Hieman hankaluuksia oli mun ja Ekin omistajan Nooran löytää estekisaa, joka sopi molempien aikatauluihin ja missä olisi sopivat luokat sekä riittävän iso kenttä. Ekille ei varsinaisesti hyppääminen ole vaikeaa, mutta pienellä kentällä voi tulla aidat turhan nopeasti vastaan.
Salon Horse Show vastasi kaikkiin kriteereihin ja niimpä lähdettiin sinne hyppelemään 2-tason luokkia torstaina 12.7. Salo ei välttämättä ole aina se helpoin paikka, sillä kisakenttä sijaitsee urheilupuiston alueella, missä vieressä voi olla käynnissä kaikkea mahdollista golf-pelistä koripalloon.
Postauksen kuvat © Seidi Siimes.
Hieman kirpaisi lomaviikolla herätä niin aikaisin, että ehdittiin hakea Eki kyytiin ja ajella ajoissa Saloon kun meidän eka luokka alkoi heti kello 8 aamulla. Eki meni onneksi kiltisti autoon ja matka sujui jouhevasti.
Eka luokka oli 80 cm arvostelulla A.0.0. (vain perusrata, kaikki nollaradat on ykkösiä). Arkipäivän luokat oli yllättävän suosittuja, 80 cm luokassakin oli yli 40 lähtijää ja 90 cm luokassa 60 lähtijää. Molemmilla luokissa meidän starttivuorot oli luokan lopussa joten radankävelyn jälkeen sai ihan rauhassa laittaa ratsun kuntoon ja verrytellä omaan tahtiin.
Ehdittiin käydä maneesissakin vähän kävelemässä ja ravailemassa. Ensin Eki vähän ihmetteli laitamainoksia, mutta tokeni äkkiä ja päästiin rennosti niistä ohi. Verkkakentällä vielä vähän siirtymisiä ja pari kolme hyppyä. Päivä oli aamusta asti lämmin ja meillä oli pitkä päivä tulossa, joten koitin vähän säästellä Ekiä.
Kisaradan puolelle päästiin valmistautumaan kun edellinen ratsukko suoritti omaa vuoroaan. Eki ohitti katsomoteltat ilmekään värähtämättä, mutta toisen pitkän sivun laitamainokset oli hirvittävän pelottavia. Piti mennä niitä katsomaan lähemmin, mutta jäätiin kentän keskelle jumittamaan... Saatiin lähtömerkkikin pian, joten pienellä jännityksellä lähdettiin radalle.
Rata kiemurteli ensin keskempänä kenttää, joten päästiin paremmin vauhtiin. Nelos-vitos-linja oli juuri pelottavalla pitkällä sivulla. Pienellä raipan kosketuksella sain Ekin suoritettua linjalle, eikä mainokset sitten häirinneetkään menoa, kun ajatus oli esteille.
Saatiin onnistunut nollasuoritus, ja harkkakisoihin verrattuna varsin tasainen rata. Kävin myöhemmin palkintojenjaossa jalan hakemassa Ekille punavalkoisen ruusukkeen. Ensimmäinen kvaali kerätty harrasteluokkaa varten!
Verkkakentän viereisellä odottelualueella Eki näki ekaa kertaa golffareita. Muutamat sivuaskeleet tarvittiin kulmassa lähimpänä pelaajia, muuten selvittiin nätisti kävelemällä. Sen verran golffarit vaikutti Eki psyykkeeseen, että ratsulle puski stressihiki ja parin kolmen käyntiympyrän aikana hiki virtasi kaulasta. Toki oli kuuma päiväkin, mutta hikeä pukkasi pintaan niin äkillisesti, että pakko oli olla ulkoisista ärsykkeistä johtuvaa. Seuraavaksi siirryttiin varsinaiselle verkkapuolelle, niin päästiin kauemmas golfväestä. Liikkuessaan martingaali hinkkasi hiestä kunnon vaahdon Ekin kaulalle, niin näyttää että oltaisiin oltu kovemmassakin treenissä...
Muutama hyväntuntuinen hyppy vain alle ja taas odottelemaan radalle pääsyä. Valmistautuessa ei päästy yhtään sen lähemmäs laitamainoksia kuin ekalla kertaakaan, mutta ei annettu sen haitata.
Hieman väsy ja kuuma päivä tuntui Ekissä, ei ihan saatu rytmistä kiinni perusradalla. Kaikki esteet mentiin puhtaasti yli, mutta tyyli vaihteli. Neloselle en saanut Ekiä ajoissa valmiiksi, mutta otin ennemmin paikan lähelle sillä perään tuli sarja, jossa väli oli Ekille lyhyt. Nyt vähän pohjaan sekä neloselle että sarjan a-osalle, mutta mahduttiin sentään sarjaväliin. Perusrata tuntui jotenkin aika työläältä ja myönnän jopa hengästyneeni hieman.
90 cm kisattiin arvostelulla 367.1 eli kakkosvaihe perusradan puhtaasti ratsastaneille. Uusinnassa laukattiin vähän reippaammin ja nyt paikatkin onnistuivat paremmin, ne osuivat kuin itsestään kohdilleen. Ja siksihän se riittävä laukka onkin tärkeä! Suunnitelman mukaisesti ei yritettykään niitä ponien käännöksiä pennin päällä, vaan pistettiin vähän vauhtia masiinaan ja käännyttiin kun mahduttiin. Sujuva nolla uusinnasta ja tällä tuloksella sijoituttiin 63 ratsukon joukosta 14. sijalle.
Ei siis mikään turha reissu! Kvaalien lisäksi Eki nappasi molemmista luokista vielä ruusukkeetkin kotiinviemisiksi :)
