Punajuurikuuri

Näin keväällä (tai pitäisikö sanoa jo kesän kynnyksellä?) on hyvä tarkistella hevosten vitamiinien tarpeita. Röllille olin suunnitellut hankkivani monivitamiinia ja sinkkiä, sillä karva on edelleen vielä vaihtumassa. Röllillä on myös suupielet alkaneet rohtua/kuivua, ja olen jotenkin saanut päähäni, että se johtuu sinkin puutteesta. Ainakin sinkkivoide on auttanut ongelmaan ;)

Hyvään ajankohtaan osui yhteistyö Chia de Gracian kanssa. Sain testiin kilon verran punajuurilastuja. Ei tarvinnut ostaa montaa purkkia lisäravinteita, sillä punajuuripussissa tulee samalla kertaa monia kivennäisaineita (mm. sinkki, kalsium, rauta ja magnesium) sekä vitamiineista A, E, C ja B. Siis todellinen vitamiini- ja kivennäisainepommi!

Punajuuri on mulle semmoinen ruoka-aine, jota ei ehkä ykkösenä tulisi mieleen syöttää hevoselle. Vähän niinkuin peruna! Punajuurilastut ovat rapsakkaa rouhetta kuivattuna, mutta lämpimässä vedessä turvoteltuaan näyttävät varsin herkullisilta. Käyttöohjeessa suositellaankin turvottamaan rouhetta, jolloin siitä tulee myös maistuvampaa.

Röllin annokseen kuuluu (totuttelun jälkeen) 1 dl punajuurta ja 1 dl pellavaa. Punajuuri on todella vahvan väristä ja puurosta tuleekin aina pirteän pinkkiä :) Olen nyt viikon verran kokkaillut menun mukaista punajuuri-pellava-puuroa ja joka päivä innostun yhtä lailla tästä värikkäästä sekoituksesta. Puuro on maistunut Röllille oikein hyvin erikoisesta väristä huolimatta.

Punajuuren monipuolisen ravintosisällön lisäksi yksi ominaisuus kuulostaa erittäin jännittävältä. Nimittäin punajuuri voi syventää tumman hevosen väriä. Rölli on alkanut taas "ruskettua" auringossa ja olisi mahtavaa, jos musta olisi taas musta. Katsotaan kuinka käy! Palataan aiheeseen noin kuukauden kuluttua tarkemman raportin merkeissä.

Tässä näkyy hyvin tuo ruskean värin esiintulo

Postaus toteutettu yhteistyössä Chia de Gracian kanssa

Maastoesteet vanhasta muistista

Lähipäivien kelit eivät ole olleet kovin suosiollisia ulkoiluun, mutta Riksun kanssa onnistuttiin hyppäämään maastoestetreeni raekuurojen välissä sunnuntaina. Edellisen kerran hypättiin maastoesteitä viime vuoden toukokuussa Niinisalon kisoissa, joissa tuloksena oli puhdas maastorata avoimessa helpossa.

Ihan samoissa fiiliksissä ei päästy treeniä aloittamaan, sillä maneesissa tehdyn alkuverkan jälkeen ulos siirtyessä Riksu oli ihan jäässä ja muissa maailmoissa. Ekat 4 tai 5 hyppyä oli jotenkin kovin takkuisia ja Riksua piti ratsastaa ihan tosi paljon eteen. Näiden ekojen hyppyjen jälkeen otettiin ylämäkeen reippaampi laukkaspurtti, ja johan lähti moottori käyntiin. Sen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin ohjailla ja vähän jarrutella. Riksu oli ihan innoissaan ja hyppäsi kaikki esteet hyvällä imulla. Välillä se oli niin kierroksilla, ettei malttanut edes kävellä. Muutenkin Riksu oli menossa kaikille lähistöllä oleville esteille. Mahtava kipinä! Lähestymisissä ja varsinkin esteiden jälkeen Riksu oli kovin roikku ja etupainoinen, mutta pikkuvikoja ;) Vähän kun löydetään sitä kuuluisaa malttia menoon, niin kai se nenukin sieltä nousee.

Kenttäkausi avataan sunnuntaina Ypäjällä tuttarissa, jee!

Riksu Airlines!

Mitä jäi mieleen Tampereen messuilta?

Tampereen hevosmessuista on jo kolme viikkoa aikaa, joten kokemaansa ja näkemäänsä on tässä ehtinyt hyvin sulatella. Olin siis messuilla Bloggaajapassin saatuani lauantaina. Tällä kertaa oli myös mukana matkaseuraa, joiden kanssa jutellessa reissu sujui jouhevasti ja automatka tuntui paljon lyhyemmältä kuin yksinäni tekemäni reissu Blogiexpoon, samaan osoitteeseen, viime joulukuussa.

Jo aikatauluja lueskellessa ja suunnitellessa ehdottomaksi ohjelmanumeroksi oli valikoitunut Christoffer Wegeliuksen esteklinikka. Minulla oli aika kovat odotukset klinikasta, mutta jotenkin jäi vähän pettymyksen maku suuhun. Jo heti klinikan alkuun Wegelius sanoi ravikeventelyn ja jumppaavien avojen, väistöjen yms. olevan turhaa estehevoselle. Siis sileäntyöskentelyn, jota lähes kaikki muut valmentajat (ja minä itsekin) pitää erittäin tärkeänä. Olin aivan hämmentynyt!

On totta, että estehevoselle laukka on tärkein askellaji, kuten Wegeliuskin sanoi. Klinikkaratsukot aloittivatkin kävelyn jälkeen heti laukassa. Tehtävänä oli ylittää kolmen puomin kasaa niin, että laukka-askel sijoittuisi yhtä lähelle puomia sen etu- ja takapuolella. Sen kummemmin ei ohjeita jaettu laukan askelpituuteen, rytmiin tai aktiivisuuteen liittyen. Välillä Wegelius huikkasi jollekin, että puomille pitäisi päästä lähemmäs, mutta yleisin kommentti oli "tuu uudelleen".

Kaikki klinikan ratsukot olivat ymmärtääkseni Wegeliukselle entuudestaan vieraita, joten oli varmaan siksikin vaikeaa päästä tavallaan syvemmälle valmennuksen annissa. Tehtävät olivat ihan hyviä, kaaria ja suoria linjoja. Mutta muuten klinikka oli vähän pintaraapaisu. Lähes koko klinikka (ihan ekat tarinat puuttuu) katsottavissa Juha Ruutsalon youtubesta.

Wegelius hehkutti pariin kertaan klinikan aikana omia oppilaitaan, mm. sanomalla että me klinikan yleisö itkisimme, jos näkisimme kuinka hyvin hänen oppilaansa onnistuvat puomikasa-tehtävällä. Harjoittelin puomikasaa itsenäisesti kotona messujen jälkeisellä viikolla ja pakko myöntää, että Röllin kanssa se oli harvinaisen vaikeaa. Wegelius varmaan itkisi, kun kontrolli oli kovin hukassa. Riksun kanssa tekeminen oli huomattavasti helpompaa, ja omasta mielestäni Wegeliuksen 50/50-ajattelu puomin päällä onnistui hyvin.

Messusuunnitelmissa oli myös käydä kuuntelemassa Hevosopiston infoa vesijuoksumaton käytöstä hevosen kuntoutuksessa ja osana monipuolista treeniä. Onnistuin harmillisesti kuitenkin missaamaan sen kaiken muun tapahtumisen keskellä, höh. Meitä lähimmät vesijuoksumatot on Marttilassa ja Ypäjällä, ei siis mahdottoman kaukana. Haluaisin viedä Riksun ja Riiviön vesijumppailemaan, katsotaan koska saan aikaiseksi.

Messuilla viihdyin varsin hyvin. Olin paikan päällä ensimmäistä kertaa, ja niin taisi olla moni muukin sillä messuilla tehtiin uusi kävijäennätys. Kahden hallin "shoppailuareenalla" kävi välillä kova kuhina ja ruuhkalta ei voinut välttyä. Metsästin näilläkin messuilla W-healingin kinnersuojia, mutta niitä ei taaskaan löytynyt. Ihan ilman ostoksia en jäänyt kuitenkaan, kun mukaan tarttui Chia de Gracialta Not so sweet itch -yrttimix ja Hankkijan pisteeltä Relaxant Animalin rasvaa Riksulle kesäihottuman hoitoon. Puuilosta ostin vielä ohjat vain kahdeksalla eurolla!

Lauantain aikataulu ei venynyt ihan iltaan asti, joten suokkiorien show jäi näkemättä. Onneksi Pimun Vilskettä pääsee ihastelemaan myös kenttäkisoissa ;)

Voitokas paluu radoille

Viime lauantaina käytiin Paimiossa 1-tason estekisoissa Riksun ja Röllin kanssa. Halusin käydä ulkokisoissa testailemassa hevosten toimivuutta, ennen kuin vappuna startataan kenttäkausi Ypäjällä. Riksulle tämä kisa oli ensimmäinen saikkuilujen jälkeen, viimeisimmät kisat oli viime vuoden toukokuussa Niinisalossa. Molemmat hevoset hyppäsivät vain yhden luokan: Riksu 80 cm ja Rölli 90 cm.

Riksulle valitsin luokaksi maltillisesti 80 cm, kun ei olla ihan hirveästi vielä päästy esteillä treenaamaan. Luokassa arvosteluna oli 367.1 eli puhtaan perusradan jälkeen toinen vaihe perään. Suunnitelmissa oli ratsastaa uusinnassa pienet tiet, jos mahdollista. Vaikka paluu radoille olikin pitkän kisatauon jäljiltä, lähdettiin tottakai ratsastamaan voitosta. Laitoin oikein uuden sinivalkoisen huovankin varoiksi, jotta voittoruusuke siihen sitten sopisi ;)

Verkassa Riksu puksutteli aika tasaisesti, mutta välillä tuntui vähän laiskalta. Hypyt onnistui kivasti. Tein kertaalleen lyhyen tien pystylle testaten Riksun kääntymistä. Hyvin kääntyi! Lyhyellä tiellä täytyi vaan muistaa ratsastaa aktiivisemmin jalalla.

Hyvillä mielin lähdettiin kentän vierelle valmistautumaan. Vieressä seisoskeli luokkaa johtava ponitamma, joka hörähti Riksulle parit tsemppihirnahdukset :D

Radalla Riksu laittoi kisavaihteen silmään ja eteni omalla moottorilla reippaasti. Sarjavälin olin mitannut jo radankävelyssä kovin lyhyeksi, mutta radalla se oli tosi tosi lyhyt. Eikä asiaa auttanut, että Riksu lähestyi sitä kaasu pohjassa. Onneksi estekorkeus oli sen verran matala ja Riksun jalat ripeät, että selvittiin ilman puomeja.

Perusrata loppui seiskaan ja siitä alkoikin kova kääntäminen. Tein kaikki lyhyet tiet suunnitelman mukaan ja pidemmissä väleissä laukattiin reippaammin, kuitenkin jokseenkin kontrolli säilyttäen (ihme kyllä!).

Puhdas rata ja iloinen mieli :) Lisää mieltä lämmitti se, että mentiin luokassa johtoon! Eroa kakkoseen ei ollut kuin 0,21 sekuntia, mutta se riitti voittoon. Oltiin toiseksi viimeinen ratsukko luokassa, joten palkintojenjakoa ei tarvinnut kauaa odotella.

Kamera ei kyennyt taas yhteistyöhön, joten radat on kuvattu kännykällä. Paikalla oli myös ammattilainen videokuvaaja, jonka kuvaaman videon Riksu voitti radastaan. Laitoin nyt molemmat videot kuitenkin esille :)

Katso video Youtubessa

Katso video Youtubessa

© Maiju Aaltonen

Röllin kanssa tavoitteena oli tehdä tasainen suoritus mahdollisimman vähillä puomeilla 90 cm luokassa. Ehdin viime viikolla hyppelemään ulkosalla ekat estetreenit, joissa Rölli kiikutti meikäläistä aika huolella. Korpimäen kenttä on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin kotikenttä, joten uskalsin lähteä kokeilemaan onnea.

Verkassa Rölli tuntui yllättävän kivalta ja hypyt tuntuivat tosi helpoilta. Tuulisella pihalla Rölli oli aika pörheänä, säpsyili ja steppaili joka välissä.

Kentällä Röllin keskittyminen oli onneksi paremmin omaan tekemiseen eikä lepattavat laitamainokset tai muut häirinneet menoa. Kuskilla sen sijaan keskittyminen hälveni tuulen mukana. Radalla aloin ratsastamaan liikaa taaksepäin ja ponnistuspaikat valuivat lähemmäs ja lähemmäs esteitä. Huonosta ratsastuksesta huolimatta Rölli otti vain yhden puomin, vaikka helposti olisi voinut napsahtaa ainakin pari lisää. Perusradalta siis 4 virhepistettä.

Katso video Youtubessa

Maastoesteet korkattu!

Tänä vuonna Riiviö sai kunnian korkata kevään ekat maastarihypyt :) Itse olin ihan innoissani päästessäni taas pitkästä aikaa mahtavien maastoesteiden pariin, Riiviö ei niinkään. Kyllähän herra ihan kivasti liikkui ja hyppäsi kyselemättä kaikki mitä eteen tuli, mutta se viimeinen kipinä jäi puuttumaan.

Hypättiin pääosin harrasteen ja tuttarin esteitä sekä coffin, joka on lähinnä helpon tasoa. Riiviön hypyt oli varsin laakoja ja välillä se laskeutui niin etupainoiseksi, että oli vaikea pysyä itse riittävän pystyssä.

Vedellä otettiin ensin vähän ravia ja laukkaa ilman esteitä. Sitten treenattiin ylöshyppyä vedestä. Parilla ekalla kerralla Riiviö oli vähän kujalla siitä mihin oltiin menossa ja hypyt oli ihme laiskoja kiipeämisiä. Riiviö tuntui kyllä tosi itsevarmalta ja tyytyväiseltä omaan suorittamiseensa "näin tän piti mennäkin". Hauskaa oli! :D Toistoilla tuli sujuvampiakin pomppuja.

Pikkukentällä otettiin loppuun vielä pikkuruinen sianselkä ja taloeste. Ne onnistuivat kivasti, joten saatiin hyvillä mielin loppuverkkailla pois.

Katso video Youtubessa