Eilen Riiviö pääsi tositoimiin, nimittäin maastoesteille!
Ekat maastarit hypeltiin pitkän tauon jälkeen noin kolmisen viikkoa sitten, silloin vain muutamia pienimpiä esteitä. Nyt otettiin mukaan isompiakin esteitä ja kaikki ylittyivät oikein sujuvasti. Kuvia ei ole kuin muutamista ensimmäisistä hypyistä, jotka hypättiin aika tiheällä tahdilla, koska kuvaajalla oli muita kiireitä.
Verkkailin sileällä ensin taivutellen kaikissa askellajeissa. Otettiin kentällä vielä pari hyppyä ristikolle, ennen kuin siirryttiin maastoesteiden pariin.
Riiviö on kyllä hauska tyyppi, korvat tötteröllä mennään vaan. Alkuun olin vähän hukassa, sillä Röllin jälkeen Riiviön laukka ja hyppytyyli oli kovin erilaisia. Hypyt oli varsin ilmavia ja Riiviö tykkää muutenkin lähteä mielummin kaukaa kuin läheltä, jos paikka ei ole ihan priima.
Kaikki esteet ylittyivät helposti ja hyvällä imulla. Harrasteen esteiden lisäksi hypättiin tuttarin pöytää, taloa, risuaitaa ja coffinia. Piti vain ohjailla ja nauttia kyydistä. Maastoesteitä siis parhaimmillaan!
Maanantaisella Annan estetunnilla aloitettiin heti verkassa perusratsastuksen hiomisella. Tehtiin jokainen omalla ympyrällä ensin ravi-käynti-siirtymisiä, ja niiden onnistuessa siirryttiin laukka-ravi-siirtymiin.
Omassa istunnassa oli paljon korjattavaa: kädet, katse, ryhti näin muutamia mainitakseni. Tuttua liian pitkin ohjin könöttelyä siis. Siihen nähden Rölli toimi hyvin. Vasempaan kierrokseen ei taipunut ihan niin hyvin kuin oikealle. Jalkaan Rölli reagoi kuitenkin hyvin ylöspäin sirtymissä, laukannostot varsinkin oli helppoja.
Sileän verkan jälkeen otettiin edelleen ympyrällä pari kertaa pientä pystyä. Muutaman toiston jälkeen jatkettiin kaarella pienen vesimatto-okserin yli ja vaihdettiin suuntaa. Toiseen suuntaan ensin taas yksittäin pystyä pari kertaa, jonka jälkeen jatkettiin suoralla linjalla neljä laukkaa putkilo-pystylle.
Onnistumisiin ei ihan päästy, sillä aina joku oli pielessä. Alkuun oli rytmin kanssa paljon ongelmia, sitten oman istunnan kanssa. Meno muistutti enemmänkin ajelehtimista esteeltä toiselle kuin huolellista ratsastusta. Annan kärsivällisellä ohjauksella päästiin toistojen kautta pikkuhiljaa sujuvampaan menoon.
Näin kesätreenissä kisakaudella hypätään yleensä ratoja, koska kisoissakin niitä mennään. Talvikaudella sitten treenanataan enemmän tekniikkaa ja kontrollia jumppatehtävillä. Tälle tunnille kuitenkin otettiin mukaan kolmen pystyn jumppasarja, jossa välit oli 6 metriä ja pystyjen väleissä vielä maapuomit. Muuten tehtäväradat sisälsivät suhteutettuja linjoja suoralla ja kaarilla.
Sain noottia liian terävistä avuista viimeisillä askelilla ennen estettä. Lisäksi kääntäminen ja jarruttaminen oli edelleen liikaa kädellä. Ylävartalon kanssa ongelmana on liikaa hyökkääminen kaulalle esteen päällä ja esteen jälkeen liian hidas palautuminen pystyyn.
Viimeinen rata oli varmaankin jotain metrin luokkaa, poislukien jumppasarja, joka pysyi pienempänä koko treenin ajan. Lankkupystylle tultiin pikkaisen liian löysästi, jolloin kuuden laukan väli seuraavalle linjalle jäi vähän pitkäksi. Rölli lähti kauempaa hyvin hyppyyn, mutta itse en päässyt ihan mukaan. Putkilopystylle päästiin silti ihan hyvin. Kurvissa taas vähän kontrollia takaisin, okserin yli hyvin. U-käännös vasemmalle oli vaikea, mutta vikalla radalla se meni jo kohtalaisesti, ei valuttu ulos kovinkaan paljoa ja laukkakin säilyi ihan tahdikkaana.
Loppuun korjattiin vielä kolmen pystyn tehtävällä virheitä. Ekalla yrityksellä meni huonommin, kun ajelin lankulle pohjaan. Väliin tuli 7 laukkaa kuuden sijaan, kun jäin matkustelemaan. Toisella yrittämällä saatiin mukavan sujuva suoritus, johon oli hyvä lopettaa :)
Playsson.netin tiimii jatkaa elokuussakin mielenkiintoisten tapahtumien järjestämistä! Nyt tulevana sunnuntaina treenataan esteillä, kun Mikael Wahlman vetää esteratsastusklinikan teemalla "tekniikalla tavoitteisiin". Kuun lopulla perehdytään enemmän ratsastajan psyykkisen valmentautumisen puoleen luennolla, jossa myös esittely oheisliikunnaksi sopivasta Fustra-metodista.
Varmista paikkasi mukaan ilmoittautumalla ennakkoon osoitteeseen info@playsson.net!
Eilen haamujengi eli suokkipojat ötsiloimissaan pääsi ensimmäistä kertaa yhteiselle laitumelle. Aiemmin he olivat omilla pienillä lohkoillaan maistelemassa vihreää. Riksu vietti saikkunsa vain tarhan puolella riskejä vältellen. Viime vuonna molemmat olivat koko kesän omilla laidunlohkoillaan, koska olivat niin kovia uhittelemaan ja haastamaan riitaa jo aidan vieressäkin.
Nyt kun pojat ovat vähän rauhoittuneet yhteisten kisareissujen ja vierekkäisten tarhojen myötä, uskalsin ne laittaa samalle isolle laitumelle. Pienen rallittelun jälkeen he olivat kuin paita ja peppu :)
Viime sunnuntaina käytiin Röllin kanssa Keravalla kenttäkisoissa ja osallistuttiin tuttariin. Edellinen kisareissu Keravalla olikin Tumpin kanssa helpossa 2013. Viime vuonna olin kisaturistina katsomassa PM-kisojen maastoratoja.
Kansliassa asioinnin jälkeen kävin kävelemässä esteradan jo valmiiksi. Se vaikutti melko simppeliltä ja kivalta, juuri sopivalta siis tälle tasolle.
Harjauksessa ja kuntoon laitossa Rölli oli ihmeen hermostunut. Se hyöri ja pyöri, kuunteli ja ihmetteli parkkipaikan hulinaa. Hokituksessa se lähti pomppimaan takapään kanssa jotain etuosakäännöksen omaista juuri kun iskä oli putsaamassa jenkatapilla hokkireikää. Rölli kiskoi sen verran, että jenkatappi meni poikki ja putsariosa jäi tietenkin jumiin hokkireikään... Eihän sitä sieltä pois saanut millään. Toiseen takajalkaan laitettiinkin sitten vain yksi nurmihokki. Onneksi oli kuiva keli, niin se riitti.
Kouluverkka ja -rata oli nurmella, siksi siis hokitkin heti laitettiin. Verryttelyalue oli laitumella pienessä mäessä, tosin ylhäällä ja alhaalla oli tasaisempaa.
Rölli oli verkassa koko ajan menossa. Lisäksi se oli vahva ja alaspäin siirtymissä lyhensi vain kaulaa. Laukka pyöri hienosti, mutta kontrolli oli hukassa. Jäi vähän sellainen fiilis, että Rölli oli lähdössä kouluradalle tekemään uutta ennätystä siitä, kuinka nopeasti voi kouluradan suorittaa.
Rölli oli taas menossa kovaa vauhtia, jolloin jäin jarruttelemaan kovalla kädellä. Rölli vastusteli tätä aukomalla suutaan. Muutenkaan se ei ollut ihan avuilla, jopa vähän jalan takana, vaikka menossa olikin. Rata oli rikkeetön, mutta en ollut tyytyväinen omaan suoritukseeni. Ensimmäinen puolivoltti meni huolimattomasti, keskiravi vain matkustaen, myös laukannostoja olisi voinut valmistella paremmin.
Tuloksena yllättävän hyvät prosentit, 65,55% (-51,7) ja sija 16./38.
Koulun jälkeen tallusteltiin takaisin parkkipaikalle, jossa suoritettiin varusteiden vaihtoa ja otettiin hokit pois. Nyt Rölli oli jo vähän rauhallisempi, vaikka välillä jotain pitikin hötkyillä.
Esteiden verkka oli traikkujen viereisellä kentällä. Ravissa Rölli tuntui aika letkeältä, mutta laukassa oli taas vähän vallaton. Hypeltiin verkassa ratakorkeutta isompaa, ja se toimi skarppaamaan Rölliä. Ekassa okserin lähestymisessä Rölli laukkasi hyvin, mutta oli jossain omissa maailmoissaan. Se veti yhtäkkiä kaulan mutkalle oikealle ja himmasi vauhtia. Ohjasin edelleen tolppien väliin ja siitä mentiinkin. Tosin puomien kera. Hyppäsin sen jälkeen okserin vielä kahdesti, ja niillä hypyillä Rölli paransi roimasti menoaan, vaikka paikat ei ihan täydellisiä olleetkaan. Siirryttiin sitten toiselle kentälle valmistautumaan esteradalle.
Rata lähti sujumaan lennokkaasti, kun Rölli hyppäsi ykkösen oikein ilmavasti. Vauhti kiihtyi esteen jälkeen, jolloin otin kiinni vähän turhan vahvasti. Tultiin nyppien kakkoselle, mutta puhtaasti yli. Kaarre kolmoselle meni vähän pitkäksi ja laukka pääsi vähän hiipumaan, mutta Rölli vastasi kivasti jalkaan ja maiskutukseen. Puomi kolahti, mutta pysyi kannattimillaan. Nelonen meni ihan ok, vaikka lähdin taas ylävartalolla liikaa hyppyyn. Sarja meni myös ihan kivasti, vaikka oma ratsastus ei siinäkään ollut priimaa.
Kutonen oli pysty aaltolankuista. Kaarteen jälkeen Rölli kiihdytteli kohti estettä, mutta sitten jarruttelikin pohtimaan, että mikäs tämä tässä onkaan. Pieni avustus raipalla ja matka jatkui. Viimiselle esteelle sain tehtyä suunnitellun kaaren, mutta askelia tuli yksi liikaa ja ajauduttiin pohjaan. Rölli oli skarppina ja selvitti tämänkin esteen ilman puomeja.
Jippijaijee, saatiin NOLLARATA!!!! Siis Röllin eka nollarata koskaan! Olin niin fiiliksissä, että melkein unohdin mennä eläinlääkärin tarkastukseen. Rataesteiden jälkeen jatkettiin tuloksissa sijalla 13./38.
Esteiden jälkeen oli useampi tunti taas aikaa ennen maastostarttia. Käytiin kävelemässä maastorata ja ihmettelemässä väliaikatuloksia. Alunperin olin ajatellut käveleväni myös helpon radan, mutta laiskuus iski oman radan kävelyn jälkeen.
Tuttarin rata oli rakennettu aika isoksi ja tehtäviä oli mukavasti. Tukki kakkosena, trakehner vitosena, penkki ysinä ja alashyppy numerona 11 ovat aikaisemmissa kisoissa olleet helpossa. Maksimikorkeutta oli siis hyvin hyödynnetty. Tykkäsin vinosta tukkisarjasta (este 6) ja ensimmäisestä vesitehtävästä. Radalla oli myös pidempiä pätkiä, joissa olisi mahdollisuus laukata reippaammin.
(Maastoesteiden kuvat)
Pieni sadekuuro sattui kohdalle, kun siirryttiin traikulta maastoverkkaan. Sattumalta oltiin juuri silloin kävelysillan kohdilla, joten odoteltiin sen alla jokunen minuutti, kunnes sade loppui. Sen verran reippaasti vettä ehti tulla, että nurmi pohja kastui. Ei onneksi kuitenkaan pahasti, vaikka verkkaan pieni lätäkkö muodostuikin.
Verkassa Rölli oli taas kuin mikäkin pommi, ravissa tarjosi koko ajan laukkaa. Jonkinmoista kuskin kiikutusta oli myös havaittavissa. Yritin tehdä paljon siirtymiä ja kehua rennoista pätkistä. Hypättiin pari kertaa tukkikasaa ja pientä pöytää.
Olin laittanut kelloon jo näkyville ihanneajan valmiiksi, joten kellonaikaa ei näkynyt. Seurailin siis radalle lähtevien järjestystä. Pieni paniikki meinasi iskeä, kun lähettäjä kuulutti meidät seuraavaksi valmistautuvaksi lähtöön. Välistä oli jäänyt useampi ratsukko pois, eikä meillä ollutkaan niin paljon aikaa kuin olin kuvitellut. Hyppäsin nopeasti isomman pöydän ja tukin ennen kurvaamista lähtökarsinaan. Eipä juuri hengähdysaikaa jäänyt, kun saapuessani lähtöalueelle aikaa starttiin oli 30 sekuntia. Siirryin lähtökarsinaan, kello käyntiin 10 sekunnin kohdalla ja merkistä menoksi.
Ykkönen ja kakkonen ylittyivät helposti. Kolmoselle tykitettiin vähän isommasta paikkaa, mutta sujuvasti sekin. Neloselle lähestyessä en päässyt ihan niin kaaren ulkoreunaan kuin olin suunnitellut. Este ylittyi ilman ongelmia, vaikka Rölli hyppäsikin hieman vinosti.
Vitosena oli leveä trakehner, tukkipysty jonka edessä pieni hauta. Hauta tosin ei edes erottunut, kun ruohot olivat villiintyneet kasvamaan. Tämä este on monesti helpossakin aiheuttanut monille kieltoja, vaikka se ei ole erityisen ihmeellinen tai vaikea.
Lähestyin estettä sopivassa laukassa, mutta turhan luottavaisesti. Lähdin vähän työntämään, mikä ei Rölliä miellyttänyt. Liiraus oikealle ja kielto. Jokunen voimasana lenteli mielessä, mutta ei muuta kuin uutta yritystä kehiin. Kolmen kiellon jälkeen estetuomari vihelsi pelin poikki. Pöytäkirjoihin teksti HYLÄTTY.
Siinä hetkessä ärsytti eniten, etten päässyt hyppäämään seuraavana ollut vinoa tukkisarjaa. Hylätyn suorituksen jälkeen käytiin näyttäytymässä sääntöjen mukaan eläinlääkärille. Vasta loppuverkkailessa tajusin, että enpä olekaan ennen tullut hylätyksi kenttäkisoissa! Kanssakilpailijat yrittivät ystävällisesti tsempata, mutta fiilis oli mitä surkein.
Iskä oli juuri viereisen mäen rinteellä kuvaamassa, joten ainakin videota on analysoinnin apuna. Kieltojen hetkellä tuntui, etten olisi voinut tehdä mitään enempää, mutta videota katsoessa oma ratsastus näyttää taas niin surkealta, että eipä ihme, kun matka tyssäsi siihen.
Mitä olisin voinut tehdä toisin:
istua keskellä hevosta enkä kipata oikealle
polkaista satulaa vähän vasemmalle
heilua selässä vähemmän
kääntää kiellon jälkeen vasemmalle
lähestyä estettä vasemmassa laukassa
tähdätä lähestymisessä esteen vasempaan reunaan
antaa hevosen katsoa estettä paremmin
kiertää esteen takaa näyttäen, ettei sielläkään ole mörköjä
Mietin myös, olisiko se auttanut, että verkassa olisin ehtinyt hypätä enemmän niitä isompia esteitä. Ehkä, ehkä ei. Harmittaa, ärsyttää ja kiukuttaa. Vähän tekis mieli koittaa uudelleen Keravan seuraavissa kisoissa 16.8., mutta taidetaan jättää se kuitenkin väliin, jotta ei tulisi liikaa kisoja.
Teki mieli palata suoraan autolle, pakata hevonen äkkiä traikkuun ja lähteä kotimatkalle. Maltoin kuitenkin mieleni ja loppuverkkasin huolella. Eipä ainakaan tarvinnut jäädä palkintojenjakoa odottelemaan tällä kertaa!
