyhennä jalustimet ja opettele ratsastamaan!"

4 kommenttia:

  1. Et jääny kuuntelemaan niitä arvointeja kun tuomarihan luki ne ennen seuraavan suoritusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin kyllä verkkailemaan alueelle muutaman ratsukon ajaksi, mutta tosiaan hylätyn tuloksen arviota ei luettu.

      Poista
  2. Ai ne ei lukenu jos tuli hylätyksi. Harmin paikka koska radassa oli siihen mennessä nähnyt jo monta arvosteltavaa kohtaa.. mites meettekö kangasalalle kisaamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, viisi estettä vain jäi hyppäämättä. Jätetään Kangasala väliin ja kerätään voimia Laatuarvostelun koitoksiin :)

      Poista